Hae Anna.fi-sivustolta

Te, jotka olette saaneet piiskaa pienenä?

Viestiketju osiossa 'Kasvatus' , käynnistäjänä emma, 10.07.2006.

  1. vierailija Vierailija

    Suomessa kuritusväkivalta kiellettiin 1984. Onko meillä siis aihetta röyhistellä rintaamme?

    On, sillä kuritusväkivalta on meillä laskenut dramaattisesti koko 2000-luvun. Juuri kukaan ei enää piiskaa lastaan, mutta toisaalta huolestuttavan moni tukistaa lastaan eikä miellä sitä väkivallaksi. Lastensuojelun keskusliiton vuoden 2017 kuritusväkivaltaselvityksessä Piiskasta jäähypenkkiin viidesosa vanhemmista kertoi tukistavansa lastaan ja kolmasosa vanhemmista hyväksyi tukistamisen kasvatuskeinona.

    Ajatteliko isä ikinä tekevänstä väärin? Uskon niin. Mutta luulen hänen myös ajatelleen, että oli suorastaan hänen velvollisuutensa kasvattaa niin, koska se oli ainoa tapa, jonka hän oli oppinut. Meidän suhteeseemme väkivalta jätti jäljet. Aloin vihata häntä joka kerta enemmän. Myös kunnioitus häntä kohtaan rapisi. Rakensin häntä vastaan suojamuurin, jonka taakse hän ei enää ikinä päässyt. Hän menetti tyttärensä.

    Olisi tekopyhää väittää, ettei ruumiillinen kuritus, jota lapsena sain, ole näkynyt omien lasteni kasvatuksessa mitenkään. Kun lapset olivat taaperoita, tuli hetkiä, jolloin kaikki tuntui ylivoimaiselta. Selkärankareaktio oli tehdä jotakin väkivaltaista. Tunnistin tuon sukupolvien takaa nousevan impulssin pakotuksen kädessä, joka nousi kuin läimäistäkseen. Ymmärsin, että minun oli noina hetkinä parempi poistua paikalta (vähintään henkisesti) ja puhallella pari kertaa ulospäin.

    On yhtä vähän syytä hyväksyä kuritusväkivalta kuin mikään muukaan väkivalta. Se on aina loukkaus lapsen, puolustuskyvyttömän pienen ihmisen ruumiillista koskemattomuutta vastaan. Kasvatukseen on runsaasti parempia, kannustavampia keinoja. Vinkkejä esimerkiksi täällä: Kasvata kannustaen!
     
  2. Jari Vierailija

    Minä olin piiskausiässä 1970-luvulla. Se oli murrosaikaa, jolloin suhtautuminen ruumiillisen kurituksen oli muuttumassa. Jotkut vastustivat sitä jyrkästi, toiset kannattivat edelleen vanhoja kasvatusmenetelmiä. Harmikseni vanhempani kuuluivat jälkimmäiseen ryhmään. Tukkapöllyä velipoika ja minä yleensä saatiin kun kurittomia oltiin, mutta kyllä koivuniemen herrakin joskus vieraili, kun meitä opetettiin tottelemaan ja kunnioittamaan perusarvoja.

    Se oli sitä aikaa se, mutta miten lie asiat nyt. Kuinkahan paljon lapsia vielä piiskataan, varmasti enemmän kuin haastattelututkimuksissa kerrotaan. Harva tunnustaa antavansa lapsilleen selkään, kun se laitontakin on.

    Meillä on mökki Itä-suomessa. Naapurina on maatila, jolla asustelee kolme alle kymmenvuotiasta lasta vanhempineen. Niin äidin kuin lastenkin puheista on tullut selväksi, että heillä lapset saavat piiskaa tarvittaessa. Naapurissa poiketessa olen joskus myös itse nähnyt vitsan takan reunuksella. Jossain pidetään vielä lapsille vanhan ajan kuri, vaikka lehdissä uutisoidaan, miten jo pelkästä tukistamisesta on vanhempia tuomittu sakkoihin ja korvauksiin.

    Joitain vuosia sitten samoilla seuduilla sunnuntai-iltapäivänä kylätietä ajellessani näin erään talon pihassa pojan taittamassa risuja pihakoivusta. Poika oli sisävaatteissa, vaikka oli pakkassää, mistä päätellen hän tullut ulos varta vasten risua noutamaan. Omista kokemuksistani lähtien kun näkemään tulkitsin, tuli ajatus, että piiskanhakureissulle oli tenava joutunut.
     
  3. viisaat vanhemmat Vierailija

    Vanhanaikaista meininkiä piiskata lapsia, eivät ole vanhemmatkaan perillä lasten kasvatuksesta. Nykyään on monia hyviä menetelmiä kasvattaa lapsia, " opettaa kunnioittamaan ja tottelemaan perusarvoja"?? Ei fyysinen kuritus ole mikään perusarvo omasta mielestäni. Toisten kunnioittaminen on kyllä elämän eräs perusarvo, mutta piiskaa käyttävät vanhemmatkaan eivät sitä tajua.
    Kannattaa katsoa vaikka Supernanny-ohjelmaa, miten kauhukakaratkin oppivat käyttäytymään siivosti ja ihan ilman piiskaa.
    Kasvatus on viisautta ja rakkautta!
     
  4. Jari Vierailija

    Aina on ollut kaikenlaisia kasvatusoppaita ja -neuvojia. Nämä supernannyt (mikä sanahirviö!) ovat vain uusi lenkki tässä pitkässä ketjussa. Tilanne poikkeaa täysin normaalista arjesta, kun perheessä häärii päällepäsmärinä vieras ihminen ja tv-kuvaajat pyörivät ympärillä. Jo pelkästään se vaikuttaa lasten käyttäytymiseen. Miten käy sitten kun kuvaaja painaa kameran off-nappia ja "nanny" sulkee oven takanaan? Pahaa pelkään, että pikkuhiljaa palataan enemmän tai vähemmän entiseen menoon.

    Lasten kasvattaminen jos mikä on monimutkainen asia. Yleistyksiin ei pidä sortua. Lapset, perheet ja tilanteet ovat hyvin erilaisia ja mikä keino toimii jossain, ei toimi toisaalla. Tämä on väärä mielipide, mutta minusta joku lapsi voi joskus olla piiskan tarpeessa. Ei mitään kovaa selkäsaunaa, mutta pienet rapsut risulla paljaalle pepulle olisivat joissain tapauksissa ihan paikallaan. Silti olen sitä mieltä, että ruumiillisen kurituksen kieltäminen lailla oli oikea ratkaisu. Jotkut vanhemmat eivät lapsiaan rangaistessa pysyneet kohtuudessa ja asiaan oli vaikea puuttua, kun kurittaminen oli lähtökohtaisesti sallittua. Täyskielto on siksi tarpeen.
     
  5. vierailija Vierailija

    Supernannyn haastattelu vanhemmudesta ja lastenkasvatuksesta[​IMG]
    • Ajankäyttötilastojen mukaan perheissä vietetään entistä enemmän aikaa älylaitteiden äärellä.AOP
      [​IMG]
      Antje Tolpo

      Kun nykyvanhempien sukupolvi oli lapsia, ei olohuoneen sohvapöydällä lojunut läjää älylaitteita. Yhdessäolo saattoi tarkoittaa kokoontumista keittiönpöydän, television, lautapelin, leikin tai muun perheelle ominaisen puuhastelun äärelle.

      Nykyisin lapsiperheessä on tavallista, että yhdessäoloon kuuluu olennaisena osana jokaisen oma älylaite.

      Kaksi lastenkasvatuksen ja perheiden hyvinvoinnin ammattilaista on muutoksesta huolissaan.

      – Ei voi kutsua yhdessäoloksi sitä, että perheenjäsenet viettävät aikaa samassa huoneessa, mutta kukin oman ruutunsa takana, erityistason psykoterapeutti Pia Penttala sanoo.

      Pia Penttala on työskennellyt lastensuojelun alalla parikymmentä vuotta. Hän tuli keväällä tunnetuksi television Supernanny Suomi -ohjelmassa, jonka ideana on etsiä ratkaisuja ohjelmaan valittujen perheiden lastenkasvatuskriiseihin.

      Nyt hän kiertää keskustelutilaisuuksissa ympäri Suomea puhumassa lasten kasvattamisesta.

      – Yleisöllä on valtava kaipuu löytää vastauksia kasvatushuoliinsa. Keskustelua herättää myös kysymys auktoriteetin uusista muodoista.

      Saman kasvattajien tarpeen saada vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin tunnistaa kasvatustieteen professori Juha T Hakala. Häneltä ilmestyy syksyllä aihetta käsittelevä kirja Kasvatus ajan kanssa.

      Molempien asiantuntijoiden mielestä perheiden ongelmat kiertyvät saman ajankäytön muutokseen liittyvän ilmiön ympärille. Syystä tai toisesta perheenjäsenten välinen vuorovaikutus on muuttunut. He neuvovat perheitä pohtimaan, mitkä asiat perheen lasten ja aikuisten välistä vuorovaikutusta estävät.

      [​IMG]
      Pia Penttala haluaa pitää aikuisten ja lasten välisen roolijaon selvänä. Aikuiset määräävät ja lapset tottelevat. Pia Penttala
      1) Kokoontukaa yhteisen pöydän ääreen
      Jos yhteinen aika loppuu, eivät perheenjäsenet enää tunne toisiaan sillä tavalla kuin perheessä kuuluu tuntea. Kiireessä ei ehditä pysähtyä kuulemaan toisen ajatuksia.

      – Kun hyvinvointi vähenee, perheenjäsenet eivät enää tyydyty niistä arkisista asioista, mitä heillä on, Penttala sanoo.

      Kasvatustieteen professori Juha T Hakala on tutkinut suomalaisperheiden ajankäyttöä ja puhuu Penttalan kanssa samaa kieltä.

      – Jotain on pahasti pielessä, jos perheen arjesta tulee niin vaikeasti hallittava logistinen himmeli, etteivät perheenjäsenet ehdi enää tosiaan kasvokkain kohdata, Hakala painottaa.

      Hänen mielestään perheessä ei saa unohtaa, mikä voima on yhteisen pöydän ääreen kokoontumisella. Perheenjäsenten täytyy säännöllisesti kokoontua neuvottelemaan, arvioimaan tilannetta ja kuuntelemaan toisiaan.

      – On syytä pohtia esimerkiksi sitä, olemmeko toisillemme sittenkin tärkeämpiä kuin paljon aikaa vaativat harrastukset. Jotenkin tämä asia on päässyt meiltä lapasesta. Ehkä ongelmaa osaltaan kuvastelee myös se, että noin 40 prosenttia avioliitoista kariutuu, Hakala pohtii.

      [​IMG]
      Lautapelien pelaamisesta tykätään monissa perheissä edelleen vaikka mobiilipelien suosio on kasvanut.Esa Viippola / Yle
      2) Opeta lapsi tottelemaan aikuista
      Pia Penttala on työurallaan tutustunut moniin erilaisiin perhemuotoihin. Hän ei halua ajatella perheen käsitettä kovin monimutkaisesti. Hänelle perhe on yksikkö, johon kuuluu aikuisia ja lapsia. Perheenjäsenten roolitkin on hänen mielestään paras pitää simppeleinä.

      – Aikuiset määräävät ja lapset tottelevat, Penttala kiteyttää.

      Asetelma on lähtökohta kaikelle aikuisen ja lapsen yhdessäololle. Penttalan mielestä kaverilliset suhteet eivät kuulu kasvatukseen vaan suhteisiin, joissa ei ole tarkoituskaan olla vastuussa toisen kasvusta ja kehityksestä.

      Juha T Hakala kertoo huomanneensa, että kasvattajat pohtivat aikuisen ja lapsen välisen auktoriteettisuhteen uudistamista. Nyt mietitään, onko auktoriteetti jotain sellaista, josta on aika luopua. Tai onko se jotain niin perinteistä, ettei se enää kuuluu kasvatukseen.

      – En ole päässyt selville siitä, mitä olisi tämä uudentyyppinen auktoriteetti, Hakala miettii.

      Hakalan käsitys auktoriteetista lähtee liikkeelle hyvin kaukaa, jo sanan syntyhistoriasta.

      [​IMG]
      Professori Juha T Hakala suhtautuu kriittisesti lasten älylaitteiden käyttöön. Junamatkalla hän katselee mielellään myös maisemia ikkunaruudun takana.Juha T. Hakala
      – Etymologialtaan auktoriteetti pitää sisällään sellaisia asioita kuin ymmärrys, tieto, viisaus ja arvovalta. On tärkeää huomata, että auktoriteetti on eri asia kuin autoritaarisuus, joka joskus ennen muinoin näkyi kodeissa lähinnä pelolla kasvattamisena. Autoritaarisuutta ei pidä kaihota, Hakala selventää.

      Hänen mielestään auktoriteetti kuuluu erittäin oleellisesti turvaa tarjoavaan kasvatukseen.

      – Jos kasvattaja syystä tai toisesta kadottaa auktoriteettinsa, hän menettää samalla myös otteensa kasvatukseen ja kuinka ollakaan, armaat lapsukaisemme alkavat viedä meitä kuin laskiämpäriä.

      Penttalakin pitää arvossaan perinteisen tyylistä auktoriteetikäsitystä. Hänen mielestään lapsen on tärkeä ymmärtää, että kodin aikuisten ohella häntä saavat komentaa myös kodin ulkopuoliset aikuiset.

      – Kodin auktoriteetin täytyy pystyä opettamaan lapselle, että aikuisia kuunnellaan aina, ja että lapsen tehtävä on kunnioittaa ja kuunnella, Penttala linjaa.

      Penttala myös kehottaa aikuisia miettimään omaa suhdettaan muihin kuin mahdollisiin omiin lapsiin.

      – Meidän pitää olla aikuisina mukana kasvattamassa kaikkia lapsia, joita kohtaamme.

      3) Aikuinen, rajoita myös omaa ruutuaikaasi
      Aivan erityisesti perheiden yhdessäolon tapoihin vaikuttaa älylaitteiden käyttö. Pia Penttala neuvoo perhettä sopimaan ruutuaikaa rajoittavista säännöistä, jotka koskevat yhtä lailla lapsia ja aikuisia.

      – Aikuiset ovat lapsen peili. Jos aikuiset vaivihkaa käyttävät älylaitetta, he hylkäävät lapsen. Silloin aikuinen katkaisee hyvän vuorovaikutuksen lapsen kanssa. Itse asiassa en ymmärrä, miksi lapsen pitäisi sellaiseen suostua tai sietää sitä, Penttala muistuttaa.

      Penttalan mukaan perheen yhdessäolo on jo kärsinyt, jos jokainen perheenjäsen on älylaitteen äärellä omassa fokuksessaan esimerkiksi jossain ryhmässä, pelissä tai töissä.

      Työssä käyvissä vanhemmissa enemmistö noudattaa edelleen perinteisiä työaikoja, mutta enenevässä määrin on vanhempia, jotka tekevät osan työpäivistään etänä esimerkiksi kotoa käsin. Juha T Hakala kertoo kantavansa huolta siitä, että työviesteihin kotona vastailevat vanhemmat huijaavat itseään uskomaan, että fyysinen läsnäolo riittäisi lapselle.

      Tiettyyn rajaan asti se riittääkin mutta ei korvaa todellista läsnäoloa.

      – Kun kasvattaja ymmärtää roolinsa oikein, hän oivaltaa, että juuri varhaislapsuuden vuosina korostuvat sellaiset eleettömät asiat kuin lähellä oleminen ja läsnäolo, Hakala pohtii.

      4) Älä siirrä kasvatusvastuuta päiväkodille tai koululle
      Sekä Pia Penttala että Juha T Hakala korostavat perheen roolia kasvatusvastuun kantajana. Molemmat kritisoivat ajatusta, että vanhemmat voisivat sälyttää osan vastuustaan päiväkodin tai koulun työntekijöille.

      – Yksi nykykasvatuksen ongelmista on, että liian moni meistä vanhemmista luulee niin, Hakala sanoo .

      Penttala pitää tärkeänä, että lasten vanhemmat ymmärtävät, mitä varten päiväkoti ja koulu ovat lapsen elämässä olemassa.

      – Päivähoito on perustettu sitä varten, että vanhemmat voivat käydä töissä. Koulu puolestaan on instituutti, jossa opiskellaan, Penttala sanoo.

      Hän on pahoillaan, että opettajat joutuvat kameleontin lailla taipumaan erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Hänen mielestään kouluissa olisi mietittävä, mitkä ammattiryhmät olisivat tukemassa lapsen emotionaalista kasvua, niin että opettajilla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet keskittyä opettamiseen.

      Hakalan ajatuksissa lapsen kasvattaminen vaatii aikuisilta lämmintä jämeryyttä. Tätä on lapsen vanhemman hyvä alkaa harjoitella jo siinä vaiheessa, kun lapsi on aivan pieni, alle vuoden ikäinen.

      – Ellei oikeaa auktoriteettisuhdetta ole onnistuttu rakentamaan jo ennen kouluikää, tilannetta on äärimmäisen työlästä paikata koulukasvatuksella. Itse asiassa se ei edes kuulu koulukasvatuksen eli opettajien tehtäviin, Hakala toteaa.

      Vastuu lapsen kasvattamisesta ja yhdessäolo perheen kanssa on ainutlaatuinen ajanjakso vanhemman elämässä.

      – Maailman ihaninta aikaa perheessä on, kun aikuinen saa olla lapsen kanssa ja nähdä, miten hän kehittyy, Pia Penttala sanoo.
     
  6. vierailija Vierailija

    Veli ilmoitti antavansa minulle selkään. Minua huvitti sellaiset puheet, sillä olin 16-vuotias ja veli vain toista vuotta vanhempi. Mutta veli istahti pitkälle penkille ja sieppasi minut syliinsä mahalleen. Vasemmalla kädellään hän tarttui penkin reunavahvistuksesta niin, että vartaloni jäi hänen vasempaan kainaloonsa ja oikea kämmen alkoi paukahdella pakaroillani. Ei siitä mihinkään päässyt kaksi isoa poikaa ja painava penkki pysyivät tiukasti paikallaan. Pakarat oli tulessa, kun veli kyseli, että joko rittää? Pakko minun oli lopuksi tunnustaa, että riitti.

    Hävetti ja suututti hitosti, mutta turha olisi olleet pulinat, veli oli rehellisessä kamppailussa piiskannut ja oli mielestään valmis vaikka uuteen koitokseen. Minä en ollut enää mitenkään varma uusinnasta. Opinpahan ainakin, että ammattimies piiskaa vaikka aikuisen miehen.
     
  7. vierailija Vierailija

    Esko Valtaoja pohtii seurauksia, joita lasten fyysinen kuritus jättää: ”Väkivalta totuttaa vahvemman valtaan – ja se ei koskaan ole hyvä idea”

    [​IMG]
    Esko Valtaoja on Seuran kolumnisti. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
    "Väkivallassa on aina se ongelma, että se helposti pääsee käsistä kuten moni muukin järjen sijasta vaistoihin vetoava toiminta", Esko Valtaoja kirjoittaa.

    Luin artikkelin nuorison riehumisesta ennen ja nyt. Huomioni kiinnittyi kuitenkin aivan muuhun kuin itse pääasiaan.

    Kerran toisensa jälkeen poliisit ja muut asiantuntijat käyttivät myönteisiä tai eri tavoin vähätteleviä ilmaisuja väkivallasta.

    Valiteltiin, että ”reilun tappelun” sijaan on tullut pahempaa, muisteltiin lähiön ”aika reipasta meininkiä”, ja niin edelleen.

    Näinhän se menee, ajattelin. Yhä edelleenkin. Kukaan täysijärkinen ei kannata rankkaa väkivaltaa muualla kuin kaikkien rakastamissa dekkareissa, mutta pienemmät testosteronipurkaukset ja tappelut ovat ihan terve osa kasvuprosessia ja elämää yleensäkin.

    Pitäähän sitä joskus saada päästää ulos vähän höyryjä, kunhan muistaa että maassa makaavaa ei enää lyödä.

    Ja mitäpä olisi jääkiekkokaan ilman kunnon taklauksia ja jäätäviä kuittauksia?

    En tiedä olenko kovinkin omituinen, kun en koskaan edes lapsena ole ollut osallisena tappelussa, en lyönyt ketään, eikä minua muistaakseni ole edes todella uhattu väkivallalla elämäni aikana.

    Lähimmäs taisi mennä kerran riidellessä tyttöystävän kanssa, kun tartuin seinänaulakkoon ja repäisin sen irti saaden otsaani sellaisen kuhmun että pipo ei päähän mahtunut.

    Tyttöystävä ei tiennyt tikahtuako nauruun vai soittaako ambulanssi.

    Nuoruuteni kesätöissä minulla oli työtoverina aivan iki-ihana, minua kolmekymmentä vuotta vanhempi Anna-Liisa. Meistä tuli ylimmät ystävykset, mutta yhdessä asiassa emme koskaan saavuttaneet yksimielisyyt
    Kesästä toiseen inttelimme siitä, saako lapsia kurittaa.-

    Lämmin, humaani Anna-Liisa oli täysin vakuuttunut siitä, että ilman pientä läpsäystä tai tukistusta lapsista ei kasva kunnon ihmisiä.

    Lasten ruumiillinen kurittaminen Suomessa kiellettiin vasta vuonna 1984, ja yhä edelleenkin yksi kymmenestä hyväksyy sen. Ylivoimaisesti suurimmassa osassa maailman maita se sallitaan edelleenkin, jopa Euroopassa.

    Muistan, että isä ja äiti yhden ainoan kerran yrittivät uhata minua Koivuniemen herralla, epäilemättä sangen pätevästä syystä. Huomasin kuitenkin, että he olivat vielä enemmän kauhuissaan kuin minä, joten sekin homma jäi siihen.

    Väkivallassa, pienessä ja kepeässäkin, on aina se ongelma, että se helposti pääsee käsistä kuten moni muukin järjen sijasta vaistoihin vetoava toiminta.

    Pikku tukistuksesta ”oikeutettuun” sotaan on pitkä tie, mutta jos on saanut kasvaa ja elää suojassa fyysiseltä ja henkiseltä väkivallalta, kynnys pieneenkin voimankäyttöön on paljon suurempi.

    Kaikki väkivalta myös totuttaa vahvemman valtaan, ja se ei koskaan ole hyvä idea.
     
  8. Tottelepas nyt! Vierailija

    Sain minäkin joskus risupiiskaa. Yhden käden sormet juuri riittävät niiden laskemiseen. Ei siinä ollut suurta draamaa, enkä minä ainakaan lähtisi asiaa dramatisoimaan.
     
  9. vierailija Vierailija

    Ensinnkin, tarjoan laajemman, isompaa joukkoa käsittävän heiltä kuullun tiedon asiasta. Ensinnäkin piiska oli 80luvun alussa väärä sana. Se oli enemmänkin korvatillikka tai vanhemman joka oli yksin poikien kanssa, puuskahtaen vitsalla ja isän kotiintulolla ns. pelottelu, jota kurittomat pojat eivät uskoneet vaan odottivat isää kotiin töistä keskikaljoista huolimatta ja hauskoine juttuineen. Eikä ollut isä luuseri, vaan toimitusjohtaja. Ei tullut yhdestäkään spurgua terveyspalvelujen suurkuluttajaa luuseria tai laitosnuorta. Yhdellä kundilla oli puuvessa ja alkkisrakennusmiesyksinhuoltajaisä, kundista it-insinööri, naimisissa ym. Sitten se joka sai piiskaa, sen omaisuus tänä päivän yli satatonnia. Mutta mikä sitten oli haitallista, menestys mittarina, niin kiusaaminen, luottamus menee, ja ilman luottamusta ei ole mitään. Tiesin yhen, jonka isäpuoli yritti estää lähtemästä ulos fyysisesti kiinni pitämällä, plikka potki munille ja jätti isäpuolen keinoineen ruikuttamaan, plikalle tuli teiniraskaus mieheen, kenestä ei välittänyt alkuunkaan ja kiusasivat lastaan olemalla ilkeitä kunnes avioero, plikka havahtui ja järkeisti toiminnan
     
  10. vierailija Vierailija

    Yritin sanoa, että kaikki on omasta asenteesta kiinni ja rakkaudesta missä määrin sitä on elämässä ollut. Jos vanhemmat on kylmiä akateemikkoja niin rakkauden voi korvata poika-tai tyttöystävä myöh.
     
  11. vierailija Vierailija

    Ei siinä auta mitä mieltä on lapsen koskemattomuus tuli voimaan V:1984 joten mitä mieltä joku on asiasta ei auta tässä tapauksessa. Mutta hyvä että Piiskaamista ei tapahdu.
     
  12. Vierailija Vierailija

    Nyt osataan olla viisaita, eikä piiskaamista hyväksytä. Ja hyvä niin. Tätä ei kuitenkaan voida siirtää entisiin aikoihin. Ei silloin neuvoteltu lasten kanssa, joita oli tavallisessakin perheessä 5 tai enemmän. Kaikki tiesivät mikä se piiska on, vaikka sitä ei olisi edes käytetty. Useassa kodissa sellainen oli jatkuvasti näkyvillä jossakin muistutuksena, että pitää olla kunnolla. Tässä voisi mainita, että piiskan antaminen oli eräänlaista kasvatusta, mutta nahkaremmin antaminen oli silkkaa pahansuopaista väkivaltaa. Meillä vanhemmat lapset saivat remmiä, usein ihan ilman mitään muuta syytä kuin että isä halusi pitää porukan kurissa. Isä onneksi kuoli kun olin vielä aika pieni, joten jäin ilman remmiä, mutta piiskaan olen kyllä tutustunut, mutta ei se mitään vahinkoa ole tehnyt. Vanhemmat sisarukseni ovat olleet aina hyvin katkeria remmillä hakkaamisesta. Katselin niitä sivusta, äitikin sai osansa, kun yritti mennä väliin.
     
  13. Lapsen puolella Vierailija

    Väkivalta kasvatuksessa
    • Aapo Puskala
    Yllättävän moni hyväksyy lasten pahoinpitelyn. Edellytyksenä hyväksymiselle on, että pahoinpitelyä kutsutaan ruumiilliseksi kurittamiseksi. Mikään muu kuin nimi ei muutu. Ruumiillisen kurituksen kutsuminen joksikin muuksi kuin väkivallaksi on yhtä rehellistä kuin raiskauksen kutsuminen rakasteluksi.

    Mitä ruumiillinen kuritus opettaa lapselle? Sen, että väkivaltaa saa käyttää, jos kohde on huomattavasti tekijää pienempi? Vai että väkivaltaa saa käyttää, jos tekijä kokee teon oikeaksi? Vai että väkivaltaa saa käyttää, jos sen kohde ei hyväksy tai ymmärrä pahoinpitelijän väitteitä? Tai että väkivaltaa saa käyttää, jos väkivallan kohde ei tottele väkivallantekijää? Vai sen, väkivaltaa saa käyttää, jos sen käyttäjä on kohteen läheisin ihminen? Minkä näistä haluat opettaa lapsellesi? Sillä ei ole mitään väliä, minkä selität väkivallan syyksi. Hän oppii jonkin näistä. Ja ainakin hän oppii, että väkivalta on hyväksyttävä tapa ratkaista ongelmia.

    Pahoinptelyn - anteeksi, ruumiillisen kurituksen - kannattajat sanovat, että hekin saivat piiskaa eikä se vaikuttanut heihin negatiivisesti. Onneksi siitä ei seurannut mitään vakavaa. Paitsi se, että he pahoinpitelevät omia lapsiaan. Väkivalta periytyy.

    Väkivallankäyttäjät väittävät, että "vapaan kasvatuksen tulokset" kaupungilla riehuvat ja sotkevat paikkoja. Väitteessä on kaksi älyttömyyttä. Ruumiillisesta kurituksesta pidättäytyminen ei tarkoita, ettei lapsella olisi mitään rajoja. Onko tarkoitus ihan vakavasti väittää, että lapselle voi asettaa rajoja vain väkivallan avulla? Sitä paitsi ruumiillisen kurituksen, ei vapaan kasvatuksen, on monesti todettu lisäävän lapsen aggressiivisuutta. Kuinka yllättävää, väkivallan käyttö tekee lapsesta väkivaltaisemman. Kuinka ihmeessä kukaan voi kuvitella lapsen pidättäytyvän väkivallan käytöstä opittuaan omilta vanhemmiltaan, että väkivaltaa saa käyttää omien vaatimustensa toteuttamiseksi?

    "Ennen vanhaan lapsia kuritettiin ja he kunnioittivat vanhempiaan." Ennen vanhaan lapsia tosiaankin kuritettiin enemmän fyysisesti, mutta silloin väkivaltaakin oli huomattavasti nykyistä enemmän.

    Yleinen selitys väkivallan käytölle on "mikään muu ei tehonnut". Silloin ei oikeasti ole yritetty vielä yhtään mitään. Itse en ole koskaan yhdenkään lapsen kanssa tarvinnut väkivaltaa. Se on surkea epäonnistuminen vanhemmalta ja erittäin haitallista lapselle. Se ei millään tavoin lisää lapsen ymmärrystä siitä, miksi jokin asia on kiellettyä ja se melko varmasti lisää halua tehdä sitä kiellettyä asiaa kun vanhempi ei näe. Paras mahdollinen ruumiillisen kurituksen tulos on siis vanhemman luulo, että lapsi ymmärsi, kun todellisuudessa lapsesta tulee katkera ja kapinoiva. Ja tällaiseen kapinoivaan ja katkeraan lapseen "mikään muu ei tehoa", mikä on tietysti oikeutus käyttää lisää väkivaltaa.

    Jos joku työkaveri ei "kuuntele sinua" palaverissa, annatko hänelle tukkapöllyä tai luunapin? Sehän hänet saisi kuuntelemaan, eikö vain? Vai onko noiden käyttö perusteltua vain silloin, kun kohde ei pysty puolustautumaan? Ja kun lasta kurittanut vanhempi kokee syyllisyyttä ja halaa lastaan, lapsi on arka ja pelokas. Kuinka hän voi tietää, onko vanhemmalta tulossa tukkapöllyä vai halaus? Mikään ei saa oppivaa lasta pahemmin sekaisin kuin täydellinen epäjohdonmukaisuus.

    Jos haluat opettaa lapsellesi, että väkivallan käyttö on väärin, älä käytä väkivaltaa. Jos taas haluat opettaa, että väkivallan käyttö on oikein ja suotavaa, käytä toki ruumiillista kuritustakin.

    Lähde City-lehti
     
  14. vierailija Vierailija

    Kallistakin piiskan antaminen nykyään on, isä oli saanut oikeudessa 800 € sakkoja kun oli antanut tyttärelleen vitsaa kerrottiin äskettäin lehdessä.
     
  15. Wierailija Vierailija

    Nyt on kiellettyä, joskus ei ollut kiellettyä vaan maan tapa. Jos puhutaan piiskasta, ei nahkaremmistä, ei sillä piiskalla saatu fyysisesti kovin pahaa aikaiseksi, vähän aikaa kestäviä jälkiä, ja sen hetkistä kipua, joka oli kyllä tuntuvaa. Mutta kun se (piiskan saanti) oli etukäteen tiedossa oleva asia, se kyllä ehkäisi tekemästä tyhmyyksiä. Tyhmyyksiä tehtiin kuitenkin ja jäätiin kiinni, oma vika..
     
  16. vierailija Vierailija

    Ei sillä nahkaremmilläkään mitään vammoja aikaan saatu, jos nyt persnahan punoittamista ei lasketa.
     
  17. vierailija Vierailija

    Millainen sitten on piiska? Riippuu kyllä olennaisesti siitä millaisia jälkiä tulee... pituus / paksuus . Luulisin että kohtuullisesta piiskauksesta ei jälkiä jää.. remmin on leveämpi joten isku kohdistuu laajemmalle alueelle. Nykyään onneksi kiellettyä. ( Mutta menneitä aikoja voi muistella)Mutta joka joskus saanut niin muisto siitä varmasti jäänyt ja omakohtainen tuntuma siitä...
     
  18. barbaarinen piiska Vierailija

    Fyysiset vammat paranevat ajan kanssa, henkiset ja psyykkiset vammat voivat pysyä koko loppuelämän. Tuntuu barbaariselta ja alkukantaiselta ruveta pientä lasta piiskaamaan ( Otsikko on: Te jotka olette saaneet piiskaa pienenä)
    Nykyään on tutkimusta ja tietoa miten pieniä lapsia kasvatetaan , ei pienet lapset omaa pahuuttaan aiheuta ongelmia vaan ymmärtämättömyyttään. Sama juttu taitaa olla vanhemmilla, ovat tyhmiä, ymmärtämättömiä ja ajattelemattomia.
     
  19. vierailija Vierailija

    Juu näin se asia on... Mutta varmasti suuri ns. Kulttuurinenkin asia.. ja liian kauan tätä vanhaa tapaa käytettiin. Ja on piiska vielä monissa esim. Lähi-idän maissa käytössä ja USA.ssa . Ja siksi varmasti on Suomessa ollut vaikea katkaista/ kitkeä pois tätä tapaa.. onneksi nyt harvinainen. Todennäköisesti nyt ilmenneet tapaukset tulleet tänne muuttaneiden keskuudessa.
    Heillä ei tietoa että piiskaus nykyään kiellettyä. Voi olla että heillä ei haluakaan muuttaa tapaa. Mutta toki on jos saunassa vihdotaan niin siitä lyhyt matka siihen että lehtiä riipiä pois niin tuleekin vitsa... johan se nimi selkäsauna jo kuvastaa mitä nimeä tästä kuritustoimesta yleisesti käytetään...
    Mutta nyt on aika ottaa muut tavat ja vihtoa vaan lehdelisellä saunassa.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti