Toggle sidebar

Te, joilla AD/HD-lapsi, minkä ikäisenä oireet tulivat esiin ja miten?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "xxx"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
X

"xxx"

Vieras
Enkä kaipaa tähän typeriä kommentteja AD/HD:n olemassaolon kieltäviltä henkilöiltä.

Toivon asiallisia vastauksia omakohtaisia kokemuksia omaavilta vanhemmilta, tai jos paikalla sattuu olemaan esim. neuvolantätejä tms, heiltäkin mielelläni kuulisin mielipiteen.

Itselläni on 19v diagnosoitu AD/HD (nyt olen kolmekymppinen, en käytä lääkitystä), ja olen vahvasti sitä mieltä, että se on periytynyt myös pojalleni, joka on nyt 3v.
Meillä on ehjä perhe, säännölliset "normaalit" elämäntavat, syömme kotiruokaa, lapsi on 1v alkaen ollut pienessä ryhmässä perhepäivähoidossa, hänellä on selkeät säännöt ja kurinpitotoimenpiteenä jäähy, joskus myös luunappi (joka vain provosoi poikaa lisää).

Elämämme alkaa käydä mahdottomaksi, sillä isä ei halua myöntää AD/HD:n olemassaoloa, eikä myöskään siedä pojan käytöstä, vaan häipyy ovesta kun tilanne käy tukalaksi (eli melkein päivittäin). Hänen mielestään pojalle kuuluisi antaa kunnon selkäsauna, minä taas olen ehdottomasti vastaan sitä (itse lapsuudessani sen kokenut, provosoi vain lisää).
Miehellä kaksi lasta edellisestä liitosta, jo murrosikäisiä, ovat aina olleet helppoja, rauhallisia ja ehkä hieman normaalia hiljaisempia lapsia aina.
 
No meillä on pojalla add.
Mun sisko huomasi jo, kun se oli aivan pieni, kun se ei aina lainkaan kuunnellut tai kiinnittänuyt huomiota, kun sille puhuttiin. Minä en huomannut sitä silloin, koska mulla oli tietysti lapseen erilainen suhde.
On ollut aina helposti muissa maailmoissa. Ekalla luokalla kyllä huomattiin jo, että ei oikein pysty keksittymään. Kaikki äänet häiritsee ja numerot hyppii. Ja pojan itsensä kuvaus asiasta oli se, että on vaikea tehdä matikkaa, kun yhtäkkiä tehtävien eteen tulee valkokangas, jossa näytetään pätkiä elokuvista. Ei näy niin hyvin ne laskut siitä sitten läpitse enää.
 
Oikeastaan vasta ekaluokalla, inattentiivi kyseessä. Concerta poisti suurimman osan noista hankaluuksista, muta ei tarvitse lääkitystä kuin koulupäivinä.

Luunapit ja selkäsaunat voitte suosiolla jättää pois, normaalit kurinpitotoimet ja palkitseminen tehoavat parhaiten.
 
http://www.bvif.fi/suomeksi/adhd-center/julkaisut/

Tuolla sivulla ensimmäisenä perhekoulun käsikirja. Lainaa kirjastosta tai tilaa tuolta, kirjasta oli paljon apua adhd:n kanssa päivittäin painiessa.
 
Ja näkyi jo hyvin heti kun liikkeelle pääsi: 1-vuotiaana touhukas menijä, keskittyi vain hetken aikaa yhteen puuhaan ja mennä viiletti jo toiseen paikkaan. Diagnoosi virallisesti vasta esikoululaisena.
 
Vääränlainen kuri voi tehdä adhd oireet vaan pahemmiksi. Etenkin kaikki luunapit ja kohtuuton kurittaminen muutenkin. Siinävaiheessa sitten voidaan tarvita jo apua ihan psyykepuolellekin.
 
Vauvasta lähtien. Aina ollut levoton, huono nukahtamaan, reagoimaan VAHVASTI kaikkeen. Tutkimukset aloitettu, kun lapsi oli 3-vuotias. Toimintaterapiaa ja päiväkodissa pienryhmässä.

Itselläni ADHD. Minua on myös lapsena fyysisesti kuritettu. Siitä ei mitään hyvää seurannut, sillä opin vain itsekin lyömään tai muuten käymään toisen kimppuun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PölyEsteri;24324596:
Vääränlainen kuri voi tehdä adhd oireet vaan pahemmiksi. Etenkin kaikki luunapit ja kohtuuton kurittaminen muutenkin. Siinävaiheessa sitten voidaan tarvita jo apua ihan psyykepuolellekin.
Click to expand...

Näin olen ajatellutkin, en vain tiedä, miten saisin mieheni ymmärtämään...
 
[QUOTE="8pallo";24324685]Vauvasta lähtien. Aina ollut levoton, huono nukahtamaan, reagoimaan VAHVASTI kaikkeen. Tutkimukset aloitettu, kun lapsi oli 3-vuotias. Toimintaterapiaa ja päiväkodissa pienryhmässä.

Itselläni ADHD. Minua on myös lapsena fyysisesti kuritettu. Siitä ei mitään hyvää seurannut, sillä opin vain itsekin lyömään tai muuten käymään toisen kimppuun.[/QUOTE]

Ja tässä taas hyvä esimerkki. Jos meidän poika on saanut vaikkapa maanantaina luunapin, tiistaina ja keskiviikkona luunappeja saa hoitokaverit, antajana poika.
Olen todellakin huomannut, että hänen kohdallaan "väkivalta" synnyttää vain lisää sitä.
 
[QUOTE="8pallo";24324685]Vauvasta lähtien. Aina ollut levoton, huono nukahtamaan, reagoimaan VAHVASTI kaikkeen. Tutkimukset aloitettu, kun lapsi oli 3-vuotias. Toimintaterapiaa ja päiväkodissa pienryhmässä.

Itselläni ADHD. Minua on myös lapsena fyysisesti kuritettu. Siitä ei mitään hyvää seurannut, sillä opin vain itsekin lyömään tai muuten käymään toisen kimppuun.[/QUOTE]

Tämä poika aloitti "menonsa ja meininkinsä" tasan 8kk:na. Muuttui kuin napista painamalla, samalla kun oppi tukia pitkin kävelemään. 9kk:na jo juoksi. Äärettömän omapäinen, KOKO AJAN liikkeellä hereillä ollessaan. Ei paria minuuttia pidempään yhteen juttuun keskity. Pakkomielle autonrenkaisiin, ihan sama onko pikkuauto vai oikea traktori. Irrottaa ensimmäisenä uudesta saamastaan autosta fillarit, ja tutkiin niitä, tätä saattaa tehdä keskittyneesti pitkänkin (20min) aikaa.
Erittäin tarkka tietyistä asioista, mm. miten lahkeet taitetaan vai taitetaanko ollenkaan (kuten minä pienenä, siksi helppo ymmärtää), mihin kohtaan potta asetetaan vessassa (jos väärässä kohdassa seuraa helposti raivari), jos joku tekee ensin jotain mitä hän normaalisti on tottunut tekemään, seuraa myös aika suurella todennäköisyydellä raivari jne...
Nyt (vieraammat) ihmiset sanovat vain, että "uhmaikä", mutta tosiaan nämä kuviot olleet jo siitä alle vuoden ikäisestä päällä.

Meillä parin viikon päästä 3v-neuvola. Meinasin ottaa siellä vahvan epäilyni puheeksi. Olemme muuttaneet uudelle alueelle, enkä tiedä millainen täti on vastassa, toivottavasti asiaa ymmärtävä. Lähdittekö neuvolan kautta liikkeelle, vai suoraan yksityiselle neurologille vai miten?
 
Neuvolan kautta lähete psykologille, joka teki NEPSY-testit. Koska lapsi oli testattaessa vasta 3-vuotias, niin diagnoosia ei vielä voitu antaa. Diagnoosi tulee sitten, kun lapsi on 5-vuotias. Saimme lähetteen helposti, koska vetosimme adhd:n periytyvyyteen. Lisäksi lapsen vilkkaudesta on ollut puhetta joka neuvolassa jo aikaisemmin.
 
[QUOTE="8pallo";24325175]Neuvolan kautta lähete psykologille, joka teki NEPSY-testit. Koska lapsi oli testattaessa vasta 3-vuotias, niin diagnoosia ei vielä voitu antaa. Diagnoosi tulee sitten, kun lapsi on 5-vuotias. Saimme lähetteen helposti, koska vetosimme adhd:n periytyvyyteen. Lisäksi lapsen vilkkaudesta on ollut puhetta joka neuvolassa jo aikaisemmin.[/QUOTE]

Ok, kiitos. Neuvolan kautta siis, toivottavasti ei ole kauheen pitkä jono, Espoossa asutaan...
Tai no jos on, sit mennään yksityiselle suoraan.
Korvaiskohan lapsen sairausvakuutus...?
 
Jos luunapin antaa (joka siis rangaistavateko, puhumattakaan selkäsaunasta), niin kyllä siinä antaa viestin lapselle, että ihan ok satuttaa toisia ihmisiä.
 
Espoossa mekin ja vuosi sitten silloin 3,5-vuotias pääsi neuvolan kautta nopeasti psykologille ja nyt ollaan jo saatu monenmoista apua ja tukea ja koko ajan saadaan lisää. Nyt jo tulossa Kelan tuetkin avuksi.

Espoossa siis loistava suhtautuminen näissä asioissa =)
 
[QUOTE="annie";24325594]Espoossa mekin ja vuosi sitten silloin 3,5-vuotias pääsi neuvolan kautta nopeasti psykologille ja nyt ollaan jo saatu monenmoista apua ja tukea ja koko ajan saadaan lisää. Nyt jo tulossa Kelan tuetkin avuksi.

Espoossa siis loistava suhtautuminen näissä asioissa =)[/QUOTE]

Loistavaa, hieno kuulla tuollaista palautetta! Saako tiedustella, missä neuvolassa kävitte, entä psykologi?
 
[QUOTE="annie";24325704]Jep, Nöykkiön neuvolassa kävimme ja sitä kautta pääsimme heti eteenpäin =)[/QUOTE]

Ok, me ollaan menossa Olariin. Toivottavasti siellä ollaan yhtä auttavaisia!
Pitääköhän sinne varata normaalia pidempi aika tälläisen asian läpikäyntiä varten..?
Vai riittäiskö nyt aluksi se normi 45min? Ehkä riittää, ehkä ei, varatkoon meille sit toisen ajan tarvittaessa.
Kiitti Annie vielä, ja muutkin, sain vastauksen kysymykseeni, eli voin viedä 3v lapsen asian vuoksi tarkempiin tutkimuksiin ammattilaisille! :)
 
Joo siis me saatiin neuvolan kautta (oman neuvolantädin) puhelimitse pitemmän keskustelun tuloksena aika lastenpsykologille ja siitä kaikki lähti. Useamman käynnin sarja, jonka tuloksena saatiin jonkinasteinen diagnoosi. Sitten lisää tutkimuksia Jorvissa ja erilaisia terapioita ja tutkimusjaksoja.

Tutkimukset jatkuvat ja parin viikon päästä ollaan taas menossa Jorviin. Hyvillä mielin eteenpäin mennään =)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa