tässä mietin...

[äiskis]

...kuinkaha moni omalla kohallaan hyväksyis sellaasen tilanteen,että assuu yhessä vuos tolokulla laten kansa,ja käytännössä hoitaa lasten arkipäviin liittyvät asjat,niin sitte kun on joku esim.vanahempain vartti,niin sinne ei o sitte mittää asiaa,vaan sinne mennee paitsi lasten lähivanhempi niin myös etä,joka käytännössä ei millää lailla vastaa lasten kouluasjoista.
Kuinkaha moni pitäis iha normaalina,että ei sais lapselle joka assuu samassa kodissa siun kansa synttäreitä järjestää,vaa mieluummi pysytellä pois kotoa,kun o juhlien ajankohta,jotta etä pääsis emännöimää hänelle kuuluvalle paikalle(etä pittää pojalle omat juhlat,omien sukulaestesa kansa).
Kuinkaha monen mielestä arki sujjuu heleposti uusperheesä,kun ei lasten isä sais mistää lastenasijoista puhua äitipuolen kansa,ellei etälle ole puhuttu ensin.
Tai monikohan antas etän tulla päättämään mitä lahajaa tai vaatetta ostat lapselle,mutta tietennii niin että sie ite maksat.
Ja edelleen miten moni uusperhe iha mielellää maksais lasten tapaamisesta aiheutuvat kulut etän puolesta?
Ja täm on kuitenki ollu meiän perheen elämää pian 4 vuotta,eikä varmaa tuu loppumaankaa.
Kyllähä sitä aina puolustellaa,että onha se etä-äitiki äiti,mutta käsi sydämelle,kuinkas moni omalla kohalla hyväksyis tollaasen ja vaan kiltisti nielis kaike,iliman että koskaa hatuttais koko etä. :\|

 

[Amalia]

Tiedän tunteen,kun ainut virhe mitä itse tekee,on se olemassa oleminen!
Jossain vaiheessa rupeaa omatkin voimat moisesta loppumaan

Iso :hug: ja voimia jaksamiseen!

:flower: :flower: :flower: :flower: :flower: olet aivan varmasti lapsille kultaakin arvokkaampi!

 

[Kiia]

Kamalaa!!!!!Mieti ,mikä on sinun rooli tässä perheessä???
Ei tuollainen voi jatkua.Päästätkö sinä miehesi ex:n teidän kotiin järjestämään juhlia heidän lapsille.(käsitinkö oikein?)Jos olette neljä vuotta olleet uusperhe,niin jo on korkea aika elää perheeenä.Sinä ja miehesi olette teidän perheen ja kodin aikuiset ihmiset.Te määräätte siellä.Minusta koti on jokaisen turvapaikka ja siellä pitäisi kaikkien viihtyä...myös sinun.Ei sinne muilla ole oikeutta tulla "emännöimään".Myös lasten,jotka asuvat kanssanne,tulisi kunnioittaa teitä vanhempina...myös sinua.
Kuitenkin tarinasi on tuttu tänäpäivänä.Mutta älä alistu tuollaiseen kohteluun....ota paikkasi perheessä.Sinä olet perheenpää miehesi rinnalla!!!!

 

[äiskis]

No en iha nii lapatossu ole,että olisi suostunu kotootani poes lähteen,mutta siitähä etä on riemun pitäny,käyny ovella riehumasa ja haukkunu tekstiviestein vaik miksi.
Ussein se tuntuu ku olisi mieheni ja häne exänsä ilimanen lapsenpiika,ja tämän olen kummallekkii sanonu.
:\|

 

[Kiia]

Entäs miehesi?Miten hän suhtautuu tuollaiseen toimintaan.???
Kirjoituksestasi saa sen käsityksen ,että miehesi"tanssii "vielä ex:n
tahtiin.....Ikävää!!!!

 

[erin]

Toki voit toimia omassa kodissa kuten parhaaksi näet - ja jos miehesi haluaa että sinä huolehdit hänen lapsesta niin mikäs siinä. Toisaalta esimerkiksi vanhempainvartti on vanhemmille, ja kai miehesi voi kertoa mitä siellä käsitellään. Hyvähän se on että äiti pysyy lasten elämässä mukana ja osallistuu koulujuttuihin jne. Jos sinua ei huvita niin anna vastuu heille jolle se kuuluu

 

[peuhu]

\

Toki voit toimia omassa kodissa kuten parhaaksi näet - ja jos miehesi haluaa että sinä huolehdit hänen lapsesta niin mikäs siinä. Toisaalta esimerkiksi vanhempainvartti on vanhemmille, ja kai miehesi voi kertoa mitä siellä käsitellään. Hyvähän se on että äiti pysyy lasten elämässä mukana ja osallistuu koulujuttuihin jne. Jos sinua ei huvita niin anna vastuu heille jolle se kuuluu

Siinä vaiheessa jos äitipuoli elää lasten arkea niin melestäni vanhempien vartti kuuluu myös hänelle. Meillä on kyllä lasten asiat pystytty hoitamaan ilman vanhempien vartteja puhelimessa jos on jotain tärkeää. Musta kuulostaa lähinnä että ex teke tikusta tärkeää asiaa ollakseen ex miehensä kanssa.

