K
"Kahden äiti"
Vieras
Miten te jaksatte?! Mietin tätä oikeasti usein. Itsestä tuntuu välillä noiden kahdenkin kanssa että omaa aikaa ei ole ikinä.
M
meillä ainakin
Vieras
[QUOTE="Kahden äiti";30103072]Itsestä tuntuu välillä noiden kahdenkin kanssa että omaa aikaa ei ole ikinä.[/QUOTE]
Niin, eihän se oma aika tuosta enää voi vähentyä vaikka tekisit viisi lisää
Niin, eihän se oma aika tuosta enää voi vähentyä vaikka tekisit viisi lisää
Miten sitä ei jaksaisi?
Mutta ymmärrän kyllä ap:n ajatuksen. Itsekin olen aina ollut sitä mieltä, että musta ei todellakaan olisi suurperheen äidiksi. Olen liian itsekäs moiseen, sillä viihdyn rauhallisessa ympäristössä, enkä ikinä, koskaan, enkä milloinkaan jaksaisi passata ja palvella koko aikaa.
Mutta kuinkas sitä sitten kävikään. Lapsia on tähän perheeseen ilmaantunut kuitenkin sitten sen 4 kpl, mikä on kuitenkin melko monta.
Luulin, että elämä monen äitinä olisi jotenkin superhektistä ja siitä suoriutuu vain ne kaikkein tehokkaimmat äidit. Mutta paskanmarjat
Ihan tavallista perusarkea täällä eletään.
Riippuu toki lapsista ja vanhemmistakin, mutta en koe, että elämämme olisi juurikaan sen kummallisempaa, kuin mitä niiden tuttavien elämä, joiden perheessä on vain 2 lasta. Ihan ehdottomasti suurin asia oli muuttua aikanaan lapsettomasta yhden äidiksi...ja jokseenkin iso muutos oli myös saada toinen lapsi. Kolmas ei pakkaa enää samalla tavalla vavisuttanut, vaikka ikäeroa toisen ja kolmannen välille tulikin vain 1v1kk. Neljäs menee jo ihan "vasemmalla kädellä". Kaikki sujuu jo niin luonnostaan ja luonnollisesti
Meillä on vauva, 2 taaperoa ja teini. Joten sikäli täällä on vähän monenmoista säpinää. Mutta koen silti, että meillä on kuitenkin melko rauhallista.
Omaa aikaa saan siten, että jätän lapset miehelle ja painun ovesta ulos. On aivan sama onko niitä lapsia 1 tai 10...ei se sitä tilannetta mihinkään muuta. Toki saan puuhasteltua pitkin päivääkin omiani ja vietettyä ns. omaa aikaa vaikka lapset ovat kotona, mutta ennemmin koen, että sen ajan pienuuteen tai suuruuteen vaikuttaa lasten ikä huomattavasti enemmän, kuin lasten lukumäärä. Vauva rajoittaa sitä omaa puuhastelua melko paljon, mutta 11v ei rajoita sitä lainkaan. 4v ja 5v rajoittaa vaihtelevasti.
Mutta ymmärrän kyllä ap:n ajatuksen. Itsekin olen aina ollut sitä mieltä, että musta ei todellakaan olisi suurperheen äidiksi. Olen liian itsekäs moiseen, sillä viihdyn rauhallisessa ympäristössä, enkä ikinä, koskaan, enkä milloinkaan jaksaisi passata ja palvella koko aikaa.
Mutta kuinkas sitä sitten kävikään. Lapsia on tähän perheeseen ilmaantunut kuitenkin sitten sen 4 kpl, mikä on kuitenkin melko monta.
