Tätäkö?

[Mom]

Tää nyt ei ihan kuulu tänne, koska sivuaa vain aihetta, koska olen jo synnyttänyt, mutta siis kirjoitan kuiteski.
Laitoin saman kys. toiselle palstalle, mutta ei näkynhyt siellä.

Siis mua kamalasti vaivaa yksi juttu. Mieheni kans lopetimme petipuuhat rv 36 ja nyt on jo 5vk synnytyksestä.
Sillä välillä on ollut paljon hellyyttä, mutta mieheni ei ole kaipaillut tyydytystä tai mitään minulta.
Minä kaipaan jo kamalasti sitä..olen aivan hulluuden partaalla..ja siitä johtuen käyttäydyn kuin pahinkin vanhapiika ja nirppanokka..valitan hänen telkun katseluaan ja nolaan itseni mieheni edessä..kaipaan häntä!
Hän ei osoita seksuaalisia halujaan millään tavalla, on kuin niitä ei olisi.
Minä olen nolo..rupesin puhumaan hulluuteni huipulla, miten hän on rakastanut exiänsä enemmän ainakin sängyssä, johtuen lähinnä siitä, että mieheni on joskus lupaillut minulle asioita, joita ei ole tehnyt kuitenkaan ja on kuvaillut lupaamiaan asioita niin lahjakkaasti, että oletan hänellä ainakin olevan kokemusta asiasta---jonkun muun kanssa tietenkin. Eli nolasin ja mokasin pahemman kerran!! Koska mieheni aina sanoo kuinka rakastaa mua yli kaiken!
Sitten olin mustis telkun tytölle, koska hän katsoi niin intensiivisesti sitä...
ja olin mustis myös jääkiekolle..eilen kun vauva nukkui ja kiepsahdin mieheni syliin sanoen, kuinka kaipaan häntä hän puristi mua vaan pepusta ja halaili..minä yritin siinä vihjaista kehonkielellä, että voisi sitä muutakin niin ei onnannut..sanoi vain jääkiekosta mielipiteensä.. ja mä loukkaannuin. Kyllä se halailee ja pussailee, mutta on kuin sillä ei haluja..eilen se pelleili, että kyllä näyttää mulle halut, mutta se vain sanoi.
Miksi se ei ole halunnut?
En kysy siltä..mokaisin vain lisää jotain suustani. Mulla nolo olo muutenkin.
Aina ennen meillä ollut hyvin asiat ja aktivisuutta.

 

[-]

Saattaa olla että miestäsi vähän ""jännittää"" tuntuuko se enää samalta synnytyksen jälkeen. Oliko hän mukana synnytyksessa ja näki kaiken? Miehille tuo voi olla kova paikka, nähdä kuinka vauva tulee ulos..

Yritä puhua asiasta hänen kanssaan, älä painosta vaan yritä ymmärtää=)!

 

[Ellie]

En ole koskaan ymmärtänyt miksi parisuhteessa pitäisi toisen edessä nolostella itseään tai häpeillä tekemisiään ja olla puhumatta jostain asiasta ettei vaan nolaisi itseään toisen silmissä. Eikö olisi parasta uskaltaa olla reilusti oma itsensä ja jos joskus tulee hölmöiltyä tai sanottua äkkipikaistuksissa jotain tyhmää, niin uskaltaisi myös puhua sellaisen aiheuttamasta pahasta mielestä ja myös pyytää anteeksi. JA seuraavalla kerralla miettiä kaks kertaa ennenko päästää ittensä kiivastumaan niin, että niitä äkäisiä asioita alkaa suusta tulla.
Aivan ihmeellistä, ettei voi kissaa nostaa pöydälle siksi, että pelkää nolaavansa itseään rakkaansa edessä. Millä pohjalla suhteenne oikein on? Tunnetteko te toisenne vai tunnetteko ainoastaan toisen naamion? Väittäisin niin, että jos molemmat uskaltaisivat puhua tästä asiasta tai yleensäkin vaivaavista asioista ja toinen osaisi myös omia vikojaan tyynesti kuunnella ja asioita sitten rauhassa selvitellä, niin se lähentäisi paljon enemmän kuin tuollainen häpeilyn pelossa kertomatta jättäminen.

Miten sitten taas kuvittelet, että täällä palstalla tiedettäisiin minkä takia miestäsi ei haluta? Eiköhän parhaan vastauksen saisi siltä mieheltä itseltään ja jos omat reaktiosi vastaukseen pelottavat, niin mietipä etukäteen miten millaiseenkin vaihtoehtoiseen vastaukseen miehen puolelta olisi parasta ja rakentavinta suhtautua. Ja mietipä sitäkin, että jos miehesi yhtä lailla pelkää häpeän tai kiukkureaktiosi pelossa tunnustaa syitä asialle, niin miten saisit hänelle turvallisen olon ja tilanteen avautua.

Tai sit vaan jatkat samaan malliin arvuutellen ja yksin pähkien ja täysin sivullisilta syitä kysellen ja asiasta kärsien. Tee miten ajattelet teille parhaaksi olevan.

 

[ap]

Sinä olet ihan oikeassa!
Tietenkin nyt sinä ajattelet että minä olen aivan höhlä..
olen puhunut mieheni kanssa ja puhun tänään lisää. Joskus vain tulee sellainen paha olo..lieneekö hormonien syytä.
Paha olo itsestään ei kenestäkään muusta.

Todellakin mieheni on paras ystäväni ja puhuimme eilen paljon asiasta..mutta kun asiat vain pyörii päässä.

Kiitos sulle viestistäsi Ellie! Sinä muistutit minua siitä, että olen aivan väärässä paikassa. Minun rakas mieheni tietää minut parhaiten ja hänelle puhuminen on parasta mitä tehdä voin ja sen olenkin jo tehnyt.
Ehkä hainkin täältä vain jotain sellaista, että jollekin käynyt samalla tavalla.
Jokatapauksessa olen kiitollinen vastauksestasi.
Kirjoittaminen tänne on jonkinlaista itsensä kanssa keskustelua, ei siinä niinkään etsi vastausta toisilta aivan vierailta ihmisiltä.

 

[riinu]

Minkälainen suhde teillä oikein on? Etkö pysty miehesi kanssa seksistä puhumaan ja kuitenkin on vauva saatu aikaisesksi. Meillä puhutaan ainakin ihan suoraan..

 

[alkuperäiselle]

Voi elämä millaisia vastauksia sait! Nytkipin kapin vaikka Perheklubin puolelle jossa asioista kuin asioista voidaan keskustella ilman haukkumista.

Tämä on NIIN soneralaista taas kuin voi olla.

 

[Ellie]

Pyydän edellistä kirjoittajaa osoittamaan nämä ""haukkumiset"".

Mielestäni täällä on esitetty toistaiseksi vasta kysymyksiä ja korkeintaan omaa ihmetystä.

Missä siis se haukkuminen?

 

[*>*]

Taitaapi tuo tarkoittaa tuota riinun kommenttia. Onhan se vähän arvosteleva!?!? Pitää ymärtää, että kaikissa suhteissa ei ole yhtä helppo puhua kaikista asioista ja silti suhde voi ihan hyvin. Joitakin miehiä (kuten myös naisia) on vaikea saada aina avautumaan, varsinkin seksiin liittyvissä asioissa. Kannattaa silti yrittää sinnikkäästi keskustella asiasta, ettei jää kalvamaan mieltä...

 

[Noh]

Meillä meni melkein 3kk synnytyksen jälkeen, ennen kuin päädyttiin petipuuhiin. Miestä tosissaan jännitti se homma, ja mä huomasin, että painostamalla tilanne vain paheni. Myös valvotut yöt ja yksi lisähenkilö(lapsi) makuuhuoneessa ei ole parhaita halun nostattajia... Eli itse antaisin tuossa vaiheessa miehelle vielä aikaa! Se on jo tosi hyvä juttu, kun halailee ja hellii!! Ja muuten, ei kannata olla liian itsekriittinen, ei nuo sun jutut mun mielestä olleet noloja...

 

[Ellie]

No joo, onhan siinä hiukan sellaista sävyä.

Mutta sitä en kyllä suosittele kenellekään, että pahastuu tai ottaa itseensä jonkun uppo-oudon netti-ihmisen kommenteista. Näitä on aina, aina, aina. Se on sitten omasta päästä kiinni pystyykö ne ikävät sanamuodot ohittamaan olan kohautuksella ja keskittymään itse siihen asiaan.

Siis miksi ihmeessä pahoittaa mielensä jonkun toisen mielipiteestä?

 

[Freeda]

Mulla on raskaus loppusuoralla ja ollaan jo pitkään oltu ilman seksiä, kun mies ei pysty: se ei voi sille mitään, että kolmas osapuoli eli maha-asukki sängyssä häiritsee. Vaikka me ollaan asiasta puhuttu, huomaan että tilanne on molemmille uusi ja kummallinen ja just mietin yks päivä, että varmaan seksielämän aloittaminen uudestaan sitten joskus voi olla aika hapuilevaa, jännittävää ja vaikeaa. Miehelle ainakin jäi paineita tai jonkin sortin traumoja, niistä räpellysyrityksestä saada seksi vielä sujumaan. Symppaan siis kovasti sekä sua että sun miestä että kaikkia outoja mieleen tulevia asioita.

Kyllä mun mielestä hyvässä ja suorassakin suhteessa voi tulla erikoisissa elämäntilanteissa mutkia matkaan ja voi olla vaikeaa puhua asiasta. Joskus on niin vaikeaa pukea asioita sanoiksi yksin itsensäkin kanssa!