Te joiden eka synnytys oli ikävä kokemus

[Uskallanko enää]

Tuliko perheeseenne kuitenkin lisää lapsia? Miltä toinen raskausaika tuntui, etenkin synnytyksen lähestyessä? Entä itse synnytys; oliko se helpompaa toisella kerralla, jäikö parempi mieli kuin ensimmäisestä?

Ei ole tarkoitus tehdä tästä mitään "kilpailua" että kenellä on ollut kamalin synnytys (syystä tai toisesta) vaan haluaisin vain kuulla muiden kokemuksia asiasta.

Itselläni on 9 kk vauva. Synnytys ei mennyt niinkuin Strömsössä, mutta tärkeintä tietysti että sain elävän ja terveen vauvan tuoda mukanani kotiin.

 

[repesin III-asteelle]

Itse repesin pahasti synnytyksessä ja hidas kätilö ei tehnyt mitään sen estääkseen. synnytys oli karmiva.
Pääsin kuitenkin siitä yli ja alettiin yrittää seuraavaa lasta, kun oma täytti 2 vuotta. Kohtalon pakosta tulin raskaaksi vasta kun lapsi täytti 4 vuotta ja synnytys meni sitten loppujen lopuksi suunnitelluksi sektioksi, joten tiesin hyvissä ajoin milloin lapsi syntyy, ja mitä silloin tehdään.

 

["maaria"]

Yleisesti ottaen nii kai se vähän riippuu siitä mitä "kamalaa" siinä synnytyksessä on sattunut. Toiselle se kamala on kohdun repeytyminen, toiselle se että epiduraalista kivunlievitystä ei saanut heti synnäriille tullessa..

Omalla kohdalla voin sanoa että meille on syntynyt kolme lasta, kaikki kylläkin sektiolla koska valitettavasti kohtuni repesi siinä ensimmäisessä synnytyksessä. Jolloin päädyttiin hätäsektioon. Kaksi muuta ovat syntyneet suoraan sektiolla ja enempää lapsia ei tähän perheeseen tule. Kohtu ei kestäisi enää joten viimeisen sektion yhteydessä tehtiin myös sterilisaatio. Kolmas lapsi sai alkunsa kierukasta huolimatta ja olin hyvin tarkassa seurannassa koska kyseessä oli riskiraskaus.

Eli pointti kai on että jos raskaaksi tulemiselle ei ole mitään estettä niin tottakai kannattaa yrittää jos lisää lapsia haluaa. Jokaisessa synnytyssairaalassa on olemassa pelkopoli jossa voi käydä asioista puhumassa ja suunnittelemassa synnytystä etukäteen (alakautta, sektiolla, kipulääketoiveista ym. ym.)

 

[Uskallanko enää]

Itse repesin pahasti synnytyksessä ja hidas kätilö ei tehnyt mitään sen estääkseen. synnytys oli karmiva.
Pääsin kuitenkin siitä yli ja alettiin yrittää seuraavaa lasta, kun oma täytti 2 vuotta. Kohtalon pakosta tulin raskaaksi vasta kun lapsi täytti 4 vuotta ja synnytys meni sitten loppujen lopuksi suunnitelluksi sektioksi, joten tiesin hyvissä ajoin milloin lapsi syntyy, ja mitä silloin tehdään.

Suunniteltu sektio taisi olla sinulle helpotus?

Luulen että jos voisin tarkoituksella odottaa useita vuosia ennen seuraavaa raskautta/ raskauden yrittämistä, niin fiilikset voisi olla paremmat. Ikäni vuoksi meillä ei kuitenkaan ole enää juurikaan aikaa; ikäni puolesta olisi hyvä jos olisin raskaana jo nyt. Jos olisin nuorempi, haluaisin lapset vähintään 4 v ikäerolla.

 

["mä"]

komppaan maariaa. Eli riippuu siitä mitkä synnytyksestäsi teki karmean. Itse repesin ja repeämä osittain aukesi, parani todella huonosti ja hitaasti, arpikudos jäi leveäksi. Pelkäsin mahdollista uutta synnytystä tuon repeämiskokemuksen takia. 2v myöhemmin synnytin alakautta kuopuksen minuutin ponnistusvaiheella ja ilman yhtään tikki. Eli tuota repeämistä pelkäsin ihan turhaan.

 

["Minä"]

Minulla ensimmäinen ennenaikainen synnytys päätyi hätäsektioon istukan irtoamisen ja sydänäänten laskun vuoksi. Lapsi ei ollut täysin terve ja joutui samantien leikkaukseen ja siitä tietysti teholle koska oli keskonen. Nyt olen uudelleen raskaana ja synnytys on suuri ahdistuksen aihe. Minulle on varattu aika pelkopolille ja ihan psykologille jossa saan käydä läpi edellistä synnytystä ja aikaa kun lapsi oli kriittisessä tilassa...

 

["hilma"]

Eka synnytys oli pitkä ja kivulias(en saanut kivunlievitykseksi kuin ilokaasua niiden 15h aikana) jonka jälkeen epiduraali ja 21h jälkeen päädyttiin kiireelliseen sektioon+kaikki mitä sen jälkeen tuli,jäi synnytyksestä kauheat traumat.

Pelkopolin kautta menin synnyttämään seuraavaa,kun vanhempi oli 1v5kk ja ihana kokemus oli tämä..olin itse menossa sektioon suoraan,mutta onneksi pelkopolilla oli ihana lääkäri joka vannoi ja vakuutti että kunnon kivunlievitykset tulen saamaan ja jos synnytys ei etene,pääsen sektioon helposti!

kiitos tämän lääkärin,sain kokea ihanan alatie synnytyksen. Suosittelen pelkopolia,jos synnytyksestä jää joku painamaan ja sen takia ei uskalla haaveillakkaan seuraavasta lapsesta!

 

["1234"]

Mulla ensimmäinen synnytys oli (mulle) kamala vaikka terve lapsi kyllä tuli.. Käynnistetty, pitkä ja kovat kivut. Ponnistusta 2h ja lopuksi imukupin avulla onneksi saatiin terve vauva ulos. Kivut ja se, että vauva vietiin nopeasti virkoamaan ilman että itse tiesin mitä tapahtuu tekivät siitä aika ikävän kokemuksen. Episiotomia vaivasi pitkään, siis vaivaa vieläkin. Gynen mukaan ehkä vaivaa lopun ikää.

Pelotti kamalasta mutta pikkusisarusta yrittämään.. Ikäeroa tuli 1v3kk. Toinen synnytys huomattavasti helpompi, ajattelin odottaa lääkkeen pyytämistä niin kauan kuin pystyn ja jäikin sitten pyytämättä.. Vaikka tokallakin kerralla melkein tunti ponnistusta, kokemuksena aivan toista luokkaa.
Ennen synnytyksen käynnistymistä oikeasti luulin, että pyörryn varmaan kun täytyy sairaalaan lähteä. En pystynyt katsomaan mitään synnytysohjelmia kun tuli niin huono olo, alkoi inhottaa, ärsyttää, oksettaa.. Mutta kun aika sitten koitti, menikin se aika "luonnollisesti" ja itse olin huomattavasti rauhallisempi kuin mieheni. Jälkeenpäin ajatellen pelot hävisivät ja unohtuivat jonnekin.

Nyt kyllä tuleva kolmas synnytys hieman jännittää, mutta

 

["sektio"]

Ensimmäinen synnytys oli kamala. Minulle oli selvää, että mahdolliset seuraavat lapset tulisivat maailmaan sektiolla. En yksinkertaisesti suostunut enää synnyttämään alateitse. Sain tosiaan vielä kaksi lasta, molemmat suunnitellulla sektiolla, jotka sujuivat erittäin hyvin.

 

[Uskallanko enää]

Mukava kuulla että "mä", "hilma" ja "1234" ovat saaneet kokea myös mukavamman synnytyksen ja vieläpä noin pienellä ikäreolla esikoiseen

 

["vieras"]

Haaveilen neljännestä

Esikoisella oli napanuora 2 krt kaulanympärillä. Sydänäänet romahtu useasti, paniikkia kokoajan, epiduraali loppui kesken, viittä vaille hätäsektio mutta koska auki paikat otettiin poika imukupilla..

 

[idunnor]

Toisen raskauden kohdalla pelkäsin etenkin "loppua kohden", sain suunnitellun sektion siitä syystä. Sitä ei kuitenkaan ehdittyt toteuttamaan koska synnytys käynnistyi itsestään ja hoitajan kysyessä suostuin yrittämään alakautta, kiireiseen sektioon päädyttiin. Eli toinen kerta meni paremmin kuin ensimmäinen kerta, silloin mentiin hätäsektioon

 

[kaksi kertaa kamalaa]

kaksi kamalaa synnytystä, yksi on ollut sektio jossa puudute ei toiminut ja oli tunto päällä kun leikattiin auki ja lapsi vedettiin ulos (sen leikkauskivun vielä kesti jotenkin tajuissaan mutta ulosveto oli jo rääkkäystä) ja sitten toinen oli alatiesynnytys jossa tuli pahimmat mahdolliset repeämät, eli peräsuoli rikki ja sulkijalihas poikki ja kakkavaipat jalassa pitkään! Arpikudosta paljon, ei parantunut täysin koskaan.

Siitä huolimatta kolmatta pukkaa eikä tuleva pelota, koska olen kahdesta vaikeasta jo toipunut niin en kyllä enää pelkää yhtään mitään, jaa, no tietenkin voinee aina pelätä sitä että kuolee

Tarinan opetus siis minulla on ainakin se että kun on jo joskus pahasti käynyt niin tietää jo mitä se on, ja mitäpä sitä tuttua asiaa pelkäämään. Ennemmin pelkäisin sitä, että jos olisi pari ihanaa unelmasynnytystä alla niin sitten seuraava voisi olla jo paha tai vammauttava. Mutta varmaan ajattelen tätä jotenkin nurinkurisesti

 

["Jonna"]

Itselläni esikoisen synnytyksestä jäi pelkoja. Käynnistetty KIVULIAS synnytys päättyikin kiireelliseen sektioon virhetarjonnan vuoksi, mutta puudutus epäonnistui ja leikkaus sattui. Seuraavassa raskaudessa kävin pelkopolilla ja suostuin yrittämään alakautta - tuloksena aivan mahtavasti onnistunut synnytys, kipu oli siedettävää (luonnollisesti etenevä synnytys, ei käynnistetty) ja pieni repeämä vaati vain pari tikkiä! Eli ensimmäinen kerta ei kerro välttämättä seuraavista kerroista mitään, mutta kannattaa käydä pelkopolilla keskustelemassa, miten mahdollisesti toistuvat ongelmat voi välttää, kuten oikea kivunlievitys oikeaan aikaan seuraavalla kerralla jne. Kolmatta en uskalla "tehdä" ja ottaa riskiä, jäi meinaan niin hyvä mieli toisesta synnytyksestä..