Luulin, että elämä monen äitinä olisi jotenkin superhektistä ja siitä suoriutuu vain ne kaikkein tehokkaimmat äidit. Mutta paskanmarjat
Ihan tavallista perusarkea täällä eletään. Riippuu toki lapsista ja vanhemmistakin, mutta en koe, että elämämme olisi juurikaan sen kummallisempaa, kuin mitä niiden tuttavien elämä, joiden perheessä on vain 2 lasta. Ihan ehdottomasti suurin asia oli muuttua aikanaan lapsettomasta yhden äidiksi...ja jokseenkin iso muutos oli myös saada toinen lapsi. Kolmas ei pakkaa enää samalla tavalla vavisuttanut, vaikka ikäeroa toisen ja kolmannen välille tulikin vain 1v1kk. Neljäs menee jo ihan "vasemmalla kädellä". Kaikki sujuu jo niin luonnostaan ja luonnollisesti
Meillä on vauva, 2 taaperoa ja teini. Joten sikäli täällä on vähän monenmoista säpinää. Mutta koen silti, että meillä on kuitenkin melko rauhallista.
Omaa aikaa saan siten, että jätän lapset miehelle ja painun ovesta ulos. On aivan sama onko niitä lapsia 1 tai 10...ei se sitä tilannetta mihinkään muuta. Toki saan puuhasteltua pitkin päivääkin omiani ja vietettyä ns. omaa aikaa vaikka lapset ovat kotona, mutta ennemmin koen, että sen ajan pienuuteen tai suuruuteen vaikuttaa lasten ikä huomattavasti enemmän, kuin lasten lukumäärä. Vauva rajoittaa sitä omaa puuhastelua melko paljon, mutta 11v ei rajoita sitä lainkaan. 4v ja 5v rajoittaa vaihtelevasti.
K
"kahden äiti"
Vieras
No mutta kavereille ilmaantuu kans vain uusia vauvoja. Miten sitä jatkuvaa (no hieman liioittelua) raskaana oloa ja
Pikkuvauva-aikaa jaksaa? Aina olet kiinni vauvassa. Lasten kasvaessa kun silleen on enempi omaakin aikaa ettei joku koko ajan ole jossain rintarepussa viihdytettävänä
Tosin mietin välillä et olenko vaan hullu kun asun omakotitalossa. Jatkuvasti jotain pitäisi tehdä... Ehkä siksi tuntuu
että aika loppuu eikä jaksaisi. Mietin kyllä myös taloudellisesti tätä asiaa. Kahden kanssa olis vielä helppo vaikka reissata, kolmas maksaisi siihen taas isot eurot lisää...
Pikkuvauva-aikaa jaksaa? Aina olet kiinni vauvassa. Lasten kasvaessa kun silleen on enempi omaakin aikaa ettei joku koko ajan ole jossain rintarepussa viihdytettävänä
Tosin mietin välillä et olenko vaan hullu kun asun omakotitalossa. Jatkuvasti jotain pitäisi tehdä... Ehkä siksi tuntuu
että aika loppuu eikä jaksaisi. Mietin kyllä myös taloudellisesti tätä asiaa. Kahden kanssa olis vielä helppo vaikka reissata, kolmas maksaisi siihen taas isot eurot lisää...
V
Vieeras
Vieras
Täällä on neljä lasta, 16v, 14v, 1v ja 3kk Hyvin jaksaa, tosin välillä tympäsee, mut normaalia se on. Lisäksi teinin poikakaveri on täällä paljon, sekä heidän kavereitä. Onpahan elämää ympärillä, itse tykkään
Hyvin jaksaa, tosin välillä tympäsee, mut normaalia se on. Lisäksi teinin poikakaveri on täällä paljon, sekä heidän kavereitä. Onpahan elämää ympärillä, itse tykkään
S
"suurperheellinen"
Vieras
Meillä neljä lasta. Jo pienenä tiesin, että haluan suurperheen, mutta silti olen ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa ja jollain tasolla olen myös todella mukavuudenhaluinen.
Raskaana ei ole kivaa. Olisi ehkä muuten, mutta minulla tahtoo verenpaineet nousta aina liikaa, joten se väsymys, päänsärky ja jatkuvat äitipolilla ravaamiset eivät tunnu kivalta. Synnytys ja pikkuvauva-aika on ihanaa. Nautin siitä todella. Kaikkein raskain vaihe on uhmaiät, mutta kyllä nekin jaksaa, kun on kuitenkin omat lapset kyseessä.
