Te naiset joilla ei ole omaa tyttöä..

[Mrs Shillelagh]

[QUOTE="ccc";22235993]Haista sinä paska[/QUOTE]

Ai senkö takia sutkin on jätetty?

 

[tiiru]

Tässä hieman vanhemman äidin näkemys. Itse olen perheestä, jossa oli vain tyttöjä ja mieheni on taas perheestä jossa oli vain poikia. Omat lapseni ovat jo aikuisia, ja minulla on 3 poikaa ja yksi tyttö. Lähipiirini/ ja omien lapsieni perusteella voin todeta että lapsuusajan molemmat sukupuolet ovat vanhempien kannalta hyvin samankaltaisia, toki pieniä eroja löytyy luonteen lisäksi sukupuolen perusteellakin. Minusta suurin ero sukupuolien välillä korostuu kun lapset kasvavat aikuisiksi.

Itselläni ja siskoillani on hyvin läheiset välit vanhempiini. Miestäni saa taas patistaa soittamaan omille vanhemmilleen. Sama toistuu omien lapsieni kanssa. 3 poikaani soittavat minulle enemmän "pakosta" (jos ymmärrätte mitä tarkoitan) ja vaikka itse yritän pitää kaikkiin lapsiini tasavertaisesti yhteyttä, on tytön side meihin vanhempiin aikuisena kiinteämpi. Leikkisästi voisi ottaa esimerkiksi joulun, tytön kanssa käydään pitkiä keskusteluja siitä mitä tänä vuonna laitettaisiin joulupöytään ja kuka tekee mitäkin, kun poikien kanssa keskustelut ovat lähinnä sillä tasolla ehtivätkö he tänä vuonna joulupöytään myös meillekin. Tyttö käy meillä selvästi useammin perheensä kanssa kyläilemässä, ja lapsenlapsistammekin juuri tytön lapset ovat meitä useimmiten ilahduttamassa. Ja edelleenkin totean, että kaikkia rakastamme yhtä paljon ja toivomme poikiammekin useammin kyläilemään.

Vaikka en asiaa osannut ajatella kun lapset olivat pieniä, niin nyt ajatellen paljon olisi jäänyt vaille jos minulla ei tyttöä olisi. Olen tästä keskustellut muidenkin vanhempien kanssa, ja monilla toistuu sama, että perheet ovat enemmän tekemisissä tytön vanhempien kanssa. Monesti naiset kokevat perhearvot tärkeämmiksi, ja siten myös side omiin vanhempiin pysyy lujempana. Tässä siis vanhemman äidin näkemys siitä, miksi olisin jäänyt paljosta paitsi jos minulla ei tyttöä olisi.

Meillä taas täysin toisinpäin.

 

[Mrs Shillelagh]

Minä en oikeasti usko pojan opettamisen itsenäiseksi olevan sen vaikeampaa kuin tytönkään. Äidit vain tykkäävät paapoa niitä pikku mussukoitaan. Mitä niille sääntöjä asettamaan, pojat ovat poikia... Ja jos aikuisenakin löytyy pojalle passaaja tuosta noin, niin voidaankin todeta että eipä vanha koira uusia temppuja opi.

Meillä tyttö suuttuu, jos ei se saa pukea itse. Kyllä olen kuullut ihan toisiltakin äiti-ihmisiltä poikien haluavan, että heitä puetaan jne. Onhan se mukavaa.

 

[kojootti]

Minulla on yksi poika, ja varsin todennäköisesti toinen syntymässä muutaman viikon sisällä Kun sain tietää olevani toistamiseen raskaana, toivoinkin toista poikaa. En tiedä miksi, jotenkin kai ajattelin että veljeksillä on keskenään enemmän yhteistä, ja toisaalta taas minulla on yhdestä pojasta jo kokemusta kun taas tyttöä olisin vähän jännittänyt. Vaikka ihan yhtälailla mä olisin tytöstäkin riemastunut, sekavaa Ja varmaan jos esikoinen olisi tyttö, olisin nyt toivonut toista tyttöä.
Ei siis harmita! Yhtä asiaa kuitenkin toivon: Että jos ja kun poikani joskus saavat omia lapsia, olisi minulla ja miniällä niin lämpöiset välit että miniä uskaltaisi minullekin avautua raskaustuntemuksistaan ja että saisin myötäelää siinä odotuksessa. Omat välini äitiini lähenivät raskausaikana melkoisesti, sitä ei ehkä nuorilla miehillä ja äideillä tapahdu.

 

[dfdf]

Tässä hieman vanhemman äidin näkemys. Itse olen perheestä, jossa oli vain tyttöjä ja mieheni on taas perheestä jossa oli vain poikia. Omat lapseni ovat jo aikuisia, ja minulla on 3 poikaa ja yksi tyttö. Lähipiirini/ ja omien lapsieni perusteella voin todeta että lapsuusajan molemmat sukupuolet ovat vanhempien kannalta hyvin samankaltaisia, toki pieniä eroja löytyy luonteen lisäksi sukupuolen perusteellakin. Minusta suurin ero sukupuolien välillä korostuu kun lapset kasvavat aikuisiksi.

Itselläni ja siskoillani on hyvin läheiset välit vanhempiini. Miestäni saa taas patistaa soittamaan omille vanhemmilleen. Sama toistuu omien lapsieni kanssa. 3 poikaani soittavat minulle enemmän "pakosta" (jos ymmärrätte mitä tarkoitan) ja vaikka itse yritän pitää kaikkiin lapsiini tasavertaisesti yhteyttä, on tytön side meihin vanhempiin aikuisena kiinteämpi. Leikkisästi voisi ottaa esimerkiksi joulun, tytön kanssa käydään pitkiä keskusteluja siitä mitä tänä vuonna laitettaisiin joulupöytään ja kuka tekee mitäkin, kun poikien kanssa keskustelut ovat lähinnä sillä tasolla ehtivätkö he tänä vuonna joulupöytään myös meillekin. Tyttö käy meillä selvästi useammin perheensä kanssa kyläilemässä, ja lapsenlapsistammekin juuri tytön lapset ovat meitä useimmiten ilahduttamassa. Ja edelleenkin totean, että kaikkia rakastamme yhtä paljon ja toivomme poikiammekin useammin kyläilemään.

Vaikka en asiaa osannut ajatella kun lapset olivat pieniä, niin nyt ajatellen paljon olisi jäänyt vaille jos minulla ei tyttöä olisi. Olen tästä keskustellut muidenkin vanhempien kanssa, ja monilla toistuu sama, että perheet ovat enemmän tekemisissä tytön vanhempien kanssa. Monesti naiset kokevat perhearvot tärkeämmiksi, ja siten myös side omiin vanhempiin pysyy lujempana. Tässä siis vanhemman äidin näkemys siitä, miksi olisin jäänyt paljosta paitsi jos minulla ei tyttöä olisi.

Tämä on niin totta. Yleisesti ottaen se menee näin päin. Tietysti aina mahtuu muutama poikkeus joukkoon. Oma mummini itki, kun ketään hänen neljästä pojastaan ei ole käynyt tervehtimässä juhlapyhinä. Vain me lapsenlapset ja ex-miniät kävimme häntä ilahduttamassa.

Itse käyn myös paljon useammin lasten kanssa oman äitini luona kuin mies käy anoppilassa. Sama juttu kaikilla tutuillani. Olen onnellinen, että minulla on tyttö. Tottakai rakastan poikaanikin yli kaiken, mutta tytön kanssa voi todellakin tehdä erilaisia asioita kuin pojan. Esimerkkinä mainittakoon, että rakastan ranskalaisten lettien tekemistä ja kaikkea muutakin naisellista hömpötystä, josta poikani ei ole kiiinnostunut. Tyttö sen sijaan on.

Omalta kannaltani on paras mahdollinen tilanne, että olen saanut sekä tytön että pojan, jolloin pääsen mukaan molempien sukupuolten maailmaan. Ne ovat ainakin meillä hyvin erilaiset, vaikka emme ole lapsia mihinkään suuntaan ohjanneet. Lasten kannalta taas voisi olla mukavampaa, että he olisivat samaa sukupuolta. Itse olen ainakin ollut erittäin kiitollinen ihanasta siskostani. Kavereilla taas ei ole ollut kovinkaan paljon yhteistä veljiensä kanssa.

 

[tytötön]

haluaisin tytön mutta en uskalla enää tehdä lapsia.

 

["vieras"]

Meillä tyttö suuttuu, jos ei se saa pukea itse. Kyllä olen kuullut ihan toisiltakin äiti-ihmisiltä poikien haluavan, että heitä puetaan jne. Onhan se mukavaa.

Ihan samat minä itse-vaiheet pojillakin on On tainneet äidit vaan opettaa laiskoiksi. Onhan näitä samanlaisia prinsessojakin, pitäisi kaikki tehdä puolesta.

 

["mä"]

Mulla on poika ja kyllä toivon kovasti tytön vielä joskus saavani. Näissä keskusteluissa ärsyttää tämä asioiden suoraviivaistaminen. Eihän se tietenkään tarkoita missään määrin sitä, että pojastani olisin valmis luopumaan tai häntä kehenkään toiseksi vaihtamaan. Mutta saan silti toivoa myös tyttöä. Fakta vaan on, että on erilaista olla tytön tai pojan äiti eri ikäkausina. Sen kummemmin arvottamatta sitä, mikä on "parempaa". Esimerkiksi usein tytöt ovat äitinsä kanssa läheisempiä aikuisuudessa. AInakin minä matkustan, shoppailen ja tukeudun äitiini raskausaikana ja nyt pienen lapsen kanssa enemmän kuin anoppiin. Tämä on yksi syy, miksi haluaisin tyttären. Mutta en katkeroidu, jollen sitä tule saamaan. Joka tapauksessa rakastan poikiani elämäni loppuun asti.