Hae Anna.fi-sivustolta

Te, jotka olette saaneet piiskaa pienenä?

Viestiketju osiossa 'Kasvatus' , käynnistäjänä emma, 10.07.2006.

  1. Minnamarjo Vierailija

    Noin viisi ensimmäistä sivallusta muistuvat mieleen yksittäisinä. Sen jälkeen polte ja kipu oli jo niin tuntuvaa, ettei yksittäisiä lyöntejä enää erottanut. Keskitytin vain parkumiseen ja toistamaan vakiolausetta eli "Anteeksi, anteeksi mie olen jo kiltti ja nöyrä! Tätä siis toistelin sen minkä parkumiselta pystyin. Eihän se mitään auttanut tuossa vaiheessa vaan äiti jatkoi juuri niin kauan kuin oli ajatellut.

    Kyllä se vitsa polttaa ihan yhtä lujaan niin lapsena kuin teininä. En minä ainakaan mitää eroa muista. Totta on kyllä se, että äiti piiskasi isompana paljon lujempaa ja pidempään kuin pikkutyttönä. Osasyynä lieni myös se, että silloin sain sitten piiskaa jo sellaisista syistä mistä olin jo monesti aiemminkin saanut.

    En ollut koskaan parkumatta tai edes yrittänyt esittää mitään "isoa" tyttöä. Ei olisi onnistunut ja sitä paitsi kun viimeiset piiskani sain niin olin jo oikeasti isotyttö. Olin vain niin tottunut ja siten alistunut piiskaamiseen, ettei mieleeni edes tullut vastustaa äitiä vaikka olisn siihen fyysisesti jo pystynytkin.
     
  2. strykpojke Vierailija

    Se on tuo että joudun alistua ja tulla nöyryytetty joka tekee minua aivan hulluna!Niin kiimainen että joudun printata sinun kertomuksia ylös ja ottaa ne mukaan sängyssä ja runkata!Minä kyllä pystyn vaikka ei kukaan usko piiskaa minua oikein kovaa ja tehnyt se tuhatta kertaa ja fantasionut että joku ankara isä eli äiti piiskanut minua mutta minun pakarat ja reidet on tottunut että en tunne just mitään ja se väri joka tule häipyy nopeasti vaikka pakarat ovat lihanpunaisia kuin piiskaus on ohi!
     
  3. vierailija20 Vierailija


    Miten pysyit piiskatessa paikallasi? varmaan myös potkut ilmaan. Varmaan viimeisissä piiskauksessa olit" vapaa ehtoisesti" pylly paljaana? Eikö edes kovakaan parkuminen lopettanut piiskausta? Kauanko yleensä piiskaa kesti? Viimeisimmissä piiskauksissa ilmeisesti oli vaan helpomimpi ottaa piiskaa kuin kuunnella haukkuminen? Jos olit siihen tottunut?
     
  4. vierailija20 Vierailija


    Niin sitä vielä... usein jo teini-iässä jo helpommin kestää parkumatta. Miten jos oli jo menkat saitko silloin vielä piiskaa? Minkä pituinen vitsa oli? Entä paksuus? Saitko teininä niin että olit vatsallasi sängyllä?
     
  5. strykpojke Vierailija

    Ja minä haluan kysyä kun olen lukenut monta kertaa että oli Ruotsissa että rangaistuksen jälkeen jouduitko kiittää rangaistuksesta ja vielä pyydää anteeksi kun sinä ollut tuhma?Olen lukenut että joutuisivat seisoa paljalle polvella ja kiittää että he oli saanut piiskaa?Se on tuo nöyryttäminen joka saa minua kiimainen!
     
  6. strykpojke Vierailija

    Minä olen käynyt täällä 100 kertaa tämä viimeinen vuorokautta ja katsonut jos sinä olet kirjoittanut mitään!Kun sinä peilasin sinua ja katsoivat raitoja peilissä,tulitko sinä silloin koskaan kiimainen?
     
  7. 1970-luvulla alkoivat puhallella lasten kasvatuksessa pikku hiljaa uudet tuulet, mutta eivät ne meidän kotiseudulle olleet vielä yltäneet. Perinteiset arvot olivat kunniassa ja lapset kasvatettiin perinteiseen tapaan. Minä olin vanhempieni ainoa lapsi ja silmäterä. Minusta pidettiin hyvää huolta ja huolenpitoon kuului myös kuri. Tottelemattomuudesta ja huonosta käytöksestä rangaistiin. Tavallisesti rangaistus oli tukkapöllyä ja/tai nurkassa seisomista, mutta kyllä minua joskus piiskattiinkin. Isäkin antoi joskus selkään, mutta tavallisemmin risua heilutteli äiti.

