Hae Anna.fi-sivustolta

Te, jotka olette saaneet piiskaa pienenä?

Viestiketju osiossa 'Kasvatus' , käynnistäjänä emma, 10.07.2006.

  1. emma Vierailija

    Koitteko ja koetteko nyt myöhemmin että rangaistus oli oikeutettu ja opitte siitä jotain?

    Itse en ole koskaan piiskaa saanut enkä myöskään hyväksy moista rangaistusta omille lapsilleni. Kyllä meillä silti rajat lapsilla on ja jäähyrangaistukset käytössä ja hyvin on pärjätty.

    Se, miksi olen asiaa miettinyt on mieheni kertomat kokemukset lapsuudestaan.
    Mieheni kotona on koivuniemen herra ollut käytössä ja peirnteiseen tyyliin että lapsen on itse pitänyt risu koivusta käydä hakemassa ja viedä äidille ja paljaalle pyllylle on risusta tullut.
    Mieheni on sitä mieltä että piiskan saaminen on ollut ihan oikeutettua, koskaaa ei ole kertonut kyllä yhtään selvää syytä miksi piiskaa on tullut. En sitten tiedä eikö itse edes muista niitä syitä, mutta sen olen ollut ymmärtävinäni että kovin kummoista syytä piiskaamiseen ei mieheni kotona ole tarvittu, ja että miehenikin on saanut risua useamman kerran.
    Itsestäni lapsen piiskaaminen paljaalle pyllylle on yksin omaan lapsen nöyryyttämistä ja se että lapsi laitetaan vielä itse piiska hakemaan on nöyryytyksen tuplaamista.
    Mieheni itse muistaa että juuri tuo piiskan hakeminen oli kaikkein kurjinta koko rangaistuksessa, sanoi että siinä meni kyllä aina paljon aikaa, mutta tiesi että vaikka kuinka hidastelee niin lopulta sen risun kanssa on äidin luo mentävä.

    Mutta muistatteko te muut jotka olette piiskaa saaneet että se oli mielestänne oikein? vai onko näissä mieheni muistoissa kyse vain lapsen äärettömästä lojaalisuudesta vanhemmilleen, että lapsi koke vanhempien tekemiset ja rangaistukset oikeutetuiksi olivat ne millaisia vaan?

    kaikesta huolimatta miehenikin on kuitenkin siinä samaa mieltä kanssani että meillä lapsia ei piiskata.
     
  2. *** Vierailija

    Jaa'a, en tiedä lasketaanko minua niihin, joita on piiskattu, koska olen saanut selkääni kaksi kertaa. Eli piiskaaminen on ollut todellakin vihoviimeinen keino, kun ei muuten tunnu perille menevän. Molemmilla kerroilla oli syynä se, että huorittelin naapurin tätiä. Eli siis ihan olen syystä selkääni saanut. En edes muista tunteneeni juurikaan kipua, mutta sen verran sitä sinunkin maihitsemaasi nöyryytystä kylläkin, että opin olemaan haukkumatta ja huorittelematta ketään. En halua puolustella ruumiillista väkivaltaa millään, mutta varsin monelta nykyajan lapselta näyttää jääneen tuo toisten huoritteluasia oppimatta...
     
  3. tiina Vierailija

    Minä olin aikanaan melkoinen tuittupää enkä uskonut kieltoja ja rajoja kuin piiskan avulla toisinkun siskoni ,joka sai ehkä paristi piiskaa.Itselläni jos nyt muistan ja arvaan niin oiskohan vuosittain saanut 5-6 kertaa ja 14v sain viimeksi kun tansseista ei tultu sillain kun oli sovittu.Piiskat haettiin itse ainakun vain oli mahdollista ja vieraat ja tutut ei haitanneet vaan silloin piiskaa sai niiden lähdettyä tai heti kellarissa mutta kuitenkin niin et tiesivät asian hyvin.
    Ei ole jäänyt mitään traumoja koska ite tiesin saavani piiskaa jos en usko tai puhun noita h-v-alkusia sanoja joten ois voinut välttääkkin mut oli kai hauskaa kylvää niitä suusta ilmoille.Olen omillekkin antanut piiskaa muutamia kertoja mutta en haeta niinkuin ite aikanaan jouduin.Ois kyl monelle paikallaan vieläkin.
     