 

[äiskis]

Erinin kommentit miä jätän ommaan arvoonsa,miä jo kerran olen todennu,että hää on ilmeisesti itse sellaanen uusperheen asjoihin sotkeutuva etä-äiti pahimmasta päästä,eipä noita juttuja muutoon voi ymmärtää...
Noille muille sanoosin,että ei miehellä,eikä opettajalla ou mitään sitä vastaan että miä oisin paikalla,ainoa este on etä,ku hänen ylpeytesä päälle käypi,että paikalla on sekkii nainen joka oikiasti pojista huolehtii,äiti ei halua myöntää,ettei sillo kaheksan vuotta sitte pojat sopina häne elämääsä,kun löyty uus rakkaus.Etä pitää yllä kuvaa, ettei hää muka mihinkä koskaan lähtenykkään vapaaehtoosesti,vaikka kaikki tietää kyllä totuuden tästä asjasta. Eli miun puolestain etä voi olla kaikissa vanahempain illoissa sun muissa,mutta se mitä en käsitä,miks hää muka olis jotenki vähemmä äiti,jos miä olen paikalla.Siis miähä en o kieltäny etää osallistumasta mihkää vaan etä minnuu.
Ja mieshä ei nimienomaa etän kansa haluais mennä niihin vartteihi ja muihi,vaan etä aina onkii selville ajankohan ja halluu välttämäti mennä sammaan aikaan kun mies,vaikka ope on sanona,että äiti voip tulla omalla ajallaa,että hänen kanssaa voijaan käyä samat asijat läpi,mutta eipä tuo etälle kelepoo.

 

[erin]

Onko se uusperheen asioihin sotkemista jos huolehtii lapsensa asioista? No, ap:n kirjoituksia seuranneena niin on kyllä selvästi käynyt ilmi mistä on kyse. Kun omat kuviot solmussa pitääpi hankkia joku syntipukki. Onneksi laki on vanhempien puolella tässä - opettajatkin joutuu tekemään yhteistyötä lasten vanhempien kanssa mutta heillä ei ole velvollisuutta (tai edes oikeutta) keskustella ulkopuolisten kanssa lasten asioista. Vai pitäisikö raahata sinne vanhempainvarttiin lapsen mummot, entiset päivähoitajat, kodinhoitajat ja muut tahot jotka joskus hoitavat lasta?

Ehkä kannattaisi keskittyä vaikkapa oman perheen asioihin - ja omiin lapsiin ...

 

[yks äitipuoli]

\

Onko se uusperheen asioihin sotkemista jos huolehtii lapsensa asioista? No, ap:n kirjoituksia seuranneena niin on kyllä selvästi käynyt ilmi mistä on kyse. Kun omat kuviot solmussa pitääpi hankkia joku syntipukki. Onneksi laki on vanhempien puolella tässä - opettajatkin joutuu tekemään yhteistyötä lasten vanhempien kanssa mutta heillä ei ole velvollisuutta (tai edes oikeutta) keskustella ulkopuolisten kanssa lasten asioista. Vai pitäisikö raahata sinne vanhempainvarttiin lapsen mummot, entiset päivähoitajat, kodinhoitajat ja muut tahot jotka joskus hoitavat lasta?

Ehkä kannattaisi keskittyä vaikkapa oman perheen asioihin - ja omiin lapsiin ...

"Suurinta rakkautta on luopuminen...jne..."
Tarviihan ne etätkin jonkun tekosyyn puolen pitäjän naiskenteluun....
Kun ei omat lapset kiinnosta, niin syyttähän voi aina muita. Kyllä ne lapset muistaa kuka on ollut enemmän äiti ja kuka ei! :attn:
Yleensä nämä etät "aktivoituvat" tapamaan ja "huolehtimaan" lapsistaan VALITETTAVASTI VASTA sitten kun äitipuolikin on kuvioissa. Vai pitäiskö sossunkin jättää lapsista huolehtiminen ja lasten/nuortenkodit turhia?????
Sitä oikeutta äitinä on turha myöhemmin hakea!
Jotkut ihmiset jopa välittävät myös MUISTA ihmisistä. Katsopas joskus ympärillesi, niin saatat nähdä muutkin kuin oman napasi!
Vai kuulluuko lasten olla onnettomia vaikka elämässä olisi joku aikuinen joka välittää vaikkei ole biologinen vanhempi?
Minun poikapuoli on sanonut minulle että tuntee itsensä onnekkaaksi kun minäkin kuulun hänen elämään B)

 

[äiskis]

Ny on pakko kyllä vastata kaekkitietävälle Erinille...Lasten lähivanhempi voi valtuuttaa nykyisen puolisonsa huolehtimmaa lastensa arkeen liittyvistä asijoista,jolloi äiti/isäpuoli EIVÄT OLE lasten asijoissa ulkopuolisia, ja lähivanhemma suostumuksella opettajat ovat yhteistyössä äiti/isäpuolen kanssa ja siihe ei etä-vanahemman luppaa tarvita,voit "Erin" tarkistaa tämän lastenvalavojalta. Ja edelleen lapsen koti on paekka jossa lapsi pysyvästi assuu,ja kodissa assuu PERHE,tämänki voet tarkastaa lastenvalvojalta,eli isä/äitipuoli joka huolehtii uuden puolisonsa lapsista,huolehtii OMASTA PERHEESTÄÄN.
Lasten asjat toki kuuluu vanhemmilleee eron jälkeenki,kun vanahemmuudesta ei erota,mutta se miten PITKÄLLE jotku etät tämä asijan viepi on iha eri asija.Lainsäätäjä ei o tarkoottanu yhteishuoltajuutta käytettäväks etävanhemman mielivalla harjoottaamisee,vaan siinä o ajateltu lapsen etua,mutta jotkut etät käyttää väärin yhteishuoltajuuttaa,ja purkaavat äiti/isäpuole niskaa omaa pahaa oloaan,kun tietää ite olleesa välinpitämätö lapsistaa jo enneku kukkaan ees ties lähivanhemma menevän uussiin naemissiin.
Etä ainaki meiä tapauksessa luulee,että hänest tulloo pojillee rakkaampi haukkumalla muita ihmisiä,jotka ovat pojille myös tärkeitä.
Ja oliha tossa aika jolloon hänelle ei mielestää kuulunu lasten asijat,miulla on siitä mustaa valakosella,viranomaasen paperi,mutta tännehän sitä ei passaa ruveta levitteleen,ku koskevatten arkaluontoosia asijoita.
Omassa elämässää taitaa etällä niitä solomuja olla,jos hää olis onnellinen,hää ei varmaankaa toimis niinku toimii.Ja tiiänhä miä,että ei hänenkä uus liittonsa nii vakaa ole,ei taia tietääkää,mitä nykyne mies puuhailoo,tai ei halluu tietää...vuan saaha hää ittellee uskotella mitä haluaa...mitäpä se miulle kuuluu,ne häne miesasijansa.
Minnuu kiinnostaa vuan se mite hän poikiansa kohtelee,eikä siinä tähän mennessä oo ollu hirviäst kehumista. Vaan ainaha saa toivoa,että hänkii joskus alkaa aidosti välittää lapsistaa,eikä ennee käyttäs heitä pelinappuloena.
Ja tosijaan, olisi joidenki jo aeka keskittyy sen oman perheesä asijoihi...siellähä niitä onkelmia tuntuu oleva.

 

[erin]

Lastenvalvoja ei päätä noista koulujutuista - koulun henkilökunta joutuu tekemään yhteistyötä lapsen huoltajien kanssa - vaikka toki huoltajat voivat sopia että muutkin tahot voi asioida opettajan kanssa. Mutta jos on ottanut puolisokseen saamattoman nössömiehen joka ei edes kykene huolehtimaan lapsista niin pakko kai sitä ruveta leikkimään vanhempaa lapsille kun isästä ei ole siihen. Mutta - mitäpä jos antaisit sitten sen äidin huolehtia niistä lapsista jos isä ei siihen kykene? Olisiko äiti valmis siihen että lapset muuttaisivat hänen luo? Sitten nössömies ja päsmäröivä äitipuoli voisi vaikka keskittyä omaan perheeseen ...

 

[äitipuoli myös]

Erinin on ilmeisesti vaikea kuvitella tilannetta ns. äitpuolen kannalta. Kysehän ei ole siitä, että äitipuoli olisi ottamassa mitään äidin roolia tai viemässä äitiyttä biologiselta äidiltä - EI edes siinä tapauksessa, kun puolison lapset asuvat vakituiseen ja kokoaikaisesti ja ovat lähilapsia.

Ajatellaan tilanne toisin päin:
on äiti/nainen jolla on lapsia edellisestä liitosta. Hän on uudessa liitossa. Mies osallistuu lasten arkeen, vie harrastuksiin, katsoo perään, korjaa fillaria, neuvoo matikkaa, kuulustelee läksyt jne, ja kun äiti on vuorotyössä, isäpuoli vastaa ruuankin ja katsoo kotiintuloajat jne.
Lapset käyvät biologisen isänsä luona tapaamisella sovitusti vaikkapa kerran kuussa vkl tai joka toinen vkl.

Kun sitten on koulussa vanhempainvartti, sinne meneekin lasten biologiset vanhemmat: lähiäiti ja etäisä. Isäpuoli ei saa tulla: asia ei kuulu isäpuolelle.
Äiti /vaimo tulee kotiin ja sanoo, ettei voi kertoa mitä opettaja sanoi, mitä kouluun kuuluu, koska biologinen isä kielsi.

Ja niin isäpuoli menee ja alkaa kuulustelemaan englannin kokeeseen aluetta ja seuraavalla viikolla kyselee että miten koulussa meni ja tekee ruokaa ja katsoo persään... elää normaalia arkea lasten kanssa, joiden asiat ei hänelle kuulu ja joiden asioihin hän ei saa puuttua.-

Mieletön ristiriita!!

Sympatiani ovat kyllä ihan äiskiksen puolella.

Jos oma rooli lasten elämässä tehdään ristiriitaiseksi, on oma olotilakin ihan taatusti varsin sekaisin.

Äiskiksen tarinaa olen lukenut, eikä ole mikään ihme jos tommosessa uusperhekuviossa elämä on hankalaa. "vika" ei ole tässä tapauksessa äitipuolen asenteessa tms., vaan siinä, että bilologiset vanhemmat tekevät siitä ristiriitaisen vaatimalla vastuun ottoa ja kuitenkaan sitä ei saa ottaa...
'

 

[äiskis]

Opetteleha Erin lukemaa,miähän en ole lasten huoltaja,joten en voe mitenkää antaa poikia äidilleen huolehdittavaks,eikä isä missää tapauksesa antais poikiaan äitille,olin miä kuvioissa tahi en. Ja oikeusha ei ANTANU äitille poikia,ja kaipa sillä siihe syynsä oli,vai mitä?
Ja pojat ei HALUA asua äitisä luona,vaan meiän kanssa,miks heiät pitääs pakotta siihe vain siks että äiti haluaa?
Sie kyllä muistutat tosi palajon meitin etää,kun siulle pääasja tuntuu oleva että äiti saa tahtosa läpi,välittämättä siitä mite pojat sitte voi.
Jos hetkeekä uskoosin etän vilpittömästi rakastavan lapsiaan ja toimivan aina näihen parhaan mukkaan,nii miun puolestain toki ottakkoo poikansa,edellyttäe että he iteki sitä halluisivat,mutta isähä ei kummiskaa ikuna anna heitä äitileen,niin kauan kun henki pihisee.
niin että siittä,että antaasin poijaat äitilleen on turha puhuva.
Ai siä siis meinaat,ettei edes lasten isä olis heiän perhettää,kun sanot että nössö-isä vois päällepäsmäröivän äitipuolen kans keskittyä omaan perheesee.Mistäs alkaen isä ei ole kuulunu lastensa perheesee? Jos isä ei,nii ei kai sitte äitikää,vai mitä. :kieh: :kieh:

 

[äitipuoli myös]

\

Opetteleha Erin lukemaa,miähän en ole lasten huoltaja,joten en voe Jos hetkeekä uskoosin etän vilpittömästi rakastavan lapsiaan ja toimivan aina näihen parhaan mukkaan,nii miun puolestain toki ottakkoo poikansa,edellyttäe että he iteki sitä halluisivat,

Puutun vielä keskusteluun ja takerrun tähän kohtaan. Olen eri mieltä. uskallan olla jopa tässä tapauksessa eri mieltä.

Olen ihan varma, että jokainen äiti ja isä rakastaa lapsiaan. He ovat vain kyvyttömiä osoittamaan sitä - kyvyttömiä toimimaan siten, kuin pitäisi-
Ei kukaan tee maailmaan lapsia ajatuksella, että "sitten kun tämä kakara syntyy, aion olla ilkeä sille." eikä kukaan äiti synnytysosastolla katso pientä avutinta vauvaa ja mieti, että "mitenköhän voisin tehdä tämän lapsen elämästä ikävää" tms.

Kyllä ajatus on taatusti ollut olla hyvä vanhempi, rakastaa lasta, tarjota lapselle hyvä elämä, kohdella lasta hyvin.
Sitten vain on loppunut eväät kesken, ei ole ollut voimia, taitoja, kykyjä.. arki onkin jotain muuta kuin kuvitteli, ei ole tajunnut miten paljon lapset sitovat, miten paljon parisuhde vaatii yms., ja ehkä omakin lapsuus on ollut mitä on.. eli ei ole mitään, mistä antaa; ei ole mitään mallia, miten toimia sitten, kun on väsynyt, voimat loppu, lapset valvottaa ja sairastaa ja niin edelleen..

Lasten kannalta tilanne on ikävä tietenkin, mutta tarkoitan nyt sitä, että biologisella vanhemmalla ON se rakkaus olemassa lastaan kohtaan - puuttuu vain taitoa ja tietoa ja kykyä toimia "kuten vastuullisen ja rakastavan vanhemman kuuluu toimia" - ajatus on, tekojen tasolle ei kyetä viemään sitä. :/ Se on surullista, lapsen kannalta, mutta myös vanhemman kannalta. Tämmöset vanhemmat ovat itsekin uhreja ja tulleet jollain tavalla huonosti kohdelluksi omassa lapsuudessaan-

 

[äiskis]

Enpä kiistä sitä,etteikö jokaasella olis sitä rakkauttaki lastansa kohtaa,enkä sitä uskokaa,että kukkaan tekis maailmaa lapsia siks että sais näille ilkeillä. Vaan kun kaik eivät,syystä tai toisesta sovellu vanahemmaksi,mutta sitähä ei voe tietää,ennenku ne lapset on olemassa...Vaan se tuntuu se oma etu,kostonhalu,katkeruus ja vallanhalu niin ussein voittava sen äidinrakkauen,niin sitä väkisinkii miettii,onko sitä ny sit ollenkaa etällä,kun luulis että sitä halluis omie lastensa voivan hyvin,vaikka ny ei itte oliskaan se,joka heistä käytännössä huolehtii.Eiks kaikejärje mukkaa olis etänki kannalta hyvä,jos lapset tulis toimee äitipuolen kansa ja että etä vois luottaa lapsiaan kohdeltava hyvin?

 

[yks äitipuoli]

\

\

Opetteleha Erin lukemaa,miähän en ole lasten huoltaja,joten en voe Jos hetkeekä uskoosin etän vilpittömästi rakastavan lapsiaan ja toimivan aina näihen parhaan mukkaan,nii miun puolestain toki ottakkoo poikansa,edellyttäe että he iteki sitä halluisivat,

Puutun vielä keskusteluun ja takerrun tähän kohtaan. Olen eri mieltä. uskallan olla jopa tässä tapauksessa eri mieltä.

Olen ihan varma, että jokainen äiti ja isä rakastaa lapsiaan. He ovat vain kyvyttömiä osoittamaan sitä - kyvyttömiä toimimaan siten, kuin pitäisi-
Ei kukaan tee maailmaan lapsia ajatuksella, että "sitten kun tämä kakara syntyy, aion olla ilkeä sille." eikä kukaan äiti synnytysosastolla katso pientä avutinta vauvaa ja mieti, että "mitenköhän voisin tehdä tämän lapsen elämästä ikävää" tms.

Kyllä ajatus on taatusti ollut olla hyvä vanhempi, rakastaa lasta, tarjota lapselle hyvä elämä, kohdella lasta hyvin.
Sitten vain on loppunut eväät kesken, ei ole ollut voimia, taitoja, kykyjä.. arki onkin jotain muuta kuin kuvitteli, ei ole tajunnut miten paljon lapset sitovat, miten paljon parisuhde vaatii yms., ja ehkä omakin lapsuus on ollut mitä on.. eli ei ole mitään, mistä antaa; ei ole mitään mallia, miten toimia sitten, kun on väsynyt, voimat loppu, lapset valvottaa ja sairastaa ja niin edelleen..

Lasten kannalta tilanne on ikävä tietenkin, mutta tarkoitan nyt sitä, että biologisella vanhemmalla ON se rakkaus olemassa lastaan kohtaan - puuttuu vain taitoa ja tietoa ja kykyä toimia "kuten vastuullisen ja rakastavan vanhemman kuuluu toimia" - ajatus on, tekojen tasolle ei kyetä viemään sitä. :/ Se on surullista, lapsen kannalta, mutta myös vanhemman kannalta. Tämmöset vanhemmat ovat itsekin uhreja ja tulleet jollain tavalla huonosti kohdelluksi omassa lapsuudessaan-

Minunkin on nyt pakko sanoo muutama sana, takertuen tähän kirjoitukseen.
Meille ihmisille on annettu sellainen hieno asia kuin vapaus valita.
Tarkoitaa siis sitä, että voi esim. valita onko tänään hyvällä vai huonolla päällä. syökä vaaleaa leipää vai ruisleipää...jne.
Minusta se on vain tekosyihin takertumista, että vanhemmilla on ollut huono/vaikea lapsuus. Jos lapsena on ollut kerta niin vaikeaa, niin kai sitten tajuaa ettei niitä lapsia kannata tehdä!
Moni "vaikeasta ja huonosta" lapsuudesta ponnistanut on pärjännyt hienosti elämässä. Kyse on ollut omasta valinnasta, surra mennyttä vai keskittyä tulevaan. Aina on jotain tehtävissä. "Hyvä" äiti tai isä tai vaikka uusi vanhemman kumppani pystyy sanomaan ääneen jos tuntuu että voimat tai taidot ovat vähissä. Esim. onko hyväksyttävää lyödä lasta koska itsellä on ollut niin vaikea lapsuus.
Ja aina vanhemmat eivät rakasta lapsiaan. Vai myisitkö sinä lapsesi esim. pedofiilille rakkaudesta.
Elämä on täynnä valintoja, jos tuntuu ettei pysty tai osaa tarjota lapselle hyvää ja turvallista elinympäristöä, niin kannattaa kertoa siitä ammatti-ihmiselle, he eivät ole pelkkiä hienoja nimikkeitä.
Ja aina aivojen käyttö on sallittua, nytkin voi miettiä että kirjoitanko pelkkää paskaa vai onko tässä jotain perää jota kannattaa miettiä.
Mutta kaikkien elämässä on aina jotain parantamisen varaa, en ikinä ole tavannut täydellistä ihmistä, paitsi silloin kun olen nähnyt vasta syntyneen lapsen, ajan myötä oppii eroittamaan oikean väärästä ja se tekee meistä ihmisistä epätäydellisiä

Kokemukset vahvistavat, niin lapsuuskin. Jos lapsuus on ollut huono, on vapaus valita tekeekö elämästä parempaa vai kulkeeko hyvin alkanutta alamäkeä

Aina ei kannata lannistua vastoinkäymisistä tai ryhtyä martyyriksi, niin kuin meidän etä tekee, vaikean lapsuuden nojalla. Kaikki on muiden syytä, mutta rouva itse on täydellinen!Eikä se peiliinkään kurkistaminen kielletyä ole..... joskus vastaus voi löytyä liiankin läheltä...

 

[yks äitipuoli]

\

Kyllä ajatus on taatusti ollut olla hyvä vanhempi, rakastaa lasta, tarjota lapselle hyvä elämä, kohdella lasta hyvin.
Sitten vain on loppunut eväät kesken, ei ole ollut voimia, taitoja, kykyjä.. arki onkin jotain muuta kuin kuvitteli, ei ole tajunnut miten paljon lapset sitovat, miten paljon parisuhde vaatii yms., ja ehkä omakin lapsuus on ollut mitä on.. eli ei ole mitään, mistä antaa; ei ole mitään mallia, miten toimia sitten, kun on väsynyt, voimat loppu, lapset valvottaa ja sairastaa ja niin edelleen..
"

Tästä kohdasta vielä. suuri osa kirjotuksesta on ihan normaalia lapsiperhe elämää. Vanhemmuuden mukana tulee riittämättömyyden tunne aina välillä. Mutta jos niitä lapsia on oikeasti halunnut, on myös tajunnut etteivät lapset ole mitään kesäkissoja joista luopua kun kotileikki käy tylsäksi. Normaali perhe elämä on enimmäkseen sitä tasaisen tylsää arkea ja jopa lapset sairastavat ja vanhemilla on oikeus välillä väsyä. Mutta lapsilla on myös oikeus turvalliseen ja hyvään lapsuuteen, silläkin nojalla että vanhemmilla on ollut kurja lapsuus, turha sitä on lapselle kostaa!
Ja jos tuntuu ettei ole koskaan hyvää mallia saanut mistään, niin kasvatuskirjoja on myynnissä pilvin pimein, kirjastosta niitä voi lainata ilmaseksi ja suomessa on paljon ammatti-ihmisiä joiden työtä on auttaa silloin kun apua tarvii ja haluaa.
En minäkään voi jättää tylsiä töitä tekemättä ja tehdä voin niitä mitä kiinnostaa, koska minulla on ollut kurja lapsuus ja koko maailma on minulle velkaa olemassa olostani
\|O \|O \|O

Välillä on niitä huonoja päiviä ja tylsiä hetkiä että oppisimme arvostamaan niitä pienen pieniäkin hyviä asioita elämässä, eikös niin?

Minä en ainakaan jaksaisi/haluaisi juhlia koko elämääni, sehän olisi tylsää pidemän päälle!!!! :x :attn: :attn: :attn:

 

[äiskis]

Jostai syystä tää yks äitipuoli ossaa kirjoittaa sen mitä miä ajattelen...puhuessaa juur tosta ettei lapset o mittää kesäkissoja ja ettei voikkaa lopettaa,ku kotileikki alakaaki tuntua tylsältä...noinha just kävi mieheni ja exänsä liitossa,ex huomas vähä turha myöhään,ettei koti-elämä perhee kansa ollukkaa häntä varten ja niinpä läks...ja sen takia miä tätä tässä äitipuolena naputtelen,se elämäntilanne mikähällä ny on,on hänen omien valintojesa tulos.On turha luulla etteekö yhtään äidin ja lapsen suhteesee vaikuttas etäännyttäväst se ettei laps pienenä nää äitiään ees joka kuukaus,kuten poijaat ei nähny,kun silloi ei äidille sopinu. Mutta vaikeaha se on myöntää että joku asija johtus omasta toiminnasta...helpompha se on pahaa äitipuolta syyttää.

 

[äitipuoli myös]

YMMÄRTÄMINEN ei tarkoitata sitä, että HYVÄKSYY.


En kirjoittanut - ainakaan ei ollut tarkoitus kirjoittaa - että hyväksyisin.

On helpompi ymmärtää, miksi joku ihminen toimii miten toimii, JOS tietää taustat.
YLEENSÄ väkivaltaiset tai vastuuttomasti tai muuten vaan "kummallisesti" käyttäytyvät ihmiset ovat itsekin uhreja. Kaikki eivät ole saaneet ja kaikki eivät saa apua itselleen! Kaikki eivät osaa hakea apua itselleen.

Tämäkään ei tarkoita sitä, että automattisesti kaikki selkäänsä saaneet aikuisena sitten hakkaisi omia lapsiaan
:headwall:
enkä semmosta tarkoittanutkaan.

Työni sivuaa ihmisiä, joilla on ollut hankala lapsuus tai joilla on ollut muuten valtavasti ikäviä, traumaattisia kokemuksia, jotka hakevat ja saavat apua. He ovat rikkinäisiä, ristiriitojen kanssa painiskelevia ihmisiä. En hyväksy jos he hakkaavat vastaantulevia ihmisiä, se on väärin, tottakai se on väärin!! Tekoa ei tee oikeutetuksi se, että itsellä on ollut vaikeaa. Mutta MIKSI joku hakkaa vastaantulevan tuntemattoman ihmisen? - taustat kun tietää, niin ymmärtää, tajuaa, saa vastauksen kysymykseen MIKSI.

 

[sivusta seuraaja]

Elämä ku on valintoja nii. Äisikis vois tehhä myös valinnan ja erota ku siitä on niin pitkään tiäälä puhunna. Se mies on myös tehnyt valinnan ja tehnyt lapsia vaikkei oo kovin kummonen iskä sekkää, että on siinä vanhemmat lapsille siunaantunut. ei voi ku sääliä lapsia. ja sitten tullee äetpuol, joka retostaa koko perheen elämän pitkin nettilöetä

ja valinnan on näköjään äisiks tehny, ku alkaa vääntää tuommost murretta kun aekasemmin on kirjuuttanut ihan niinko kirjuuttaa kuuluukin. että voisi tehhä valinnan ja kirjuuttaa kunnolla.

Erinille terviisii, ollaan täälä samaa miältä ku erin. :wave:

 

[äiti ja ei äiti]

Uusperheenelämä ei ole helppoa ja äitipuolenrooli ja asema on vaikea tehtävä. Minusta on ihanaa että ihmiset uskaltavat puhua omista kokemuksistaan, sillä silloin saa lukijatkin huomata ettei ole ihan yksin omien tunteittensa ja huoliensa ym. kanssa. Silloin kun minä aloitin uusperhe-elämän tuntu ettei ole ketään muuta, lähipiirissä ei ollut muita uusperheitä. Tuntu ettei muut voi ymmärtäää eikä oikein itsekään ymmärtänyt omia tunteitaan. Saat tehdä kaikki äidille kuuluvat työt, mutta et ole äiti. Miten suhtautua lapseen, miten exään ja miten sukulaisiin ja mitä saa takaisin. Meillä varsinkin jossain vaiheessa tuntui, että teet kaikkes lapsen eteen ja haukut saat kiitokseksi. Onneksi sitten myöhemmin tuli positiivistakin palautetta tosin ulkopuolelta, mutta kuitenkin. Joten kirjotelkaa ihmiset, vaikka joku yrittää mollata, joku toinen voi saada niistä itselleen voimia jaksaa.

 

[erin]

Onkohan sitten eri standardit miehille ja naisille näissä jutuissa. Lasten isä masentui erosta eikä pystynyt huolehtimaan lapsista, ehkä äidillekin kävi samoin. Lasten isä on sankari kun otti jonkun naikkosen huolehtimaan lapsista kun ei itse pysty - lasten äiti taas luuseri jota pitää rangaista siitä että lähti eroamaan siitä nössömiehestä.

Lasten vieraannuttaminen etävanhemmasta on ikävä asia mitä monet lähivanhemmat harrastavat - ja joskus heidän puolisotkin lähtevät mukaan tuohon. Esimerkiksi se että nostetaan uusi puoliso äidin/isän paikalle koulujutuissa ym on merkkinä siitä ettei oikein ole puhtaat jauhot pussissa. Toivottavasti kuitenkin lapset selviytyvät tuosta inhoittavasta pelistä mitä se isä harrastaa heidän kustannuksella.

Miksi ihmeessä äiti ei saisi huolehtia lastensa asioita esimerkiksi käymällä vanhempainvarteissa? Hatunnosto äidille että jaksaa vaikka vastassa tuollaiset PAS-tyypit.

 

[aitikka]

Alkuperäiseen aiheeseen haluaisin kommentoida, että tuo etä äidin hankalaksi heittaytyminen on varmaan hänen omaa epävarmuuttaan ja syyllisyyden tunnettaan siitä, että lapset asuvat muualla. Hän ehkä haluaa tehdä roolinsa tärkeäksi ja korostaa sitä että on lastensa äiti. Ehkä hän kokee, että muuten hänen mahdollisuutensa siihen ovat vähäiset niinkuin varmaan ovatkin koska hän on etä äiti (ja varmaan siihen on ihan pätevät syyt).
Tapa voi olla lapsellinen ja epätoimiva käytännössä, mutta taustalla on varmaan äidin omat pelot. Ehkä äidin ja lasten suhdetta voisi jotenkin muuten lujittaa ja sitten vaivihkaa tuoda esille näitä käytännön asioita kuten vanhempain vartit ja muut?

Tuohon edellä käytyyn keskusteluun valinnoista haluaisin myös sanoa, että itse myös työskentelen mielenterveysongelmaisten ja muuten syrjäytyneiden kanssa ja tuntuu että joskus ihmiset eivät ihan tiedä mitä ongelmat voivat oikeastaan ollakkaan kun mielipiteitään kirjoittavat. Toki jokaisen vastuulla on valinnat, mutta aina se ei riitä.

Elämä kuljettaa meitä jossain määrin siitä asti kun me synnymme. Toisilla on helpompi ja paremmat mahdollisuudet tehdä hyviä valintoja. Kaikkeen ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Tuskin täällä kukaan esim. tuomitsee syynytyksen jälkeiseen masennukseen sairastunutta? Sitäkään eivät kaikki osaa tunnistaa ja joskus se voi johtaa vuosikymmenten sairastamis kierteeseen.
Jokaisella meillä on katkemis piste. Siihen vielä otetaan huonot lähtökohdat lapsuudesta ponnistamiseen, hankala ja karikkoinen elämä ja vaikka geeneissä tullut alttius sairastua mielenterveys ongelmiin niin se on siinä. Ja siinä matkalla on voinut olla hyviä vuosia jolloin olet perustanut perheen.
Tiedän myös ihmisiä jotka ovat oikeastaan tajuamattaan ajautuneet päihde riippuvaisiksi. homma on lähtenyt liikkeelle ihan reseptillä saaduista lääkkeistä ja siitä ettei tiedä asioista tarpeeksi. Riippuvuus on kuitenkin asia josta ei pääse eroon ihan vaan sillä, että nyt minä haluan irti. Se on kamalan rankka ja pitkä juttu.

Itse olen oppinut näkemään näitä asioita inhimillisinä juttuina ja olen saanut paljon nöyryyttä kun tajusin että kuka vaan voi sairastua tai syrjäytyä. Me voidaan vain YRITTÄÄ tehdä oikeita valintoja.

 

[taustalla]

"niin että siittä,että antaasin poijaat äitilleen on turha puhuva."
Tässä vain yksi lause, joka pistää miettimään minkälaiset jauhot sinulla on pussissasi, ja :attn: en ole etä äiti. Välillä kirjoituksistasi ajattelen, että taidat puhua asiaa, mutta sitten tulee jotain aivan outoa