V
vierailija
Vieras
Heippa. Nyt kaipaan vertaistukea todella kipeästi . Meillä on kehitysvammainen lapsi joka sai viidenvuoden tutkimuksien jäljeen keva diagnoosin. Lapsi on siis viisivuotias ja perheessä on lisäksi kolme alle kymmenen vuotiasta lasta. Olemme puolisoni kanssa erittäin väsyneitä ja ajautumassa avioeroon pitkän väsyttävän elämäntilanteen takia. Voisin sanoa että elämäntilanteemme on kriisissä vaikka diagnoosi helpottikin oloa kun enää ei tarvitse olla epätoitoisessa tilassa. Kaipaisimme vinkkejä miten voisimme selvitä tilanteesta. Tukiverkostoa ei ole eikä isovanhempia voi pyytää lapsenvahdiksi. Kehitysvamma ohjaaja vinkkasi että saisimme 50e kuukaudessa rahaa lapsenvahdin palkkaamiseen. Nauroin ja itkin samaan aikaan tälle tarjoukselle. Muut lapset jäävät täysin vaille syliä ja jaksavaa äitiä. Lasten pyytäessä minua johonkin suustani pääsee hatkuvasti "Riippuu miten #### jaksaa olla" tai "Nyt ei voi koska #### ei ole sillä tuulella että voisimme tehdä niin. Erittäin rakas meidän perheelle tämä lapsi, mutta ajaa meidän totaalisen uupumuksen rajoille. Teenkö itsestäni Lasun jotta saamme apua vaikka olenkin lapsilleni hyvä ja rakastava äiti? En keksi mitään muuta vaihtoehtoa enää. Olemme molemmat työelämässä joten se edes vähän helpottaa, mutta ei pelasta tilannetta. Help!