Hae Anna.fi-sivustolta

Te, jotka olette saaneet piiskaa pienenä?

Viestiketju osiossa 'Kasvatus' , käynnistäjänä emma, 10.07.2006.

  1. strykpojke Vierailija

     
  2. Kati Vierailija

    Ehkä tuossakin on perää, mutta minulle ainakin se nöyryytys oli se mikä "kolahti". Sen jälkeen kun olin seksuaalisesti kehittynyt, mutta jouduin silti vasten tahtoani laskemaan alushousut isäni edessä, tunsin olevani niin totaalisen nöyryytetty ja alistettu, että se jollain hämärällä tavalla myöhemmällä iällä kääntyi fetissiksi.
     
  3. strykpojke Vierailija

    Mutta se on just se nöyryttäminen ja aliataminen joka saa minua kiimainen!Olen monta kerta kirjoittanut että minä en halua saada piiskaa kun vaatteet on yllä!
     
  4. VeliP Vierailija

    Meillä jokaisella on oma henkilökohtainen tarinamme. Se että lasten piiskaaminen on tänään lailla kieletty on hyvä asia, ehdottomasti. Kuitenkin ainakin se minun sukupolveni joka on joutunut moisen käsittelyn kohteeksi, on lienee kanavoinut kokemaansa monin tavoin. Itselleni siitä on tullut yksi seksuaalisen kiehtoutumisen ja kiihottumisen yksi muoto. Eikä se ole ollut ns. normi meiningistä millään tavoin pois. Koska olen kokenut sen kauhistuksen kun äitini riisui alapääni paljaaksi ja piiskatavaksi, sen alueen joka on itseasiassa myös sangen eroottinen. Se on tuottanut minulle näin aikuisena tällaisen fetissin. Ja olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen löytänyt kumppanin joka ymmärtää tätä piirrettä itsessäni. Olen suuresti kiitollinen siitä että hän yrittää tyydyttää minua näissä piirteissä ja pohdinnoissa. Hänellä on omat juttunsa ja yritän parhaani tyydyttää niitä omalta osaltani. Näin on hyvä. Mites teillä?
     
  5. vierailija12 Vierailija


    Jos olisin kuritusmielessä saanut piiskaa niin en varmasti haluaisi sitä vapaaehtoisesti . On eriasia jos piiskataan eroottisesti. ja se on silloin vapaaehtoista. Onko se piiskaustilanne joka kiihottaa? saatko piiskaa yhtä voimakkaasti nyt aikuisena?
     
  6. Kamalan mahtavaa Vierailija

    Pikkuveli sai vitsaa... osa 1.

    Juu tosiaan, lupasin kirjoittaa pikkuveljeni piiskauksesta...

    Elettiin 70-luvun puoliväliä, jolloin minä olin jo 23 vee karpaasi ja isäni toisesta avioliitosta oleva pikkuveljeni 8 vee. Meillä oli siis sama isä, mutta eri äiti. Minä asuin tuohon aikaan vanhan muorini kanssa kahdestaan ja tapahtuma-aikaan olin ihan sattumalta paikalla, kun lähellä olleesta kaupasta tuli puhelimensoitto, johon isukkimme vastasi. Luurin päässä kauppias kertoi pikkuveljeni olleen TAAS karkkivarkaissa ja pitäisi jonkun tulla hakemaan poika pois kaupalta ja maksamaan ne karkit.

    Faijan laskiessa puhelimen luurin alas, voi herran jee, mikä meteli nousikaan. Hyvä, kun faija ei käynyt mutsipuoleen käsiksi ja hakannut tätä ensimmäisenä. "Taas", toisti ukko desipelit tapissa.., mikä tarkoitti, että poika on näpistellyt aikaisemminkin, ties kuinka monet kerrat ja kenties monestakin paikkaa, josta äiti (äitipuoleni) on ollut täysin tietoinen, mutta ei ole kertonut isälle. Sinällään isä oli oikeassa, että vaikenemalla pojan varasteluista, hän sillä edesauttoi varastelun jatkumista.

    Minä kuuntelin hyvin hiljaa sivusta, kun äijä meuhkasi ja haukkui muijansa pataluhaksi. Siinä ohessa kävi selväksi minullekkin, ettei pikkuveli ollut koskaan ennen saanut piiskaa. Syystä, koska äitipuoli ei hyväksynyt lasten "hakkaamista". Mutta, faija teki nyt hyvin selväksi, että poika saa nyt helvetin hyvin selkäänsä, eikä siitä pelasta mikään mainen mahti.

    Aikansa mesottuaan ja karjuttuaan, pyysi isä minua hakemaan pusikosta oikein helvetin hyvän pajuvitsan sillä välin, kun hän hakee pojan kaupalta kotio. Uhoi vetelevänsä pojan, ettei varmaan istu perseellään viikkoon pariin kuin hyvin varovasti ja silloinkin topatulle tuolille.

    Faijan uhoomiset hiukka huvitti minua, sillä olin kuullut nuo samat uhot, ties kuinka monet kerrat penskana ollessa, kun itse sain piiskaa paljaalle. Mutta, mutsipuoli oli järkyttynyt ja silmät suunnilleen seisoi päässä. Hän ymmärsi kuitenkin, ettei nyt pysty pelastamaan poikaa selkäsaunalta. Etenkin, kun poika oli "TAAS" ollut pöllimässä. Ilmeni myös, että näitä tapauksia oli itse asiassa viisi, osa vain eri kaupoissa tapahtuneita. Niinpä ei jäänyt mitenkään epäselväksi, mitäpä jatkossa tulee tapahtumaan. Mutta, äitipuoli ei jäänyt sitä katsomaan, vaan lähti systerilleen kylään, kun ei kestä katsella pienen lapsen raakaa pahoinpitelyä. Puhumalla, kuulemma asiat selviää. "Vai puhumalla", karjahteli ukko ja jatkoi, "sää saatana oot saanut puhua ja vittuako se on auttanut...HÄH…!?"

    Tuohon tyyliin meillä "keskusteltiin", mutsipuolen nostaessa kytkintä ja mennessä pois paikalta. Faija lähti kiukkua puhkuen hakemaan poikaa kaupalta, jonka terveydentilan ennuste jatkossa ei ollut järin korkea, ainakaan peräpäässä. Minä taas lähdin hakemaan vihantaa luonnon helmasta, pikku ilkiön persuksia varten ja oikein sydämen mielihalulla hainkin.

    Minä kävelin läheisen järven rannan isoille pajupuskille hakemaan vitsaa. Lähempää ei oikeestaan sopivia vitsoja löytynyt, eikä voinut toisten pihoihin mennä niitä ottamaan, niin astelin tutulle pajupuskalle lähelle järven rantaa. Pusikko oli sama, josta hain isän käskystä itselleni vitsoja 7-14 vuoden iässä useatkin kerrat. Silloin asuimme kuitenkin hiukan eri paikassa, mitä isukin huusholli nyt oli.
    Etsin nyt kuitenkin pikkuveljeäni varten huolellisesti hyvää ja notkeaa pajuvitsaa, joka varmasti kestää kovaakin lyömistä katkeamatta. Vitsan tuli olla mahdollisimman suora, eikä mikään väkkyrä, kiero tahi kuivunut ”halko”. Löydettyäni sopivan näköisen vitsan, taitoin sen pusikosta ja suorin siitä sivuversot pois. Kynsillä nypin oksakohtien nystyrät pyöreiksi, jottei nystyrät piiskaa annettaessa riko nahkaa.
    Sen jälkeen olikin vitsan notkeuden testaus. Löin vitsalla voimakkaasti ilman halki edes takaisin useita kertoja, jolloin kuului voimakas ujellus ja vonkuminen, vitsan taipuessa notkeasti aivan luokalle kaksin kerroin. Mikäli vitsa kesti katkeamatta ujellutuksen, niin se kestäisi aivan varmasti kovaakin lyömistä.
    Valitsin vielä kaksi muutakin vitsaa, kaiken varalle... Olin varma, että yksi vitsa tulee kestämään kovaakin lyömistä katkeamatta, mutta mikäli se nyt kuitenkin piiskattaessa katkeaisi, niin olisi vuoren varmasti heti toinen vitsa antaa isälle käteen, millä jatkaa pojan piiskaamista.

    Palattuani faijan huusholliin takaisin vitsan hausta, oli asunto tyhjä. Mutsipuoli poissa ja faija ei ollut kaupalta vielä palannut pojan kanssa. Niinpä mahtavissa fiiliksissäni aloin järjestään estradia kuntoon isukkia ja pikkuveikkaa varten.
    Nostin korkean keittiön talousjakkaran keskelle olohuonetta ja asetin jakkaran askelmat isoon ikkunaan päin, jotta ohikulkevalta tieltä on esteetön näkyvyys sisälle olkkariin ja ohikulkevatkin voivat nähdä vapaasti, kun alastonta pikkuveljeäni piiskataan. Niinhän minä itsekin aikanaan sain ja halusin pikkuveljeni saavan kokea saman kaikessa ”ihanuudessaan”.
    Asetin kaikki kolme tuomaani, noin reilun puoli metriä pitkiä vitsoja keittiöjakkaran päälle, josta isä ne varmasti näkee. Jakkaran isä tietää kuuluvan ilman muuta istuimeksi, jonka päällä hän istuu poikaa piiskatessaan. Samaisen jakkaran päällä hän istui aikanaan minuakin piiskatessaan.
    Avasin olohuoneen ja keittiön tuuletusikkunat, jotta pihalle kuuluu hyvin pojan parkuminen vitsaa saadessa. Lopuksi keitin kahvit valmiiksi ja toin kahvikupit ja muut tykötarpeet olkkariin valmiiksi sohvapöydälle. Arvasin ukon haluavan kahveeta, koska hän oli melkoinen kahveeratti, kuten minä itsekin olin.

    Lopulta isä ja pikkubroidi astelivat peräkanaa sisälle, pojan itkua hiljakseen tuhertaessa.
    Teatraalinen seremonia lähti ihan siitä liikkeelle, kun ukko talutti pojan olkkariin ja nähtyään tuomani vitsat keittiöjakkaran päällä, hän testasi vitsojen notkeutta ja kestävyyttä ihan samoin kuin minäkin jo pusikolla. Totesi niiden olevan hyviä ja asetti ne läheisen sohvapöydän päälle odottamaan jatkotoimia. Aloitti sitten muitta mutkitta pojan riisumisen, hirvee uho päällä paasaten ja pojan poratessa sudenkolloa peloissaan, vaikka ei vielä oltu lyöty kertaakaan, eikä millään tapaa.
    Isä riisui kaikki vaatteet pojan yltä, vaatekappale kerrallaan ja riisutut vaatteet lensi vauhdilla, mikä minnekin sattui lentämään.

    Ensi kerran näin nyt pikkuveljeni alastomana ja totesin pojan olevan oikein komea kaikin puolin. Hyvä ryhti ja sorja, solakka vartalo hänellä oli ja mikä peppu… Takapuoli oli oikein hyvännäköinen. Kyllä sinne vain kelpasi vittaa antaa, kun poika oli ollut tuhma.

    Riisuttuaan pojan alastomaksi, talutti isä hänet ikkunoiden puoleiselle seinustalle nurkkaan seisomaan, mistä hän ei näkynyt ulos ikkunoista. Mutta olkkarin oviaukosta kylläkin näkyi suoraan eteiseen ja ulko-ovelle oikein hyvin ja tietysti koko olohuoneeseen myös. Ulko-ovessa oli kaksi pystypäin olevaa korkea lasia, joten alaston poika näkyi pihalle oven ikkunoista esteettä.

    Isä asetti pojan kädet selän taakse ristiin, ristiselän päällä, pehvan yläpuolelle ja käski tiukassa äänensävyssä pitämään kätöset juuri siinä kohtaa. Faija komensi poikaa seisomaan nurkassa liikkumatta ja ääntäkään päästämättä, nenä nurkkatapeettia hipoen ja katse naulittuna nurkkatapeettiin yhteen ja samaan kohtaan. Käskien poikaa miettimään, mitä tulikaan tehtyä ja mitä kertoo, kun isä alkaa kuulustella häntä varkaissa olemisesta.

    Parin kahveekupposen jälkeen komensi faija pojan tulemaan nurkasta eteensä seisomaan.
    Pojan tultua isän ulottuville, veti isä hänet aivan eteensä seisomaan ja komensi poikaa pitämään kätensä selän takana ristissä ”nöyränä poikana” ja aloitti sitten kuulustelun. Faijan vasen käsi oli pojan selkäpuolella ja silitti pojan selkää kuin paljasta peppuakin samalla, kun hän esitti kysymyksiä, joihin vaiteli vastauksia. Vastauksia tehostamaan hän taputti pojan takamustaa, jotta platkutus vain kuului. Kuulustelu oli täten ensin alkuun hyvinkin lempeetä, vaikka ukon äänilaji oli hyvin jämpti ja tiukka. Kuulustelu ei tuonut toivottua tulosta ja isä komensi pojan uudelleen nurkkaan miettimään ja teki selväksi, että seuraavan kerran, kun hän käskee tulemaan eteensä, niin silloin on tunnustettava, mitä tehty on ja tarinan pitää luistaa kuin vettä vaan, taikka sitten tulee vitsasta kintuille, joka sata varmasti antaa vauhtia tarinointiin.

    Jatkuu osassa 2.
     
  7. Kamalan mahtavaa Vierailija

    Pikkuveli sai vitsaa... osa 2.


    Osapuilleen puolen tunnin kuluttua komensi isä poikaa tulemaan uudestaan nurkasta eteensä seisomaan ja kertomaan, mitä on tehnyt. Poika teki samat virheet kuin minä aikanaan, että alkoi änkyttään, eikä oikein tahtonut ”muistaa”, miten kaikki menikään.!? Säälin jo etukäteen poikaa, kun tiesin, mitä tuleman pitää.

