Tätä nyt ei varmaan saisi sanoa, mutta. Kyllästyttää kuunnella, kun kaverin vauva on kuulemma NIIIIIIIN vaikea..

["a p"]

Ja sitten, että valitetaan, mutta mitään uutta ei kokeilla. Mm. kapalo, sitterin tärinätoiminto (joka heiltä jo löytyy), pinnasängyn "pienennys" pesäksi, vauvan kääriminen peittoon ennen pinnasänkyyn laskemista.. Kaikki kokeilematta, mutta on niin vaikeaa.

Juu anteeksi nyt Tiiru että tänne puran, mutta ärsyttää kuunnella sitä jatkuvaa valitusta, enkä hänelle halua sanoa siitä, kun on tuore äiti.

 

["vieras"]

Kyllä ne vauvat voi olla niin erilaisia, ja niin voi olla ihmisten jaksaminenkin. Toisen onni on toisen painajainen. Ekan kanssa koin olevani aika kovilla kun ekat kolme kuukautta vauva huusi vatsavaivojaan ja nukkui hyvin lyhyissä pätkissä (yöllä 2-3 tunnin syöttöväli oli todella harvinaista herkkua, päivällä sitäkin lyhyempi) ja hereillä ollessa piti kantaa tai hytkyttää koko ajan. Alkoi nukkumaan paremmin vasta n. vuoden ikäisenä. Sitten sain toisen lapsen ja ah sitä auvoa: vauva joka söi 10 minuutissa mahansa täyteen ja nukkuin 2-4 tunnin pätkissä eikä itkenyt juuri koskaan. Sitten vasta tiesin mitä se vauva-ajan ihanuus on. Ei jatkuvaa univajetta ja tyytyväinen vauva.

 

[Joxu]

Meillä ekat 2kk suoraa huutoa kaikki tytön hereillä olo aika, huusi naamapunasena ja raajat jäykkänä. Me miehen kanssa yöllä kanniskeltiin tyttöä olalla ympäri kämppää vuoronperään, heijattiin lakanassa, kapaloitiin, nukutettiin rattaissa, käytiin keskellä yötä ajelemassa autolla, käytiin vaunulenkeillä yöllä ja päivällä, hytkytin sitterissä, juostiin lääkäristä lääkäriin. Lopulta syyksi selvis maitoallergia, tytär oireili suolistolla ja iholla. Olin ihan hämmentyny, koska en ollu kuullu kenekään koskaan puhuvan mistään maitoallergiasta ja oli mulle uus outo juttu. Aluks googletin tyttären oireet ja sillon rävähti silmille toi maitoallergia ja tutkimuksissa selvis että, tyttärellä se todella oli. Toi kun saatiin kuntoon, niin elo olikin ihanaa ja nautin kyllä täysin. Toki tytär oli kitisi, kaipas viihdytystä, syliä ja ruokaa ja kaipas niitä isoon ääneen. Siltikin tuntu ihanalta ja olin ihan onnesta soikeena. Lepäsin aina kun tytär nukku päiväunia ja näin pysyin ite virkeenä ja ilosena .

 

[............]

[QUOTE="vieras";27171875]No jotkut vauvat tosiaan vaan nukkuu, syö ja pällistelee. Toiset ei.[/QUOTE]

Meillä tollasia vauvoja ollu 3 ja kait se tämä tuleva perii samat taidot ku isommat sisarukset..Meillä jopa nukuttu(kaikki 3) täydet yöt laitokselta asti..(se aamu6 ei ole mulle enää yötä)..Ei oo ikinä itketty sitä,että äiti/isä ei istua nakota 24/7 häne kans sohvalla.Tyytyväisiä ollaan oltu ku on saatu evästä sillon ku nälkä ollu yms muut perus tarpeet..