kokemusta ihan samanalaisesta kuviosta, ja omasta "epävarmuudesta" asian suhteen.
Minäkin olin yh, ja työssä kyllä käyn, mutta palkka ei päätä huimaa.Tapasin sitten miehen jolla tulot lähes viisinkertaiset, ja omaisuutta + kaikenlaista materiaa riittää, ja jos hän jotakin haluaa ostaa, ei hänen tarvitse miettiä riittääkö rahat, toisin kuin minun, joka olen aina oppinut elämään säästeliäästi ja ostamaan vain sen mitä pakko on,ja mitä varmasti tarvitaan...3 vuotta olemme nyt olleet yksissä, ja olen pikkuhiljaa "sinut" asian kanssa...kyllä se oma elämä on siinä suhteessa helpottunut, kun nyt jo yhdessä asutaan, ja mies maksaa usein kauppalaskut (ruoka on kallista, kuten kaikki tietää) yms.ei hän rahojaan "levittele" eikä niistä minulle sinänsä iloa ole,hänen ne kuitenkin on, mutta en koe kuitenkaan olevani miehelle liian "köyhä" tai miestä minulle liian "rikkaaksi".Jos en olisi hänelle ollut mieleen näine varoineni, mitä minulla on, olisi tuo joutanut mennä.Enkä sitä paitsi miehen todellisia varoja alkuseurustelussa edes tiennyt, joten en minäkään hänen matkaan lähtenyt rahojen takia

Ohhoh...olipa sekava teksi...tajusitkohan pointin ?