Tätäkö se töihin lähtö on,onko kohtalontoveria ?

[ÄitiMamma]

Aloitin työt täysimittaisen äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen =) ,mikä sinänsä oli ihan OK. Vähitellen olen jopa alkanut nauttimaan työssäolosta,vaikka lähdin sinne pitkin hampain :kieh:
Tämä alku on ollut kuin täin tervassa kävelyä eli ensin sairastui lapsemme ja olimme sattuneista syistä sairaalassa useamman viikon.
Välillä olin töissä ja sitten tulikin jo nuhakuume,vatsatauti siis itselle ei lapselle ja nyt olen taas kotona sairaslomalla.
Ehtihän tässä käydä välissä yhden kokonaisen viikon töissä =) ,jotenkin masentaa tämä jatkuva sairastaminen ja poissaolo lappujen kiikuttaminen töihin.Onko kenelläkään töihin meno ollut vastaavaa takkuamista ? :headwall:
Kohta tuntee olevansa kävelevä virussieppari ja olen vielä pienten ihmisten kanssa töissä....ja jos itse on terve niin lapsi sairastaa...sekin on kurjaa,vaikka hiljaisessa mielessä luulin,että me olemme se poikkeus...kotona ollessa emme paljon sairastelleet

 

[äiti-70]

Kyllä se paljolti tuota on. Viime syksynä lapsen aloittaessa perhepäivähoidossa oli juuri noin ja tänä syksynä kesäloman jälkeen sama. Koko perhe sairastaa vuorotellen ja siinä on sovittelemista että kuka milloinkin hoitaa lapsen ja kuka on töissä. Siihen jos vielä yhdistää oman sairastelun, niin kyllähän niitä poissaoloja työstä tulee. Joskus on pakko tehdä sairaanakin töitä tai olla päivä sairaan lapsen kanssa kotona ja mennä illaksi töihin kun isä hoitaa lasta.

Välillä ei auta muu kuin lykätä työssäolon tärkeys / tunnollisuus taka-alalle ja keskittyä itsensä ja lapsen tervehtymiseen! Sitten jaksaa taas.

Terveempää loppusyksyä kaikille toivotellen!