H
Hei
Vieras
Olisiko mahdollista suhtautua siihen toiseen naiseen inhimillisenä ihmisenä eikä kilpailijana, uhkana, vihamiehenä? Olisiko mahdollista jopa olla väleissä sen miehesi / ex-miehesi / lasten vuoksi tuon naisihmisen kanssa, joka on sinun elämääsi tullut ja siinä toistaiseksi pysyy? Voisiko jopa puhaltaa yhteen hiileen, sopia asioista ja käytännöistä ja arvostaa sen toisenkin mielipidettä? Ja ainakin välttää loukkaamasta tai astumasta toisen varpaille ihan pikkuasioiden vuoksi?
vaikka oman omatunnon tai itsekunnioituksen, solidaarisuuden tms. Vuoksi. Ei sillä toisellakaan osapuolella ole välttämättä helppoa. Tai miehellä siinä välissä. Lapsista puhumattakaan.
ja ymmärrän, että osa meistä elää tosi vaikeissa tilanteissa, mutta silti.
t. Äiti, lähiäiti, ex-vaimo, nyxä, äitipuoli ja itsekin aiemmin lapsi (pystyn eläytymään heidänkin asemaansa )
vaikka oman omatunnon tai itsekunnioituksen, solidaarisuuden tms. Vuoksi. Ei sillä toisellakaan osapuolella ole välttämättä helppoa. Tai miehellä siinä välissä. Lapsista puhumattakaan.
ja ymmärrän, että osa meistä elää tosi vaikeissa tilanteissa, mutta silti.
t. Äiti, lähiäiti, ex-vaimo, nyxä, äitipuoli ja itsekin aiemmin lapsi (pystyn eläytymään heidänkin asemaansa )