Välillä sitä tahtoo pää räjähtää, kun kaipaisi jo hiljaisuutta ja omaa aikaa eikä lapset suostu millään nukkumaan. Tulee korotettua ääntä liikaakin ja mietittyä, että olis pitänyt tehdä vain yksi lapsi. Sitten se kuitenkin aina helpottaa. Kun lapset viimein nukahtaa, niitä oikeastaan tulee jo ikävä ja aamulla herää taas uusin voimin.
Itse olen kokenut, että kaksi lasta oli helpompi kuin yksi, kolme lasta oli valtavan stressaavaa ja neljä lasta taas huomattavasti helpompaa. Lapsista on seuraa toisilleen ja kun vanhin on jo sen verran iso, että se pystyy jo vähän autella tarvittaessa. Koti nyt ei enää ole ikinä niin siisti mitä ennen, mutta senkin aika tulee joskus, kun saan taas innolla sisustaa ja siivota ilman että joku heti sotkee.
Ulkomailla me ei käydä, vaan keskitetään reissut esimerkiksi päiväreissuihin eläintarhaan, kotieläinpihaan, rannalle tai ihan vaan autoajelulle. Hyödynnetään myös ilmaisia juttuja esim. Keskisen ilmainen miljoonativoli, oman ja lähipaikkakuntien markkinat ja muut tempaukset jne. Eivät lapset ainakaan meillä osaa kaivata kahden viikon rantalomia Kreikassa.
Raskaana ei ole kivaa. Olisi ehkä muuten, mutta minulla tahtoo verenpaineet nousta aina liikaa, joten se väsymys, päänsärky ja jatkuvat äitipolilla ravaamiset eivät tunnu kivalta. Synnytys ja pikkuvauva-aika on ihanaa. Nautin siitä todella. Kaikkein raskain vaihe on uhmaiät, mutta kyllä nekin jaksaa, kun on kuitenkin omat lapset kyseessä.
Välillä sitä tahtoo pää räjähtää, kun kaipaisi jo hiljaisuutta ja omaa aikaa eikä lapset suostu millään nukkumaan. Tulee korotettua ääntä liikaakin ja mietittyä, että olis pitänyt tehdä vain yksi lapsi. Sitten se kuitenkin aina helpottaa. Kun lapset viimein nukahtaa, niitä oikeastaan tulee jo ikävä ja aamulla herää taas uusin voimin.
Itse olen kokenut, että kaksi lasta oli helpompi kuin yksi, kolme lasta oli valtavan stressaavaa ja neljä lasta taas huomattavasti helpompaa. Lapsista on seuraa toisilleen ja kun vanhin on jo sen verran iso, että se pystyy jo vähän autella tarvittaessa. Koti nyt ei enää ole ikinä niin siisti mitä ennen, mutta senkin aika tulee joskus, kun saan taas innolla sisustaa ja siivota ilman että joku heti sotkee.
Ulkomailla me ei käydä, vaan keskitetään reissut esimerkiksi päiväreissuihin eläintarhaan, kotieläinpihaan, rannalle tai ihan vaan autoajelulle. Hyödynnetään myös ilmaisia juttuja esim. Keskisen ilmainen miljoonativoli, oman ja lähipaikkakuntien markkinat ja muut tempaukset jne. Eivät lapset ainakaan meillä osaa kaivata kahden viikon rantalomia Kreikassa.
H
"Hih"
Vieras
[QUOTE="suurperheellinen";30103165]Meillä neljä lasta. Jo pienenä tiesin, että haluan suurperheen, mutta silti olen ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa ja jollain tasolla olen myös todella mukavuudenhaluinen.
Raskaana ei ole kivaa. Olisi ehkä muuten, mutta minulla tahtoo verenpaineet nousta aina liikaa, joten se väsymys, päänsärky ja jatkuvat äitipolilla ravaamiset eivät tunnu kivalta. Synnytys ja pikkuvauva-aika on ihanaa. Nautin siitä todella. Kaikkein raskain vaihe on uhmaiät, mutta kyllä nekin jaksaa, kun on kuitenkin omat lapset kyseessä.
Välillä sitä tahtoo pää räjähtää, kun kaipaisi jo hiljaisuutta ja omaa aikaa eikä lapset suostu millään nukkumaan. Tulee korotettua ääntä liikaakin ja mietittyä, että olis pitänyt tehdä vain yksi lapsi. Sitten se kuitenkin aina helpottaa. Kun lapset viimein nukahtaa, niitä oikeastaan tulee jo ikävä ja aamulla herää taas uusin voimin.
Itse olen kokenut, että kaksi lasta oli helpompi kuin yksi, kolme lasta oli valtavan stressaavaa ja neljä lasta taas huomattavasti helpompaa. Lapsista on seuraa toisilleen ja kun vanhin on jo sen verran iso, että se pystyy jo vähän autella tarvittaessa. Koti nyt ei enää ole ikinä niin siisti mitä ennen, mutta senkin aika tulee joskus, kun saan taas innolla sisustaa ja siivota ilman että joku heti sotkee.
Ulkomailla me ei käydä, vaan keskitetään reissut esimerkiksi päiväreissuihin eläintarhaan, kotieläinpihaan, rannalle tai ihan vaan autoajelulle. Hyödynnetään myös ilmaisia juttuja esim. Keskisen ilmainen miljoonativoli, oman ja lähipaikkakuntien markkinat ja muut tempaukset jne. Eivät lapset ainakaan meillä osaa kaivata kahden viikon rantalomia Kreikassa.[/QUOTE]
Heh, suurperheellinen= neljä lasta
Raskaana ei ole kivaa. Olisi ehkä muuten, mutta minulla tahtoo verenpaineet nousta aina liikaa, joten se väsymys, päänsärky ja jatkuvat äitipolilla ravaamiset eivät tunnu kivalta. Synnytys ja pikkuvauva-aika on ihanaa. Nautin siitä todella. Kaikkein raskain vaihe on uhmaiät, mutta kyllä nekin jaksaa, kun on kuitenkin omat lapset kyseessä.
Välillä sitä tahtoo pää räjähtää, kun kaipaisi jo hiljaisuutta ja omaa aikaa eikä lapset suostu millään nukkumaan. Tulee korotettua ääntä liikaakin ja mietittyä, että olis pitänyt tehdä vain yksi lapsi. Sitten se kuitenkin aina helpottaa. Kun lapset viimein nukahtaa, niitä oikeastaan tulee jo ikävä ja aamulla herää taas uusin voimin.
Itse olen kokenut, että kaksi lasta oli helpompi kuin yksi, kolme lasta oli valtavan stressaavaa ja neljä lasta taas huomattavasti helpompaa. Lapsista on seuraa toisilleen ja kun vanhin on jo sen verran iso, että se pystyy jo vähän autella tarvittaessa. Koti nyt ei enää ole ikinä niin siisti mitä ennen, mutta senkin aika tulee joskus, kun saan taas innolla sisustaa ja siivota ilman että joku heti sotkee.
Ulkomailla me ei käydä, vaan keskitetään reissut esimerkiksi päiväreissuihin eläintarhaan, kotieläinpihaan, rannalle tai ihan vaan autoajelulle. Hyödynnetään myös ilmaisia juttuja esim. Keskisen ilmainen miljoonativoli, oman ja lähipaikkakuntien markkinat ja muut tempaukset jne. Eivät lapset ainakaan meillä osaa kaivata kahden viikon rantalomia Kreikassa.[/QUOTE]
Heh, suurperheellinen= neljä lasta
V
vieras,
Vieras
Ei sitä aina jaksakaan. Silloin pitää vain paeta jonnekin, vaikka kodinhoitohuoneeseen rauhoittumaan.
Vauvojen kanssa oli mielestäni helppoa, nyt kun kaikki on koululaisia ja on omat menot ja harrastukset kullakin ja kavereita ramppaa ovesta ees taas, niin itse joutuu venymään paljon enempään kuin pikkulapsiaikana!
Vauvojen kanssa oli mielestäni helppoa, nyt kun kaikki on koululaisia ja on omat menot ja harrastukset kullakin ja kavereita ramppaa ovesta ees taas, niin itse joutuu venymään paljon enempään kuin pikkulapsiaikana!
H
ht
Vieras
Meillä 4 lasta, iät 20, 17, 12 ja 8. Vanhin armeijassa tällä hetkellä. Toki välillä väsyttää mut en tiiä johtuuko se lasten määrästä vai mistä...eri ikäkausina haasteetkin on erilaisia, ei ole esim. helppoa kun talossa on uhmaikäisiä ja teinejä. Tällä hetkellä nuorin ja vanhin yleensä ottavat yhteen kun hän tulee armeijasta lomille, ja nuo 8 ja 12 pojat tietty kinastelee yhtenään.
J
"jossu"
Vieras
munsta tuo on niin huvittava tapa ajatella, että se "raskaus" elämässä kertaantuis samassa suhteessa kuin lapsimäärä kasvaa. Mitä vähempi lapsia (1 tai 2), sitä enempi aikaa ja leikkikaveria vanhemmista lapset vaatii. Kun lapsia, suunnilleen saman ikäisiä tai edes vähän sinne päin, on useampi heistä on toisille leikkiseuraa, eikä äitiä ja isiä edes huolita heidän leikkeihinsä. Toki tappelukaveriakin löytyy, mutta itse olen kokenut tämän asian niin, että lapsista on toisille seuraa eri tavalla, kun heitä on monta. Elämä yleensäkin on enempi "lapsiperhekeskeistä" kun perhe on suuri. Itse olen ainakin ison perheen äitinä asennoitunu elämään ihan eri tavalla kuin vaikka joku yhden tai kahden lapsen äiti. En ole ikinä ajatellu, että lapsi olisi ns. projekti, jonka aika on sitten joskus. Lapset kuuluu luonnollisena osana elämään, heidän "teolleen" ei ole erikseen mietitty täydellisiä aikoja. Minusta elämä on hyvää tässä ja nyt. Mutta olen varmaan pohjimmiltani tällainen "suurpehetyyppi", joka tykkää,kun menoa ja puuhaa on Toki välillä väsyttää, mutta jokaisen vanhemman on osattava ottaa oma aikansa, niin ison kuin pienen perheenkin keskellä.
Toki välillä väsyttää, mutta jokaisen vanhemman on osattava ottaa oma aikansa, niin ison kuin pienen perheenkin keskellä.
V
vieraas
Vieras
6 lasta
Hyvin jaksaa, kun pääsee töihin välillä lepuuttamaan päätä. Lapset kotihoidossa. Mies päivätöissä ja minä iltaisin tai vkl töissä. En tosin joka pv tai joka vkl. Itse päätän milloin menen töihin ja milloin "lomailen".
Hyvin jaksaa, kun pääsee töihin välillä lepuuttamaan päätä. Lapset kotihoidossa. Mies päivätöissä ja minä iltaisin tai vkl töissä. En tosin joka pv tai joka vkl. Itse päätän milloin menen töihin ja milloin "lomailen".
E
eräss
Vieras
Meillä 5 lasta, 15v, 14v, 2x13 v ja 9 v. Ihan hyvin jaksetaan. Ja kun sisko oli sairaalassa niin omien lisäksi täällä asui kuukauden siskon lapset 3kpl, 16 v, 15v, 7 v.
5
5n äiti
Vieras
En minä passaa kokoajan tätä porukkaa vaan asiat tehdään yhdessä. Nyt on ruoka tulossa: 4-vuotias pesi perunat kattilaan, 13-vuotias teki salaatin 7-vuotiaan kanssa, minä teen kastikkeen. Isäntä kattaa pöydän. Ei liian raskasta kenellekään. Illaksi iskä menee remppahommiin, minä pienimpien (3 kpl) pyöräilemään. Teinit kavereilleen naapuriin.
Y
Yppe
Vieras
Noh, kun pienimmät syntyvät niin isommat ovat jo kasvaneet niin etteivät tarvitse samanlaista hoitoa kuin vauvat ja taaperot. Isommatkin lapset tietysti tarvitsevat vanhempaa, mutta jutella voi vaikka yhdessä kotitöitä tehdessä. Ja isompien kanssa jos halutaan järjestää jotain tekemistä, sitä voi järjestellä mihin väliin se sopisi. Pienihän tarvitsee mitä tarvitsee yleensä tällä punaisella sekunnilla. Kaiken kaikkiaan siis, pienillä ja isoilla on niin erilaiset tarpeet ettei se ole yhtä kuin "vauvavaivan" moninkertaistuminen.
Ja miten paljon isommista onkaan apua kotitöissä ja pienempien hoidossa! Kunhan vain totuttaa koko perheen siihen, että kaikki osallistuvat. Ja pienempien hoidosta ei tehdä kotityötä, vaan iloinen sisarussuhde.
Onhan se silti rankkaa ja kaiken ajan vie. Jos ihan mahdottomiin menee, pitää uskaltaa pyytää apua. Mutta joku viisas joskus sanoi, että lapsimäärästä riippumatta äiti antaa aina itsestään 100 %. Enempää ei voi.
Siksipä monilapsistenkin soisi ymmärtävän, että 1 tai 2 lapsen äidillä voi hyvinkin olla yhtä rankkaa kuin heillä. Joskus rankempaakin. Riippuu ihan lapsista, heidän iästään ja yleensäkin kunkin henkilökohtaisista nallekarkeista.
Ja miten paljon isommista onkaan apua kotitöissä ja pienempien hoidossa! Kunhan vain totuttaa koko perheen siihen, että kaikki osallistuvat. Ja pienempien hoidosta ei tehdä kotityötä, vaan iloinen sisarussuhde.
Onhan se silti rankkaa ja kaiken ajan vie. Jos ihan mahdottomiin menee, pitää uskaltaa pyytää apua. Mutta joku viisas joskus sanoi, että lapsimäärästä riippumatta äiti antaa aina itsestään 100 %. Enempää ei voi.
Siksipä monilapsistenkin soisi ymmärtävän, että 1 tai 2 lapsen äidillä voi hyvinkin olla yhtä rankkaa kuin heillä. Joskus rankempaakin. Riippuu ihan lapsista, heidän iästään ja yleensäkin kunkin henkilökohtaisista nallekarkeista.
V
viedddd
Vieras
Mä en ehkä?? olisi neljän lapsen äiti jos vauva-aika ei olisi niin ihanaa ja koukuttavaa...Minulle ei sopisi se, että lapset tulisi isompina valmiina paketteina niin kuin jotkut toivoo, vauvavuosi on kuin kirsikka kakun päällä. Ja vastaan jo valmiiksi ettei tietenkään haluttu vaan vauvoja vaan yhtälailla lapsia, jotka kasvaa.
Y
Yppe
Vieras
[QUOTE="kahden äiti";30103119]No mutta kavereille ilmaantuu kans vain uusia vauvoja. Miten sitä jatkuvaa (no hieman liioittelua) raskaana oloa ja
Pikkuvauva-aikaa jaksaa? Aina olet kiinni vauvassa...[/QUOTE]
Muutaman vauva-ajan koettuaan tietää, miten kiitävän pian se menee ohi. Ensimmäisen vauvan iltaitkujen kanssa uskoo, ettei tämä koskaan lopu. Myöhempien kanssa sekä tietää että ihan eri tavalla tajuaakin, että tämä tosiaankin on ihan kohta ohi.
Pikkuvauva-aikaa jaksaa? Aina olet kiinni vauvassa...[/QUOTE]
Muutaman vauva-ajan koettuaan tietää, miten kiitävän pian se menee ohi. Ensimmäisen vauvan iltaitkujen kanssa uskoo, ettei tämä koskaan lopu. Myöhempien kanssa sekä tietää että ihan eri tavalla tajuaakin, että tämä tosiaankin on ihan kohta ohi.
N
naama
Vieras
Hyvin jaksaa! Ainakin näin jälkikäteen, kun aika kultaa muistot..Meillä 6 lasta, ja jossain kohtaa teimme ihan etelänmatkojakin niin, että lapsista 2 oli alle 2-vuotiaita, ja muut olivat sitten 11,8 ja 5v..(se viiminen villahousu oli silloin vielä vain "pilke iskän simäkulmassa, tai "taivaanisän taskussa"). Tällä järjellä aattelen, että taisin olla jonkinsortin babybluesissa, että tommoseen rumbaan lähdin, mutta meidän lapset ovat aina olleet tosi kilttejä ja hyvätapaisia.. Lapsuus menee niin nopsaan ohi, ettet huomaakaan, kun se on muisto vain, ja sitten kaihotaan niiden aikojen perään<3
Q
"qqq"
Vieras
Ruokaa tehdään enemmän kerralla, pyykki ja astiat pestään isossa koneessa. Lapset kuluttaa aikaansa hyvin keskenään aina on puuhastelu kaveri ja joku keksii jotain kivaa mihin muut osallistuu.
Kaikki osallistuu kotitöihin taitojensa mukaan. Ja lapsia ei passata niin valmiille, kuin silloin, kun niitä oli vähemmän.
Menoja koko perheen voimin on ehkä vähemmän.
Ekan lapsen kohdalla oli opeteltava jo siihen, että omaa aikaa ja levähtämistä otetaan silloin, kun siihen on tilaisuus ei silloin, kun on suunniteltu. Se oli kai se kovin opiskelu suurperheen äidiksi.
Tavallaan niitä ns. turhia menoja ei edes kaipaa, kun elämän sisältö ja mielihyvä täyttyy ja arjesta.
Samoin rennompi ote asioihin tulee kaupan päälle esim. kodin järjestys tai muotivaatteet ei ole niin tärkeitä juttuja, kuin joskus ennen.
Kivasti jaksaa.
Kaikki osallistuu kotitöihin taitojensa mukaan. Ja lapsia ei passata niin valmiille, kuin silloin, kun niitä oli vähemmän.
Menoja koko perheen voimin on ehkä vähemmän.
Ekan lapsen kohdalla oli opeteltava jo siihen, että omaa aikaa ja levähtämistä otetaan silloin, kun siihen on tilaisuus ei silloin, kun on suunniteltu. Se oli kai se kovin opiskelu suurperheen äidiksi.
Tavallaan niitä ns. turhia menoja ei edes kaipaa, kun elämän sisältö ja mielihyvä täyttyy ja arjesta.
Samoin rennompi ote asioihin tulee kaupan päälle esim. kodin järjestys tai muotivaatteet ei ole niin tärkeitä juttuja, kuin joskus ennen.
Kivasti jaksaa.
Q
"qqq"
Vieras
Lisään vielä, että vauva-aika on kaikkein helpoin. Mammalomalla, kun ei tarvitse muuta, kuin keskittyä kotiin. Neuvola käynnit ainoat aikataulut.
S
"suurperheellinen"
Vieras
[QUOTE="Hih";30103214]Heh, suurperheellinen= neljä lasta [/QUOTE]
Kyllä nykyajan mittapuulla neljä lasta + vanhemmat on suurperhe. Että naureskele siellä vaan.
[/QUOTE]Kyllä nykyajan mittapuulla neljä lasta + vanhemmat on suurperhe. Että naureskele siellä vaan.
L
LaMamanMorbid
Vieras
3 lasta eikä jaksais yhtään enempää....toisaalta nyt on hurjasti helpompaa kun pieninkin aloittaa koulun. Ei tarvitse sillai tällai passata ihan niin julmetusti. :saint:
V
"viidenäiti"
Vieras
Viiden lapsen äiti olen,meillä ei oo kaikki lapset tulleet peräjälkeen,jokaisen vauvaajasta on saanut ja jaksanut nauttia,ekan kanssa oli rankinta sitten Se alkoi sujua.olen aina halunnut isoa perhettä ja kiitollinen että sen myös sain.miten sitä sitten jaksaa,no onneksi on maailman paras puoliso joka on tässä kympillä mukana.koitetaan hoitaa homma yhteispelillä,Se tekee kumpi kerkeää,Se lepää kumpi on väsynyt.ei kai Tää sen kummempaa oo pyykkiä ja tiskiä piisaa aina,mutta siihenkin tottuu????
K
"Kahden äiti"
Vieras
Ihana keskustelu
Oon ihan yllättynyt kun kukaan ei kivittänyt mua tai toisiaan minustakin vauva-ajat on olleet ihania ja siis ehkä tietyllä tasolla haaveilen vielä yhdestä. Mutta miten sitä jaksaisi?! Ehkä suurin syy miksi olen kokenut raskaaksi on se että meillä lapset on olleet tosi huonoja nukkumaan. 6vuoteen ei oo montaa kokonaista yötä saanut nukkua. Tarvitsisin myös aika paljon "omaa aikaa", harrastuksia jne. Mietin että uuden vauvan myötä olisin taas pari vuotta "kiinni", niiin ihanaa ja kamalaa kun se samaan aikaan onkin! Elämää helpottaisi myös jos olisi enemmän lapsille hoitopaikkoja, meillä kun on isovanhemmat kaukana ja heille saa lapset kerran vuodessa tungettua puoliväkisin ehkä en ole niin perusteellinen äiti-ihminen mitä monet teistä useamman lapsen äideistä kirjoitti.
Oon ihan yllättynyt kun kukaan ei kivittänyt mua tai toisiaan
minustakin vauva-ajat on olleet ihania ja siis ehkä tietyllä tasolla haaveilen vielä yhdestä. Mutta miten sitä jaksaisi?! Ehkä suurin syy miksi olen kokenut raskaaksi on se että meillä lapset on olleet tosi huonoja nukkumaan. 6vuoteen ei oo montaa kokonaista yötä saanut nukkua. Tarvitsisin myös aika paljon "omaa aikaa", harrastuksia jne. Mietin että uuden vauvan myötä olisin taas pari vuotta "kiinni", niiin ihanaa ja kamalaa kun se samaan aikaan onkin! Elämää helpottaisi myös jos olisi enemmän lapsille hoitopaikkoja, meillä kun on isovanhemmat kaukana ja heille saa lapset kerran vuodessa tungettua puoliväkisin ehkä en ole niin perusteellinen äiti-ihminen mitä monet teistä useamman lapsen äideistä kirjoitti.
H
Hc
Vieras
Viides tulossa. Jaksaa, jaksaa en olisi vielä yhtä halunnut jos olisi ollut tunne etten jaksa. Omaa aikaa saa kyllä, itselläkin sitä on jokapäivä ainakin 2h illalla kun lapset nukkuu Lapset on harvoin muualla hoidossa, 2 krt vuodessa omalla äidillä ja ehkä kerran anoppilassa kerran. Ihan riittävästi kyllä mun mielestä. Tottakai on päiviä kun tekis mieli lähettää koko perhe kuuta kiertävälle radalle.. Mutta kyllä tämä kuitenkin on sitä mitä haluan.
en olisi vielä yhtä halunnut jos olisi ollut tunne etten jaksa. Omaa aikaa saa kyllä, itselläkin sitä on jokapäivä ainakin 2h illalla kun lapset nukkuu Lapset on harvoin muualla hoidossa, 2 krt vuodessa omalla äidillä ja ehkä kerran anoppilassa kerran. Ihan riittävästi kyllä mun mielestä. Tottakai on päiviä kun tekis mieli lähettää koko perhe kuuta kiertävälle radalle.. Mutta kyllä tämä kuitenkin on sitä mitä haluan.