Ä
Äiti -79
Vieras
Aattelin kertoo mun kokokemuksen tuulimuna raskaudesta. Jos vaikka löytyis kohtalon tovereita, kun lääkäreitten mielestä tämä oli harvinainen tapaus.
Elikkäs kaikki alkoi viime vuoden marraskuussa kun tein raskaus testin. Testi näytti iloksemme plussaa. Meillä on ennestään yksi lapsi, kohta kolme vuotias pikku Neiti.
Kaikki meni ihan hyvin, kunnes pääsimme raskaus viikolle 11+2(tammikuun ekka viikonloppu). Aloin vuotamaan. Neuvolan kautta naistentautien polille, siellä ikäväksemme todettiin että raskaus oli tuulimunaraskaus. Shokki oli järkyttävä. Sain kahden päivän päähän ajan lääkkeelliseen tyhjennykseen. Koska tätä minulle suositeltiin.
No tämä kokemus tässä minun episodiassa oli toiseksi kauhein. Tyhjennys oli niin raju että tyttäreni synnyttys ei ollut mitään tähän verrattuna.Pyörryin kaksi kertaa pöntöltä, tuli nestehukka, hemppa timppui 90 ja maksa alkoi oireilemaan. Kaksi viikkoo meni ennen kuin olin takaisin työkykyinen.
Mutta oireet eivät loppuneet. Vuodin kuitenki koko ajan. Sitte viiden viikonpäästä (helmikuun alku) tein raskaus testin ja testi näytti edelleen plussaa. Soitto polille ja samalle päivälle sain ajan. Tutkimuksessa kävi ilmi että kohdussa on vielä raskaus materiaali ja tämä tekee sen vuodon ja testiin plussat. Sovittiin uusi aika seuraavalle päivällä kaavintaa.
Jännitin tosi paljon tapahtumaa. Kaavinnan jälkeen olo parempi kuin lääkkeellisen tyhjennyksen. Sanoinki miehelleni että kaavinta olis pitänyt tehä jo ekka kerralla kuukausi sitten. Luulimme että nyt pääsemme normaaliin elämään MUTTAA............ Vuoto vain jatkui......
Kaavinnasta tasan kuukausi(maaliskuun alku) soitin TAAS polille ja sanoin että ei tää voi olla normaalia. Käskivät tulla uudestaan käymään. Ultrassa ei nähty mitään erikoista, mutta sain uuden ajan seuraavan viikon tiistaille ku k.o päivä oli perjantai hysteroskopiaan eli kohtuontelon tähystykseen. Näin ollen lääkäri pääsee kameralla näkemään kohtuun että mikä tekee tämän vuodon.
Mutta tiistaille asti ei päästy. Perjantaina ku tulin kotiin polilta niin mulla valahti veret ja hyytymät pesuhuoneen lattialle. En tässä vaiheesssa halunnut vielä lähtee takaisin sairaalaan vaan ajattelin että hyvä jos nyt tuli itsestään kaikki pois niin ei tartte mennä enää sairalaan. vuoto rauhottuikin, seuraavana aamuna lauantaina vuotoo alko runsaantuu. Pääsin sängyltä vessaan niin verta tuli kuin hanasta. Ja silloin lähettiin vauhdilla kohti yhteispäivystystä sairaalan. Olin ihan valkoinen ja käet meni jo siniseksi. Sairaalaan ku päästiin alkoi tapahtumaan. Hemppa laski 80 (edellisenä päivänä 138) ei muutaku mut tippaan ja monet verikokeet otettiin. Lääkäri ultrasi ja näki että kohdussa on jokin vuoto kohta. Lääkäri puihui todella suoraan mm. kohdun poistosta jos alan liikaa vuotamaa eikä vuotoo saada kuriiin lääkkeillä. Ja totta kai hyväksyimme poiston jos on kyse minun hengestä. Pumppattiin muhun lääkkeitä ja toivottiin että vuoto pysyy kurissa ja päästäisiin maanantaihin jolloin tehtäisin kohtuontelon tähystys, jolloin nämä laitteet on käytössä. Päivystyksessä mut siirettiin osastolle ja yhtäkkiä mun hemppa arvot romahti 60 vaikka en enää vuotanut. Kiirreellä verta tippumaan. Ittellä oli niin heikko olo että alko pelottaa että näänko seuraavaa aamua.
Pääsimme maanantaihin ja tähystys tehtiin. Minulla oli edelleen kohdun yläpuolella jäänyt tuulimuna raskaudesta tavaraa ja tämä tekin sen vuodon. Jopa kuoleman pellon vallassa kaikki meni hyvin ja olen päässyt kotiin, ja kuntoutumaan ja kohtua ei tarvittu poistaa.
Uutta raskautta en tiedä uskallammeko edes ajatelle. Se asia on kuitenki jäissa ainaki pari kiertoo että kohtu ja limakalvo pääsee kunnolla parantuu. Tämä mun episodia kesti päivälleen kolme kuukauttta. Ja arvatkaa olenko iloinen että minulla on yksi ihana lapsi ja ihana aviomies.
Kiitos jos jaksoit lukea ja Aurinkoisia kevät päiviä. tämä kirjotus omalla tavalle helpotti mua.