    Ukko otti käteensä yhden vitsoista ja tarttui toisella kädellä pojan käsivarresta kiinni, teki kysymyksen ja näpäytti poikaa vitsalla reisille. Siitä alkoi kuulustelu, jossa vitsa reisillä vauhditti tarinointia ja ihmeen nopeesti pojalla muisti alkoi pelata parkumisen ohessa. Se oli tylyä kuulustelua se. Minä aikanaan itse sen myös läpikävin ja sain sen opetuksen, että, jos ukko oli vähänkään hajulla jostakin, oli parempi tunnustaa ja kertoa tuhmuus saman tien, niin pääsi huomattavasti helpommalla. Nyt pikkuveli hyppelehti vitsan tahtiin kirkuen ja parkuen ja yhtä kaikki, ukko pumppasi säälittä haluamansa tiedot ulos pojasta. Pakko oli kertoa, mitä oli tehty ja kenen kanssa ja kuinkas monta niitä pöllimistä olikaan!? Itkien ja parkuen poika tunnusti tuntoaan puhtaaksi. Siitä piti vitsa huolen.

    Minä seurasin herkeämättä kuulustelua ja katselin pojan kiemurteluja ja hyppimistä, kun vitsa läimähteli hänen reisillään ja punertavat juomut nousivat eri puolelle reisiä. Pojan takapuoli oli ikkunaan päin ja tiellä näkyi muutama katselijakin seuraavan tapahtumia. Kuuluihan kaikki ikkunasta ulos kuin tyhjää vaan, kun kerran tuuletusikkuna oli auki.

    Kuulustelu kävi loppujen lopuksi melko nopeesti, suureksi harmikseni. Minusta sitä olisi voinut vielä jatkaa jonkin aikaa, koska reisillä oli hyvinkin vielä tilaa, minne vitsalla vitsoa. Mutta, kuulustelun loputtua poika päätyi uudestaan nurkkaan seisomaan ja odottamaan vitsan saantia. Aivan samoin aikanaan minäkin jouduin nurkkaan odottamaan selkäsaunaa kuulustelujen jälkeen, joten kaikki eteni, kuten tiesinkin jo etukäteen tapahtuvaksi. Ei siis mitään ylläreitä ohjelmassa.


    Minä join kahvia isän kanssa ja keskustelimme kurista ja kurinpidosta, kuten sen mielekkyydestä, itse asiassa ensi kerran keskenämme ja nimenomaan vitsakasvatuksesta, mistä olimme liikuttavan yksimielisiä. Totta Mooses olin samaa mieltä isän kanssa, olinhan isäni poika ja häneltä saanut maistaa isällistä kuria monet kerrat ja omannut ”isän lain” kaikessa ankaruudessaan juuri häneltä, missä sitä kurituksen vitsaa ei säästetty.


    Sillä erää keskustelu tyrehtyi siihen, isän valkatessa kolmesta hakemastani vitsasta mieleisensä, istuutuen sitten tuomani keittiön jakkaran päälle, vitsa oikeassa kädessään. Faija käski poikaa tulemaan nurkasta luokseen ”nöyränä poikana” ja puoli poikkinaista sanaakaan vastaan sanomatta.

    Lyhyen puhuttelun jälkeen, nosti isä alastoman pojan polviensa päälle makaamaan vatsan varaan. Tarttui sitten pojan ulompaan, oikean puolen käden ranteeseen kiinni vasemmalla kädellään ja kietoi käsivartensa saman tien pojan rintakehän ympäri, puristaen voimakkaasti pojan vasempaan kainaloonsa. Oikeassa kädessään hänellä oli vitsa, jolla hän muutamia kertoja ujellutti vitsaa voimalla ilman halki edes takaisin lyömättä kuitenkaan poikaa. Ujellutus oli minusta selvää pojan psyykkaamista, mikä oli itsellenikin tuttua ja omakohtaisesti koettua.

    Alaston pikkuveli näkyi oikein hyvin ikkunoiden lävitse ohikulkevalle tielle, isän aloittaessa pojan piiskaamisen. Isä ei välittänyt pätkääkään, näkikö ulkopuoliset piiskaamisen vaikka vierestä, kun hän antoi piiskaa. Aikanaan olin minäkin saanut monet kerrat vieraidenkin ihmisten aikana ja nähden piiskaa, isän usein vakuuttaessa, ”meidän huushollissa ei vitsan käyttö ole suinkaan mikään salaisuus”, eikä se ollutkaan. Saadessani itse piiskaa muiden aikana, en tykännyt yhtään siitä, kun muut näki. Nyt, kun itse katselin vierestä ja ulkona tielläkin näkyi muutamat ihmiset oikein pysähtyvän katselemaan pojan piiskaamista, tykkäsin oikein hyvää.


    Kuului voimakas ujeltava ääni ja perään läimähdys vitsan osuessa voimakkaasti pojan paljaaseen takapuoleen, jonne saman tien nousi näkyviin tummanpunainen juomu, paukama. Poika parkaisi surkeesti ja peppu ponnahti refleksinomaisesti pyllistykseen, jolloin pikkuinen peräaukko ilmestyi näkyviin. Saman tien pojan pakarat kipristyivät toisiaan vasten tiukasti ja kyllä näki vitsanlyönnin tekevän pojalla makoisan kipiää...


    Pakaroihin paukahti pian jo toinen lyönti ja niin pojan kärsimysnäytelmä alkoi ja se myös kuului. Desibelit nousi nopeasti tappiinsa, kun poika kiljahteli ja parkui täyttä kurkkua kuin henkeä olisi viety. Kiljahtelut ja parkaisut seurasivat jokaista lyöntiä ja pojan jalat potkivat, sätkivät ja haroivat vauhdilla tyhjää ilmaa edes takaisin. Kovasta kivusta ja tuskasta johtuen poika kiemurteli ja vääntelehti isän kainalossa puristusotteessa, mutta ei päässyt sieltä irti. Poika ei saanut käsiään pyllynsä suojaksi mitenkään, vaan pylly oli ja pysyi paljaana ja suojattomana.


    Isä löi poikaa vitsalla säälittä ja lyönnit olivat kovia, minkä näki myös jäljistä pojan takamuksissa ja reisillä. Säännöllisin väliajoin vitsa ujelsi ja paukahteli persuksilla. Pojan pylly pyöri, pakarat kipristeli ja pyllisteli, jos pakaralihakset värisivät kovasta kivusta, tuskasta. Jalat potkivat hetkittäin lyhyttä edes takaista tikkausta, kääntyivät polvista ylös, pojan selän vääntyessä aivan kaarelle, kun hän koitti saada edes jalkojaan kipeän pehvansa suojaksi. Mutta se oli turhaa. Jalat eivät mitenkään ylettyneet pyllyn suojaksi. Pylly oli ja pysyi paljaana ja suojattomana, jonne vitsanlyönnit osuivat esteettä kerta toisensa jälkeen, värin pakaroilla muuttuessa joka lyönnin myötä entistäkin tummemmaksi punaksi. Välillä pojan haarat levisi leveelleen, jolloin haarovälistä tuli näkyviin pienet kivespussit hölskyen, pippelinkin heilahdellessa edes sun takaisin. Pyllistellessä pieni peräaukkokin levittyi apposen ammollaan näkyviin. Näkymät olivat eksoottiset, mutta minulle erittäin mieluiset.


    Piiskaamisen katseleminen sivusta oli ollakseen kroisia katseltavaa, joka sai itsellänikin ihokarvat pystyyn ja kylmän väreet laukkaamaan pitkin selkäpiitä. Muistin oikein hyvin, miltä tuntui saada isältä piiskaa. Samalla se oli kuitenkin ollakseen kaunista katseltavaa, koska piiskaa sai komea, hyväkroppainen ja nättipyllyinen pojan viikari. Seksuaalisesti oli myös erittäin kiihoittavaa nähdä alastoman pojan epätoivoinen kiemurtelu ja rimpuilu vitsanlyöntien tahdissa ja pyllyn värin vaihtuessa vääjäämättä tummanpunaiseksi, koko takapuolen täyttyessä paksuista paukamista. Minulla oli täysi työ pidätellä, etten saa ennen aikaista siemensyöksyä housuihini, kun niin teki munissa ”häijyä” katsellessani piiskausta.


    Isän lopettaessa piiskaamisen, ei pojan persuksilta piiskaamatonta kohtaa löytynyt. Peräpää oli aivan tummanpunaisen-violetin-sinertävillä paukamilla kauttaaltaan ja poika parkui kuin mieletön ja kiemurteli yhä faijan otteessa. Isän kasvoilta loisti kuitenkin tyytyväisyys ja minä olin myös oikein tyytyväinen näkemääni ”teatraaliseen esitykseen”.

    Isä antoi pojan maata vatsallaan polviensa päällä niin kauan kuin itkua riitti. Itkun muuttuessa nyyhkytykseksi passitti isä pojan takaisin nurkkaan seisomaan, häpeämään ja rauhoittumaan vitsan saannin jäljiltä, missä poika seisoikin toista tuntia ilkosillaan.

    Lopuksi isä otti pojan vielä loppupuhutteluun ja poika joutui pyytämään isältä anteeksi kaulasta halien ja lupaamaan, ettei koskaan enään varasta mistään mitään.


    Pikkuveljen piiskaus ei jäänyt minultakaan seurauksitta, joskin seuraukset tuli viiveellä, osapuilleen parin kuukauden kuluttua. Mutta niistä joskus toisella kertaa…


    Minä annoin myös pikkuveljelleni vittaa useitakin kertoja vuosien myötä, joskaan en piiskannut häntä yhtä lujasti kuin isä. Minulle riitti se, kun pojan pylly punoitti oikein helakanpunaisena ja kummasti pojalla se itku ja parku siinäkin maittoi.

    Tällä erää, tämä tarina on tässä.
     
  8. Viuhviuh Vierailija

    Kuulun niihin poikiin, jotka on piiskattu vielä niin vanhana, että tohdin pistää jo tosissani hanttiin, mutta koskaan en siinä onnistunut. Paljon noita asioita en ole muistellut ja pirun vaivaantunut olen, jos joku tuttu ottaa asian puheeksi. Veli väittää, että minut on piiskattu vielä lukioikäisenä. Syyn kyllä tilanteeseen muistan, mutta ajankohtaa en osaa määritellä.

    Ne vuodet ovat menneet, mutta fetissi minulle jäi. Minulla on toive, että joku hommaan pätevä mies antaisi minulle väkisin piiskaa. Eihän sellaisia miehiä tiheässä kasva, yksi kaveri minulla on ollut joka on homman päälle ymmärtänyt. Sattui vielä olemaan sen verran riski kaveri, että homma hoitui aidosti.

    Meikäläinen laukesi siinä vaiheessa, kun tajusin, että nyt en voi enää mitään, vaan piiskaa tulee. Silloin ei olisi enää mitään selkäsaunaa tarvittu, mutta eipä sitä perumaankaan pystynyt. Vastapuoli tykkäsi punaisista pakaroista ja minun nöyrtymiseta kiltiksi pojaksi. Heti kun pakarat olivat vähän parantuneet minä olin valmis haastaan hänet uudestaan, halusin kokeilla miltä tuntuu, juuri silloin, kun tietää saavansa oikeasti selkäänsä. Onhan se mahtavaa, kun oikein riski, lihaksikas kaveri pistää voimalla nippuun...
     
  9. Jännää oli Vierailija


    Kyllä se varmaan siihen nöyryytykseen liittyi. Pöksyjä minun ei tarvinnut itse laskea, eikä se pakarojen paljastaminen ollutkaan pääasia. Vaan koko selkäsauna oli ylipääsemättömän vaikea asia, hirvittävän häpeällinen. Siinä vaiheessa kun housuja laskettiin meikäpoika oli jo "puolikuollut" kauhusta, enkä kunnolla huomannut koko hommaa. Sitten vasta tajusin paikkojen olevan paljaana kun piiska alkoi laulaa pakarolla.

    Kyllä jo 13-vuotiaana viisari osoitti ylös, jos joku puhui piiskaamisesta. Mutta jos jouduin piiskattavaksi olin koko poika kauhusta jäykkä paitsi ei se. Todistajien paikalla oleminen hävetti hirveästi, mutta yleensä aina oli joku näkemässä ja kuulemassa.

    Jotkut kaverit ovat ottaneet asian puheeksi vielä vuosien kuluttua, ja se hävettää vieläkin, vaikka toiveeni nykyisin onkin kunnon piiskaus paljaille persustalle.
     
  10. Armeija lopetti Vierailija

    Mulla oli vähän sama juttu. Olin avioerolapsi ja isän luona ollessa piti olla kieli keskellä suuta, ettei saa piiskaa. Mutta liriin jouduin kerta toisensa jälkeen koulunkäynnin takia, kun isä soitti opettajalle tämän tästä ja kyseli opiskelustani, jos edesottamuksistani. Milloin olin tunnilla häiriköinyt, jättänyt läksyt tekemättä, myöhästynyt koulusta ja erään kerran jäin kiinni, kun päästelin toisten fillareista ilmat pihalle. Ukolla oli v******* tapa kysellä ihan muuten vain kuulumisia ja kuinka koulussa on mennyt ja se oli liikuttavan hyvin tietoinen, miten mulla skolessa meni. Isä kuunteli tyynen rauhallisesti selitykseni, kertomukseni ja kyseli jotain, jolla varmisti kertomani paikkansa pitävyyden. Kuunteli ihan loppuun asti valeenikin ja veemäistä olikin, kun en tiennyt kertoessani silmin kirkkain valeitanikin, mitäpä isä tiesi. Aatella, niin kovapäinen olin, että vuosien myötä jäin kiinni valehtelemisesta monet kerrat, josta sitten sitä kurituksen vitkaa väännettiin ja voi, että teki kipiää persuksilla. Vaikka opin hyvin tietämään isän kuulustelutavat, niin sitä aina elätti toivoa, ettei se tota ja tota tiedä. Joskus ei tiennytkään ja joskus tiesi ja sen jälkeen tulikin keikka pusikolle. Vitsaa pusikolta hakiessani, minulla yleensä aina alkoi pipelo seisoa. Ei se pilin seisominen hävettänyt sillain tonne vähän yli 10 vuotiaaksi asti, koska sitä ei vaan silloin osannut peitellä, eikä hävetä. Sanoisin, tuossa 12 vuotiaana se alkoi hävettää, koska tuolloin aloitin masturboimaan kaverien kanssa ja vertailimme toistemme pilien pituuksia. Murrosiässä pippeli kasvoi kasvamistaan ja sen myötä hävetti entistä enemmän, kun isä riisui vaatteet yltäni ja siinä sitä seisoi pippeli pystyssä kuulusteltavana ja kaikkien nähtävillä ja tunsin itseni aasiksi. Vielä 18 vuotiaana sain isältä piiskaa. Armeijaan meno lopetti vitsan heilumisen, mikä oli minusta ihan hullua ollakseen. En saanut enään vitsaa ja huomasin suorastaan kaipaavani vitsaa, kun tunnossani tiesin tehneeni jotain pahaa, tai väärin. Armeijan jälkeen, koska isä ei minulle enään kuria pitänyt, etsin lehti-ilmoituksin "kasvatusisää", joka korvaisi oman isäni ja pitäisi minulle kovaa kuria, vitsan vääntämistä myöten. Samaan aikaan löysin kaupungin laitamilta, syvältä metsästä oikein hyvän paikan, missä leikin yksikseni vitsaleikkejä ilki alastomana usemman vuoden.
     
  11. Taavi Vierailija

    Ohhoh, kylläpä tästä aiheesta riittää keskustelua. On varmaan nykyään niin kadonnutta kansanperinnettä tämä vitsalla kurittaminen. Minut ja kaksi vuotta nuorempi pikkuveljeni pidettiin kyllä tarpeen tullen nuhteessa vitsan voimalla. Se oli sitä aikaa se.

    50 - 60 -luvuilla lasten piiskaaminen oli aika tavallista, mutta kuitenkin selkäsaunat ja jopa niillä uhkailu hävettivät vietävästi. Meidän perheessä vitsa heilui tarpeen vaatiessa, eikä sitä varsinaisesti peitelty. Sain ainakin mielestäni piiskaa useammin kuin veli, mutta tarpeen tullen isä saattoi kurittaa kumpaakin samalla kertaa. Tuolloinkin se olin aina minä, joka sai lähteä takapihalle katkomaan sopivaa oksaa meitä varten. Kuulostaa epäreilulta, mutta kieltäytyminen ei käynyt mielessäkään. Nykyään on aika outoa ajatella, kuinka tottelevaisia lasten odotettiin olevan.

    Kaikkein noloimpana on jäänyt mieleen viimeinen kerta. Olin jo melkein 14-vuotias, ja velipoika siis 12. Oli kesäloman viimeinen päivä, jota vietimme naapuruston kavereiden kanssa palloa pelaillen. Meitä oli siinä kuusi poikaa, joten pelailusta ei ollut tulla loppua. Lopulta ilma alkoi sen verran viilentyä, että pari pojista lähti kotiin. Minä, veli ja naapurin pojat pelailimme vielä hetken, ennen kuin lähdimme hyvillä mielin kotimatkalle.

    Kun pääsimme naapurin pihaan, näiden äiti tuli vastaan jo kuistilla. Hän sanoi, että minua ja velipoikaa odottaisi kotona selkäsauna. Isä oli soittanut jo tuntia aikaisemmin ja kysellyt meidän peräämme ja kertonut antavansa selkään, kun löytää meidät. Silloin tajusimme kauhuksemme, että kello oli jo yli seitsemän. Ruoka odotti kotona kylmänä ja vanhemmilla ei ollut aavistustakaan, mihin me olimme jääneet. Kyllä nolotti lähteä juoksujalkaa kotiin, kun kaverit tiesivät mitä kotona odottaa.

    Kotona meitä oli tosiaan ehditty jo kaivata. Saimme kuulla lyhyet nuhteet ja sitten isä lähetti minut hakemaan vitsaa takapihan koivikosta. Veli sai kuitenkin maistaa sitä ensin. Kun tuli lopulta minun vuoroni, oli vitsa jo rapistunut huonoksi. Niinpä jouduin uudelleen risun hakuun viilenevään iltaan. Tilanteen kruunasi koiraa ulkoiluttava naapurin täti, joka näki minut siinä nolona koivun oksaa sahaamassa. Tämä vieläpä kommentoi asiaa jotenkin omahyväisen tietäväiseen sävyyn. Painelin mahdollisimman nopeasti sisälle, jossa sitten sain laskea housut nilkkoihin ja asettua isän polvelle piiskattavaksi kuin pikkupoika.

