Te jotka monesti puhutte päiväkodin "hienoudesta"...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kaunokki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kaunokki

Vieras
niin mitäpä te tiedätte yleensäkkään päiväkodin päivästä.
okei,
-viette lapsenne ja viis minsaa niin olette jo matkalla pois lapsenne luota
-haette, moikkaatte sitä päikyn tätiä ja nassikka autoon ja kotiin

10 minuuttia olette päivän aikana eteisessä/pihalla.

kysytte lapselta miten meni ja mitä ruokaa, ihan hyvin ja emmä muista vastaa lapsi.

Mistä te tiedätte että siellä on lapsella hyvä olla?

ja entä kun lapsi on vaikka alle vuoden tai alle kaksi vuotta eikä osaa puhua, ei osaa sanoa että äiti mulla oli sua ikävä!
 
Juu en mä ainakaan alle 2-vuotiasta veiskään päiväkotiin kun ei sen ikäinen osaa yhtään kertoa millaista siellä on ollu ja kuinka häntä on kohdeltu.Sen sijaan meidän 2,5v ja 5,5v kertovat auliisti kaiken päivästä ja myös sen, jos ovat kokeneet, että heitä kohdellaan jotenkin huonosti.
 
- lapsi menee päiväkotiin yleisesti ottaen mielellään (joskus tietenkin kiukutteleekin)
- lapsi puhuu päiväkodista kotonakin, aina hymyillen ja positiivisia asioita
- olen tyytyväinen näkemääni, sekä hoitajien tapaan kohdella lapsia että päiväkotiin leikkiympäristönä
- olen jutellut muiden lasten vanhempien kanssa ja kuullut heiltäkin pääasiassa hyviä kokemuksia

Ihan pienestä on tietenkin vaikeampi lukea kuinka hän viihtyy. Eikä lapsen tarvitse osata sanoa että oli (välillä ) ikävä äitiä, selvä asiahan se on.
 
No, meillä nuo viemiset hoidetaan aika lyhyen kaavan mukaan, mutta hakiessa voidaan jäädä pidemmäksikin aikaa juttelemaan. Meillä on lasten hoitajiin hyvin lämpimät välit ja pidetään usein palavereja lasten tilainteista, kehityksestä ja siinä ohess atietty päiväkodissa viihtymisestä.

Esikoinen, kohta 5v erityislapsi ei osaa puhua mutta kyllä muuten näyttää kehonkielellään selvästi kuinka paljon tykkää hoitajastaan ja koko päiväkodissa olosta. Nuoremmalla on myös kielellisiä vaikeuksia ja vaikka vähän puhuukin niin tunteiden ja tuntemusten ilmaisu on vaikeaa. Hänkin kuitenkin osaa selkeästi näyttää kuinka kivaa on mennä päiväkotiin. Samoin kotiin haettaessa jään usein hetkeksi tarkkailemaan lapsia ennen kuin ilmoitan heille olevani paikalla, kovin tyytyväisinä he siellä tuntuvat touhuavan. Iltaisin ja viikonloppuisin kuopus usein puhuu (oman kielellisen ilmaisunsa rajoissa) hoitajista, päiväkotikavereista tai siitä mitä ovat tehneet.

Muuten päivän tapahtumia käydään läpi jonkin verran joka kerta haettaessa ja esikoiselle hoitaja pitää omaa päiväkirjaa mihin laittaa jokapäivä kuvia ja kirjoittaa mitä ollaan tehty. Sitä voidaan sitten yhdessä tutkia illasta kotona.

Molempien lasten kohdalla oli käytössä ns. pehmeä lasku päiväkodin arkeen jolloin vanhemmatkin pääsivät useamman päivän ajan tutustumaan päiväkodin toimintaan. Pitkin vuotta on normaalien vanhempainiltojen lisäksi tuollaisia drop-in-fika kahvitteluja jolloin vanhemmat saavat mahdollisuuden tavata hoitajia, nähdä mitä siellä ollaan tehty yms kahvittelun lomassa.

vaikka meillä tuo ilmaisupuoli on heikkoa, uskon kyllä että lapset näyttäisivät sen jos eivät päiväkodissa viihdy ja uskon että jos asiat olisivat jotenkin vinossa vaistoaisin sen myös päiväkodinhoitajista. sen verran kuitenkin vietetyään aikaa yhdessä.
 
Olin esikoisen kanssa monta päivää opettelemassa päivän rutiineja ja kuopuksenkin kanssa myös. Esikoinen aloitti vähän alle 1.5v ja kuopus aloitti 9.5kk iässä päiväkotiuransa.
 

Yhteistyössä