Tavallaan Gallup: vauva ja koirat

[IhaNainen]

Mä ajattelin kysyä mikä on yleinen mielipide tähän asiaan. Mä olen jo itse saanut kuulla olevani hysteerinen liioittelija, koiravihaaja ja en tiedä mistä puhun.

Olen siis useampaan otteeseen huomauttanut kaverille, että jotain ratkaisuja ois varmaan hyvä tehdä. Heillä on reilu kk vanhempi vauva kuin meillä (eli n.9kk) ja kaksi chihuahuaa. Toinen koirista ei ole sisäsiisti, ja se sattuu vielä olemaan uros. Eli kusee ja merkkailee ihan kaikki paikat ja tavarat ja paskoo eteiseen. Koiraa kyllä käytetään ulkona, mutta se siis tekee asioitaan myös sisälle. Toinen koirista taas on näykännyt vauvaa useamman kerran.

Mä olen sanonut muutaman kerran, että heidän pitää joko kouluttaa koirat paremmin (sisäsiistiksi ja puremattomaksi) tai sitten luopua koirista. Ja joka kerta olen saanut vaan haukut niskaani, tai sitten mua ei edes kuunnella ja aletaan vaan puolustamaan koiraa. Olenko ihan väärässä kun sanon hänelle, että molemmat koirat ovat terveysriski heidän vauvalleen?

Voisitteko kirjoittaa tähän ketjuun kaikki teidän mielipiteet asiasta, perustelut ja toimintaehdotukset? Aikomuksena on sitten näyttää tää ketju koirien omistajalle, josko hän tajuisi etten suinkaan ole ainoa joka näin ajattelee.

 

[Huom harmaana]

Miksi puutut kaverisi asioihin tuolla tavalla? Jotenkin vielä ymmärtäisin jos olisi sisko tms mutta eiköhän se ole kaverisi asia, miten hän lapsensa hoitaa (jos ei nyt suoranainen lastensuojelutapaus ole).

Ottaisi itseänikin päähän jos kaveri alkaisi neuvoa mitä teen koirien ja lasten suhteen.

 

[hmmm...]

Voin muistaa väärin, mutta etkös sä oo se sama, joka kyseli neuvoja niiden toyterrierien kanssa täällä vähän aikaa sitten?

 

["Blue cat"]

Miksi puutut kaverisi asioihin tuolla tavalla? Jotenkin vielä ymmärtäisin jos olisi sisko tms mutta eiköhän se ole kaverisi asia, miten hän lapsensa hoitaa (jos ei nyt suoranainen lastensuojelutapaus ole).

Ottaisi itseänikin päähän jos kaveri alkaisi neuvoa mitä teen koirien ja lasten suhteen.

Peesi.

 

[no juu]

Tavallaan ymmärrän kaveriasi... ne koirat on olleet hällä jo ennen lasta, ja ovat perheenjäseniä, vaikka käyttäytyvätkin huonosti. Toki on omistajan vastuulla, että koirat koulutetaan fiksuiksi, mutta hän nyt ei jostain syystä ole siihen kyennyt. Hän varmaan itsekin hyvin ymmärtää, että koirat aiheuttavat ongelmia etenkin sitten, kun lapsi liikkuu enemmän - jos lapsi mönkii koiran ulosteissa tai koiran on vaarana näykkäistä tai jopa purra lasta, ei lapsen tulisi joutua asumaan koirien kanssa samassa taloudessa. Ystävällesi tämä varmaan on vain tosi herkkä paikka, ja ongelmia on vaikea myöntää muille... Hän varmaan yrittää vain jotenkin pärjätä, ja oletko koskaan miettinyt, että hän ehkä tarvitsisi apua koirien hoitamiseen ja kouluttamiseen? Hän ei ehkä ehdi tai pysty itse, ja kokee siitä vielä enemmän huonoa omaatuntoa. Kuitenkaan ei ilmeisesti halua koirista luopua, mikä kuitenkin olisi varmaan sekä koirille että lapselle se paras vaihtoehto.

Itselläni on nuori, aktiivinen ja välillä rajukin koira, sekä 1,5-vuotias taapero. Meillä koira kunnioittaa lasta, vaikka välillä pitääkin tätä liiaksi leikkikaverinaan. Vaikkei meillä ole koskaan ollut mitään vaaratilanteita tms., niin en silti koskaan jättäisi koiraa samaan tilaan oman - saatika vieraiden - lapsen kanssa, koska koira on kuitenkin aina koira ja sellaisena arvaamaton. Päivittäin meillä tulee edelleen tilanteita, että koiraa täytyy aikuisen muistuttaa siitä, miten lapsen kanssa käyttäydytään (esim. ettei kädestä oteta ruokaa, ei nuolla naamaa, ei vahingossakaan taklata maahan jne.). Mitään sisäsiisteysongelmia en minä kyllä tähän lisäksi kaipaisi!

Pointtini on, että välillä minäkin - vaikka koirani käyttäytyy kaverisi koiriin verrattuna tosi hyvin - koen arjen raskaaksi eikä koira saa joka päivä tarpeeksi aktiviteettia ulkona. Välillä minäkin kaipaisin apua koiran kanssa, mutta luopumaan ei pystytä, vaan revitään se aika koiralle sitten vaikka yöunista. Kuitenkin, jos tämä ei ole asenne, niin silloin koirista pitäisi pystyä luopumaan, ja etsiä niille hyvä koti muualta; mieluummin sellainen, jossa ei ole lapsia.

Tapa, jolla puhut ystävällesi asiasta, kaipaisi kuitenkin hiomista. Ehkä sinun pitäisi yhdessä hänen kanssaan pohtia, mitä tilanteelle pitäisi tehdä - voisiko hän toteuttaa ratkaisut omassa kodissaan itse ja edelleen pitää koiransa, vai tulisiko niistä luopua.

 

[hmmm...]

Miksi puutut kaverisi asioihin tuolla tavalla? Jotenkin vielä ymmärtäisin jos olisi sisko tms mutta eiköhän se ole kaverisi asia, miten hän lapsensa hoitaa (jos ei nyt suoranainen lastensuojelutapaus ole).

Ottaisi itseänikin päähän jos kaveri alkaisi neuvoa mitä teen koirien ja lasten suhteen.

Mä ihmettelen enemmän, jos on se sama tapaus, joka kyseli neuvoja omien koiriensa kanssa, että miten riittää energiaa puuttua kaverin asioihin, jos ei omatkaan koirat osaa käyttäytyä...

 

[hmmm...]

Tavallaan ymmärrän kaveriasi... ne koirat on olleet hällä jo ennen lasta, ja ovat perheenjäseniä, vaikka käyttäytyvätkin huonosti. Toki on omistajan vastuulla, että koirat koulutetaan fiksuiksi, mutta hän nyt ei jostain syystä ole siihen kyennyt. Hän varmaan itsekin hyvin ymmärtää, että koirat aiheuttavat ongelmia etenkin sitten, kun lapsi liikkuu enemmän - jos lapsi mönkii koiran ulosteissa tai koiran on vaarana näykkäistä tai jopa purra lasta, ei lapsen tulisi joutua asumaan koirien kanssa samassa taloudessa. Ystävällesi tämä varmaan on vain tosi herkkä paikka, ja ongelmia on vaikea myöntää muille... Hän varmaan yrittää vain jotenkin pärjätä, ja oletko koskaan miettinyt, että hän ehkä tarvitsisi apua koirien hoitamiseen ja kouluttamiseen? Hän ei ehkä ehdi tai pysty itse, ja kokee siitä vielä enemmän huonoa omaatuntoa. Kuitenkaan ei ilmeisesti halua koirista luopua, mikä kuitenkin olisi varmaan sekä koirille että lapselle se paras vaihtoehto.

Itselläni on nuori, aktiivinen ja välillä rajukin koira, sekä 1,5-vuotias taapero. Meillä koira kunnioittaa lasta, vaikka välillä pitääkin tätä liiaksi leikkikaverinaan. Vaikkei meillä ole koskaan ollut mitään vaaratilanteita tms., niin en silti koskaan jättäisi koiraa samaan tilaan oman - saatika vieraiden - lapsen kanssa, koska koira on kuitenkin aina koira ja sellaisena arvaamaton. Päivittäin meillä tulee edelleen tilanteita, että koiraa täytyy aikuisen muistuttaa siitä, miten lapsen kanssa käyttäydytään (esim. ettei kädestä oteta ruokaa, ei nuolla naamaa, ei vahingossakaan taklata maahan jne.). Mitään sisäsiisteysongelmia en minä kyllä tähän lisäksi kaipaisi!

Pointtini on, että välillä minäkin - vaikka koirani käyttäytyy kaverisi koiriin verrattuna tosi hyvin - koen arjen raskaaksi eikä koira saa joka päivä tarpeeksi aktiviteettia ulkona. Välillä minäkin kaipaisin apua koiran kanssa, mutta luopumaan ei pystytä, vaan revitään se aika koiralle sitten vaikka yöunista. Kuitenkin, jos tämä ei ole asenne, niin silloin koirista pitäisi pystyä luopumaan, ja etsiä niille hyvä koti muualta; mieluummin sellainen, jossa ei ole lapsia.

Tapa, jolla puhut ystävällesi asiasta, kaipaisi kuitenkin hiomista. Ehkä sinun pitäisi yhdessä hänen kanssaan pohtia, mitä tilanteelle pitäisi tehdä - voisiko hän toteuttaa ratkaisut omassa kodissaan itse ja edelleen pitää koiransa, vai tulisiko niistä luopua.

Peesi tälle!

 

[IhaNainen]

Voin muistaa väärin, mutta etkös sä oo se sama, joka kyseli neuvoja niiden toyterrierien kanssa täällä vähän aikaa sitten?

Joo mulla on toitsuja, ja toinen niistä näykkäs pari kertaa meidän poikaa, mutta se on nyt mennyt ohi kouluttajan avulla.

 

[hmmm...]

Joo mulla on toitsuja, ja toinen niistä näykkäs pari kertaa meidän poikaa, mutta se on nyt mennyt ohi kouluttajan avulla.

No hyvä Suosittele kaverilleskin koulutusta koirien kanssa

 

[chef]

Jotenkin söpö aloitus...meinaan että kyse on nyt chihun kokoisista koirista. En usko, että niistä on kovinkaan suurta vaaraa vauvalle. Ennemminkin asia menee toistepäin, kun kuluu vielä kuukausi-pari

Meille on tulossa uusi pentu ja pitkään pohdittiin rotua. Kääpiöpinseri oli vakavasti harkinnassa, mutta sen ottaminen ei onnistu nyt. Meidän keskimmäinen lapsi tappais sen alta vartissa...ja jos vauva 9kk yhtään isosiskoonsa tulee, niin eipä mene kauaa kun hänkin kykenee jo heittäytymään koiran pääle litistäen sen pannukakuksi. Lopulta siis päädyttin järkisyistä etsimään isompikokoista koiraa.

Meidän nyt jo edesmennyt Mittelimme nappasi muutaman kerran lapsiamme. Elämänsä loppumetreillä hän myös pissasi päivittäin sisälle, johtuen kortisonin syönnistä. Olihan se vähän hankalaa, kun perheessä oli 2 pientä, mutta onneksi vauva ei vielä silloin liikkunut. Isompi kyllä ketrran loikki koiran kusilätäkössä :kieh: En kuitenkaan pidä sitä sinänsä ongelmana, jos koira ei ole sisäsiisti, kunhan vaan vanhemmat pitävät silmät selässäkin, jottei lapsi pääse leikkimään koiran pissalla tai kakalla. Ja mitä tuohon näykkimiseen tulee, niin melko nopeasti lapset oppivat kunnioittamaan koiraa ja antamaan sen olla rauhassa. Tätä kautta loppui myös näykkiminen.

Meille on tosiaan tulossa pentu, joka varmasti kusee ja paskoo sisälle...enkä mä meinaa pentuhaaveistani luopua, vaikka meillä onkin 2 pientä lasta. Ennenkin mulla on ollut vauva ja pentu.

Pureminen ja näykkiminen on 2 eri asiaa ja pitäisikin tietää kumpaa ne koirat tekee. Jos tosiaan peree, niin silloin lapsi on mahdollisesti vaarassa. Kyllähän se chihukin jotain aikaan saa, kun kyse on pienestä lapsesta. Meillä on ollut vielä hetki sitten rotikka, joka on purrut muutaman kerran ihmistä, joten kyllä purevankin koiran kanssa voi elää.

Mutta sibänsä toki huolestuttavaa, jos koira näykkii liikkumatonta? vauvaa.

 

[IhaNainen]

Miksi puutut kaverisi asioihin tuolla tavalla? Jotenkin vielä ymmärtäisin jos olisi sisko tms mutta eiköhän se ole kaverisi asia, miten hän lapsensa hoitaa (jos ei nyt suoranainen lastensuojelutapaus ole).

Ottaisi itseänikin päähän jos kaveri alkaisi neuvoa mitä teen koirien ja lasten suhteen.

Lähinnä mä koen puuttuvani sen lapsen elämään. Ei se varmaan kovin tervettäkään ole jos pieni lapsi on elänyt koko elämänsä kusen ja puremisen kanssa.

 

[IhaNainen]

Mä ihmettelen enemmän, jos on se sama tapaus, joka kyseli neuvoja omien koiriensa kanssa, että miten riittää energiaa puuttua kaverin asioihin, jos ei omatkaan koirat osaa käyttäytyä...

Joo, meidän koira näykkäsi meidän vauvaa, mutta siaan puututtiin heti, ja palkattiin vieläpä kouluttaja ihan vaan sen takia. Homma on nyt hoidossa, joten enkö saa olla huolissani ystävästä, tai oikeammin hänen lapsestaan? Ja varsinkin kun mulla on itsellänikin kokemusta aiheesta? Mä jopa suosittelin ystävälleni tätä kouluttajaa, mutta ei kelpaa.

 

[Huom harmaana]

Lähinnä mä koen puuttuvani sen lapsen elämään. Ei se varmaan kovin tervettäkään ole jos pieni lapsi on elänyt koko elämänsä kusen ja puremisen kanssa.

Tavallaan ymmärrän mitä ajat takaa, mutta se ei siltikään ole sinun tehtäväsi puuttua kaverin asioihin. Vaikka olisit huolissasi.
Siis sillä tavalla, että käsket kouluttamaan koirat tai luopumaan niistä. Voit kenties vaivihkaa kysellä häneltä että eikö hän ajattele että se on lapsen terveydelle huono juttu tai lapsen turvallisuus on uhattuna, jos koirat näykkivät.
Mutta et sinä ystävääsi komennella voi, tai ei ainakaan pitäisi.

 

[IhaNainen]

Jotenkin söpö aloitus...meinaan että kyse on nyt chihun kokoisista koirista. En usko, että niistä on kovinkaan suurta vaaraa vauvalle. Ennemminkin asia menee toistepäin, kun kuluu vielä kuukausi-pari

Meille on tulossa uusi pentu ja pitkään pohdittiin rotua. Kääpiöpinseri oli vakavasti harkinnassa, mutta sen ottaminen ei onnistu nyt. Meidän keskimmäinen lapsi tappais sen alta vartissa...ja jos vauva 9kk yhtään isosiskoonsa tulee, niin eipä mene kauaa kun hänkin kykenee jo heittäytymään koiran pääle litistäen sen pannukakuksi. Lopulta siis päädyttin järkisyistä etsimään isompikokoista koiraa.

Meidän nyt jo edesmennyt Mittelimme nappasi muutaman kerran lapsiamme. Elämänsä loppumetreillä hän myös pissasi päivittäin sisälle, johtuen kortisonin syönnistä. Olihan se vähän hankalaa, kun perheessä oli 2 pientä, mutta onneksi vauva ei vielä silloin liikkunut. Isompi kyllä ketrran loikki koiran kusilätäkössä :kieh: En kuitenkaan pidä sitä sinänsä ongelmana, jos koira ei ole sisäsiisti, kunhan vaan vanhemmat pitävät silmät selässäkin, jottei lapsi pääse leikkimään koiran pissalla tai kakalla. Ja mitä tuohon näykkimiseen tulee, niin melko nopeasti lapset oppivat kunnioittamaan koiraa ja antamaan sen olla rauhassa. Tätä kautta loppui myös näykkiminen.

Meille on tosiaan tulossa pentu, joka varmasti kusee ja paskoo sisälle...enkä mä meinaa pentuhaaveistani luopua, vaikka meillä onkin 2 pientä lasta. Ennenkin mulla on ollut vauva ja pentu.

Pureminen ja näykkiminen on 2 eri asiaa ja pitäisikin tietää kumpaa ne koirat tekee. Jos tosiaan peree, niin silloin lapsi on mahdollisesti vaarassa. Kyllähän se chihukin jotain aikaan saa, kun kyse on pienestä lapsesta. Meillä on ollut vielä hetki sitten rotikka, joka on purrut muutaman kerran ihmistä, joten kyllä purevankin koiran kanssa voi elää.

Mutta sibänsä toki huolestuttavaa, jos koira näykkii liikkumatonta? vauvaa.

Heidän vauvansa kyllä liikkuu jo ryömimällä. En tiedä kumpi on kyseessä, näykkiminen vai pureminen, ilmeisesti näykkiminen kun lapselle ei vielä ole mitään jälkiä jäänyt.

Mä olen kanssa periaatteessa samaa mieltä, ettei chihun kokoisesta koirasta teoriassa ole vaaraa lapselle, mutta kuitenkin omasta kokemuksesta tiedän, että esim. meidän koirat (saman kokoisia) puree kyllä vahingossakin kovaa. Multa on kuitenkin muutaman kerran ihokin auennut kun oon leikkinyt koirien kanssa liian villisti ja ne on napannut samalla sormesta kiinni kun ovat yrittäneet tarrata leluun. Tällä kokemuksella sitten mietin sitäkin, että kyllä tuonkin kokoinen koira saa pahaa jälkeä aikaan jos suuttuu ihan tosissaan, ja varsinkin vauvalle.

Ehkä mä vaan puutun liiaksi, mutta ei mulla ole oikeasti tarkoitus olla ilkeä tai arvostella hänen koiranpitoaan, olen vain vilpittömästi huolissani, samalla tavalla kuin olin oman koirani ja lapseni konfliktista.

 

[Blue]

Lähinnä mä koen puuttuvani sen lapsen elämään. Ei se varmaan kovin tervettäkään ole jos pieni lapsi on elänyt koko elämänsä kusen ja puremisen kanssa.

Niin pitkään kun lapsi ei pyöri niissä ulosteissa ja säännöllisesti siivotaan tavara heti pois kun sitä tulee niin asia ok (vertaa tilanteeseen: uusi pentu talossa). Pureminen ei ole ok missään nimessä. Pureva koira on eristettävä vauvasta jo nyt, jos liikkumattoman vauvan päälle hyökkii ja viimeistään sitten kun lapsi lähtee liikkeelle.

MUTTA sun asiasi ei ole komentaa ystävääsi, ei ihme että takaisin tulee huutoa. Ystävällisesti voi vihjata ja jos ei ota opikseen niin hän haluaa tehdä asiat vaikeamman kautta sitten. Se on kurjaa kun on huolissaan mutta toisten elämään ei voi määräänsä enempää puuttua.

Siinä vaiheessa jos koirista tulee todellinen uhka lapselle niin voit tehdä lastensuojeluilmoituksen. Toivottavasti kuitenkin kaverisi tajuaa tilanteen ennen sitä.

 

[Blue]

Heidän vauvansa kyllä liikkuu jo ryömimällä. En tiedä kumpi on kyseessä, näykkiminen vai pureminen, ilmeisesti näykkiminen kun lapselle ei vielä ole mitään jälkiä jäänyt.

Mä olen kanssa periaatteessa samaa mieltä, ettei chihun kokoisesta koirasta teoriassa ole vaaraa lapselle, mutta kuitenkin omasta kokemuksesta tiedän, että esim. meidän koirat (saman kokoisia) puree kyllä vahingossakin kovaa. Multa on kuitenkin muutaman kerran ihokin auennut kun oon leikkinyt koirien kanssa liian villisti ja ne on napannut samalla sormesta kiinni kun ovat yrittäneet tarrata leluun. Tällä kokemuksella sitten mietin sitäkin, että kyllä tuonkin kokoinen koira saa pahaa jälkeä aikaan jos suuttuu ihan tosissaan, ja varsinkin vauvalle.

Ehkä mä vaan puutun liiaksi, mutta ei mulla ole oikeasti tarkoitus olla ilkeä tai arvostella hänen koiranpitoaan, olen vain vilpittömästi huolissani, samalla tavalla kuin olin oman koirani ja lapseni konfliktista.

Samaa mieltä. Ja myös sitä mieltä että oli koiran koko mikä tahansa niin uhkaavaa käytöstä lasta kohtaan ei pidä sietää hetkeäkään.

 

[IhaNainen]

Tavallaan ymmärrän mitä ajat takaa, mutta se ei siltikään ole sinun tehtäväsi puuttua kaverin asioihin. Vaikka olisit huolissasi.
Siis sillä tavalla, että käsket kouluttamaan koirat tai luopumaan niistä. Voit kenties vaivihkaa kysellä häneltä että eikö hän ajattele että se on lapsen terveydelle huono juttu tai lapsen turvallisuus on uhattuna, jos koirat näykkivät.
Mutta et sinä ystävääsi komennella voi, tai ei ainakaan pitäisi.

No herranen aika, enhän mä nyt ole tolla tavalla komennellutkaan. Aluksi ollaan vihjailtu ja vaivihkaa neuvottu, sitten juteltu asiasta ja vasta lopuksi olen sanonut ihan suoraan että mielestäni hän vaarantaa lapsensa kun koirat saavat ola tuollaisia.

 

[hmmm...]

Joo, meidän koira näykkäsi meidän vauvaa, mutta siaan puututtiin heti, ja palkattiin vieläpä kouluttaja ihan vaan sen takia. Homma on nyt hoidossa, joten enkö saa olla huolissani ystävästä, tai oikeammin hänen lapsestaan? Ja varsinkin kun mulla on itsellänikin kokemusta aiheesta? Mä jopa suosittelin ystävälleni tätä kouluttajaa, mutta ei kelpaa.

Sanoinkin jo, että hyvä että teillä ongelmat ratkesi. Toisaalta, muistan että olit itse erittäin "puolustuskannalla" täällä neuvoja kysellessäs, että kuvittelisin sun ymmärtävän myös kaverias... Ihan uteliaisuudesta, mitä neuvoja kouluttaja sulle antoi?

 

[IhaNainen]

Sanoinkin jo, että hyvä että teillä ongelmat ratkesi. Toisaalta, muistan että olit itse erittäin "puolustuskannalla" täällä neuvoja kysellessäs, että kuvittelisin sun ymmärtävän myös kaverias... Ihan uteliaisuudesta, mitä neuvoja kouluttaja sulle antoi?

Totta tuokin. Meille kouluttaja neuvoi, että koira väistää aina lasta, joko komentamalla tai omatoimisesti. Vahvistamme edelleen kaikilla toimilla laumanjärjestystä, jotta saamme koiramme tajuamaan, että lapsi on heitä ylempiarvoisempi. Ja jos purrut koiramme yrittää jotain kukkoilla, se eristetään vartiksi toiseen huoneeseen. Päivittäin harjoittelemme koirien ja vauvan yhteiseloa, opetan lapselle kuinka koiria silitetään nätisti ja samalla kehun ja palkitsen koiria, jotta ne saisivat hyviä kokemuksia vauvasta. Olemme myös opettaneet koirille, että lelut on vauvan halutessa luovutettava hänelle, ja koira ei saa yrittää paeta lelun kanssa tai ottaa sitä takaisin. Vain meillä aikuisilla on lupa ottaa koirien lelu vauvalta ja palauttaa se koiralle.

Saimme niin paljon vinkkejä ja ohjeita eri tilanteisiin etten musiat niitä nyt kaikkia tähän kirjoittaa, mutta toiminta on kuitenkin tehonnut koiraamme.