Te, joilla oikeasti on LUOTTOYSTÄVÄ, pärjäisittekö ilman?

["Ami"]

Minulla ei ole koskaan ollut ystävää. Siis sellaista, jolle voi soittaa keskellä yötä kun oma avain on hukassa ja ystävällä vara-avain, tai sellaista jolle voi XZ-shampoo-mainoksessa esitetyn naisten välisen ystävyyden tavoin itkeä keskenmenot tai haukkua pomon tai kertoa kaiken.

Olisikin tosi mielenkiintoista tietää että millaiset ihmiset saavat tällaisen luottoystävän, ja tulisitteko toimeen ilman sellaista. Miksi teillä on ystävä? Mikä on suurin syy että on hyvä olla jonkun ystävä?

Sukulaisside on helpompi hahmottaa - ollaan samaa perimää ja halutaan siksi pitää toisen puolia, ensin omien lasten sitten sisarusten jne. Mutta ystävähän ei ole sukulainen (ainakaan tässä keskustelussa, eli tähän ei lasketa mukaan siskoja tai veljiä tai serkkuja).

Keskustelua!

 

[noup]

En pärjäis. On menty yhdessä ekalle ja oltu ystäviä 30 vuotta. Tiedän, että hän pitää aina puoliani. Nykyisin soitellaan parin viikon välein ja nähdään kerran kuussa tai harvemminkin. Hän on silti minun sielunsisko. Yhdessä on surtu keskenmenot, vanhemman kuolemat, puhuttu teininä rakkaushuolet. Maailmassa ei ole asiaa mitä en voisi hänelle kertoa. Minulla ei ole siskoja ja sukukin on pieni ja hajallaan. Vain perhe ja ystävät ovat minulle merkityksellisiä.

 

[Echo]

Mulla parhaimmat ystävät on 10-30 vuoden takaa, viime vuosina on tullut mukaan ehkä yksi-kaksi luottoystävää.
En osaa sanoa että millainen sitä kuuluisi itse olla jotta saisi ystävän, en pidä itseäni kovin kummoisena ja ihmettelenkin että miksi nämä ystävät jaksavat seurassani olla.

Silloin kun yritän itse väen vängällä väkertää ystävyyksiä niin silloin onnistun karkottamaan ihmiset, ja silloin kun en yritä ja olen oma itseni (en ehkä silloin vaikuta epätoivoiselta?) niin on syntynyt ihania ihmissuhteita.

 

["Vvvv"]

Mulla on oikeastaan kaksi luottoystävää, joille voi kertoa ihan kaiken. Heiltä saan tukea ja turvaa. Heillä on pokkaa sanoa asioista minulle esim avata silmäni jos olen jonkun asian suhteen sokea.
Yhdessä vietetään aikaa, mökkeillään, käudään keikoilla, shoppailemassa, kirppareilla jne.. Nytkin on suunnitteilla ulkomaanreissu. Ystävän kanssa kun pääsee juttelemaan, pääsee tuulettumaan oikein kunnolla.

Toinen ystävistä on yläasteelta asti tuttu. Toisen taas olen oppinut tuntemaan poikani kautta.

 

[Sopivasti lihava mäyrä]

Mun luottoystävä ei ole lapsuusajalta, vaan aikuisiällä tavattu. Asutaan eri kaupungeissa, joten nähdään keskimäärin 6-10 kertaa vuodessa. Meidän kohdalla tämä luottoystävyys tarkoittaa sitä, että meidän välillä vallitsee ehdoton luottamus puolin ja toisin. Voimme kertoa toisillemme ihan mitä tahansa, myös sellaisia asioita, jotka julki tullessaan voisivat vaikka kaataa avioliittomme. Tietenkin myös viihdymme yhdessä ja tykkäämme tehdä samanlaisia juttuja, mutta tuo ehdoton luottamus on se, mikä erottaa sen luottoystävän muista ystävistä. On asioita, joita en kertoisi kellekään muulle, vaikka mulla on muitakin ystäviä.

 

[maryyy]

Itsellä on yksi ystävä jolle voin kertoa kaiken. Asumme samassa asunnossa ja teemme kaikkea yhdessä. En edes voisi kuvitella eläväni ilman häntä. Hän on yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä.

 

["zarppa"]

Kaksi löytyy, molemmat monen vuoden takaa. Usein tulee soitettua ja kysyttyä mielipidettä johonkin asiaan. Oma jutut ja huumori on kuin oma maailmansa, jos jotain jännää tapahtuu niin miettii miten kertoisi sen luotolle ja miten luotto reagoi. Uskaltaa puhua suoraan ja olla loukkaantumatta siitä. Koen kyllä olevani itse myös erikoinen , olenhan saanut nämä kaksi uskomatonta ihmistä elämääni.

 

[hmmmm]

Voisin sanoa että mulla noita löytyy 6, yksi ala-aste aikainen hevostelukaveri ja 5 lukiosta. Heistä kelle vaan voin soittaa koska vaan tai avautua mistä vaan ja toisinpäin. Ei tarvii pelätä että pienen riidan takia ystävyys kariutuisi. Olen meistä ainoa jolla lapsia ja saan heiltä paljon apua ja tukea.
Hmm... Luulen että ystävän löytää kuka vaan kun kemiat kohtaa jonkun kanssa.
Luonteeltani olen iloinen, sosiaalinen, puhelias ja kiinnostunut muiden asioista. Mutta uskon että vähän kuin parin valinnassa niin ystävän löytää kun oikea osuu kohdalle.
Kaverustun helposti mutta eivät kaikki yllä ystävä tasolle, minulla ei myöskään ole sisaruksia mutta läheiset välit muuhun sukuun.

 

[Volmiira]

Pärjäisihän sitä luultavasti, koska ei olisi tietoa miten hienoa on kun on ystävä johon voi luottaa.

 

[Bitch]

Meillä on muutaman hengen porukka, ollaan tutustuttu 40 vuotta sitten taloyhtiön hiekkalaatikolla kurahaalareissa ja räkä nenästä valuen. Ollaan seisty toistemme rinnalla onnen ja surun hetket ja nykyään kokoonnutaan yhteen jokusen kerran vuodessa. Niiltä ihmisiltä sietää lähes mitä vaan koska pohjimmiltaan ne pirulaiset ajattelee mun parasta

 

[FreezeCat]

Matkani yhdessä arvokkaiden arkienkeleideni kanssa on vasta hieman reilun 20 vuoden ikäinen, joten suuresti soisin, että se saisi vielä jatkua hamaan loppuumme asti :heart:. Olemme löytäneet toisemme juuri silloin siinä vaiheessa, kun kovasti etsimme omaa väyläämme ja olemuksemme ydintä, hengenheimolaisuus ja samanlaisen arvomaailman omistaminen yhdisti nopeammin kuin osasimme uskoakaan.

Emme pitkien välimatkojen johdosta näe toisiamme usein, itseasiassa todella vähän, mutta puhelimitse pidämme yhteyksiä säännöllisen epäsäännöllisesti juuri silloin kun tuntuu siltä, että haluaa kuulla toisen äänen . Välillämme vallitsee ehdoton sata prosenttinen luottamus sekä kunnioitus toisiamme kohtaan.

Itseasiassa ajatus siitä, että minulla ei heitä olisi, tuntuu veret seisauttavalta, sillä silloin olisin ihmisenä todella keskeneräinen enkä tietäisi elämästä, sen suurista mahdollisuuksista ja ihmeistä pyyteettömän rakkauden ja kaiken kantavan ystävyyden osalta mitään. Ajatus siitä, että en voisi olla tukemassa mahdollisen hädän ja elämisen tuskan keskellä tai olla iloitsemassa suurimman onnen kohdatessa tai ihan vain jakaa sitä perushuttuarkea ihmisen kanssa, joka on kerran tehnyt lähtemättömän hienon vaikutuksen, tuntuu enemmän kuin surulliselta. Voin vain nöyrä ja ikikiitollinen olla tästä mahdollisuudesta ja tilaisuudesta, että saan heidän kanssa kulkea ja makustella tätä eloamme.

Yksin ei ole kenenkään hyvä olla.

 

[Vie ras]

Kyllä mä ilmankin pärjäisin, mutta onneksi ei tarvitse. Kyllä se on lohdullista tietää, että on ystävä, joka pysyy vierellä, varsinkin kun menetin äitini jo nuorena, eikä sisaruksiakaan ole.

 

[Ikuinen ystävyys]

Mulla on erittäin hyvä ystävä, ollut 15-kesäisestä saakka ja nyt olemme jo viisikymppisiä. Kaikesta puhutaan, ilot ja surut on yhdessä käyty läpi. MUTTA... yöt ovat molemmilla nukkumista varten, silloin ei soitella, kyllä asiat jätetään seuraavaan aamuun, aina.

 

[Volmiira]

Mulla on erittäin hyvä ystävä, ollut 15-kesäisestä saakka ja nyt olemme jo viisikymppisiä. Kaikesta puhutaan, ilot ja surut on yhdessä käyty läpi. MUTTA... yöt ovat molemmilla nukkumista varten, silloin ei soitella, kyllä asiat jätetään seuraavaan aamuun, aina.

Meillä on sopimus, että kun toinen on viihteellä niin aina kun saapuu yöllä kotiin laittaa viestin toiselle. Aamulla sitten herättyään näkee ( jos toinen on kotiutunut jo) että kaikki ok.

 

[Ikuinen ystävyys]

Meillä on sopimus, että kun toinen on viihteellä niin aina kun saapuu yöllä kotiin laittaa viestin toiselle. Aamulla sitten herättyään näkee ( jos toinen on kotiutunut jo) että kaikki ok.

Tuo on hyvä sopimus.