    Meidän ja eteläpuolen naapurin tonttien rajalla kasvoi rivi koivuja. Ne olivat kummankin perheen yhteiset piiskapuut. Niistä otettiin vitsat sekä minulle että naapurin kahdelle pojalle, jotka olivat parhaat kaverini. Heti kun kynnelle kykenin, oli minun itse piiskat haettava ja samanlainen komento oli naapurissakin. Vaikeaa risun noutaminen oli, mutta pakko mikä pakko. Toisaalta komento hakea vitsa ei aina merkinnyt varmaa selkäsaunaa. Useamman kerran onnistuin pääsemään
    pälkähästä
    puhumalla vielä silloin, kun äiti tai isä istui jo piiska kädessä valmiina ottamaan pojan polvilleen. Silloin kun selitykset eivät tehonneet, ei auttanut muu kuin tipauttaa housut kinttuihin, vaikkei ollut helppoa sekään.

    Selkäsaunat eivät olleet kovia, mutta kyllä itku tuli aina ihan teeskentelemättä. En minä tosin yrittänytkään itkua pidätellä, sillä uskoin sen auttavan pääsemään pois äidin tai isän polvilta. Saattoi niin olla, sillä yleensä risu lakkasi rapsahtelemasta takamuksille pian sen jälkeen kun parkumaan alkoi.

    11 vuotiaana antoi äiti minulle viimeisen kerran selkään. Se ikäkausi oli yleensäkin eräänlainen taitekohta. Alle 10 vuotiaiden poikien piiskaaminen oli niin tavallista, ettei selkään saaminen ollut erityinen häpeän aihe, vaikka se aina nolottikin. Sen jälkeen yhä harvempi sai enää piiskaa ja jos tieto kurituksesta pääsi leviämään, joutui takapuolen kirvelyn lisäksi kärsimään myös toisten naljailusta. Siksi minä välttelin lumisen maan aikana menemästä piiskakoivujen luo, ettei vaan kukaan jäljet nähnyt olisi luullut minun käyneen hakemassa vitsan.

    Jälkeenpäin ajatellen kuri oli tiukka. Lapsena minä kuitenkin vertasin itseäni naapurin poikiin, jotka saivat saparolleen tuon tuostakin ja minulla oli myös serkkuja, joita piiskattiin ahkerasti. Siihen nähden minusta ei tuntunut ollenkaan sille, että minua olisi kasvatettu ankarasti.
     
  8. Urgo66 Vierailija

    Oliko ikinä niin, että äitisi perusteli piiskoja muiden kuullen. Esim. Minnamarjo on usein tuhma, kun tykkää saada piiskaa. Tai jotain muita perusteluja. Siinä on ainakin itselle on posket tosi punaisina.

    Itse muistan ainakin, että muille perusteltiin piiskoja.
     
  9. vierailija Vierailija

    Helposti pysyi, isä repi housuni alas, sitten hän istui ja veti minut seisomaan eteensä ja lukitsi jalkani omien reisiensä väliin. Lopuksi hän väänsi minut tiukasti vasempaan kainaloonsa. Tähän asti kaikki tapahtui uskomattomalla nopeudella, en edes 17-vuotiaana, kerennyt juuri vastaan laittamaan. Tuo ote on sen verran pirullinen, että siitä ei pysty irtautumaan vaikka olisi voimiltaan isänsä veroinen. Tietenkin itse piiskaaminen sai minut sellaiseen paniikkiin, että järjellinen rimpuilu meni aivan sekaisin.

    Tietenkin papan auktoriteetti ja piiskaamisen yleisyys olivat omiaan auttamaan asiassa. Kyllä 60- ja 70-luvuilla jopa lukioikäiset pojat saivat piiskaa, jos sellainen oli ilmoitettu, niin vaikea sitä oli välttää.
     
  10. vierailija20 Vierailija


    Menitkö siis isona saamaan ihan vapaaehtoisesti? Piiskaus ei varmaankaan polvien päällä poikittain onnistunut? Ja sillonkin paruit? Joko silloin jo oli menkat?
     
  11. strykpojke Vierailija

    Vihdoinkin joku kirjoitti jotain!Olen katsonut tämä sivu tuhatta kertaa mutta minä haluaisin että Minnamarjo kirjoittaisin jotain!
     
  12. vierailija Vierailija

    Muistan kun menin ujona poikana armeijaan 70-luvulla ja kohta kävi niin, että yksi hyvin roteva alokas uhkasi antaa minulle vyöremmillä paljaalle perseelle. Meikäläiseltä meni luu kurkkuun heti ja muutuin suunnilleen näkymättömäksi. Varmasti kaikki tilanteen nähneet tajusivat miten siinä kävi. Ja tuo uhkaus vaikutti minuun jonkin verran koko palveluksen ajan.

