tätä ei usko erkkikään..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
niin siis, tapasin miehen ja tykätään samoista asioista ja plaah plaah..
mut mä oon tämmönen vähävarainen yh ja se mies on vissiin ihan varakas...
ni sit mä pohdin et onkohan se liian rikas mulle :headwall:
vaikkei se ny mikään miljonääri oo :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja 4-kerroksen väkeä:
tuskin miestä vaivaa, jos on sua rikkaampi? vai käyttääkö liikaa rahojaan sinuun? vaivaako se sinua?

ehkä mä nyt oon paisuttanut tän ongelman liian suureksi mun päässäni..
pitäs vaan unohtaa sen raha pussi :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja aapee:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No jos et vähävaraisena kelpaa miehelle niin vika hänen korvien välissä. Muihin ominaisuuksiisi en pysty ottamaan kantaa.

no mä kelpaisin.. mut mua itteeni vaivaa et onko se liian rikas mulle..
Äläpäs nyt. Jos ei sulla ole tarkotus alkaa kuluttaa urakalla ukon rahoja niin älä edes ajattele niitä. Sitäpaitsi, ainahan se on hyvä että perheessä löytyy pätäkkää, jos yhteen päädytte! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja aapee:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No jos et vähävaraisena kelpaa miehelle niin vika hänen korvien välissä. Muihin ominaisuuksiisi en pysty ottamaan kantaa.

no mä kelpaisin.. mut mua itteeni vaivaa et onko se liian rikas mulle..
Äläpäs nyt. Jos ei sulla ole tarkotus alkaa kuluttaa urakalla ukon rahoja niin älä edes ajattele niitä. Sitäpaitsi, ainahan se on hyvä että perheessä löytyy pätäkkää, jos yhteen päädytte! :)

ehkä meidän ero onkin juuri siinä,,hän kuluttaa->paljon ja mä uskon enempi kestävään kulutukseen,, oisko musta elämään hirveän materian keskellä kirpputori tavaroineni :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja aapee:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No jos et vähävaraisena kelpaa miehelle niin vika hänen korvien välissä. Muihin ominaisuuksiisi en pysty ottamaan kantaa.

no mä kelpaisin.. mut mua itteeni vaivaa et onko se liian rikas mulle..
Äläpäs nyt. Jos ei sulla ole tarkotus alkaa kuluttaa urakalla ukon rahoja niin älä edes ajattele niitä. Sitäpaitsi, ainahan se on hyvä että perheessä löytyy pätäkkää, jos yhteen päädytte! :)

ehkä meidän ero onkin juuri siinä,,hän kuluttaa->paljon ja mä uskon enempi kestävään kulutukseen,, oisko musta elämään hirveän materian keskellä kirpputori tavaroineni :D

Eihän se mitään maksa yrittää. Ja sopii sun tyyliinkin kun ei maksa... :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja aapee:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No jos et vähävaraisena kelpaa miehelle niin vika hänen korvien välissä. Muihin ominaisuuksiisi en pysty ottamaan kantaa.

no mä kelpaisin.. mut mua itteeni vaivaa et onko se liian rikas mulle..
Äläpäs nyt. Jos ei sulla ole tarkotus alkaa kuluttaa urakalla ukon rahoja niin älä edes ajattele niitä. Sitäpaitsi, ainahan se on hyvä että perheessä löytyy pätäkkää, jos yhteen päädytte! :)

ehkä meidän ero onkin juuri siinä,,hän kuluttaa->paljon ja mä uskon enempi kestävään kulutukseen,, oisko musta elämään hirveän materian keskellä kirpputori tavaroineni :D

Eihän se mitään maksa yrittää. Ja sopii sun tyyliinkin kun ei maksa... :D

ihana :D
 
kokemusta ihan samanalaisesta kuviosta, ja omasta "epävarmuudesta" asian suhteen.
Minäkin olin yh, ja työssä kyllä käyn, mutta palkka ei päätä huimaa.Tapasin sitten miehen jolla tulot lähes viisinkertaiset, ja omaisuutta + kaikenlaista materiaa riittää, ja jos hän jotakin haluaa ostaa, ei hänen tarvitse miettiä riittääkö rahat, toisin kuin minun, joka olen aina oppinut elämään säästeliäästi ja ostamaan vain sen mitä pakko on,ja mitä varmasti tarvitaan...3 vuotta olemme nyt olleet yksissä, ja olen pikkuhiljaa "sinut" asian kanssa...kyllä se oma elämä on siinä suhteessa helpottunut, kun nyt jo yhdessä asutaan, ja mies maksaa usein kauppalaskut (ruoka on kallista, kuten kaikki tietää) yms.ei hän rahojaan "levittele" eikä niistä minulle sinänsä iloa ole,hänen ne kuitenkin on, mutta en koe kuitenkaan olevani miehelle liian "köyhä" tai miestä minulle liian "rikkaaksi".Jos en olisi hänelle ollut mieleen näine varoineni, mitä minulla on, olisi tuo joutanut mennä.Enkä sitä paitsi miehen todellisia varoja alkuseurustelussa edes tiennyt, joten en minäkään hänen matkaan lähtenyt rahojen takia :)
Ohhoh...olipa sekava teksi...tajusitkohan pointin ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kokemusta ihan samanalaisesta kuviosta, ja omasta "epävarmuudesta" asian suhteen.
Minäkin olin yh, ja työssä kyllä käyn, mutta palkka ei päätä huimaa.Tapasin sitten miehen jolla tulot lähes viisinkertaiset, ja omaisuutta + kaikenlaista materiaa riittää, ja jos hän jotakin haluaa ostaa, ei hänen tarvitse miettiä riittääkö rahat, toisin kuin minun, joka olen aina oppinut elämään säästeliäästi ja ostamaan vain sen mitä pakko on,ja mitä varmasti tarvitaan...3 vuotta olemme nyt olleet yksissä, ja olen pikkuhiljaa "sinut" asian kanssa...kyllä se oma elämä on siinä suhteessa helpottunut, kun nyt jo yhdessä asutaan, ja mies maksaa usein kauppalaskut (ruoka on kallista, kuten kaikki tietää) yms.ei hän rahojaan "levittele" eikä niistä minulle sinänsä iloa ole,hänen ne kuitenkin on, mutta en koe kuitenkaan olevani miehelle liian "köyhä" tai miestä minulle liian "rikkaaksi".Jos en olisi hänelle ollut mieleen näine varoineni, mitä minulla on, olisi tuo joutanut mennä.Enkä sitä paitsi miehen todellisia varoja alkuseurustelussa edes tiennyt, joten en minäkään hänen matkaan lähtenyt rahojen takia :)
Ohhoh...olipa sekava teksi...tajusitkohan pointin ?

kyllä mä tajusin :) jos täs jotain vakavampaa tulee niin vaikeeta varmaan mulle alkuunsa kumminkin.. sehän täs on vielä ku moni on varmaan haaveillu tämmösestä mut en minä...ihan uutta tommonen tavarapaljous.
ja mieheen olen ihastunut, en hänen rahoihinsa :) eipä siitä ulkoapäin voinut uskoa :D
kiitos kun jait kokemuksesi :)
 
Tiedän tunteen. Mä kun tapasin mieheni, niin totisesti sain moneen otteeseen hokea itselleni etten ole liian huono miehelleni ja että lähtökohdat ei merkkaa mitään.

Itse kun olen köyhästä alkoholistiperheestä ja meidän tavatessa mun omaisuus oli vahvasti miinusmerkkinen ja olin huithapeli vailla luottotietoja tai vastuuntuntoa ylipäätään.

Mieheni taas on kohtalaisen varakkaasta perheestä ja suvusta ja jo silloin nuorena hänellä oli säästöjä ja oli sellainen fiksu ja kunnollinen mies.

Siinä missä mulle oli arkipäivää että porukoiden kaverit tappoi toisiaan, niin mieheni taas ei edes tiennyt mikä on Diapam yms.yms.

Mutta tässä ollaan edelleen ja nykyisin mieheni ei ole enää niin pumpulissa kasvanut, on totisesti nähnyt myös elämän nurjaa puolta kauttani. Ja mä olen kasvanut järkevämmäksi ja yhdessä ollaan säästetty ja kerätty omaisuutta.

Mutta ihan totisinta totta on että kesti pitkään ennen kuin pääsin alemmuudentunteesta eroon ja että uskoin siihen että mies voi rakastaa tällaista alkkisten lasta.
 

Yhteistyössä