    Ja sain kuulla tapauksesta vielä pitkään jälkeenpäin, kun kaverit tietysti naureskelivat tapahtuneelle koulujen alkaessa. Sen jälkeen en piiskaa saanut, mutta asiasta kyllä härnättiin varmaan vuoden päivät. En kuitenkaan ole katkera siitä, että vanhemmat pitivät kuria parhaaksi näkemällään tavalla. Olen pärjännyt elämässä aivan hyvin.
     
  12. KOHTALOTOVERI Vierailija

    Kuinka vanha, Rami-64, olit kun naapuri piiskasi sinut? Ihanko jouduit polvelle poikittai?

    Minut on naapurin isäntä määrännyt tulemaan sisälle taloonsa, olin n.15 vuotias silloin. Suunnilleen tiesin, että mitään hyvää siellä ei seuraa, joten kieltäydyin kunniasta. Sitten minua vietiinkin toiseen suuntaan, savusaunan taakse. Siellä sain koivunrieskaa paljaalle. Pääni oli tiukasti isännän polvipihdissä, ei siitä mihinkään päässyt.

    Isännän omat pojat saivat vielä vanhempina piiskaa isänsä polvilla maaten, vaikka eivät aina niin vapaaehtoisia olleetkaan. Jälkeenpäin minua on harmittanut, etten mennyt sisälle, minua alkoi kiehtoa ajatus, että olisiko minutkin piiskattu polvenpäällä. Ja olisiko se onnistunut, koska olin tuolloin jo aika iso kaveri.
     
  13. MyllynKiviKaulaan Vierailija

    Elektroni puhui järkeä moukille, kiitos hänelle siitä. Nämä kaiken maailman amatöörit noissa lahkoissa on kyllä sellaista myrkkyä ihmisparoille. Minusta jos sinun uskonnollisessa yhteisössä joku siteraa tuotä Raamatun typerintä lausetta, niin erkane pois tuollaisten yksinkertaisten porukoista.
     
  14. Ggggggggggg Vierailija

    siis mitä hittoa " olen iloinen", "rakkaudella annettu", itse muistan saaneeni alle kouluikäisenä ainakin pari kertaa piiskaa ja kyllä jäi traumat. Olen vihainen tunnekylmille vanhemmilleni ja säälistä kohtelen heitä hyvin kun elämänsä tuhlaavat negatiivisuudella ja janoavat rakkautta.
     
  15. Mies 60-plus Vierailija

    Olisi aika pitkä juttu mutta tiivistän. Olen saanut risusta pienestä alkaen yli kolmikymppiseksi. Ensin piiskasi isä ja sitten jatkoi vanhempi veli, joka oli myös isompi ja rotevampi. Itse en pysty lasta lyömään, mutta aikuista voisi harkita, koska hän pystyy paremmin puolustautumaan. Tosin ei se aina kaikilta onnistu sekään, kokemusta on.

    Piiskatun kannalta on melkein sama onko 10 vai 30 vuotta vanha, kumpaakin sattuu ja häpeä tuntuu.
     
  16. Mies 60-plus Vierailija

    Olisi aika pitkä juttu mutta tiivistän. Olen saanut risusta pienestä alkaen yli kolmikymppiseksi. Ensin piiskasi isä ja sitten jatkoi vanhempi veli, joka oli myös isompi ja rotevampi. Itse en pysty lasta lyömään, mutta aikuista voisi harkita, koska hän pystyy paremmin puolustautumaan. Tosin ei se aina kaikilta onnistu sekään, kokemusta on.

    Piiskatun kannalta on melkein sama onko 10 vai 30 vuotta vanha, kumpaakin sattuu ja häpeä tuntuu.
     
  17. Tutkisteltu on Vierailija


    Häpeä tuntuu aikuisessa enemmän, keskenkasvuinen vietiin kamarin puolelle tai karjakeittiöön piiskattavaksi. Mutta aikuista ei lähdetty mihinkään raahaamaan, hänet piiskattiin kaikkien läsnäolleiden nähden. Tilanne tuli nopeana yllätyksenä ja sellainen esti tehokkaasti vastarinnan. Kun kuritettava siitä pinteestä pääsi, niin varmasti hän luikki häpeissään pois ja toivoi, ettei kukaan koskaan asiaan palaisi.

    Yllätys on puoli voittoa piiskaa annettaessa
     
  18. choice Vierailija

    Se on vaan ihme, että aikuinen ei saa lasta tottelemaan muuten kuin väkivallalla. Joskus tuntuu, että ihmisten pitäisi ihan tosissaan miettiä onko heistä vanhemmiksi lainkaan. Jos ei osaa keksiä muita keinoja lastenkasvatukseen kuin väkivallaan tai karjumisen, niin voisi mennä hankkimaan sterilisaation ja nauttia elämästä ilman muksuja.
     

Suuri kesähoroskooppi 2017: Rakkaus, työ ja terveys

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti