Te, joiden lapsella ollut lonkkakipsi!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miltski
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

miltski

Aktiivinen jäsen
16.04.2006
3 413
0
36
Meillä 4kk vanha poika sai eilen lonkkakipsin. Meillä oli heti vastasyntyneestä 4 viikkoa Von Rosen-lasta, ja lonkat olivat sitten kunnossa. Nyt sitten tarkastuksessa ilmeni, että oikea lonkka on edelleen luksoituva. 45 asteen kulmaan asti luksoituu, siitä eteenpäin pysyy hyvin paikoillaan. Tätä kipsiä pidetään nyt kuukausi, ja ehkä päästään sillä...

Olisi kiva saada vertaistukea! :wave:
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Mulla on vauvana sellaset tyynyt ton luksaation takia... Vielä nykyäänkin 32 vuotiaana saattaa lonkka napsahtaa ja sitten ei hetkeen liikuta mihinkään.

Sehän tässäkin on syynä, kun kipsattiin, että saatais tosi kestävät lonkat. Sulla varmaan hoidettiin vähän liian vähän.

 
Missäpäin lastaa pidettiin vain 4 viikkoa? Meillä Husin alueella pidettiin 6 viikkoa, vaikka jo neljän paikkeilla lonkat näyttivät olevan paikoillaan. Silloin harmitti, mutta hyvä niin jos siten vaikka vältettiin kipsihoito. Miten lapsi on suhtautunut kipsiin? Aika menee onneksi nopeasti ja vuoden päästä tuskin muistat, kauanko koko hommaan meni:).
 
Alkuperäinen kirjoittaja von rosen:
Missäpäin lastaa pidettiin vain 4 viikkoa? Meillä Husin alueella pidettiin 6 viikkoa, vaikka jo neljän paikkeilla lonkat näyttivät olevan paikoillaan. Silloin harmitti, mutta hyvä niin jos siten vaikka vältettiin kipsihoito. Miten lapsi on suhtautunut kipsiin? Aika menee onneksi nopeasti ja vuoden päästä tuskin muistat, kauanko koko hommaan meni:).

Meillä keskimmäisellä pidettiin lonkkavaljaita viisi viikkoa.
 
Meilläkin tytöllä oli lonkkaluksaatio, mutta lastaa pidettiin 12 viikkoa vaikka aiemmin jo sanoivat, että luksaatiota ei enää tunnu. Kipsistä ei kyllä kokemusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja von rosen:
Missäpäin lastaa pidettiin vain 4 viikkoa? Meillä Husin alueella pidettiin 6 viikkoa, vaikka jo neljän paikkeilla lonkat näyttivät olevan paikoillaan. Silloin harmitti, mutta hyvä niin jos siten vaikka vältettiin kipsihoito. Miten lapsi on suhtautunut kipsiin? Aika menee onneksi nopeasti ja vuoden päästä tuskin muistat, kauanko koko hommaan meni:).

Vaasassa, ja lääkäri kyllä sanoi, että otettiin varmaan liian aikaisin pois. En oikein tiedä kuinka poika suhtautuu kipsiin, on nyt kahtena iltana ja yönä itkeny ihan hysteerisenä vartin välein tuonne kahteen asti. En tiedä mikä on syynä, kipsi vai joku muu. Melkein veikkaisin, että jotain mahavaivaa, liekö saanut jonkun pöpön sairaalasta. Puklaili eilen ja tuntuu että mahaansa valittaa. Tosi rankkaa kyllä, kun tuollalailla itkee... :'( Kun ei tiedä, että onko kipsistä johtuvaa vai ihan ohimenevää. Koitin kyllä supon laittaa yöllä ja se ei auttanut.
 
minulla ollut vauvana se "tyyny",jolla lonkat korjattiin. Ikinä ei mitään ongelmaa ja olen koko elämäni treenannut ja ravannut punttisaleilla..Toki ekat kerrat,kun aloin harjoittelemaan jalkaprässiä vähän jännitti,mutta totesin,että ei nää jalat ole tehneet aiemminkaan mulle mitään..
 
Mullon ollu kipsi ½v - 1v2kk eli 8 kk. Lastalla yritettiin aluksi hoitaa, mut kun ei puolessa vuodessa lastahoidolla onnistuttu niin jänteet katkaistiin ja kipsattiin. Puolessa välissä sit korjattiin kipsiä isommaksi ja katkaistiin se polvesta, jotta pystyin edes vähäsen heiluttelemaan jalkoja. Kävelemään opin 1v4kk vanhana. Vika ei kylläkään tuollakaan korjaantunut joten luksaatio (mol. puolet) on ollut tosi vaikea ja harvinainen.

Yleensähhän luksaatio korjaantuu ihan hyvin noilla toimenpiteillä ja puolivuotiaana on lonkat ihan ok.

Tsemppiä sinne :)

 
Meidän keskimmäisellä alettiin epäillä vasta 4kk iässä lonkkaluksaatiota ja siihen lastenkirurgien juupas-eipäs-saapas touhuun meni 2kk ja magneettikuvaa varten laitettiin sammakkokipsi neljäksi päiväksi. ONNEKSI ei tarvittu sitä sen enempää vaan 12viikon lastahoito von rosen lastalla riitti. Väläyteltiin kyllä leikkausta ja vetohoitoa ja siihen päälle monta kuukautta kestävää kipsihoitoa+lastahoitoa.

Olin ihan sekaisin huolesta silloin ja se oli järkyttävää. Se kipsi ja lasta jotenkin... en tiedä... sanotaan ettei ihmiselle anneta enemmän kuin hän jaksaa kantaa, mutta se tottatosiaan oli milleistä kiinni ettei se ollut liikaa. Naurettavalta kuulostaa monen mielestä ja kohta joku kertookin miten toisten lapset sairastaa sitä ja tätä ja tota ja tuo on hoidettavissa, mutta eipä se auta arjessa yhtään, kun tsompailee navasta alaspäin kipsatun lapsen kanssa. Joka ei kaikenlisäksi mahdu mihinkään vaatteisiin, ei rattaisiin, ei vaunuihin, ei turvaistuimeen.....

Tyttö nyt jo pian 5v ja lonkat tuli kuntoon tuolla 12 viikon hoidolla. Oli kylläkin niin olematon se luksaatio toisessa jalassa, lääkärin mukaan ei olisi ehkä haitannut koskaan mitenkään vaikka olisi jäänyt huomaamatta. Ja toinen lääkäri olikin sitä mieltä, että se on kunnossa, yksi sitä mieltä että on päin kettua ja toinen sitä mieltä että ehkä pientä vikaa. Se oli hirveää aikaa.

Voimia ap!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meidän keskimmäisellä alettiin epäillä vasta 4kk iässä lonkkaluksaatiota ja siihen lastenkirurgien juupas-eipäs-saapas touhuun meni 2kk ja magneettikuvaa varten laitettiin sammakkokipsi neljäksi päiväksi. ONNEKSI ei tarvittu sitä sen enempää vaan 12viikon lastahoito von rosen lastalla riitti. Väläyteltiin kyllä leikkausta ja vetohoitoa ja siihen päälle monta kuukautta kestävää kipsihoitoa+lastahoitoa.

Olin ihan sekaisin huolesta silloin ja se oli järkyttävää. Se kipsi ja lasta jotenkin... en tiedä... sanotaan ettei ihmiselle anneta enemmän kuin hän jaksaa kantaa, mutta se tottatosiaan oli milleistä kiinni ettei se ollut liikaa. Naurettavalta kuulostaa monen mielestä ja kohta joku kertookin miten toisten lapset sairastaa sitä ja tätä ja tota ja tuo on hoidettavissa, mutta eipä se auta arjessa yhtään, kun tsompailee navasta alaspäin kipsatun lapsen kanssa. Joka ei kaikenlisäksi mahdu mihinkään vaatteisiin, ei rattaisiin, ei vaunuihin, ei turvaistuimeen.....

Tyttö nyt jo pian 5v ja lonkat tuli kuntoon tuolla 12 viikon hoidolla. Oli kylläkin niin olematon se luksaatio toisessa jalassa, lääkärin mukaan ei olisi ehkä haitannut koskaan mitenkään vaikka olisi jäänyt huomaamatta. Ja toinen lääkäri olikin sitä mieltä, että se on kunnossa, yksi sitä mieltä että on päin kettua ja toinen sitä mieltä että ehkä pientä vikaa. Se oli hirveää aikaa.

Voimia ap!

Mulla kans alkaa tuntua, että nyt alkaa mennä jo yli nää kaikki... Nyt varsinki, ku mahatautia liikkeellä, ja meidän vaavi makaa vaan selällään, niin tuntuu ettei pää pysy kasassa! :'( Ja tosiaan tää rajoittaa liikkumista aika lailla, kun mekin asutaan vähän kauempana, niin autolla pitäis mennä, ja poika ei mahdu oikein mihinkään kaukaloon, tai turvavuoteeseen nyt ainakaan!

Kiitos voimista, niitä täs kyllä tarvitaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja miltski:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meidän keskimmäisellä alettiin epäillä vasta 4kk iässä lonkkaluksaatiota ja siihen lastenkirurgien juupas-eipäs-saapas touhuun meni 2kk ja magneettikuvaa varten laitettiin sammakkokipsi neljäksi päiväksi. ONNEKSI ei tarvittu sitä sen enempää vaan 12viikon lastahoito von rosen lastalla riitti. Väläyteltiin kyllä leikkausta ja vetohoitoa ja siihen päälle monta kuukautta kestävää kipsihoitoa+lastahoitoa.

Olin ihan sekaisin huolesta silloin ja se oli järkyttävää. Se kipsi ja lasta jotenkin... en tiedä... sanotaan ettei ihmiselle anneta enemmän kuin hän jaksaa kantaa, mutta se tottatosiaan oli milleistä kiinni ettei se ollut liikaa. Naurettavalta kuulostaa monen mielestä ja kohta joku kertookin miten toisten lapset sairastaa sitä ja tätä ja tota ja tuo on hoidettavissa, mutta eipä se auta arjessa yhtään, kun tsompailee navasta alaspäin kipsatun lapsen kanssa. Joka ei kaikenlisäksi mahdu mihinkään vaatteisiin, ei rattaisiin, ei vaunuihin, ei turvaistuimeen.....

Tyttö nyt jo pian 5v ja lonkat tuli kuntoon tuolla 12 viikon hoidolla. Oli kylläkin niin olematon se luksaatio toisessa jalassa, lääkärin mukaan ei olisi ehkä haitannut koskaan mitenkään vaikka olisi jäänyt huomaamatta. Ja toinen lääkäri olikin sitä mieltä, että se on kunnossa, yksi sitä mieltä että on päin kettua ja toinen sitä mieltä että ehkä pientä vikaa. Se oli hirveää aikaa.

Voimia ap!

Mulla kans alkaa tuntua, että nyt alkaa mennä jo yli nää kaikki... Nyt varsinki, ku mahatautia liikkeellä, ja meidän vaavi makaa vaan selällään, niin tuntuu ettei pää pysy kasassa! :'( Ja tosiaan tää rajoittaa liikkumista aika lailla, kun mekin asutaan vähän kauempana, niin autolla pitäis mennä, ja poika ei mahdu oikein mihinkään kaukaloon, tai turvavuoteeseen nyt ainakaan!

Kiitos voimista, niitä täs kyllä tarvitaan!

Jos haluat kirjoitella aiheesta enemmän tai kysyä jotain tms. vertaistukea niin voit laittaa yv:tä. Olen mustana Kotiäiti Narniasta.
 
Minulla olisi Miltskille kysymys. :) Lääkäri joka Vaasassa hoiti lonkkaluksaatiota, mikä mahto olla hänen nimi? Meillä meneillään nyt Rosenlasta hoito ja palvelu on ollut aivan surkeeta, kiinnostaisi vain tietää onko sama lääkäri ollut asialla vai onko 2010 vuodesta vaihtunut.
 
[QUOTE="Rosenäiti";25569211]Minulla olisi Miltskille kysymys. :) Lääkäri joka Vaasassa hoiti lonkkaluksaatiota, mikä mahto olla hänen nimi? Meillä meneillään nyt Rosenlasta hoito ja palvelu on ollut aivan surkeeta, kiinnostaisi vain tietää onko sama lääkäri ollut asialla vai onko 2010 vuodesta vaihtunut.[/QUOTE]

Yhtään en ole huomannut, että tänne tällänen kysymys tullut! Anteeksi kovasti! Tapio Peljo hoiti meidän poikaa, ja me kyllä saatiin tosi ystävällistä hoitoa. Tämän jälkeen, kun lastaa oli pidetty liian vähän aikaa, Peljo kyllä otti tosi hyvin selvää OYS:ta joltain spesialistilta. Ja kipsihoito sujui tosi ammattitaitoisesti, ja pojan voinnista ollaan oltu kiinnostuneita nyt jälkeenpäinkin. Mulla oli tarkoitus tehdä Von Rosen lastasta jonkinlainen "tiedote" vanhemmille, joilla tulevaisuudessa sama tilanne, kuin meillä oli. Siis Vaasan sairaanhoitopiiriin, mutta ei vaan sitten oma aika vaan riittänyt.

Mutta ole ihmeessä yksityisviestillä yhteydessä, jos kysyttävää!! :wave:

Tosiaan tuolloin, kun pojalle lasta laitettiin vajaan vuorokauden ikäisenä, niin kukaan ei tiennyt sen kanssa elämisestä mitään! Hoitajat ei osanneet yhtään neuvoa, kuinka meidän tulisi kotona toimia. Ja itse sai kaiken tiedon hakea.
 
Ok, kiitos vastauksesta. Sama lääkäri kyseessä. Ensimmäinen käynti oli aivan kamala ja heillä oli kiire ym. Nyt siellä on ihan ok käydä ja tuntuu siltä että saadaan hyvää palvelua. Luottamus on pikkuhiljaa kasvanut!

Ihan samaa minäkin olen miettinyt että pitäisi tehdä jonkinlainen tiedote koska mekin jouduttiin netistä kaivamaan kaikki tieto ja suurin osa tiedosta oli Ruotsista ja siellähän on ihan eri jutut kun taas Suomessa ja täälläkin on eroja paikkakunnilla. Ja yllättävän huono asiantuntemus asiasta on sairaalan henkilökunnalla. Käsittääkseni lonkkaluksaation on kuitenkin AIKA yleistä ja luulin että jostain saisi neuvoja mutta ei mitään. Olisin ollut NIIN onnellinen jos olisi edes pieni paperilappunen jossa olisi ollut tietoa, edes jotain pientä kun lähti sairaalasta huutavan lapsen kanssa. Oltais säästytty paljolta jos olismme tienneet että tyttö itkee 2 vuorokautta putkeen, oltais osattu varautua. Aivan totaalinen sokki meille kaikille tuo kyllä oli. Tässä tapauksessa tieto EI lisää tuskaa ;)

Meillä luksaatio todettiin vasta 2,5kk ikäisenä ja nyt on takana rosenlasta hoito ja nyt meillä on ne housut. Olisi pitänyt saada aiemmin pois mutta koska todettiin niin myöhään niin joudutaan vielä pitämään. TOIVOTTAVASTI saamme ennen pääsiäistä pois ja kaikki olisi ok. Röntgen ja lääkärinkäynti juuri ennen pääsiäsistä joten peukkuja pidetään.
 

Yhteistyössä