Te jotka omistaudutte lapsillenne selvästi enemmän kuin oma äitinne aikoinaan omille lapsilleen niin...

[vieras]

Hankalasti muotoiltu otsikko ja kysymys, mutta selvennän.

Eli jos te olette selvästi erilaisempia äitinä mitä oma äitinne on ollut niin miten äitisi suhtautuu tähän?

Itse olen paljon omistautuvampi lapsilleni mitä oma äitini on ollut ja monissa asioissa tarkka, sellaisissa mitkä äitini mielestä on ihan hölynpölyä.

Äitini vähättelee kaikkea mitä teen ja mitä olen mistäkin mieltä. Minkään ei kuulemma tarvitse olla niin tarkkaa ja olen ylihuolehtivainen yms (vaikka siis en todellakaan ole mikään ylihuolehtiva). Aika rasittavaa ja häntä selvästi ärsyttää se, että haluan olla parempi äiti lapsilleni kuin hän ollut.

 

[hillevi]

mua ei koskaan ole kasvatettu. Olen vaan kasvanut siinä sivussa. Liian kiltti ja sitä vaadittiin. Ei saanut näkyä eikä kuulua. Ne on muistikuvat lapsuudestani. Nyt aikuisena olen ihan monttu auki äitini puheista. Olin kovin vaikea murrosikäisenäkin- niin äitini väittää, enkä mielestäni ollut!! Kokeilin tupakoida vähän ja se siinä. Pojat tuli kuvioihin vasta, kun asuin jo poissa kotoa.

Lapsia komennan hiljaa mummolassa, äitini väliin, että saahan lasten ääni kuulua. Taas monttu auki, kun en itse saanut metelöidä lapsena. Yms. Voidaan väittää, että valitettavasti koetan kasvattaa lapsia samaan suuntaan vaistomaisesti lapsiani kuin äitini. Joudun usein itse tekemään päätökset, että minun on muututtava.

Noh, anoppini taas on juuri tuo joka kaikkea vähättelee. Esimerkiksi maitoproteiinille allergiselle asetetaan eteen hyla-maitoon tehty pulla. Voihan se lapsi sen syödä...joo-o!Huoh

 

[ahma]

Ehkä hän näkee sinussa kävelevän moitteen kasvatustapaansa kohtaan. No, näki tai ei, nyt hän on ite semmoinen...

Mutta ei sun tartte kuunnella jatkuvaa mutinaa.

 

[miä vaan]

Onkohan meillä sama äiti
Meillä myös minun äitini kysyy minulta esimerkkinä mitä lapselle synttärilahjaksi tms. ei lapselta ja jos minä kysyn sitten lapselta sen niin johan saan kuulla kuinka minun se pitää päättää eikä kakaroilta sitä kysellä
Sama jos lapseni tekee piirustuksen ja laitan sen seinälle niin äitini ei voi ymmärtää miksi säästän moista roskaa
tai ainakaan laitan niitä esille disain taulut on toki eri asia.
Myös vaatekaupoilla tämä toistuu,
eli ei siitä mitään tule olla äidin kanssa kaupoilla sillä tokihan kysyn lapsenkin mielipidettä haluaako hän punaisen vaiko sinisen paidan,
äitini mielipide että kakarat pitää tasan sitä mitä niille ostetaan ja niiltä mitään tarvitse kysellä.
Jos muutaman kerran vuodessa minä kysyn lapseltani ruokakaupassa mitä hän haluisi syödä ja hän saa nyt kerrankin päättää niin johan taas äitini raivoaa,
kakaratko teillä päättää mitä syödään
Listaa voisin jatkaa loputtomiin,
jopa harrastuksia myöten mikä on kallista ja mikä halpaa ja miksi kannattaa saada lapset luopumaan harrastuksistaan koska se on rahan tuhlaamista jne.
Ei liene yllätys että emme kovin usein toisillamme kylässä käy.

 

[ap]

Ehkä hän näkee sinussa kävelevän moitteen kasvatustapaansa kohtaan. No, näki tai ei, nyt hän on ite semmoinen...

Mutta ei sun tartte kuunnella jatkuvaa mutinaa.

Niin minäkin ajattelen, että hän pitää minua juuri tuollaisena - kävelevänä moitteena.

Minusta on vain niin uskomatonta, että hän jatkuvasti jollekin on kommentoinut, että minä huolehdin lapsistani liian hyvin. WTF?!?!?!

Ja viime viikolla oli sanonut siskolleni, että hän hoitaa koiranpentuaan aivan liian hyvin ja lisännyt perään, että kuten minä hoidan lapsiani. On siinä valituksen aiheet ihmisellä, täytyy sanoa.

Eikä lapsia saa pukeakaan niin nätisti mitä minä. Käytän kuulemma ihan liikaa vaivaa lasteni pukemiseen.

 

[ap]

Onkohan meillä sama äiti
Meillä myös minun äitini kysyy minulta esimerkkinä mitä lapselle synttärilahjaksi tms. ei lapselta ja jos minä kysyn sitten lapselta sen niin johan saan kuulla kuinka minun se pitää päättää eikä kakaroilta sitä kysellä
Sama jos lapseni tekee piirustuksen ja laitan sen seinälle niin äitini ei voi ymmärtää miksi säästän moista roskaa
tai ainakaan laitan niitä esille disain taulut on toki eri asia.
Myös vaatekaupoilla tämä toistuu,
eli ei siitä mitään tule olla äidin kanssa kaupoilla sillä tokihan kysyn lapsenkin mielipidettä haluaako hän punaisen vaiko sinisen paidan,
äitini mielipide että kakarat pitää tasan sitä mitä niille ostetaan ja niiltä mitään tarvitse kysellä.
Jos muutaman kerran vuodessa minä kysyn lapseltani ruokakaupassa mitä hän haluisi syödä ja hän saa nyt kerrankin päättää niin johan taas äitini raivoaa,
kakaratko teillä päättää mitä syödään
Listaa voisin jatkaa loputtomiin,
jopa harrastuksia myöten mikä on kallista ja mikä halpaa ja miksi kannattaa saada lapset luopumaan harrastuksistaan koska se on rahan tuhlaamista jne.
Ei liene yllätys että emme kovin usein toisillamme kylässä käy.

Joo ei kauheesti kiinnosta nähdä. :/

 

[ahma]

Ehkä hän näkee sinussa kävelevän moitteen kasvatustapaansa kohtaan. No, näki tai ei, nyt hän on ite semmoinen...

Mutta ei sun tartte kuunnella jatkuvaa mutinaa.

Niin minäkin ajattelen, että hän pitää minua juuri tuollaisena - kävelevänä moitteena.

Minusta on vain niin uskomatonta, että hän jatkuvasti jollekin on kommentoinut, että minä huolehdin lapsistani liian hyvin. WTF?!?!?!

Ja viime viikolla oli sanonut siskolleni, että hän hoitaa koiranpentuaan aivan liian hyvin ja lisännyt perään, että kuten minä hoidan lapsiani. On siinä valituksen aiheet ihmisellä, täytyy sanoa.

Eikä lapsia saa pukeakaan niin nätisti mitä minä. Käytän kuulemma ihan liikaa vaivaa lasteni pukemiseen.

Niinno, onhan se mahdollista, että sisko huoltaa pentuaan liikaakin ja sinä lapsia. Kyllähän sellainenkin ääripää on olemassa - sitten aletaan elää huollettavan puolesta ja suunnitella sen elämä liian pitkälle, eikä anneta tilaa kasvaa semmoiseksi kuin huollon kohde sopivasti rauhaan jätettynä tekisi. Se on sitten toinen juttu, että edustatteko te sitä. Äiti ei ehkä ole ihan objektiivinen sitä arvioimaan...

Voihan äiti olla myös vain kertakaikkiaan mustasukkainenkin. Ei ole itse saanut semmoista huolenpitoa osakseen koskaan, eikä soisi sitä muillekaan. Eli lääkkeeksi tarvittaisiin sitten pientä murusta huolenpitoa äidinkin suuntaan. Vaikea tietysti tarjota, kun äiti tekee kaikkensa ollakseen hankala.

Mutta toisaalta, semmoisiahan lapsetkin on. Näppärä äiti-ihminen joutuu opiskelemaan, miten nähdään kiukuttelun läpi, mistä kenkä puristaa...