  4. nainen Vierailija

    Isäni on vanhan kansan "tiukka" kasvattaja joka ei vitsaa säästänyt. Olin neljästä lapsesta ainoa tyttö ja vain minä sain jostain syystä koivuniemen herraa. Oli sen verran ikää, että muistan viimeisten rankaisemisen syyt hyvin. Olin perheemme kiltti-tyttö, joka joutui muiden vähemmän kilttien ystävien pariin ja ns."pahoille teille". Muut mm. varastivat karkkia kaupasta, mutta minä en. Siinä ei selitykset isälle auttaneet vaan kun olin mukana sain piiskaa. Erään kerran pyyhin kirjahyllystä pölyjä, posliininen nukke tippui lattialle ja särkyi. Taas vessaan ja piskaa.

    Olin 13v. kun vikan kerran koivuniemen herra näyttäytyi. Siis miettikää miten iso tyttö, 13v!!! Sekin oli joku typerä perätön huhu, joka kantautui isän korviin. Isälle eivät selitykset auttaneet ja taas... Olin silloin pidempi isääni, käännyin raivoissani hänen kasvojensa eteen ja nostin äijän kauluksesta ilmaan (tai siltä se silloin tuntui). Sähisin hampaideni välistä, että "annappa olla viimenen kerta". Siihen loppui äijän piiskaamiset.

    Joskus myöhemmin olen palannut aiheeseen ja kysynyt isältäni muistaako hän kyseiset tilanteet. Joka kerta hän nauraa ja sanoo, että lasken leikkiä, älä nyt hulluja puhu.

    Monesti niissä tilanteissa päätin mielessäni, etten ikinä tule omia lapsiani piiskaamaan enkä millään tavoin ruumiillisesti heitä kurittamaan ja päätös on ehdoton. Sanoin tulevalle miehelleni, että meillä ei ikinä rankaista lasta tuollaisilla menetelmillä ja onneksi hän oli samaa mieltä. En kuuna päivänä ole lastani edes tukasta tai korvasta ottanut. Puhe on mennyt perille ja nyt saan nauttia kasvatukseni hedelmistä.

    Meillä, lapsuuden kodissa asusti koivuniemen herra keittiön oven karmin päällä ja sitä välillä näytettiin, että katsos mikä tuolla on. Isäni noudatti raamatun oppeja, "Ken vihaa lastaan se vitsaa säästää". Emme ole olleet vuosikymmeniin tekemisissä toistemme kanssa, sillä lähes vihaan häntä enkä tunne äijää kohtaan minkäänlaista myötätuntoa.
     
  5. nala Vierailija

    Olen saanut piiskaa, syyt ovat olleet juurikin noita tottelemattomuuksia, ym. En ole kokenut asiaa epäoikeudenmukaiseksi koskaan. Lähinnä hymyilyttää muistot. Itse en ole lapselleni piiskaa antanut, enkä todennäköisesti anna. Tuntuu jotenkin ehkä "liioitellulta" rangaistukselta tässä vaiheessa kun lapsi on pieni. Sitä en tiedä, mitä sitten, kun nuo huorittelut ym. tulee kuvioihin. Näppäseminen ja nippasu niskatukasta ovat olleet nykyisin välillä käytössä.