    Jälkeen päin olen miettinyt, että olisiko tuollainen selkäsauna ollut edes mahdollista. Tuskinpa kukaan pystyy ikäkaveriaan tuolla tavalla pieksämään, jos toinen tohtii itseään puolustaa. Luulisi myös, että tupakaverit olisivat nousseet puolustamaan minua.

    Uskon tuon tapauksen kuitenkin vaikuttaneen minuun pysyvästikin, sillä punastun ja vaivaudun totaalisesti, jos minua uhataan piiskaamisella, olkoon se vaikka kuinka leikkipuhetta.
     
  13. Vieraileva Vierailija

    Minusta tuntuu hieman oudolle, kun täällä kirjoitetaan paljonkin siitä, miten ennen aikaan vielä teini-ikäisiä piiskattiin ja jotkut sanovat sen olleen yleistäkin. Minä olen 1960-luvun lapsi ja omat kokemukseni asiasta ovat erilaisia. Voisiko olla, että piiskauskulttuurissa oli alueellisia eroja, mutta ainakin minun kotiseudullani Keski-Suomessa piiska oli ennen kaikkea varhaiskasvatusväline. Alle kouluikäiset saivat useimmissa perheissä vitsaa jos kiukuttelivat joutavia, eivät totelleet tai tekivät pahoja. Kansakoulu/ala-asteikäistenkin kurittaminen oli vielä normaalia kasvatusta, mutta jos joku sai selkäänsä vielä silloin kun karvat alkoivat jo kasvaa, oli se poikkeus.

    Minullekin alettiin antaa risua jo ihan pienenä poikana, varmaan 3-4 -vuotiaana. Ei piiskaaminen kuitenkaan ollut silloin muuta kuin muutama pikku räpsy, sen verran että tenava vähän säikähti. Silti piti huutaa kuin hinaaja ja rimpuilla minkä pystyi jo silloin kun housuja alettiin alas laskemaan. Myöhemmin komento muuttui niin, että jos hangoitteli vastaan housuja riisuttaessa, joutui sen tekemään itse. Se oli vielä pahempaa,
    niin et
    tä minä sitten seisoin kiltisti aloillani äidin edessä tämän pudottaessa housuni nilkkoihin. Tavallisen kiltti poika olin, enkä juurikaan tahallisia ilkiöitä tehnyt. Piiskaaminen pelotti ja hävettikin sen verran, etten tieten tahtoen alkanut selkääni ottamaan. Silti vielä kouluiässä äiti sai
    joskus s
    yyn ottaa minut polville poikittain ja kun syy löytyi, ei hän yleensä jättänyt sitä käyttämättä. En muista oliko syntymäpäivä jo mennyt, mutta sinä kesänä minä viimeisen kerran selkääni sain kun 11 täytin. Jotain minä äidille vastaan pullikoin ja miehekkäästi höystin sanomisia voimasanoilla. Sitten ei ollut enää yhtään miehekäs olo kun äiti haki risun ja piiskasi.

    Jos piiskaan saikin isompana harvemmin, annettiin risua sen verran reippaammin, että se myös sattui. Ei mitään sellaisia selkäsaunoja, ettei istuman olisi pystynyt, mutta ihan riittävästi vitsa silti paljaalla pyllyllä kirpaisi. Itku ja parku tuli piankin kun koivuniemen herra alkoi paljasta paikkaa pehmittää. Juuri niin kuin Minnamarjo sanoi, muutamat ensimmäiset lyönnit tuntuivat erillisinä ja sitten niitä ei enää erottanut toisistaan. Käsi hakeutui vaistomaisesti piiskattavan paikan suojaksi, mutta äiti tarttui siihen kiinni ja piti sekä käden että koko pojan aloillaan. Potkimisesta minulla ei ole mitään mielikuvaa, mutta jotenkin sitä koetti vartaloa kiemurrella.

    Olohuoneen nurkka oli kyllä tuttu paikka, mutta ei sinne piiskauksen jälkeen tarvinnut mennä. Kun oli polvilta pois päässyt ja housut taas ylhäällä, oli asia loppuun käsitelty. Eipä selkäsaunoista jälkeenpäin puhuttakaan, paitsi isälle saatettiin kertoa, jos tämä ei ollut kuritettaessa kotona.
     
  14. strykpojke Vierailija

    Jos joku vapaa nainen joka on ikäinen 50 - 70 vuotta ja kiinnostunut anna eli saada piiskaa ja muuttaa tänne asumaan sinun ja minun elämän loppuun saakka olet terveettullut tänne!Minä olen erittäin yksinäinen poikamies joka mielummin saada piiskaa mutta voin antaakin jos haluat saada piiskaa!En ole mitän köyhä mies!
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti