Tässä mietelmä miksi nykynuoret huononevat vuosi vuodelta..

[ennen oli toisin.]

Ennen oli asiast toisin ja puhutaan nyt minun lapsuudestani 20vuotta sitten. Ei ollut läpinöitä siitä,että äidin pitäisi olla kotona ja se olisi parasta,naiset meni töihin ja lapset hoitoon siellä piti oppia pärjäämään ryhmässä halusi tai ei. Äiti ei kuunnellut jos itkettää että minä en halua,aikuiset määräsi vielä lapsia. Kun menin ekaluokalle niin kävelin kouluun monta kilometriä yksin,itse piti varoa namusetiä,autoja ja muuta epämukavaa matkalla,nykyään pennut kuskataan autolla kouluun,vaikka matkaa olisi 500m. Koulussa ei ollut koulukiusaamista..jos olit nössö niin turpaan tuli,niin asiat vaan oli ja kaikki oli onnellisia. Kouluruoka syötiin ja opettaja katsoi että lautaset oli tyhjät,nykyään pennut syö vaan karkkia automaatista. Lapsilla ei ollu kännykkää millä soittaa äidille et millon mä käyn pissalla ja syönkö mä nyt,kotona oli lankapuhelin. Iltapäiväkerho oli utopistinen unelma..koulun jälkeen oltiin yksin kotona,ruokittiin itsensä ja keksittii itselle viihdykettä..ja elossa ollaan ja voidaan edelleen hyvin ei ollu äiti pureksimassa ruokaa valmiiksi. Automatkoilla ei ollu DVD soittimia,jos rupes napisemaan niin äiti tai isä karjaisi että nyt kidat kiinni ja sitten ajeltiin rauhassa.Nyt pitää olla valmiiksitehtyä viihdettä kauppareissullekkin..Nykyään sitten ihmetellään miten nykynuoriso on ihan pullamössöä eikä kunnioita ketään..mistä sitä oppii kun kaikki tuodaan valmiina lautasella.

 

[Jaa]

Ennen oli asiast toisin ja puhutaan nyt minun lapsuudestani 20vuotta sitten. Ei ollut läpinöitä siitä,että äidin pitäisi olla kotona ja se olisi parasta,naiset meni töihin ja lapset hoitoon siellä piti oppia pärjäämään ryhmässä halusi tai ei. Äiti ei kuunnellut jos itkettää että minä en halua,aikuiset määräsi vielä lapsia. Kun menin ekaluokalle niin kävelin kouluun monta kilometriä yksin,itse piti varoa namusetiä,autoja ja muuta epämukavaa matkalla,nykyään pennut kuskataan autolla kouluun,vaikka matkaa olisi 500m. Koulussa ei ollut koulukiusaamista..jos olit nössö niin turpaan tuli,niin asiat vaan oli ja kaikki oli onnellisia. Kouluruoka syötiin ja opettaja katsoi että lautaset oli tyhjät,nykyään pennut syö vaan karkkia automaatista. Lapsilla ei ollu kännykkää millä soittaa äidille et millon mä käyn pissalla ja syönkö mä nyt,kotona oli lankapuhelin. Iltapäiväkerho oli utopistinen unelma..koulun jälkeen oltiin yksin kotona,ruokittiin itsensä ja keksittii itselle viihdykettä..ja elossa ollaan ja voidaan edelleen hyvin ei ollu äiti pureksimassa ruokaa valmiiksi. Automatkoilla ei ollu DVD soittimia,jos rupes napisemaan niin äiti tai isä karjaisi että nyt kidat kiinni ja sitten ajeltiin rauhassa.Nyt pitää olla valmiiksitehtyä viihdettä kauppareissullekkin..Nykyään sitten ihmetellään miten nykynuoriso on ihan pullamössöä eikä kunnioita ketään..mistä sitä oppii kun kaikki tuodaan valmiina lautasella.

ei tartte ihmetellä et aikuiset itkee terapioissa sun kertomuksen jälkeen

 

[no]

olen kohta 32v ja kyllä mun aikana oli iltapäiväkerho koululaisille. Itse tosin olin kotihoidossa ja monet muut samassa taloyhtiössä. Ja oli koulukiusaamista. Ja karkkia myytiin koulussa, sekä koulun jälkeen haettiin kaupasta. Ja kai nyt nykyäänkin äidit kuuntelee maalaisjärkeään ja ei kuuntele lasten kaikkea kitinöitä.

Pointtini oli siis että en allekirjoita tuota. Muualla on syyt.

 

[kinuski]

Ennen oli asiast toisin ja puhutaan nyt minun lapsuudestani 20vuotta sitten. Ei ollut läpinöitä siitä,että äidin pitäisi olla kotona ja se olisi parasta,naiset meni töihin ja lapset hoitoon siellä piti oppia pärjäämään ryhmässä halusi tai ei. Äiti ei kuunnellut jos itkettää että minä en halua,aikuiset määräsi vielä lapsia. Kun menin ekaluokalle niin kävelin kouluun monta kilometriä yksin,itse piti varoa namusetiä,autoja ja muuta epämukavaa matkalla,nykyään pennut kuskataan autolla kouluun,vaikka matkaa olisi 500m. Koulussa ei ollut koulukiusaamista..jos olit nössö niin turpaan tuli,niin asiat vaan oli ja kaikki oli onnellisia. Kouluruoka syötiin ja opettaja katsoi että lautaset oli tyhjät,nykyään pennut syö vaan karkkia automaatista. Lapsilla ei ollu kännykkää millä soittaa äidille et millon mä käyn pissalla ja syönkö mä nyt,kotona oli lankapuhelin. Iltapäiväkerho oli utopistinen unelma..koulun jälkeen oltiin yksin kotona,ruokittiin itsensä ja keksittii itselle viihdykettä..ja elossa ollaan ja voidaan edelleen hyvin ei ollu äiti pureksimassa ruokaa valmiiksi. Automatkoilla ei ollu DVD soittimia,jos rupes napisemaan niin äiti tai isä karjaisi että nyt kidat kiinni ja sitten ajeltiin rauhassa.Nyt pitää olla valmiiksitehtyä viihdettä kauppareissullekkin..Nykyään sitten ihmetellään miten nykynuoriso on ihan pullamössöä eikä kunnioita ketään..mistä sitä oppii kun kaikki tuodaan valmiina lautasella.

Tää on niin totta. Nykyään lapset hyysätään piloille ja kasvatetaan pumpulissa, ja sitten pienestäkin vastoinkäymisestä (ja niitähän elämässä tulee väistämättä vastaan) ollaan jossain terapiassa. Ja sitten ihmetellään miksi nykynuoret hyppii silmille. Täytyy tarkkaan miettiä mitä lapselle sanoo, ettei se ole henkistä väkivaltaa sitten. Enkä tarkoita tällä sitä että lapset pitäis alistaa mitenkään, mutta ei nuo nuoret nykyään enää vanhempia kunnioita pätkääkään, koska ei niiden tartte.

 

[minun ajatukseni]

En tiedä mistä mahtaa johtua tää nykyajan meininki..ehkä se johtuu siitä että näiden nuorten vanhemmat ovat sitä terapia kansaa jotka ovat kasvatuksenmallin saaneet kotonaa jolloin se hoitui remmillä ja muulla väkivallalla.Nyt kun ei saa tietenkään nii enää tehdä (eikä silloinkaan) he ovat ihan pihalla lastensa kanssa, kun malli siihen kasvatukseen oli mitä oli.He eivät osaa kasvattaa lapsiaan ja väsyvät ja stressaantuvat siitä.yrittävät ottaa oppinsa jostain kasvatusmuodosta ja se ei onnistu kun malli on siel pään sisällä.
en tiedä tajsuko kukaan mut kunhan tällaista pohdin

 

[Longchamp]

En tiedä mistä mahtaa johtua tää nykyajan meininki..ehkä se johtuu siitä että näiden nuorten vanhemmat ovat sitä terapia kansaa jotka ovat kasvatuksenmallin saaneet kotonaa jolloin se hoitui remmillä ja muulla väkivallalla.Nyt kun ei saa tietenkään nii enää tehdä (eikä silloinkaan) he ovat ihan pihalla lastensa kanssa, kun malli siihen kasvatukseen oli mitä oli.He eivät osaa kasvattaa lapsiaan ja väsyvät ja stressaantuvat siitä.yrittävät ottaa oppinsa jostain kasvatusmuodosta ja se ei onnistu kun malli on siel pään sisällä.
en tiedä tajsuko kukaan mut kunhan tällaista pohdin

mä peesaan AP:tä
Itte oon saanu samanlaisen kasvatuksen,remmiä en kertaakaan. Kasvatukseen kuului myös koulutus ensin lapset sitten ajattelu..päiväkään en oo ollu työttömänä kun opetettiin ettei se ole vaihtoehto.Annettiin moraalia ja roolimallia ja oli aina AIKUINEN pitämässä sitä kuria. Itse en ole terapiassa..taitaa ne 50 60 luvun ihmisiet eniten sitä terapiaa tarvita..

 

[kolmen äiti]

Mä en usko, että ennen vanhaankaan kukaan oli onnellinen turpiin saamisesta... koulukiusaamista on ollut aina.
Mutta osittain olen samaa mieltä: muksut passataan piloille.

 

[Nuori]

"Tässä mietelmä miksi nykynuoret huononevat vuosi vuodelta.." Ihan vaan kyseiseen vastatakseni: Olen töissäkäyvä nuori. Miten voi olla, että kun en ole koskaan remmiä tai muuta mainitsemaasi saanut, vaan sen sijaan olen saanut lämpöä ja rakkautta. Kuulostat pikemminkin katkeralta kuin huolestuneelta.

Muista, että teistä me polveudumme. Sillon oli sillon ja nyt on nyt; tästä olen erityisen onnellinen. Meistä ei ainakaan kasva katkeroituneita isä/äiti-hahmoa vailla olevia pikkumaisia valittajia. Suomalaiset on aina ollut vähän..fucked-up kansaa.

 

[hmmm]

Nooo. en nyt tiedä. synnyin 70-luvulla.

Meille oli varaa tarjota yhteiskunnan taholta välipalat yläasteellakin jos oli pitkä päivä.

Harvinaisia kieliä sai opiskella pienessäkin kunnassa, vaikka oppilaita olisi vain muutama ryhmässä. Nyt pitää kaupungeissa jopa 18 oppilaan valita sama kieli, että ryhmä on varaa muodostaa. Hyvin harvoin 18 saman ikäistä valitsee saman vieraan kielen, joten enää ei ole varaa lasten opiskella kuin englantia.

Kouluruokailluun laitettava summa on varmaan pienempi kuin minun lapsuudessa.

Koulujen puhtaudesta tingitään. ei ole varaa oikein siivota enää.

Koulujen budjetit kyniin, kirjoihin matkoihin ym. ovat jopa pienemmät kuin omassa lapsuudessani.

Eli nyt on varaa pitää vanhusta koneissa miljoonalla eurolla päivä, mutta ruokaan ja kouluun ei ole enää varaa.

 

[hmmmm]

Nooo. en nyt tiedä. synnyin 70-luvulla.

Meille oli varaa tarjota yhteiskunnan taholta välipalat yläasteellakin jos oli pitkä päivä.

Harvinaisia kieliä sai opiskella pienessäkin kunnassa, vaikka oppilaita olisi vain muutama ryhmässä. Nyt pitää kaupungeissa jopa 18 oppilaan valita sama kieli, että ryhmä on varaa muodostaa. Hyvin harvoin 18 saman ikäistä valitsee saman vieraan kielen, joten enää ei ole varaa lasten opiskella kuin englantia.

Kouluruokailluun laitettava summa on varmaan pienempi kuin minun lapsuudessa.

Koulujen puhtaudesta tingitään. ei ole varaa oikein siivota enää.

Koulujen budjetit kyniin, kirjoihin matkoihin ym. ovat jopa pienemmät kuin omassa lapsuudessani.

Eli nyt on varaa pitää vanhusta koneissa miljoonalla eurolla päivä, mutta ruokaan ja kouluun ei ole enää varaa.

Osittain olen minäki samaa mieltä aloittajan kanssa, että sitä ymmärrystä adhd -tapauksillle ja muille "erityisille" on hieman liikaa. Joskus voisi sanoa että lässytys pois ja se äänekkäinkin turpa kiinni, ei aina saa olla itse äänessä itsekkäästi. Ja pihalle jos ei sovi oll ahiljaa. Ja siellä voi oll aitsekseen, ketään aikuista ei tarvita valvomaan kouluikäistä.

 

[vieras]

Osittain olen minäki samaa mieltä aloittajan kanssa, että sitä ymmärrystä adhd -tapauksillle ja muille "erityisille" on hieman liikaa. Joskus voisi sanoa että lässytys pois ja se äänekkäinkin turpa kiinni, ei aina saa olla itse äänessä itsekkäästi. Ja pihalle jos ei sovi oll ahiljaa. Ja siellä voi oll aitsekseen, ketään aikuista ei tarvita valvomaan kouluikäistä.

Kyllä meillä ainakin komennetaan niin ad/hd poikaa kuin muitakin tarpeen tullen. Itse olen myös miettinyt että oliko sitä juuri itse teininä yhtä vetelä kuin nykynuoret näyttäisivät olevan...? Eivät tietenkään kaikki, mutta jotkut nukkuvat pommiin, lintsaavat, juovat, notkuvat kaupungilla... ja siinä koko elämä, ei itse vastuuta mistään.

 

[Rieputarallaa]

Njaa... melko provosoiva kirjoitus, mutta kylä tuossa joku itu takana piilee. Sanoo hän, ken näkee melkoisen määrän nuoria päivittäin.

 

[poikia3]

Osittain olen minäki samaa mieltä aloittajan kanssa, että sitä ymmärrystä adhd -tapauksillle ja muille "erityisille" on hieman liikaa. Joskus voisi sanoa että lässytys pois ja se äänekkäinkin turpa kiinni, ei aina saa olla itse äänessä itsekkäästi. Ja pihalle jos ei sovi oll ahiljaa. Ja siellä voi oll aitsekseen, ketään aikuista ei tarvita valvomaan kouluikäistä.

Minä olen syntynyt -67. Ja täytyy sanoa, että noista adhd-lapsista olen erimieltä. Nimittäin, oli niitä ennenkin, meidänkin koululla oli tarkkailuluokka - ja koko muu koulu pelkäsi noita tarkkiksia, jotka jo siis syrjätyivät ala-asteella. Diagnoosi helpottaa elämää, sekä ihmiset ympärillä, että lapsi itse ymmärtävät miksi asiat ovat vaikeita. Eikä lasta tarvitse leimata hankalaksi tapaukseksi ja heittää sinne tarkkikselle siksi kunnes oppivelvollisuus on täytetty.

Koulussa opiskeltiin pitkänä kielenä vain englantia ja ruotsia, pari vuotta myöhemmin valittavia kieliä oli enemmän, tuolloinkin kuitenkin ryhmässä piti olla muistaakseni 12 tai 14 lasta. Luokassa meitä oli muuten maksimissaan 36, iltapäiväkerhoja ei ollut, eikä myöskään mitään välipaloja, eikä koulunkäyntiavustajia. Opettajia kunnioitettiin ja toteltiin. Koulun jälkeen mentiin kotiin tai kaverille. Vanhemmat olivat töissä, vauvojenkin äidit lähtivät pian töihin, esim. kun äitini sai minut taisi äippäloma olla peräti 3 kk. Hän jäi kyllä kotiin, mutta otti sitten hoitolapsia, joita oli kotona monta vuotta, kunnes äiti meni sitten jossain vaiheessa ensin iltatyöhön, ja sitten koko päivä työhön. Ja kerrostalon pihalla oli kymmeniä lapsia. Eli kun ruvettiin leikkimään, helposti oli kasassa 10 - 15 lasta esim. kirkkistä tai muuta pihaleikkiä varten. Ja lapsuus oli kyllä minusta turvallinen.

Enkä minä tunne muuten 50- tai 60-luvulla syntyneitä terapiassa käyviä tai käyneitä ihmisiä. Meille kun on kunnia asia selvitä omillaan - ehkä jollekin olisi jopa parempi käydä siellä terapiassa.

 

[aurinko]

Ja aurinkokin paistoi paremmin

Minä taas muistan sen ahdistuksen, kun odottelin vanhempia kotiin koulupäivän jälkeen tuntikausia. Tai sen kun luokassa riehui joku, jota nykyään kutsuttaisiin erilaiseksi oppijaksi. Eikä tosiaan ole tavoiteltava suuntaus jättää lapsia enemmän omilleen. Itse asiassa kouluikäiset lapset ovat nykyään enemmän omillaan kuin omassa lapsuudessani, jolloin koko kylä vahti ja pihapiirit olivat täynnä lapsia. Nyt nyhjätään tietsikan ääressä ja äiti antaa ohjeita kännykässä. Ei se riitä.

Mutta vaikka lapsilta vaaditaan nykyään liikaa, niin toisaalta myös aivan liian vähän. Lapsilta vaaditaan vääriä asioita. Pitää osata pärjätä omillaan ja elämä on suorittamista jo varhain. Sen sijaan pitäisi opettaa jo pienestä auttamaan muita, kunnioittamaan toisia ja tekemään töitä. Kun on nöyryyttä, on myös pettymysten sietokykyä. Ei tarvitse terapiaa kun ei pääsekään yliopistoon sisään tai poikaystävä jättää.

 

[Mielikki]

Ennen oli asiast toisin ja puhutaan nyt minun lapsuudestani 20vuotta sitten. Ei ollut läpinöitä siitä,että äidin pitäisi olla kotona ja se olisi parasta,naiset meni töihin ja lapset hoitoon siellä piti oppia pärjäämään ryhmässä halusi tai ei. Äiti ei kuunnellut jos itkettää että minä en halua,aikuiset määräsi vielä lapsia. Kun menin ekaluokalle niin kävelin kouluun monta kilometriä yksin,itse piti varoa namusetiä,autoja ja muuta epämukavaa matkalla,nykyään pennut kuskataan autolla kouluun,vaikka matkaa olisi 500m. Koulussa ei ollut koulukiusaamista..jos olit nössö niin turpaan tuli,niin asiat vaan oli ja kaikki oli onnellisia. Kouluruoka syötiin ja opettaja katsoi että lautaset oli tyhjät,nykyään pennut syö vaan karkkia automaatista. Lapsilla ei ollu kännykkää millä soittaa äidille et millon mä käyn pissalla ja syönkö mä nyt,kotona oli lankapuhelin. Iltapäiväkerho oli utopistinen unelma..koulun jälkeen oltiin yksin kotona,ruokittiin itsensä ja keksittii itselle viihdykettä..ja elossa ollaan ja voidaan edelleen hyvin ei ollu äiti pureksimassa ruokaa valmiiksi. Automatkoilla ei ollu DVD soittimia,jos rupes napisemaan niin äiti tai isä karjaisi että nyt kidat kiinni ja sitten ajeltiin rauhassa.Nyt pitää olla valmiiksitehtyä viihdettä kauppareissullekkin..Nykyään sitten ihmetellään miten nykynuoriso on ihan pullamössöä eikä kunnioita ketään..mistä sitä oppii kun kaikki tuodaan valmiina lautasella.

Jaahas vai niin!
Mää olen 60-luvun lapsia ja käyn edelleen terapiassa sairaan lapsuuteni takia,missä hyväksikäyttöä,väkivaltaa,manipulointia jne.Ja sain turpaani niin että tiesi,kun veri roisku!Olis ollu kiva,jos olis ollu känny jolla soittaa kaverille vaikka ja kertoa pahasta olosta!Mutta kun sillon ei noi tietoliikenneyhteydet olleet sitä luokkaa mitä nykyään niin jäin yksinäni haavojani nuoleen!"Mitä silmät ei nää,sitä ei ole olemassa"

Tiesitkö,että ensimmäiset kirjotukset "nykynuorten rappiosta" löytyy egyptin pyramidien hautakirjotuksista!!??

Jatkatko sää tota samaa 4000vuotta vanhaa perinnettä,vai teetkö asialle jotain? Ei,sää vaan valitat...ok!