Hae Anna.fi-sivustolta

Te, jotka olette saaneet piiskaa pienenä?

Viestiketju osiossa 'Kasvatus' , käynnistäjänä emma, 10.07.2006.

  1. Minnamarjo Vierailija

    Noin viisi ensimmäistä sivallusta muistuvat mieleen yksittäisinä. Sen jälkeen polte ja kipu oli jo niin tuntuvaa, ettei yksittäisiä lyöntejä enää erottanut. Keskitytin vain parkumiseen ja toistamaan vakiolausetta eli "Anteeksi, anteeksi mie olen jo kiltti ja nöyrä! Tätä siis toistelin sen minkä parkumiselta pystyin. Eihän se mitään auttanut tuossa vaiheessa vaan äiti jatkoi juuri niin kauan kuin oli ajatellut.

    Kyllä se vitsa polttaa ihan yhtä lujaan niin lapsena kuin teininä. En minä ainakaan mitää eroa muista. Totta on kyllä se, että äiti piiskasi isompana paljon lujempaa ja pidempään kuin pikkutyttönä. Osasyynä lieni myös se, että silloin sain sitten piiskaa jo sellaisista syistä mistä olin jo monesti aiemminkin saanut.

    En ollut koskaan parkumatta tai edes yrittänyt esittää mitään "isoa" tyttöä. Ei olisi onnistunut ja sitä paitsi kun viimeiset piiskani sain niin olin jo oikeasti isotyttö. Olin vain niin tottunut ja siten alistunut piiskaamiseen, ettei mieleeni edes tullut vastustaa äitiä vaikka olisn siihen fyysisesti jo pystynytkin.
     
  2. strykpojke Vierailija

    Se on tuo että joudun alistua ja tulla nöyryytetty joka tekee minua aivan hulluna!Niin kiimainen että joudun printata sinun kertomuksia ylös ja ottaa ne mukaan sängyssä ja runkata!Minä kyllä pystyn vaikka ei kukaan usko piiskaa minua oikein kovaa ja tehnyt se tuhatta kertaa ja fantasionut että joku ankara isä eli äiti piiskanut minua mutta minun pakarat ja reidet on tottunut että en tunne just mitään ja se väri joka tule häipyy nopeasti vaikka pakarat ovat lihanpunaisia kuin piiskaus on ohi!
     
  3. vierailija20 Vierailija


    Miten pysyit piiskatessa paikallasi? varmaan myös potkut ilmaan. Varmaan viimeisissä piiskauksessa olit" vapaa ehtoisesti" pylly paljaana? Eikö edes kovakaan parkuminen lopettanut piiskausta? Kauanko yleensä piiskaa kesti? Viimeisimmissä piiskauksissa ilmeisesti oli vaan helpomimpi ottaa piiskaa kuin kuunnella haukkuminen? Jos olit siihen tottunut?
     
  4. vierailija20 Vierailija


    Niin sitä vielä... usein jo teini-iässä jo helpommin kestää parkumatta. Miten jos oli jo menkat saitko silloin vielä piiskaa? Minkä pituinen vitsa oli? Entä paksuus? Saitko teininä niin että olit vatsallasi sängyllä?
     
  5. strykpojke Vierailija

    Ja minä haluan kysyä kun olen lukenut monta kertaa että oli Ruotsissa että rangaistuksen jälkeen jouduitko kiittää rangaistuksesta ja vielä pyydää anteeksi kun sinä ollut tuhma?Olen lukenut että joutuisivat seisoa paljalle polvella ja kiittää että he oli saanut piiskaa?Se on tuo nöyryttäminen joka saa minua kiimainen!
     
  6. strykpojke Vierailija

    Minä olen käynyt täällä 100 kertaa tämä viimeinen vuorokautta ja katsonut jos sinä olet kirjoittanut mitään!Kun sinä peilasin sinua ja katsoivat raitoja peilissä,tulitko sinä silloin koskaan kiimainen?
     
  7. 1970-luvulla alkoivat puhallella lasten kasvatuksessa pikku hiljaa uudet tuulet, mutta eivät ne meidän kotiseudulle olleet vielä yltäneet. Perinteiset arvot olivat kunniassa ja lapset kasvatettiin perinteiseen tapaan. Minä olin vanhempieni ainoa lapsi ja silmäterä. Minusta pidettiin hyvää huolta ja huolenpitoon kuului myös kuri. Tottelemattomuudesta ja huonosta käytöksestä rangaistiin. Tavallisesti rangaistus oli tukkapöllyä ja/tai nurkassa seisomista, mutta kyllä minua joskus piiskattiinkin. Isäkin antoi joskus selkään, mutta tavallisemmin risua heilutteli äiti.

    Meidän ja eteläpuolen naapurin tonttien rajalla kasvoi rivi koivuja. Ne olivat kummankin perheen yhteiset piiskapuut. Niistä otettiin vitsat sekä minulle että naapurin kahdelle pojalle, jotka olivat parhaat kaverini. Heti kun kynnelle kykenin, oli minun itse piiskat haettava ja samanlainen komento oli naapurissakin. Vaikeaa risun noutaminen oli, mutta pakko mikä pakko. Toisaalta komento hakea vitsa ei aina merkinnyt varmaa selkäsaunaa. Useamman kerran onnistuin pääsemään
    pälkähästä
    puhumalla vielä silloin, kun äiti tai isä istui jo piiska kädessä valmiina ottamaan pojan polvilleen. Silloin kun selitykset eivät tehonneet, ei auttanut muu kuin tipauttaa housut kinttuihin, vaikkei ollut helppoa sekään.

    Selkäsaunat eivät olleet kovia, mutta kyllä itku tuli aina ihan teeskentelemättä. En minä tosin yrittänytkään itkua pidätellä, sillä uskoin sen auttavan pääsemään pois äidin tai isän polvilta. Saattoi niin olla, sillä yleensä risu lakkasi rapsahtelemasta takamuksille pian sen jälkeen kun parkumaan alkoi.

    11 vuotiaana antoi äiti minulle viimeisen kerran selkään. Se ikäkausi oli yleensäkin eräänlainen taitekohta. Alle 10 vuotiaiden poikien piiskaaminen oli niin tavallista, ettei selkään saaminen ollut erityinen häpeän aihe, vaikka se aina nolottikin. Sen jälkeen yhä harvempi sai enää piiskaa ja jos tieto kurituksesta pääsi leviämään, joutui takapuolen kirvelyn lisäksi kärsimään myös toisten naljailusta. Siksi minä välttelin lumisen maan aikana menemästä piiskakoivujen luo, ettei vaan kukaan jäljet nähnyt olisi luullut minun käyneen hakemassa vitsan.

    Jälkeenpäin ajatellen kuri oli tiukka. Lapsena minä kuitenkin vertasin itseäni naapurin poikiin, jotka saivat saparolleen tuon tuostakin ja minulla oli myös serkkuja, joita piiskattiin ahkerasti. Siihen nähden minusta ei tuntunut ollenkaan sille, että minua olisi kasvatettu ankarasti.
     
  8. Urgo66 Vierailija

    Oliko ikinä niin, että äitisi perusteli piiskoja muiden kuullen. Esim. Minnamarjo on usein tuhma, kun tykkää saada piiskaa. Tai jotain muita perusteluja. Siinä on ainakin itselle on posket tosi punaisina.

    Itse muistan ainakin, että muille perusteltiin piiskoja.
     
  9. vierailija Vierailija

    Helposti pysyi, isä repi housuni alas, sitten hän istui ja veti minut seisomaan eteensä ja lukitsi jalkani omien reisiensä väliin. Lopuksi hän väänsi minut tiukasti vasempaan kainaloonsa. Tähän asti kaikki tapahtui uskomattomalla nopeudella, en edes 17-vuotiaana, kerennyt juuri vastaan laittamaan. Tuo ote on sen verran pirullinen, että siitä ei pysty irtautumaan vaikka olisi voimiltaan isänsä veroinen. Tietenkin itse piiskaaminen sai minut sellaiseen paniikkiin, että järjellinen rimpuilu meni aivan sekaisin.

    Tietenkin papan auktoriteetti ja piiskaamisen yleisyys olivat omiaan auttamaan asiassa. Kyllä 60- ja 70-luvuilla jopa lukioikäiset pojat saivat piiskaa, jos sellainen oli ilmoitettu, niin vaikea sitä oli välttää.
     
  10. vierailija20 Vierailija


    Menitkö siis isona saamaan ihan vapaaehtoisesti? Piiskaus ei varmaankaan polvien päällä poikittain onnistunut? Ja sillonkin paruit? Joko silloin jo oli menkat?
     
  11. strykpojke Vierailija

    Vihdoinkin joku kirjoitti jotain!Olen katsonut tämä sivu tuhatta kertaa mutta minä haluaisin että Minnamarjo kirjoittaisin jotain!
     
  12. vierailija Vierailija

    Muistan kun menin ujona poikana armeijaan 70-luvulla ja kohta kävi niin, että yksi hyvin roteva alokas uhkasi antaa minulle vyöremmillä paljaalle perseelle. Meikäläiseltä meni luu kurkkuun heti ja muutuin suunnilleen näkymättömäksi. Varmasti kaikki tilanteen nähneet tajusivat miten siinä kävi. Ja tuo uhkaus vaikutti minuun jonkin verran koko palveluksen ajan.

    Jälkeen päin olen miettinyt, että olisiko tuollainen selkäsauna ollut edes mahdollista. Tuskinpa kukaan pystyy ikäkaveriaan tuolla tavalla pieksämään, jos toinen tohtii itseään puolustaa. Luulisi myös, että tupakaverit olisivat nousseet puolustamaan minua.

    Uskon tuon tapauksen kuitenkin vaikuttaneen minuun pysyvästikin, sillä punastun ja vaivaudun totaalisesti, jos minua uhataan piiskaamisella, olkoon se vaikka kuinka leikkipuhetta.
     
  13. Vieraileva Vierailija

    Minusta tuntuu hieman oudolle, kun täällä kirjoitetaan paljonkin siitä, miten ennen aikaan vielä teini-ikäisiä piiskattiin ja jotkut sanovat sen olleen yleistäkin. Minä olen 1960-luvun lapsi ja omat kokemukseni asiasta ovat erilaisia. Voisiko olla, että piiskauskulttuurissa oli alueellisia eroja, mutta ainakin minun kotiseudullani Keski-Suomessa piiska oli ennen kaikkea varhaiskasvatusväline. Alle kouluikäiset saivat useimmissa perheissä vitsaa jos kiukuttelivat joutavia, eivät totelleet tai tekivät pahoja. Kansakoulu/ala-asteikäistenkin kurittaminen oli vielä normaalia kasvatusta, mutta jos joku sai selkäänsä vielä silloin kun karvat alkoivat jo kasvaa, oli se poikkeus.

    Minullekin alettiin antaa risua jo ihan pienenä poikana, varmaan 3-4 -vuotiaana. Ei piiskaaminen kuitenkaan ollut silloin muuta kuin muutama pikku räpsy, sen verran että tenava vähän säikähti. Silti piti huutaa kuin hinaaja ja rimpuilla minkä pystyi jo silloin kun housuja alettiin alas laskemaan. Myöhemmin komento muuttui niin, että jos hangoitteli vastaan housuja riisuttaessa, joutui sen tekemään itse. Se oli vielä pahempaa,
    niin et
    tä minä sitten seisoin kiltisti aloillani äidin edessä tämän pudottaessa housuni nilkkoihin. Tavallisen kiltti poika olin, enkä juurikaan tahallisia ilkiöitä tehnyt. Piiskaaminen pelotti ja hävettikin sen verran, etten tieten tahtoen alkanut selkääni ottamaan. Silti vielä kouluiässä äiti sai
    joskus s
    yyn ottaa minut polville poikittain ja kun syy löytyi, ei hän yleensä jättänyt sitä käyttämättä. En muista oliko syntymäpäivä jo mennyt, mutta sinä kesänä minä viimeisen kerran selkääni sain kun 11 täytin. Jotain minä äidille vastaan pullikoin ja miehekkäästi höystin sanomisia voimasanoilla. Sitten ei ollut enää yhtään miehekäs olo kun äiti haki risun ja piiskasi.

    Jos piiskaan saikin isompana harvemmin, annettiin risua sen verran reippaammin, että se myös sattui. Ei mitään sellaisia selkäsaunoja, ettei istuman olisi pystynyt, mutta ihan riittävästi vitsa silti paljaalla pyllyllä kirpaisi. Itku ja parku tuli piankin kun koivuniemen herra alkoi paljasta paikkaa pehmittää. Juuri niin kuin Minnamarjo sanoi, muutamat ensimmäiset lyönnit tuntuivat erillisinä ja sitten niitä ei enää erottanut toisistaan. Käsi hakeutui vaistomaisesti piiskattavan paikan suojaksi, mutta äiti tarttui siihen kiinni ja piti sekä käden että koko pojan aloillaan. Potkimisesta minulla ei ole mitään mielikuvaa, mutta jotenkin sitä koetti vartaloa kiemurrella.

    Olohuoneen nurkka oli kyllä tuttu paikka, mutta ei sinne piiskauksen jälkeen tarvinnut mennä. Kun oli polvilta pois päässyt ja housut taas ylhäällä, oli asia loppuun käsitelty. Eipä selkäsaunoista jälkeenpäin puhuttakaan, paitsi isälle saatettiin kertoa, jos tämä ei ollut kuritettaessa kotona.
     
  14. strykpojke Vierailija

    Jos joku vapaa nainen joka on ikäinen 50 - 70 vuotta ja kiinnostunut anna eli saada piiskaa ja muuttaa tänne asumaan sinun ja minun elämän loppuun saakka olet terveettullut tänne!Minä olen erittäin yksinäinen poikamies joka mielummin saada piiskaa mutta voin antaakin jos haluat saada piiskaa!En ole mitän köyhä mies!
     
  15. Näin Ennen Vierailija

    Ennen vanhaan tappelut oli erilaisia, säänöissä kiellettiin potkiminen, maassa olevaa ei saanut lyödä. Yleensä toinen tunnusti häviönsä, jos hänen hartiansa painoi maahan. Mutta "oikeaoppinen" piiskan antaminen oli luvallista, vitsan antamista paljaalle pyllylle ei pidetty paheksuttavana. Se että pystyi toisen piiskaamaan, antoi oikeuden käyttää vitsaa. Asenteista johtui, että isokin poika voi saada vielä piiskaa.

    Olin lukiossa, mutta holtiton koulun käynnin suhteen. Äiti oli leski ja kutsui 6 vuotta vanhemman veljeni neuvonpitoon. Salassa neuvottelivat. Päätös tuli kyllä heti selväksi, kun veli astui huoneeseeni. Hän oli käärinyt hihansa ja kantoi mukanaam melkoista koivupiiskaa.

    Rehellisellä pelillä käytiin matsia, ei nyrkkiä, ei hampaita eikä potkuja. Ei sittenkään, vaikka tajusin häviäväni ottelun. Varmaan minulta jo siinä vaiheessa pääsi jonkinlainen parahdus. Piiskauksen aikana kyllä marisin, häpeästä ja kivusta. Eikä veljeni tarvinnut piiskausta lopettaa, ennen kuin minä lupasin käydä kunnolla koulua. Sellainen oli etiketti ennen vanhaan.

    Varmasti ihan aikuinen mieskin on piiskaa saanut, mutta ei se ollut pahoinpitelyä, vaan rehellinen kurinpalautus. Piiskaaminen ei ollut tappelua, eikä siitä voinut valitusta tehdä. Eikä sivulliset tilanteeseen puuttuneet, koska toimitus oli yleisesti hyväksytty.
     
  16. vierailija Vierailija

    Minä tiedän lukuisia poikia, jotka saivat 70- ja 80-luvuilla vielä selkäsaunoja, seassa on jopa lukiopoikia. Kun otetaan huomioon vielä luokkien tuplaus, niin porukassa oli huomattavan vanhoja. Joillakin paikkakunnilla asiasta kuiskittiin salaa, saattoi johtua siitä, että piiskatut olivat isoja kooltaan ja ilmeisiä luunyrkkejä. Joillakin paikkakunnilla pojat saattoivat ihan itse ottaa asian puheeksi, ei se tuntunut heitä sen kummemmin hetkauttavan. Sitä en tiedä ottivatko jotkut vapaaehtoisesti selkäsaunan, mutta osien puheista kävi ilmi, että piiskaa annettiin väkipakolla. Kurittaja saattoi olla myös vanhempi veli.

    Ilmeisesti piiskaaminen loppui siihen, että se ei enää onnistunut, mutta varmasti löytyy tapauksia, että aikuisen kirjoissa kulkeva perillinen on vielä piiskasaunan saanut. Omasta isästäni sanoisin, että varmasti olisi remmi heilunut pitkään, jos papalla olisi papua riittänyt.
     
  17. Sami Vierailija

    Minä muistan kun Suomen maassa astui voimaan lastenkurituskielto.

    Minä ja kaksosveljeni synnyttiin 1973. Tukkapöllyä saatiin tai jouduttiin nurkkaan seisomaan kun oltiin tuhmia poikia. Joskus harvemmin saatiin myös risupiiskaa. Me oltiin 10-vuotiaita neljäsluokkalaisia kun uusi laki tuli voimaan. Olimme siitä kuulleet ja opettajakin valisti asiasta koulussa. Velipojan kanssa ihmeteltiin, voisiko se oikeasti tarkoittaa sitä, me voitaisiin tehdä ihan mitä vain eikä meitä saisi edes tukistaa. Kun ilmeni, että juuri sitä se merkitsi, tuntui se ihmeelliselle. Ei kielto käytännössä meidän elämäämme paljoa muuttanut, sillä harvoin meitä enää "isoina poikina" oli kuritettu. Joskus oli vielä tukkapöllyä annettu, mutta siitä oli jo hetken aikaa, kun kumpikaan meistä oli selkäänsä saanut. Sekin mahdollisuus oli kuitenkin täytynyt aina pitää mielessä, sillä eivät pihakoivut olleet mihinkään kadonneet ja äkkiä sieltä olisi vitsa haettu, jos äiti tai isä vain olisi niin päättänyt.

    Äiti ja isä pitivät ihan hölmönä lakia, joka kielsi vanhempia kurittamasta omia lapsiaan. He olivat kuitenkin lainkuuliaisia kansalaisia ja noudattivat sitä. 1.1.1984 jälkeen ei meitä kertaakaan tukistettu piiskaamisesta puhumattakaan. Uutena rangaistuksena tuli sitten käyttöön aresti omassa huoneessa. Se ei aina kovin paha juttu ollut, sillä olihan siellä kaikenlaista ajanvietettä. Arestiin joutuessaan ei vain yleensä tiennyt kauanko siellä joutuisi olemaan; puoli tuntia, tunnin, koko illan...
     
  18. vierailija Vierailija

     
  19. Vierailija Vierailija

    Perheen nuorimmaisena totuin siihen, että isompia lapsia piiskattiin. Piiska oli kaiken aikaa esillä jossakin uunin nurkassa ja kun meitä oli 7, niin se oli ahkerassa käytössä. Itse sain maistella sitä ihanuutta ensimmäistä kertaa n. 5 -6 vuotiaana, kun olin kastellut sänkyni. Sänky kastui sitten aika usein ja piiskaa alkoi saamaan muistakin syistä. Olin jo tottunut siihen piiskaukseen, kun olin sitä sivusta seurannut enkä sitä niin kovin silloin noteerannut, mutta se loppui sitten n. 15 vuotiaana. (olin silloin jo melkein keskikoulun lopettanut) Omille lapsille en ikinä antanut piiskaa, kun se ei enää siihen aikaan ollut niin suosisossa.
     
  20. vierailija Vierailija

    Meidän kylässä oli oikein ison kokoinen mies. Sen poika oli mun luokallani se kertoili kuulumisia heiltä. Isä oli viikon loppuna järjestyksen valvojana tanssi
    lavalla. Siellä tuli pieni tappelu ja tämän pojan isä antoi aikuisille miehille selkään
    Heistä ei ollut miehen vastusta sille ukolle, siis kaverini isälle. Seuraavalla tunnilla ovi revittiin auki ja sen pojan isä tuli ovesta luokkaan (helvetin iso ja riski mies). Taneli tulee mun mukaani nyt ja sillä on loppu viikko vapaata koulusta, sillä on takapuoli siinä kunnossa että ei pääse kouluun sanoi se ukko ja ne lähtivät pois luokasta. On se helvetin hyvä kun ei ole sulo mun isäni sanoi joku poika luokasta.
    Tämä tapahtui joskus 70 luvulla ja se poika sai vielä aikusena miehenä selkäänsä
    isältään. Se itse kertoili mulle ei ole sillä kanttia laittaa sille ukolle vastaan.
     
  21. vierailija Vierailija

    "Siellä tuli pieni tappelu ja tämän pojan isä antoi aikuisille miehille selkään" Tarkoittaako tuo selkään antaminen, että järjestysmies remmin kanssa piiskasi yksitellen aikuiset miehet?
     
  22. vierailija Vierailija

    EI, Vaan nyrkillä hakkasi eli pudotti sen ukon, Se ukko oli aikanaan kova ukko ei
    sille vastusta löytynyt. Rauha hänen muistolleen.
     
  23. vierailija Vierailija

    Minä olin penskana melko tekeväinen ja kerkeävä. Jos vanhemmat lähtivät pois kotoa, niin he siirsivät vastuun asioista vanhemmalle veljelle, minun valvomiseni mainittiin ihan nimeltä. Se oli varmaan ihan järkevää, kun minä olin kysymyksessä.

    Kerran veljen ollessa armeijassa hänet määrättiin minulle kaitsijaksi viikonlopun ajaksi, minä olin silloin 16 v. Kohta minä aloin käyttää tilannetta hyväkseni, siitä huolimatta, että veli tavallisesti hermostuessaan tyrkkäsi nyrkillä minua kylkiluihin. Nyt hän ei kuitenkaan tyrkännyt, vaan ilmoitti isän sanoneen, että veli ei saa lyödä minua nyrkillä, mutta piiskaa saa antaa tarvittaessa.

    Minulta pääsi röhönauru, jopa lähestulkoon aito sellainen. Veli marssi ulos ja palasi kohta koivupiiskan kanssa. Minä en puhunut mitään vaan soitin Jorelle – kylän pahalle pojalla. Me suunnitttelimme viikonlopun menoja. Veli kuuli puheeni ja vaati minua perumaan menoni, sillä Jore oli niitä poikia, jonka kanssa minä en saanut hengailla. En minä mitään perumaan ruvennut, tiedossa oli menoa ja meininkiä.

    Veli alkoi tietenkin pullistelemaan, että varmasti perut, viimeistään sen jälkeen kun hän on minut piiskannut. Minä ilmoitin, että siitä hommasta ei tule muuta kuin sinulle hiki. Olihan veli minua isompi ja varmasti voimakkaampi, mutta olin varma, että piiskaaminen ei ollut niin helppoa kuin veli luuli, eikä minulla varmasti ollut mitään hätää.

    Veli ei kauaa kakistellut vaan tarttui heti toimeen. Selvästi se yritti mua mahalleni polviensa päälle, se oli aika naurettava yritys. Olimme nujunneet jo muutaman minuutin, kun veljeni vetäisi verkkarini nilkkoihin. Minun oli potkittava housut kokonaan jaloista, että pystyin vapaasti taistelemaan. Verkkarien menetys oli ensimmäinen selvä takaisku ja se kieltämättä hieman huolestutti minua, oli noloa kamppailla alkkareilla kun vastustaja oli täysissä pukeissa.

    Seuraavat viisi minuuttia kului siihen, että veli kaatoi minut ainavaan uudestaan alleen ja alkoi heti repimään minulta alkkareita pois. Minä kuitenkin hirmuisin ponnisteluin onnistuin vapautumaan hänen altaan, mutta kohta olin taas siellä.
    Olin niin uuvuksissa, että silmissä mustaa näytti, nyt oli ainut konsti viheltää peli poikki. Ehdotin, että eikö tämä jo riitä. Silloin veli nousi päältäni ja minä kömmin ylös. Mutta salamana veli sieppasi minusta ristivyön ja samassa makasin hänen vasemman polvensa päällä ja oikealla jalallaan hän lukitsi minun koipeni. Vasemmalla kädellään hän piti minut aloillaan ja väänsi vielä oikean käteni seläni taakse. Alkkarini hän painoi alas niin, että räsähtely kuului.

    En jaksanut enää ponnistella, vaan päätin antautua ja jollakin epämääräisellä lauseella ilmoittaa, että hän oli voittanut.

    Mutta silloin alkoi vitsa räpsähdellä pakaroillani ja sen käyttäjällä tuntui olevan voimaa jäljellä. Mitään ei ollut tehtävissä, minut oli voitettu väsyttämällä, en jaksanut muuttakui haataa ja ulahdella. Veljellinen piiskaus jatkui niin kauan, että minultä pääsi parku.
    -Kun lupaat soittaa Jorelle ja perua menosi, niin minä lopetan tämän. Minun oli pakko luvata ja veli päästi minut otteestaan.

    Olisi luullut, että tauksesta tulisi paha lovi suhteeseemme, mutta ei. Minä olin kuuliainen pikkuveli, oli jopa hienoa omistaa noin vahva veli, vaikka asiasta ei kehdannut kenellekään kertoa.


    Vielä aikuisenakin olen katsellut veljeni armeija-aikaisia kuvia ja todennut, että se on aika riskin ja päättäväisen näköinen jätkä. Onhan se riski vieläkin, pari vuotta sitten humalassa mitattiin haban vahvuutta, sillä se oli 1,4 kertaa niin vahva kuin minulla. Minä selitin sille, että joillakin kertyy käsivarsiin vettä ja rasvaa, että tiedäthän sinä nuo nollavoimamummot, joilla on isompi hauis kuin sinulla. Veli tyytyi selitykseen, eikä halunnut muita testejä.
     
  24. vierailija Vierailija

    Oliko Tanelin takapuoli kipeä aikuisenakin saatujen selkäsaunojen jälkeen, vai hutkiko ukko maa poikaansakin nyrkillä?
     
  25. Estelle Vierailija

    Kyllä se ankaraa oli, jopa tuon ajan (1960- ja 1970-lukujen taite) mittapuun mukaan. Tosin kuria ja järjestystä ylläpidettiin tuolloin aika yleisesti ruumiillisella kurituksella, ainakin siellä päin missä minä asuin, mutta minulle on kyllä jäänyt vahva tunne siitä, että meidän kodissamme oli vielä kovempi komento kuin kaikkien muiden kavereitteni kotona. Vitsaa tuli hyvin herkästi ja kun sitä tuli, niin sitä tuli sellaisella perusteellisuudella, että oppi meni aivan varmasti perille.

    Remmillä en ole koskaan saanut selkääni, sen sijaan pajuvitsa on minulle tuttuakin tutumpi. Pienempänä vitsat käytiin hakemassa yhdessä äidin kanssa - toki joskus harvoin isän kanssa - mutta noin kuusivuotiaasta lähtien vitsojen haku jäi yksin rangaistavan harteille. Hakuhomma piti hoitaa nopeasti, sillä turhasta viivyttelystä tuli vain lisävaikeuksia. Mutta vaikka piti toimia nopeasti, niin "laadusta" ei kuitenkaan saanut tinkiä. Kunnollisten pajunoksien tuli olla riittävän paksuja, mutta ennen kaikkea riittävän taipuisia. Äiti tietenkin tarkasteli niitä kriittisesti ennen varsinaista käyttöönottoa. Kannatti kerralla tuoda sellaiset vitsat, että ne kelpasivat äidin tarkoitusperiin, sillä muuten "lisävaikeudet" olivat täysin itsestään selvä asia. Vähän iästä riippuen pajunoksia tuli tuoda 2-6.

    Koska äiti hoiti kurituksen aina riittävällä ankaruudella ja "ansioitteni mukaan", niin kyllä joka kerta selkäsauna jätti ihoon jäljet. Eivätkä ne mitään pikkuviiruja olleet, vaan ihoon nousi ihan kunnon "makkaroita". Jos vitsat sivalsivat ihan samaan kohtaa useamman kerran, kuten useinmiten kävi, niin ihoa meni rikki.

    Niin että kyllä, melkoiset paukamat olivat peffassa. Tähän liittyen täytyy vielä todeta, että toki pakarat aina saivat systemaattisen vitsakäsittelyn, niin ehkä kaikkein suurin osa äidin tai isän kasvatuksellisesta ankaruudesta kohdistui reisiin. Ja olihan siinä alaa piiskata, kun ajattelee koko sitä aluetta pakaroiden ja polvitaipeen välillä. Voin kai jonkinlaisena "kokemusasiantuntijana" sanoa, että reisillä piiska kirveli vielä kipeämmin kuin pakaroilla. Äitini oli varmaan omista lapsuudenkokemuksista omaksunut sen, että riittävän tiukkaan kurinpitoon kuului myös se, että reidet piiskattiin koko alalta systemaattisesti. Tämä näkyi myös kielenkäytössä. Kaikki kurituksella uhkaamiset olivat muotoa "oleppas kunnolla tai tulee vitsaa kintuille" ja kun äidin ärsytyskynnyksen oli onnistunut ylittämään, niin käsky kuului "käy tuolla ojalla (ojan varressa kasvoi pajuja, josta piiskausvälineet käytiin noutamassa) hakemassa vitsat kintuillesi".

    Eli kipeänä oli muutkin paikat kuin pelkät pakarat. Ja kesäisin oli äärimmäisen noloa pitää shortseja jalassa kun kaikki saattoi nähdä selvästi, että olin taas ollut tuhma tyttö.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti