Te joiden äiti ollut pph, silloin kun olitte itse lapsia?

[Pph :)]

Nyt kysymys näin päin. Millaisia kokemuksia siitä, kun oma äiti toimii perhepäivähoitajana?

Tein pph:n työtä ennen tytön syntymää ja tarkoitus palata töihin, kun tyttö melkein 3v. Nyt siis 1,5v. Haluan antaa jakamattoman huomioni nyt hänelle mutta ns. valmistaa kuitenkin tulevaan. Ollaan tosi paljon toisten lasten kanssa tekemisissä ja harjoitellaan sääntöjä esim. sitä että leluja voi ja pitääkin lainata toisille, kädestä ei revitä jne. perusjuttuja.

Olen miettinyt, että onko tämä omalle lapselleni hyvä vaihtoehto. Moni hoitaja on liian tiukka omalleen, yrittää että ei ns. suosisi mutta huomaamattaan tekeekin ihan päinvastoin. Tämän käsityksen olen saanut puistossa monilta hoitajilta, joilla omia lapsia. Omille räyhätään ja huudetaan, puretaan se väsymys.

Miten te olette kokeneet sen, että oma vanhempi on pph? Millaista lapsuus oli?

Rakastan työtäni ja en siis todellakaan tee sitä vain siksi, että omani saisi olla kotona. Tein tätä ennenkin ja teen vielä tulevaisuudessakin kun oma kasvaa.

 

["vieras"]

Olin jo itse koululainen, kun äitini tähän ryhtyi. Koko kouluajan lukion loppuun asti piti sitä lapsimäärää sietää. Kaiki lapset olivat kivoja ja tykkäsin heistä. Mutta se meteli, kun itse yrittää tehdä läksyjä. Lukioaika oli vaikea ja ylioppilaskirjoituksiin kävin lukemassa naapurilla.
Lapsena siis koin kotona pyörivät ylimääräiset lapset lähinnä metelin aiheuttajina. Mutta jotain työtähän sen äidinkin oli tehtävä, joten en kritisoi äitini valintoja. Toisaalta oli ihanaa, kun hän oli kotona. Oli lämmintä ruokaa aina tarjolla ja pienenä koululaisena ei tullut ongelmia yksinäisten aamu- ja iltapäivien kanssa. Mutta enhän sitä lapsena osannut arvostaa, nyt arvostan äitini valintaa.

 

["vieras"]

Äitini oli pph niin pitkään, että menimme siskoni kanssa yläasteelle. Sen jälkeen lopetti ne hommat sen takia, että me saisimme opiskelurauhan. Tuo aika oli ihanaa, siis se, että äiti oli aina kotona kun tulimme koulusta Mitään haittapuolia en muista, ainoastaan plussaa. Mutta sitten kun tosiaan piti alkaa jo keskittyä kokeisiin jne, niin oli ihan hyvä ettei ollut enää lapsia riekkumassa pitkin taloa

 

["jeps"]

Äitini oli pph ala-asteeni lopulle asti, on pelkkiä hyviä muistoja. Oli kuin olis ollut siskoja ja veljiä vähän enemmän.

 

[ap.]

Kiitos vastauksista! Oliko teillä omat huoneet, saivatko hoitolapset tulla sinne? Moni asia jänskättää jo nyt vaikka aikaa vielä on

Olen myös miettinyt, että sitten ei ehkä enää niin kiva kun lapsi iso ja tarvii eritavalla rauhaa mutta ainakin ala-aste aika varmaan menee ja voipi olla, että itsekin haluaa tehdä jo muutakin mutta nyt tuo ainakin suunnitelma.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26816209]Olin jo itse koululainen, kun äitini tähän ryhtyi. Koko kouluajan lukion loppuun asti piti sitä lapsimäärää sietää. Kaiki lapset olivat kivoja ja tykkäsin heistä. Mutta se meteli, kun itse yrittää tehdä läksyjä. Lukioaika oli vaikea ja ylioppilaskirjoituksiin kävin lukemassa naapurilla.
Lapsena siis koin kotona pyörivät ylimääräiset lapset lähinnä metelin aiheuttajina. Mutta jotain työtähän sen äidinkin oli tehtävä, joten en kritisoi äitini valintoja. Toisaalta oli ihanaa, kun hän oli kotona. Oli lämmintä ruokaa aina tarjolla ja pienenä koululaisena ei tullut ongelmia yksinäisten aamu- ja iltapäivien kanssa. Mutta enhän sitä lapsena osannut arvostaa, nyt arvostan äitini valintaa.[/QUOTE]

Meillä oli pieni kolmio ja jaoin toisen makuuhuoneen sisareni kanssa eli liikoja tiloja ei ollut ja se varmaan aiheuttikin tämän ongelman läksyihin keskityttäessä. Ideaali olisi, että itsellä olisi ollut oma huone ja omiin tavaroihin ei kosketa. Hyvin olen silti pärjännyt koulussa, mutta muistan että tilanne oli haastava.

 

[yksi pph]

ei minun hoitolapseni ole mitään riekkujia ainakaan. ihan osaavat olla nätisti ja leikkiä ilman huutoa ja mekastusta. omat saavat läksyrauhan taatusti. samanlailla isoissa perheissä pienemmät sisarukset touhuaisivat, vaikka isommat olisivat jo koulussa tai opiskelemassa ja tarvitsisivat läksyrauhaa.

omille on kuri ollut aina vähän kovempi, mutta eivät sano kärsineensä asiasta. ovat tykänneet, että äiti on kotona ja aina turvallista tulla. on välipalat ja ruoat ja aikuinen läsnä. nuorempi väläyttikin jossain vaiheessa, että haluaisi isona olla myös pph. tosin tätä ammattia silloin tuskin enää on olemassa

 

["hmm"]

Kiitos vastauksista! Oliko teillä omat huoneet, saivatko hoitolapset tulla sinne? Moni asia jänskättää jo nyt vaikka aikaa vielä on

Olen myös miettinyt, että sitten ei ehkä enää niin kiva kun lapsi iso ja tarvii eritavalla rauhaa mutta ainakin ala-aste aika varmaan menee ja voipi olla, että itsekin haluaa tehdä jo muutakin mutta nyt tuo ainakin suunnitelma.

No meillä sisaruksilla oli yhteiset huoneet, joten ei ollu vieras käsitys jakaa oma huone muiden kanssa. Pienimmät nukkui meidän sängyissä päikkäritkin. Hoitolapset sai olla niinkuin kotonaan, kaikkia huoneita sai "käyttää".

 

[säpäle]

Minun äitini oli pph siihen saakka, kunnes menin kouluun. Hoitolapsista tuli minulle tärkeitä ystäviä. Itse asiassa tällä hetkellä paras ystäväni on yksi äitini silloisista hoitolapsista. Heistä oli myös enemmän leikkiseuraa kuin isoveljestäni. Itselläni ei ole muuta kuin kivoja muistoja noista ajoista.

 

[plm]

Mä olin yläasteikäinen ja vihasin sitä yli kaiken. Koskaan en saanut lomallakaan nukkua ja omaa rauhaa päivisin ei juuri ollut.
Varmaan olisi ollut eri asia jos olisin ollut suht samanikäinen niiden lasten kanssa.

 

[myöskin pph]

Meillä hoitolapset saavat olla vain alakerrassa, sielläkin käytössä vain yksi huone leikkimistä varten. Olohuoneessa saa lukea kirjoja, metelöidä ei saa pitkin taloa! Ulkona saa sitten reuhkata ja metelöidä.. Meillä on 100m2 yläkerta, jossa huoneet meidän omille lapsille sekä oleskelu aula.

Omat lapset on vielä sen verran pieniä, etteivät ole omaa rauhaa kaivanneet. Ja koska omat ovat pieniä niin minulla on ollut vain 1 tai 2 lasta hoidossa. Oman perheen ja omien lasten ehdoilla tätä työtä tehdään.