Te joka päiväiset karkinmässääjät, jotka olette päässeet eroon karkista.

["vieras"]

Kuinka te teitte sen?
Miksi päätitte lopettaa joka päiväisen karkin mässäämisen?
Lopetitko kokonaan vai pyhititkö karkille vain yhden päivän? Millaisia oli määrät silloin?
Milla korvasit karkin?
Kuinka vaikeaa oli päästä eroon karkista?


Itselläni siis todella huono tapa kaivaa karkkipussi esille illalla kun lapset menneet nukkumaan, katson töllöä ja nautin. En välttämättä edes syö montaa, mutta usein kuitenkin niin että ähky tulee.
Kaapista löytyy aina jotain karkkia jotta saa syödä.
Olen koukussa karkkiin kuin joku vaikkapa tupakkaa, alkoon tms.
Eilen päätin ettei enää!! Ja voi sitä tuskaa!!! Kuinja vaikea oli olla ilta ilman karkkia, vaikka teen käsitöitä telkkua katsellessa oli todella vaikeaa kun ei ollut niitä ah niin ihania karkkeja. :/
Vaikka söin kunnon illallisen kanasalaattia raejuustolla ja pari luomuruisleipää, eikä siis ollut edes nälkä niin silti se karkkipeikko vain huuteli.

Kuinka kaua tää tulee olemaan tuskaa ja vaikeaa?
Ja kuinka saa pidettyä päätöksen?
Minun on varmaan pakko siirtyä aivan nollalinjalle kotona, koska usein se lähtee sitten käsistä. Niin monesti olen päättänyt että nyt riitti ja sit ostanut vain sinä yhtenä päivänä joka venyikin viikon mittaiseksi :/ *häpeää*


Kaikki neuvot kalliit!!

 

[MiMeira]

Olikohan se Raakel Lignell joka jossain lehtijutussa kertoi syömisistään ja juomisistaan. Siinä kertoi joskus ottaneensa lasin viiniä joka ilta, " se oli sellainen juttu joka kuului siihen elämänvaiheeseen" - eli kun lapset olivat pieniä.

Minulla ja miehellä on vähän sama juttu, joko pitää syödä jotain hyvää tai ottaa yksi olut/siideri, jotain. Elämänvaihe on sellainen kiireinen, kaikkea touhua hirveesti, kun saa lapset nukkumaan niin haluaa jotain palkintoa/rentoutuskonstia siihen illan vapaatuntiin.

Niin, mun mielestä ihminen on aina riippuvainen jostain. Mullakin on toi iltaherkku, mutta myös onneksi lenkkeily. Jalkapallostakin pitää yrittää vierottautua ens viikoksi....

 

["aloittaja"]

Olikohan se Raakel Lignell joka jossain lehtijutussa kertoi syömisistään ja juomisistaan. Siinä kertoi joskus ottaneensa lasin viiniä joka ilta, " se oli sellainen juttu joka kuului siihen elämänvaiheeseen" - eli kun lapset olivat pieniä.

Minulla ja miehellä on vähän sama juttu, joko pitää syödä jotain hyvää tai ottaa yksi olut/siideri, jotain. Elämänvaihe on sellainen kiireinen, kaikkea touhua hirveesti, kun saa lapset nukkumaan niin haluaa jotain palkintoa/rentoutuskonstia siihen illan vapaatuntiin.

Niin, mun mielestä ihminen on aina riippuvainen jostain. Mullakin on toi iltaherkku, mutta myös onneksi lenkkeily. Jalkapallostakin pitää yrittää vierottautua ens viikoksi....

Itsekkin liikun kyllä paljon ja ei ole kummempia paino-ongelmia, mitä nyt muutamasta ylikilosta (jotka johtuu varmasti noista karkeista) haluasin päästä pois.
Ja ihan terveydellisistäkin syistä, ei varmaan kroppakaan tykkää hyvää joka päiväisestä karkin puputtamisesta.

 

["Sanna"]

Minulla on sama riippuvuus ja mielelläni kuulisin myös, onko joku ihan oikeasti pystynyt vieroittautumaan karkeista lopullisesti. Tai edes kohtuullistamaan sitä puputusta.

 

["Sanna"]

Minäkään en ole ylipainoinen. 167 cm ja 60 kg. Huolestuttaa kuitenkin terveydelliset vaikutukset. Lisäaineita ja muita keinotekoisia aineita karkeissa on huimat määrät.

 

[Minuli]

Huonot hiilarit pois, niin hävisi se hillitön sokerihimo ja kun ei vaan ostanu enää karkkia kaupasta. Jos karkkia on aina kotona, niin tottakai sitä tulee naposteltua. Tarvittaessa tilalle vaikka tuoreita mansikoita.

 

[Minuli]

Eikä siinä tarvita mitään "hyviä neuvoja", päätös ja tahdonvoimaa vaan

 

["vieras"]

minulla kerran kuukaudessa karkkipäivä, jolloin saan mättää niin paljon kuin vain jaksan. Karkkipäivän päätän itse fiiliksen mukaan. Siitä karkista tulee silloin aivan älyttömän huono-olo ja taas jaksaa olla kuukauden ilman. puolitoista viikkoa kesti mulla ennen kuin karkki ei juolahtanut enää mieleen tunnin välein ja kaupassa karkkihyllyn ohikulkeminen ei aiheuttanut mitään tunteita. Siihen saakka kärvistelin. Painoon karkin syömättä jättäminen ei ole mielestäni vaikuttanut juuri mitenkään, vaikka ruoka määrät eivät mielestäni ole nousseet. Mut parempi olo on fyysisesti muuten kun ajatus ei ole koko ajan seuraavassa sokerihumalassa ja mielihalussa.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Olen saanut ajoittain sitä vähennettyä. Kerran se onnistui korvaamalla karkit viinirypäleillä, joita menikin viikossa monta kiloa. Toki auttaa se, että ei osta mitään kaupasta.

Mutta taas tulee kausia, jolloin karkki maistuu NIIN hyvälle ja sitä mussuttaa taas. Kesällä syön yleensä vähemmän karkkia, mutta syön sen sijaan jäätelöä. Mutta olen sokerihiiri siis varmasti ikuisesti. Jätän teen mielummin väliin kuin juon sen "raakana" ilman sokeria tai hunajaa. Rasvaisiin herkkuihin minulla ei ole mitään intohimoja (mitä taas selvästi lapsellani on, hän taas ei juurikaan halua sokerisia herkkuja).

Leivän, pastan, perunan, riisin vähentämisellä ei ole mitään vaikutusta sokerihimooni. Syön siis noita erittäin vähän. Korvaan hampurilaiset salaatilla, tms.

Mutta joo, en siis aina tarvitse jokapäiväistä karkkiannosta, mutta yleensä jotain herkkua... Makeata hedelmää edes.

 

[lakko ei toiminut]

Minä olin muutaman kuukauden karkkilakossa, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä, koska korvasin karkit muilla herkuilla ja syötävällä (jäätelö, hedelmät, ruisleipä) ja sen seurauksena paino alkoi nousta kilon kuukausivauhtia. Tajuttuani, että näin ei voi jatkaa aloitin vähähiilihydraattisen ruokavalion. Makuaisti on selkeästi muuttunut. Enää eivät pullat ja vehnäleivät eikä muutkaan vehnätuotteet houkuta. Karkkeja tulee syötyä joskus, mutta pari karkkia riittää. Jos syön enempi niinkuin nyt juhannuksena, niin se ei ole mikään nautinto.

 

["joo"]

kukaan ei ole päässy ikinä eroon karkista

 

[annette79]

Olen viimeksi syönyt makeaa joskus vähän ennen vappua. Jätin pois pullat, jäätelöt, suklaat, karkit ym. makeat herkut. Limsaa ja siideriä olen ottanut vähän. Kolme viikkoa oli tosi tuskaista ja välillä teki mieli suorastaan itkeä ja riehua omaa surkeaa oloaan. Mutta nyt menee tosi hyvin enkä kaipaa makeaa paitsi ehkä ennen menkkoja. Painoa on tippunut 7 kg parin kuukauden aikana. (Toisaalta ne kilot ois voineet tippua muutenkin, sillä imetän pientä vauvaa.) Mies lopetti makeansyönnin kesäkuun eka viikolla ja on jo laihtunut 5 kg, vaikka hän ei ole yhtään ylipainoinen.

 

["Kohtalotoveri"]

Mun oli aiemmin _pakko_ saada herkkuja. Se himo oli siis todella kova ja kyllä mä puhun itse ihan riippuvuudesta.
Riippuvuuteni alkoi häiritä minua ja päätinkin vierottautua sokereista (ja lisäaineista).
Karsin kaikki huonot hiilarit ruokavaliostani. Ensimmäinen viikko oli vaikea, mutta ei ylitsepääsemätön. Päivä päivältä olo oikeasti parani. Joskus kahden viikon jälkeen tajusin, että mieleni on virkeämpi kuin vuosiin.
Olin eka kerralla herkuitta n. puolitoista kuukautta. Sen jälkeen ajattelin pitää herkkupäivän. Herkkupäivä venyi herkkuviikoksi. Oli todella vaikea saada herkuttelu taas ruotuun.
Pari kertaa olen sortunut oikeasti ahmimaan, mutta nyt herkutonta elämää takana jo pidempi pätkä.
Toivottavasti en mikään päivä enää herää niin typeränä, että survoisin lakua/suklaata tai muuta herkkua kitusiin.

 

[lucifer]

jätin vain ne karkit kauppaan. aluksi oli muuten hemmetin vaikeeta, mutta nykyään saatan pysähtyä karkkihyllylle ja miettiä että kun tekee jotain hyvää mieli että mitä ostas, mutta sitten ei kuitenkaan lähde mitään mukaan. ja jos lähtee tai saadaan jostain karkkia niin monestikin ne unohtuu kaappiin ja saan laittaa roskiin kun venhenevat tai sitten jos muistan ne ajoissa annan lahjana eteenpäin.

 

[viisikymppinen isoäiti]

se vain jäi jotenkin itsestään pois. joskus tekee hirveesti mieli karkkia, mutta kun pääsee kaupan karkkihtyllylle, ei siellä olekaan enää mitään, jota haluais.

 

["Jokunen"]

Minä (ja sittemmin myös mieheni) pääsin eroon mässytyksestä karkkipäivän avulla. Kerran viikossa saa vetää karkkia päähän niin paljon kuin napa vetää. Ökäolo tulee yllättävän pian, eli karkkimäärä on rajallinen.

Ensimmäinen puoli vuotta oli vaikein, karkkia teki mieli koko ajan ja etenkin iltaisin, mutta sitten alkoi helpottaa, ja nykyään sellaista sokeririippuvuutta ei enää ole. Kerran, pari viikossa syön illalla jätskin ja kylässä jos tarjotaan, voin namia ottaa, mutta muuten karkinsyönti rajoittuu karkkipäivään. Hyvä lastenkin kannalta, niin oppivat ettei koko ajan voi mäyssätä. Sokeripiikki aiheuttaa myös ärtymystä, eli kun en syö koko ajan karkkia, en tiuskikaan alvariinsa.

 

["vieras"]

Mulla jäi se pois kun tulin raskaaksi. Kaikki makea etoi enkä halunnut tunkea sitä lisäainesokeripaskaa kehooni. Myös migreenityyppiset päänsäryt loppuivat kun lopetin irtokarkkien syönnin. Voihan tuo olla toki hormonaalistakin ja raskaudesta johtuvaa. Mutta nyt jos syön karkkia niin tulee tosi huono olo... Suklaata ja jäätelöä olen syönyt joskus jos herkutella tekee mieli. Näissäkin annoskoot ovat pienentyneet hurjasti Saa nähdä pystynkö pitämään tämän linjan myös vauvan synnyttyä.

 

[Lilii lisänimetön]

Täällä entinen suklaa- ja irtokarkkihirmu. Siirryin juomaan light colaa, ostin pikkupulloja ja join max. 2 plo päivässä. Nyt en juo niitäkään enää kuin satunnaisesti. (Laihduin muuten pelkästään tällä tapamuutoksella melkein 5kg. )

 

[Keittiönoita]

Mä olin lapsena allerginen suklaalle ja kun allergia joskus teini-iässä viimein hävisi, ahmin suklaata kerralla niin valtavan määrän - varmaan jonkun pari kiloa - , että oksensin. Sen jälkeen ei ole ollut karkkihimoa, vaikken karkkien suhteen mikään absolutisti olekaan. Mutta en tarvitse karkkeja edes joka kuukausi, muutama kerta vuodessa on ihan riittävästi.