te joiden lapsilla 4 vuotta ikäeroa

[toinen tulossa]

mitä olette mieltä tästä ikäerosta? miten sujui kun vauva tuli perheeseen, miten vanhempi lapsi reagoi asiaan? vinkkejä?

 

[Vieras]

Ihan hyvä ikäero. Esikoinen ei sen kummemmin vauvaan reagoinut, ei ollut mustasukkainenkaan. Ja oli toisaalta niin iso että osasi itse pukea/syödä/käydä vessassa.

 

[HuliHuli]

Meil on 4,5.v ikäero isompi otti vauvan hyvin vastaan,hoiti vauvaa ja osallistu kaikella muullaki tapaa vauvan hoitoon.Mitään ongelmia meil ei oo koskaan ollu ja ovat erelleenki hyvää pataa keskenään.
Antaa vanhemman osallistua millä tahansa vauvanhoitoon niin ei si tuu mitään mustasukkasuuskohtauksia ainaki meil autto näin.

 

[Nea-01]

meillä tytöillä ikäeroa 4½ vuotta ja hienosti on menny.vähän aluksi jännitiie ttä miten isompi suhtautuu,kun on aika itsepäinen,ja meinattiin että joudutaan vahtimaan,mutta ei.ei isompaa neitiä kiinnostanu kiusata vauvaa,kävi välillä silittelemässä ja antmassa suukon,ja antoi nukkua. :heart:
me puhuttiin paljon jo ennen kuin vauva oli syntyny et miten vauvaa pitää käsitellä.musta toi oli hyvä ikäero,kun isompi jo hiukan tajusi että se vauva on tosiaan pieni.

 

[r u u s a]

Meidän nuorimmilla on. Täydellinen ikäero minusta.

 

[helmi79]

meidän pojille ikäeroa on aikalailla tasan 4vuotta, ja oikein hyvin on nää 2kuukautta mennyt!! Hyvä ikäero! Esikoinen on tosi reipas isoveikka, auttelee, ei ole ollut mustis oikeestaan ollenkaan, vielä. Oli jo odotusaikana mukana oikeen innostuneena. Ollaan kyllä jo odotusajasta saakka huomioitu esikoista paljon ja otettu mukaan odotukseen. Ja korostettu sitä miten hän on nyt se isompi ja osaa/saa tehdä kaikenlaisia asioita mitä vauva ei....

 

[vieras]

meidän kuopuksen ja keskimmäisen välillä on melkein tasan 4-vuotta ikäeroa.
Kun kerroin että meille tulee vauva niin se oli kova paikka tuolle pojalle koska joutui luopumaan tuosta vauva roolistaan, koko loppu raskaus oli yhtä helvettiä kun tuo herra oli niiiiiiiin mustasukkainen uhkaili vaikka mitä älytöntä kun vauva syntyy ja minä pelosta kankeena että mitä on kun vauva on syntynyt...
Kun vauva lopulta syntyi niin oli kyllä ylpeä pikku mies ja mustasukkaisuus hävisi kun annoin vaan alkuun mahdollisimman paljon aikaa isommille lapsille, nyt leikkivät jo vauvan kanssa ihan nätisti ja auttavat aina tarvittaessa.. vaikka välillä kuuluu huuto.. äitiiiiiiiiiiiiiii vauva on taas sotkee meidän leikkejä jne. mutta hyvin on sujunut ja toivottavasti jatkossa sujuu yhtähyvin.
Ainut vinkki taitaa olla että muistaa isommillekin lapsille antaa sitä aikaa mahdollisimman paljon että ymmärtävät sen ettei äiti rakasta heitä yhtään sen vähempää vaikka uusi perheen jäsen tulisi taloon...

 

[meah]

Esikoisella ja keskimmäisellä on tippaa vaille 4v. ikäeroa.

Ihan hyvin meni. Isompi otettiin alusta asti odotukseen mukaan, vauvanhoidossa sai auttaa kykyjensä ja tahtonsa mukaan.
Muistin tähdentää, kuinka hän on jo niin iso ja reipas tyttö ja hieno apulainen, kun vauvat on kuitenkin vaan sellaisia avuttomia rääpäleitä joista ei heti alkuun ole mihinkään ja niitä täytyy vähän väliä passata (ehkä vähän karuakin, mutta toimi meillä. Neiti tunsi itsensä isoksi ja tärkeäksi, ja toisaalta koki että vauva tarvitsee hänenkin apuaan).

Omaa aikaa likalle olisi myös tarjottu, mutta ei se edes kelvannut. Papallekin kun oli tarkoitus päästä yökylään itsekseen, niin kotiinhan se illalla halusi, kun vauva ei ollut mukana. Toisinpäinkään ei käynyt, jos vauva menee papalle niin hänenkin on päästävä, eihän sitä raukkaa voi sinne yksin jättää.

Nyt, kun tuo "vauva" on jo 2v., niin ovat kuin paita ja peppu. Tappelevat toki, mutta paljon enemmän leikkivät yhdessä ja halivat ja pitävät hyvänä.

Noille se siis ainakin on ihan passeli ikäero.

 

[Vieras]

Loistava ikäero. Isompi ei ole mustasukkainen, osaa jo pukea, syödä, ulkoilla yksin omalla pihalla jne, mutta leikkii silti vauvan kanssa.

 

[juu]

samalla tavallakuin edelliset.hyvä ikäero.

 

[Mummy Sunshine]

samalla tavallakuin edelliset.hyvä ikäero.

Samoin meillä. En olis jaksanut kahta vaipatettavaa, nukutettavaa, puettavaa jne. Järki jo isommalla päässä. Purkaa ajoittaisen mustasukkaisuuden meihin vanhempiin eikä vauvaan, onneksi.

 

[nytkypylly]

mein likoilla just 4v ikäeroa ja sujui tosi kivuttomasti, ei mustasukkaisuutta, ei häiriköintiä, isommalla jo järkeä päässä, osasi leikittää pikkuista pienestä asti, ja autella, kun sitä halusi =) ja edelleen ovat tosi rakkaita toisilleen, toivottavasti ihan aina =)

 

[ap]

kiitos vastauksista! kivalta kuulostaa. itsekin halusin vähän isomman ikäeron, että isompi on jo vähän omatoimisempi kuin esim. 2v.

 

[Rahina]

Minusta ihan hirveä ikäero siitä eteenpäin kun nuorempi on 4-5. Kaikki vika on aina toisessa ja sen pää on otettava irti! Näin meillä; tosin on täysin ääripäiset luonteiltaan, mutta sekin vaan korostuu kun itseä on puolustettava ja nostettava toisen kustannuksella. Nyt nuorempi seitsemän ja pahemmalta tämä koko ajan näyttää. aaarg!

 

[Vepasto]

Jos nyt saisin valita uudestaan, niin en tekisi 4 vuoden ikäerolla esikoista ja kakkosta. Vaan paljon pienemmällä.

 

[ap]

Jos nyt saisin valita uudestaan, niin en tekisi 4 vuoden ikäerolla esikoista ja kakkosta. Vaan paljon pienemmällä.

miksi, jos saa kysyä?

 

[Vepasto]

Jos nyt saisin valita uudestaan, niin en tekisi 4 vuoden ikäerolla esikoista ja kakkosta. Vaan paljon pienemmällä.

miksi, jos saa kysyä?

Esikoinen on sen luontoinen, että olisi kaivannut seuraa myös kotona, ei pelkästään hoidossa. Vauvan synnyttyä alkoi esikoisella joku ihme uhma, päivät olivat todella pitkiä välillä, ja nyt jälkeenpäin ihmettelen, miten selvisin siitä ajasta ilman suurempia mt-ongelmia... Nyt kun kakkonen on 2 ja esikoienen 6, niin pojat tappelee melkein jatkuvasti. Isompi kiusaa pienempää ja pienempi kiljuu, niin että korviin sattuu. Ainoa hyvä puoli on ollut se, että isompi on voinut vahtia pienempää, esim. nyt kun käyn neuvolassa. Pojat leikkivät odotushuoneessa ja esikoinen katsoo kuopuksen perään.