Te joiden lapset ovat oppineet puhumaan vasta 2,5-3-vuotiaana

["a p"]

Olitteko huolissanne? Missä iässä lopulta sitten puhe alkoi ihan kunnolla luistaa? Kävikö lapsi puheterapiassa?

Meillä kuulemma ihan normaalisti kehittynyt ja puhetta ymmärtävä pian 2 v.5 kk poika, jolla käytössä 3-4 lausetta, (2-3-sanaisia) ja yksittäisiä sanoja noin 15-20 kpl, niistäkin puuttuu välistä kirjaimia ja osaa kirjaimista ei osaa lausua. Eli Tule on Tue, Ei saa on Ei taa jne.

Puheterapiassa käytiin ekan kerran kuukausi sitten, ja ensi kuussa seuraavan kerran.

Mitään vikaa ei ole lapsen puheen ymmärtämisessä tai kuulossa, ja lapsen isä on oppinut puhumaan vasta vähän yli 3-vuotiaana, täysin normaali hänkin.

Olisi kiva kuulla vähän rohkaisevia tarinoita. Välillä tulee vaan niin huono fiilis, kun lapsen päiväkotiryhmässäkin kaikki muut lapset osaavat puhua sujuvasti, nuoremmatkin, ja ihmettelevät miksei minun lapseni puhu mitään.:-(

 

[voi helv..]

Ymmärrän sua kyllä, mutta toisaalta en ymmärrä.

Vastaa tähän: HÄPEÄTKÖ SÄ LASTASI NOIN PALJON, KUN MIETIT, ETTÄ HÄN EI PUHU JA MUUT PUHUU?!!?

Oikeasti, sääliksi käy lastasi kun hänellä on tuollainen äiti, joka turhia murehtii.

Johan sä itsekin sanoit, että mitään vikaa ei ole!! Vikaa ja vikaa. Sitähän sitä aina etsitään, jos joku ei mene ns. keskitason mukaan.

ARGH, mutta ärsyttää tuommonen lässytys. Se on sinun lapsesi ja mikä sitä muuttaa jos hän oppii vähän myöhemmin puhumaan???

 

["vieras"]

Olipa siinä taas asiallinen vastaus...

 

["vieras"]

Siis meidän pojalla ei ollut lainkaan sanoja ennen 2,5 v. Nyt täyttää talvella 4 ja puhuu todella paljon, hetkittäin kylläkin epäselvästi. Puheterapiassa on käyty seurannassa.

 

[jepss]

meillä kans 2v6kk tyttö 50 eri sanaa tullut mut päivittäin n10 sanaa. huomenna eka puheterapia

 

["a p"]

Ymmärrän sua kyllä, mutta toisaalta en ymmärrä.

Vastaa tähän: HÄPEÄTKÖ SÄ LASTASI NOIN PALJON, KUN MIETIT, ETTÄ HÄN EI PUHU JA MUUT PUHUU?!!?

Oikeasti, sääliksi käy lastasi kun hänellä on tuollainen äiti, joka turhia murehtii.

Johan sä itsekin sanoit, että mitään vikaa ei ole!! Vikaa ja vikaa. Sitähän sitä aina etsitään, jos joku ei mene ns. keskitason mukaan.

ARGH, mutta ärsyttää tuommonen lässytys. Se on sinun lapsesi ja mikä sitä muuttaa jos hän oppii vähän myöhemmin puhumaan???

Onko sulla jonkinlainen ongelma, kun pitää kirjoittaa noin ilkeään sävyyn? :-O

Lähinnä lapsen puolesta harmittaa, kun hän kuitenkin ymmärtää kaiken, ja tarhakaverit kyselevät tätien kuullen miksei hän osaa puhua jne.

Ja on käsittääkseni ihan normaalia että äiti miettii onko lapsella kenties Dysfasiaa tai jotain muuta jota ei vielä ole havaittu.

Ja en minä häpeä lastani mitenkään, uskon että se puhe sieltä tulee, mutta halusin vaan kuulla muilta myöhään puhumaan oppineiden lasten äideltä kertomuksia oman lapsensa puhumaan oppimisesta.

Vertaistukea, nääs.

Millä tavalla sinä mielestäsi annoit kirjoituksessasi minulle vertaistukea? Onko sinunkin lapsesi opppinut myöhään puhumaan?

 

[Anatolia]

Minä itse en ollut juurikaan huolissani poikani puhumattomuudesta. Ei tarvinnut, kun muut olivat sitä mun puolesta

1 v 10 kk iässä poikamme passitettiin ensin ylimääräiselle neuvolakäynnille, ja sitä kautta monenmoisiin tutkimuksiin kun hän ei vielä puhunut. 2½ v iässä alkoi puhetta tulla. Sitä ennen oli tutkittu kuulo sairaalassa pariinkin otteeseen, käyty neurologilla ja eeg:ssä, aloitettu puheterapia, otettu tukiviittomat käyttöön.

3 v synttäreihin mennessä poika oli saanut ikätasonsa kiinni puheen kehityksen suhteen, ja osittain puhe oli jopa ikätasoa edellä. Eli kun puhetta alkoi tulla, oli kehitys huimaa.

Tottakai välillä oli epämukava fiilis, kun lapsi ei puhunut. Isokokoinen, pitkä poika vielä, aina luultiin ikäistään paljonkin vanhemmaksi, ja sitten alkoi ihmettely että miksei poika vielä puhu, tuon ikäisten pitäisi jo puhua. Ja kun pojan ymmärryksessä tosiaan ei vikaa ollut, niin hän vallan hyvin itsekin sen tajusi että "pitäisi" jo osata puhua, ja kyyneleet välillä vaan valuivat pojan silmistä kun joku neropatti taas tiesi kertoa että "niin ison" lapsen pitää jo puhua...huoh.

Puhetta viivästytti meillä tod.näk. se, että olemme kaksikielinen perhe, ja että pojalla oli paha korvatulehduskierre 5 kk ikäisestä alkaen aina 2 v 8 kk ikäiseksi saakka.

 

["vieras"]

Toi kirjaimien puuttuminen nyt ainakin on ihan tavallista tuon ikäisillä, vaikka osaiski puhua muuten hienosti. Harvalta 2,5-vuotiaalta tulee R-kirjain, meidän tytöltä puuttuu lisäksi L-kirjain. On siis 2,5-vuotias. Mun mielestä on jo hyvin, jos puhuu parikymmentä sanaa ja lauseentapaisia, ja etenkin kun YMMÄRTÄÄ puhetta.

 

[Tallu -]

Kuopus alkoi melkein kuin yhtäkkiä puhua todella hyvin vähän yli 3-vuotiaana. Mekin kävimme hänen kanssaan puheterapeutin arviossa (5 kertaa) ja tuloksena oli ihan ikävaiheen mukainen kielenkehitys, vaikka mä itse siitä olin vähän huolissani, koska isommat sisarukset puhuivat paljon aiemmin. Hän on sitten ollut myös muissa toiminnoissaan isompiaan hitaampi, mutta kävelemään lähti 11 kk:n iässä, kun isommilla se tapahtui vasta yli vuoden ikäisenä.

Joten minusta voit aivan rauhassa odotella ja tukea pojan puheen kehitystä puhumalla ja lukemalla hänelle paljon.

 

[shihtzu]

Esikoisella ei ollut 2-vuotiaana kuin joitakin sanoja ja sovittiin neuvolassa, että 2,5-vuotiaana käydään puheen vuoksi tarkistuksessa ja 2,5-vuotiaana puhe oli jo kehittynyt, mutta silloinkaan ei vielä tullut kuin 2 sanan lauseita. Neuvolassa meidän ei kuitenkaan tarvinnut käydä, kun terkka totesi, että jos et itse ole huolestunut, niin katsotaan sitten 3v-neuvolassa. No poika täytti kuukausi sitten 3v ja puhuu nykyään kuin papupata, kirjaimia toki puuttuu vielä, mutta sanavarasto on iso ja useamman sanan lauseita kyllä tulee ja terveydenhoitajakin totesi, että puhetta tulee ihan hyvin.

 

["minela"]

voi helv... ei tietenkään tullut mieleenkään, että ap voisi olla huolissaan lapsensa puheen kehityksestä. Vanhemmilta on siis kielletty huolestuminen lapsen puheesta? Puheen häiriöthän eivät mitenkään voi vaikuttaa lapsen myöhempään pärjäämiseen elämässä, esim. koulumenestykseen, kavereiden kanssa toimimiseen, muuhun sosiaaliseen kanssakäymiseen?

Meillä kuopus puhui suunnilleen samalla tavalla tuossa iässä. Nyt on 3-v ja puhetta tulee paljon, mutta on vielä todella epäselvää, ja minullakin on paljon vaikeuksia saada selvää. Käytiin viime viikolla ekan kerran puheterapiassa, ja terapeutti sanoi, että tuon ikäisillä useimmiten puhevaikeudet häviää (kuten varmaan teillekin kerrottiin). En ole kovin huolestunut vielä, mutta harjoitteet, mitä puheterapeutilta saatiin, toivottavasti edesauttaa puheen kehittymistä.

 

["vieras"]

Huh! Tutkittu kuulo, käyty neurologilla jne... Meidän poika kävi tasan kerran puheterapeutilla ennen 2,5 v, vaikka ei puhunut mitään. Näin Helsingissä, onpa suuria eroja!

 

[Eedla]

Meillä esikoinen alkoi puhua 2,5vuotiaana. siis siihen asti hänen sanavarasto käsitti 5 yksittäistä sanaa, ei yhtään ainoaa lausetta. Oli jo puheterapiajonossa mutta sitte se 2,5vuotiaana yhtäkkiä vaan alkoi puhua lauseita ja kehittyi niin että ekasta kaksisanaisesta lauseesta 3 viikon päästä puhui jo 6 sanaisia lauseita selvällä suomen kielellä. Nyt on ekaluokkalainen ja täysin normaali fiksu poika.

 

[Heinekeeni]

Esikoinen puhui 2v6kk vain yksittäisiä sanoja, niitä noin 40 erilaista. Puheterapeutin arvioäynti oli juuri tuohon aikaan eikä puheterapeutti ollut erityisen huolissaan kun poika ymmärsi kaiken.

Pari päivää puheterapeuttikäynnin jälkeen poika alkoi puhumaan lauseita ja nyt reilua vuotta myöhemmin hänellä on laaja sanavarasto, joskin puhe on välillä epäselvää.

 

["a p"]

Minä itse en ollut juurikaan huolissani poikani puhumattomuudesta. Ei tarvinnut, kun muut olivat sitä mun puolesta

1 v 10 kk iässä poikamme passitettiin ensin ylimääräiselle neuvolakäynnille, ja sitä kautta monenmoisiin tutkimuksiin kun hän ei vielä puhunut. 2½ v iässä alkoi puhetta tulla. Sitä ennen oli tutkittu kuulo sairaalassa pariinkin otteeseen, käyty neurologilla ja eeg:ssä, aloitettu puheterapia, otettu tukiviittomat käyttöön.

3 v synttäreihin mennessä poika oli saanut ikätasonsa kiinni puheen kehityksen suhteen, ja osittain puhe oli jopa ikätasoa edellä. Eli kun puhetta alkoi tulla, oli kehitys huimaa.

Tottakai välillä oli epämukava fiilis, kun lapsi ei puhunut. Isokokoinen, pitkä poika vielä, aina luultiin ikäistään paljonkin vanhemmaksi, ja sitten alkoi ihmettely että miksei poika vielä puhu, tuon ikäisten pitäisi jo puhua. Ja kun pojan ymmärryksessä tosiaan ei vikaa ollut, niin hän vallan hyvin itsekin sen tajusi että "pitäisi" jo osata puhua, ja kyyneleet välillä vaan valuivat pojan silmistä kun joku neropatti taas tiesi kertoa että "niin ison" lapsen pitää jo puhua...huoh.

Puhetta viivästytti meillä tod.näk. se, että olemme kaksikielinen perhe, ja että pojalla oli paha korvatulehduskierre 5 kk ikäisestä alkaen aina 2 v 8 kk ikäiseksi saakka.

Tuo unohtui mainita, että minun lapseni myös on muutaman kerran itkenyt kun tajuaa että "pitäisi " jo osata puhua. Ymmärtää tosiaan puhetta täysin. Ja on myös kooltaan iso. Päiväkodissa ekoina päivinä hoitajat eivät vaivautuneet tarkistamaan hänen ikäänsä papereista, luulivat vuotta vanhemmaksi ulkonäön perusteella, ja kyselivät lähes asiattomaan sävyyn lapsen puhumattomuudesta hänen kuultensa.

 

["typykkä"]

Mun poika puhua pälpätti 1,5 vuotiaana kokonaisia 3-4kin sanaisia lauseita. Tyttö oli hitaampi, hän aloitteli sanoillavähän alle 2-vee ja lauloi omia loilotuksiaan heti kohta, mutta oikeaa puhetta alkoi tulla vasta 2,5 vuotiaana ja kun meni päiväkotiin tuolloin alkoi huima kehitys, laulut saivat oikeat sanat ja höpötys jatkui ihanasti ja joka paikassa.

 

["moi"]

meillä oppi aikaisin jotain sanoja mutta sitten tuli puhumaton kausi ja rupesin ittekkin epäilemään jotain , sitten raas ryöpsähti paljon sanoja ja niitä tulee.neuvolassa katsottiin että ok. ihmettelin että teijät laitettiin puheterapiaan. nyt 3,5 vuotta ja ei meillä tule vielä kaikkia kirjaimia ja puuttuu jotain sanojen välistä

 

["Vieras"]

Meillä poika 2v2kk, eikä juuri puhu. Sanoja kyllä tullut viime aikoina runsaasti, ja alkanut matkimaan kaikkea mitä sanon. Päivittäin nyt tulee uusia sanoja. Ymmärtää kyllä ihan kaiken mitä sanotaan, luulen että ei koe sanoja tarpeelliseksi koska omaa todella hyvän elekielen.
En ole huolissani, eikä neuvolassakaan oltu koska kuitenkin ymmärtää kaiken ja osaa näyttää asioita kun kysytääm jne.
Ja tosiaan, nyt näyttää siltä että puhetta alkaa koko ajan tulemaan enempi joten eiköhän tuokin pian pälpätä minkä ehtii
Ainut mikä harmittaa, on ajoittainen pojan turhautuminen siihen ettei saa aina viestiään perille.

 

[noooo]

en jaksa lukea kommentteja, minun poikani ei puhunut 3veenä ja puheenkehitys on edelleen jäljessä. on nyt 7v ja erityisluokalla, puheterapiassa käyty 3veestä asti. että aina se puhe ei vaan tule, vaikka muut sitä kovasti jankkaisikin.

 

[jepsss]

voi tulispa meilläkin noin et yhtäkkiä alkais puhumaan olis niin ihana kuunnella tytön juttelua

 

[valdemaria]

Ymmärrän sua kyllä, mutta toisaalta en ymmärrä.

Vastaa tähän: HÄPEÄTKÖ SÄ LASTASI NOIN PALJON, KUN MIETIT, ETTÄ HÄN EI PUHU JA MUUT PUHUU?!!?

Oikeasti, sääliksi käy lastasi kun hänellä on tuollainen äiti, joka turhia murehtii.

Johan sä itsekin sanoit, että mitään vikaa ei ole!! Vikaa ja vikaa. Sitähän sitä aina etsitään, jos joku ei mene ns. keskitason mukaan.

ARGH, mutta ärsyttää tuommonen lässytys. Se on sinun lapsesi ja mikä sitä muuttaa jos hän oppii vähän myöhemmin puhumaan???

Sun äitinäsi olisin huolissani sun pääkopan toiminnasta... : /

 

[fifiia]

Huolissaan en ollut ennen 2½ vuoden ikää (uhmaikää), muut olivat huolissaan meidänkin puolesta. Poika ymmärsi jo tuolloin puheen ikä tasoisesti, mutta suunnilleen tuossa iässä välillä se selvästi alkoi häntä itseä häiritä se että kaikissa asioissa hän ei tullut ymmärretyksi. Sanoja alkoi pian 2½ vuoden iän jälkeen tulemaan ja nyt 3 vuotiaana enää tulee harvoin tilanteita että pitäisi arvailla mitä poika yrittää sanoa. Puheterapiassa ei varsinaisesti ole oltu puheterapeutin seurannassa lapsi on ollut jo alle vuoden iästä.

 

[haahaa]

Sukulaispoikakin oppi myöhään puhumaan, ehkä jotain 2,5-3v. Ei ole vieäkään kovin puhelias. On kuitenkin diploomi-insinööri ja hyvin töissä. Tekee töitä ulkomaalaistenkin kanssa vierailla kielillä. Rakensi yksin omakotitalon heti vakipaikan saatuaan ja nyt taitaa olla sinne emäntäkin tulossa. Eli ei se myöhäinen puheen oppiminen ole ollut mitenkään kohtalokas juttu.

Oliko tämä sellainen rohkaiseva esimerkki, jota kaipasit?