    Tiedän kaikki nykymielipiteet ruumiillisesta kurituksesta mutta silti olen edelleen sitä mieltä, että jos lasta kasvatetaan lämpimässä ilmapiirissä ja rakkaudella, ei nippasut ym "menetelmät" saa selkään saamisen leimaa lapsen mielessä. Jos taas ilmapiiri kodissa on muutenkin huono ja valta-asema jokalailla vääristynyt, jää lapsuudesta ja siten myös kurittamisesta lapselle kalseat muistot. Esimerkiksi todin epäillä, näinkö nimimerkki "nainen" esimerkiksi kokee isäsuhteensa huonoksi vain sen piiskaamisen vuoksi...
     
  6. Itse sain piiskaa isältäni aina n.9v ikään saakka. Silloin alkoi tuntua hullulta, että isän edessä piti vetää housut alas, vaikken enää halunnut saunoakaan kuin yksin. Oma tyttäreni sai uhma-iässä pari kertaa piiskaa. Olin siihen aikaan yksinhuoltaja. En piiskannut häntä kovasti, mutta pelkkä piiskan kosketus pyllyllä tuntui jo niin epämiellyttävältä, että turhat kiukuttelut jäivät siihen. Sen jälkeen ei tarvinnut muuta kuin uhata piiskalla, joka hän olisi joutunut itse hakemaan.

    Nyt 14 vuotiaana hän muistaa kyllä, että on saanut piiskaa pienenä, muttei ole koskaan osoittanut minulle, että se olisi hänen mielestään ollut väärin. Hän käyttäytyi aina hyvin lapsena ja on aina "paheksunut" huonosti käyttäytyviä lapsia. Nyt hän on normaali teini, muttei ole vielä "haistatellut" tai yrittänyt karata kotoa tms. Välimme ovat todella läheiset, samoin välit isäänsä.

    En aio edelleenkään antaa tyttäreni "hyppiä silmille" kuten itse tein äitini kanssa tuossa iässä. Koska äitini oli liian heikko puolustautuakseen, en teini-ikäisenä kunnioittanut häntä lainkaan. Nyt aikuisena välimme ovat kuitenkin oikein hyvät.
     
  7. äiti minäkin Vierailija

    Olen saanut pari kertaa piiskaa takapuolella kädellä, en risusta sekä joskus tukkapöllyä tai luunapin.Olen ollut lapsena vilkas ja muistan millaisissa tilanteissa näitä kurittamisia sattui.Minua kiellettin niillä kerroilla sanallisesti useita kertoja jatkamasta ilkeydentekoa tms, mutta muistan kuinka usein jatkoin ärsyttävyyteen asti tahallani ilkeilyä.Viimeisenä kurinpalautuksellisena keinona meillä siis käytettiin tuota piiskaamista tai luunapin antamista.Koen kyllä saaneeni ne "ansaitusti", koska jälkikäteen ajatellen käyttäydyin usein tosiaan ärsyttävyyteen asti huonosti.

    Enkä kyllä koe mitään traumoja saaneeni.Molempiin vanhempiini on hyvät välit enkä heitä piiskaamisen takia kyllä arvosta yhtään vähemmän.Omia lapsiani en ole piiskannut, joskus olen antanut tukkapöllyä, jos ei mikään mene perille ja huono käytös vain jatkuu.
     
  8. Mutsi 39 v. Vierailija

    Ei traumoja. Ja aiheesta nekin muutamat kerrat tulleet. Opin läksyni, nimittäin.

    Omalleni (13 v. tytär) ei ole ollut aihetta antaa piiskaa, mutta tarpeen vaatiessa tulee, jos rike on todellakin paha, tulee saamaan. Tähän asti on riittänyt puhe ja muut rangaistukset.
     
  9. niin Vierailija

    Olen saanut muutamia kertoja piiskaa ja olen siitä ylpeä. Kehoitan vanhempien myöskin tarvittaessa käyttävän piiskaa, sillä se on rakkautta.
    "Joka vitsaa säästää se lastansa vihaa."
     
  10. Tättärää Vierailija

    Ei kyllä pidä paikkaansa. Olen selkääni saanut, mutta ei se rakkaudelta ole tuntunut. Katkera en ole eikä traumoja ole jäänyt.

    Sanoisin enneminkin näin, että rajat ovat rakkautta.

     
  11. Lakikin sanoo Vierailija

    Rajoja voi asettaa ilman väkivaltaakin(=piiskaus). Itse sain lapsena pari kertaa piiskaa, ja muistan se nöyryytyksen vieläkin. En voisi koskaan pahoinpidellä millään tavalla omaa lastani, josta on ilman väkivaltaakin kasvanut ihana, hyväkäytöksinen ja koulussa menestyvä nuori. Minäkään en ole isäni kanssa missään tekemisissä kuten aikaisempikin kirjoittaja; normaali ihminen ei lyö lastaan missään olosuhteissa.
     
  12. niin Vierailija

    Todellakin olen ylpeä kun sain vitsaa. Kunnioitin vanhempiani ja rakastin heitä. Kuka vitsaa säästää se lastansa vihaa, pitää kyllä paikkansa.
     
  13. Tätsy Vierailija


    Ei millään pahalla, mutta taidat olla jonkin sortin sadisti tai masokisti.
     
  14. Akka70 Vierailija

    Olen saanut remmistä ja ihan aiheesta oli. Mistään silmittömästä raivohakkaamisesta ei koskaan ollut kyse vaan lähinnä naps naps ja valmis. Nöyryytys oli suurempi kuin kipu.
    Omille lapsilleni antaisin myös piiskaa jos tarvista ois.
    Pentuja on monenlaisia ja niin on vanhempiakin.. minusta hysteerinen ruumiillisen kurituksen torjuminen ei ole oikein vaan joskus ainoa toimiva tapa saada asia perille.
     
  15. setä Vierailija

    Alle kymmenvuotiaana sain joskus piiskaa. Syynä oli esim ihan liian pitkälle venynyt kotiintulo.
    Minkäänlaisia traumoja ei tullut. Pikemminkin lapsen oikeustaju sanoi, että kun rike on tehty ja rangaistus kärsitty, on koko juttu pyyhitty pois.
    Luulisin, että henkinen väkivalta olisi koskenut paljon enemmän.
     
  16. Mies, 34 vuotta Vierailija

    Minä sain myös muutamia kertoja piiskaa. Ensimmäisen kerran ehkä noin 5 vuotiaana ja viimeisen kerran varmaan n. 12 vuotiaana.

    Kovin usein en piiskaa saanut, ehkä yhteensä n. 10 kertaa tuona aikana. Ja todella ansaitsin jokaisen noista kerroista. Kun suutuin vanhemmilleni niin riehuin kuin heikkopäinen, hajoitin ikkunoita (talosta ja autosta), kohtelin pienempiä sisaruksiani kaltoin (saatoin vaikka lyöda tennismailalla - kovaa), tiputin astioita kaapista lattialle jne.

    Jälkikäteen olen ajatellut, että olisivat aiemminkin saaneet ojentaa fyysisesti, nyt antoivat minun mennä ehkä liiankin pitkälle välillä raivonpuuskissani. Sisarukseni eivät saaneet koskaan selkäänsä, eivätkä tehneetkään mitään sellaista että olisivat ansainneetkaan saada.

    Oma lapsemme on nyt 2 vuotias ja olemme keskustelleet asiasta siihen malliin vaimoni kanssa, että selkään ei annettaisi. Mutta jos samanlaisia tempauksia poika tekee kuin isänsä niin katsotaan pitääkö tilannetta arvioida uudestaan.
     
  17. Blu84 Vierailija

    Oli minusta aika kummallista ja kamalaa luettavaa, miten noin moni "kypsä aikuinen" voi olla tuota mieltä. Itse elin lapsuuteni jatkuvassa pelossa, kovin monesti isä ei lyönyt, mutta uhkaili jatkuvasti väkivallalla. Se on minusta vain pelkkä heikon ja pahoinvoivan ihmisen merkki. Joka päivä koulusta kotiin meneminen oli todella vastentahtoista, ja kotona piti yrittää olla täysin huomaamaton. Olen yksi neljästä ja tämä kohdistui lähinnä minuun. Olin varmasti vaativa ja vaikea lapsi, mutta ei lapsi voi olla syyllinen vanhemman pahaan oloon. Itse olen ollut vuosia masentunut, ja yrittänyt käydä monia kertoja terapiassa, mutta en koskaan ole pystynyt sitä loppuun käymään. Mietin joka päivä, mikä saa ihmisen niin käyttäytymään omaa lastaan kohtaan.

    Edelliseen kirjoittajaan viitaten, jos lapsi noin "riehuu" jne., niin sekin varmaan puhuu omaa kieltään varhaislapsuudesta, ja on vanhempien oman kasvatuksen tulosta, ei lapsen synnynnäinen "vika". Miten vanhempi muka lyömällä opettaa, ettei toisia saa lyödä?? Eiköhän se siitä ole se esimerkki tullut?

    Ja vielä kun on kysymys pienestä lapsesta - ette kai te läpsi toisia aikuisiakaan, jos he tekevät jotain ärsyttävää tai ovat eri mieltä?
    Olen itsekin todella poikki joskus, enkä jaksaisi, mutta ei se ole lapsen syytä. Minun täytyy vanhempana antaa hänelle turvallinen koti, olla vahva, eikä heittäytyä kiukun tullen samalle tasolle, ymmärtämättömäksi lapseksi, joka myös saa lyödä ja käyttäytyä mielivaltaisesti.
    Käsittämätöntä ja surullista.
     
  18. Elina 26 Vierailija

    Minä olen ollut vapaalla kasvatuksella ensimmäiset 11-12v ja olin aika mahdoton eikä minuun saatu otetta vanhempien taholta ollenkaan.Sitten oli äidin siskot ja muut sukulaiset sanonneet ,että pitäs saada ruotuun minut eikä antaaa olla kuin ellun kana ilman rajoja ja kieltoja.Tämän tapahduttua vang´hempani heräsivät ja uhkasivat piiskalla jolle vain nauroin kun ei ole ikinä ollut mitään pelkoa mihinkään ,mutta sitten se tapahtu ja sain piiskaa jota en oisi uskonut ikinä ja se toistu senjälkeen monia kertoja kunnes tajusin itekkin asian ,että täytyy noudattaa rajoja ym. joita vanhemmat on antaneet.Minulle tämä piiskaus oli hyvä jotta tajusin kun vanhemmatkaan ei tajunnet aiemmin antaa rajoja.Ilman piiskoja olisin varmaan ties missä hunningolla,en puolusta piiskan käyttöä mutta joskus se voi olla se paras väline laittaa asiat järjestykseen.Ehkä minuakaan ei olisi tarvinnut piiskata vanhempana jos vanhempani oisi älynneet lastenkasvatusten aakkoset heti alussa kun olin pieni.Tämä varmaan menee monilta uusavuttomilta ja uraa tekeviltä pieleen kun aika menee siihen.
     
  19. Essi Vierailija

    Enpä ole saanut, -70 luvullal se ei kai ollut enää tapana, kun vanhemmat oli enemmän kakaroita kuin lapset itse.

    Muistan elävästi, kun alle kouluäisenä oltiin kaverin kanssa inhottavia hänen mummolleen, joka hoiti häntä toisinaan. Minä sitten sanoin, että ystäväni ei tarvitse mummoaan mihinkään, mistä kehkeytyi hirveä psykodraama heidän perheessään. (taisin osua johonkin arkaan kohtaan). Illalla, kun olin jo nukkumassa, äitini herätti minut itkien, oli ihan paniikissa, että minusta saattaa tulla paha ihminen. Piti valveilla monta tuntia. Sovittiin sitten jollain tapaa, ja pyysin anteeksi, ja asia meni ohi, mutta tosi omituinen olo siitä jäi. Ei todellakaan jäänyt mieleen päällimmäisenä se, että kaverin mummoa pitää kunnioittaa, vaan se, että oma äitini pelkää tosissaan, että minä olen paha ihminen. Ihan varmasti olisi ollut lapselle terveellisempää saada kunnon selkäsauna ja nuhtelut, kuin joutua keskelle aikuisten omaa psykodraamaa syytettynä jostain sellaisesta "pahuudesta", jota ei voi vielä edes ymmärtää.
     
  20. Mies, 34 vuotta Vierailija

    Jos yrität vihjailla että meilä oli kotona väkivaltaista niin pieleen meni sillä en minä sitä ainakaan kotoa oppinut. Isäni oli rauhallinen mies, ei oikein koskaan edes korottanut ääntään tai jos korotti niin siitä tiedettiin heti että nyt on tosi kyseessä. Jälkikäteen on kertonut että teki tosi pahaa antaa selkään, mutta kun olivat äitini kanssa niin sopineet, että nyt olen selkääni ansainnut niin näin myös kävi.

    Tarhassa ja koulussa minä sitä väkivaltaa näin ja lyömään opin. Olin aina vähän arka lapsi kun olin "poissa kotoa" ja muistan vieläkin kuinka sain tarhassa turpaani niin että huuli halkesi kun olin tuonut mukanani oman leikkiauton jota en tahtonut antaa isommalle pojalle. Samoin sain koulussa nyrkistä. Ensimmäisen kerran taisin saada selkääni kun olin nimenomaan itse lyönyt pienempää veljeäni.

    Ja, en todellakaan ole koskaan kokenut lapsuuttani niin että olisin ollut jatkuvan väkivallan pelossa. En edes siellä tarhassa tai koulussa vaikka joskus turpiini sainkin. Toki kun näin tapahtui niin muutamina seuraavina päivinä varmasti en tahtonut sinne mennä, mutta nyt en edes muista enää koko asiaa (siis sitä että olisi pelottanut mennä).

    Mielestäni esim. minä en koskaan saanut selkääni mielivaltaisesti. Enkä koe selkäänsaamisiani lyömisinä. Isä läpäytti himan risuilla pepulle. Kuten moni muukin täällä kirjoittaa niin se nöyryytyksen tunne siinä oli päällisin puolin mielessä, ei kipu. Tämä viimeistään konkretisoi vanhempien auktoriteetin kun mikään ei auta. Viimeistään tässä vaiheessa lähes jokainen lapsi ymmärtää että vanhemmat ovat ne jotka määräävät rajat ja niitä on toteltava. Ja kuten kirjoitin mistään mielivaltaisuuksista ei ollut kyse, kyllä minullekin varoiteltiin monet kerrat että jos et lopeta niin saat selkääsi, mutta en minä lopettanut vaan jatkoin, yleensä jopa tahallani ärsytin vielä enemmään, aiheutin enemmän harmia - suorastaan kerjäsin selkääni. Kai se oli jollain tavalla sitä rajojen etsintää ja vanhempien testausta?

    Pidän sitä itseasiassa melko varmana että osin tästä syystä minustakin on kehittynyt lainkuuliainen kansalainen tähän maahan joka tietää että toisia ihmisiä ei tempaista turpaan jos ne sattuu kaupan jonossa ärsyttämään. Olen kiitollinen venhemmilleni, että minullekin tehtiin jossain vaiheessa selväksi, että auktoriteettejä on kunnioitettava.

    Kuinka moni on ihan oikeasti sitä mieltä että nykyaikainen kasvatusperiaate on toimiva jossa opettaja ei saa lainkaan ojentaa pahastikin riehuvia lapsia. Tottakai ennen ylilyöntejä sattui, mutta kun kuuntelen tuttavani juttuja (joka siis on ala-asteenopettaja) millaisia tapauksia nykyisin jo ala-asteella on niin ei voi kuin pudistaa päätään ja olla sitä mieltä että opettajille enemmän valtaa takaisin pitää kuria yllä.

     
  21. Blu84 Vierailija

    Niin no, ehken noin henkilökohtaisesti tarkoittanut. Tuli vielä sekin juttu mieleen, että isien olisi ihan hyvä hiukan miettiä - se miten he huomioivat tai jättävät huomiotta tyttärensä vaikuttaa aivan suoraan tyttären seksuaalisuuteen, ja voin sanoa, että ne ovat vaikeita ongelmia varsinkin kun yhteyttä on vaikea nähdä. Mutta niin tai näin, itse vain olen ehdottomasti fyysistä kuritusta vastaan.
     
  22. Mies stadista Vierailija

    Olen samaa mieltä että jos muut keinot ovat jo koettuja eivätkä auta, ei pieni piiskan heilauttaminen pepulle ole mikään maailman vakavin juttu. Kasvattajan on tietenkin kyettävä lukemaan lasta, kuritus ei ole kaikille toimiva keino mutta sitä kannattaa silti kokeilla, kuten olemme useista esimerkeistä tälläkin palstalla lukeneet rohkaisevia kommentteja. Suomessa ja Ruotsissa ollaan niin pehmeitä nykyään että lapset vasta murrosiässä saattavat edes kuulla että pahoista teoistaan saattaa joutua vastaamaan. Itse sain selkäsaunan aina kun tietty raja oli ylitetty, usein jopa tahallaan. Katkeruutta ei ole jäänyt , päinvastoin.
     
  23. Maikki Vierailija

    Kyllä useammankin kerran olen joutunut vitsaa noutamaan ja selkäsauna saatua 11- 16 vuoden ikäisenä ja vaikka mielessäni paheksuinkin äitini kurittamista, ymmärsin ja hyväksyin ne kyllä. Ja pakkohan ne oli hyväksyä kun joskus 10 vuotiaana tuli hänen kanssaan sovittua kaikki ne rikkeet, jotka sovitettaisiin vitsalla. Eli selkäsaunasta sai syyttää vain itseään. Joten katkera en hänelle ollut- en silloin enkä nykyäänkään
     
  24. minea Vierailija

    Olen saanut, ja omallekin antanut. Jos ei oppi mene muuten millään takaraivoon se on sinne laitettava väkisin. Jos mukulalle ei jo pienenä opeta kuka talossa sanoo viimeisen sanan, on turha ihmetellä mistä tulee niitä häiriköitä ja muita ilkivallan tekijöitä. Jos saa kasvaa vaikka 10-vuotiaaksi ilman minkäänlaisia rajoja, on turha luulla että joku niitä sen ikäiselle voisi alkaa opettaa. Lapsen kasvatus alkaa syntymästä.
     
  25. eräs äiti Vierailija

    Jaa, katson sen silloin lapsuudessani kuuluneen siihen sen aikaiseen kasvatuskulttuuriin, ja pari kertaa sain sitä itsekin maistaa. Ei siitä sen kummempia traumoja jäänyt, joskin ajattelin, että kyllä on muitakin keinoja. Ja niipä vain meillä on neljä lasta, vanhin jo lähellä aikuisikää, nuorin alaluokilla ja ilman piiskaa on tähän asti päästy, vaikka muutama meidän jälkikasvusta onkin sieltä temperamenttisemmasta päästä. Olen sitä mieltä, että se kysyy vanhemmilta vain enemmän jaksamista puhua ja laittaa rajat tarpeeksi aikaisin omalla toiminnalla, sanoilla ja vaikka nostamalla lapsi toiseen huoneeseen miettimään, meillä se on ainakin onnistunut ja ihan fiksuja ihmisen alkuja ovat.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti