Tein yhden aika kauhean tai vähintäänkin surullisen havainnon parisuhteestamme...

[Surullinen huomio]

Itseasiassa olen tehnyt tämän havainnon jo vuosia sitten, mutta jotenkin olen sen autuaasti unohtanut, kunnes se taas tuli mieleeni...

Eli olen oikeastaan aika kauhea mäkättäjä-ämmä... tai siis saatan valittaa aika herkästi pikkuasioista -tai sanoa silleen pahasti tai... en osaa selittää paremmin, mutta kuitenkin olla vähän niinku melkein koko ajan vähän v-mäinen.... Siis miestäni kohtaan.

Muutama vuosi sitten älysin, miksi olen sellainen: Mieheni arvostelee minua vähän joka asiassa. Hän saattaa heittää jotain "vitsillä" ulkonäöstäni ja se loukkaa minua. Tai jos puhun jotankin oudosti hänen mielestään/sanon jotain typerää, hän saattaa alkaa arvostella tai matkia puhettani -ja se loukkaa minua. Älysin, että olen kehittänyt itselleni puolustuskeinoksi v-mäisyyden. Olen joka asiassa jo valmiiksi v-mäinen ja inhottava valittava akka ja suhtaudun miehenkin sanomisiin vähän silleen... no, v-mäisesti, ettei mies vaan pääse loukkaamaan minua. Kun en "ole oma itseni" , vaan koko ajan valppaana ja puolustuskannalla, ei miehen sanomiset satuta minua.

Tulin kauhean surulliseksi, kun tein tämän havainnon. Mutta asia unohtui... kunnes nyt lapsemme syntymän jälkeen taas tuli mieleeni. Lapsi on pian jo vuoden ikäinen ja olen taas huomannut olevani aivan kauhea valittaja-akka ja miehenkin mielestä olen aamusta iltaan v-mäinen... No, tajusin, että kyse on samasta "ilmiöstä" kuin ennenkin:

Mies on arvostellut nyt myös lastenhoitoani, esim. miten puhun lapselle, miten teen tietyt asiat lapsen kanssa jne.. Ja raskauden myötä ulkonäkönikin on muuttunut; kiloja on vielä jäljellä ja raskausarvet peittävät mahan. Niistäkin mies huomauttelee... Olen siis taas ottanut v-mäisyyden puolustuskeinokseni.... Sen avulla kestän eteenpäin ja pystyn olemaan loukkantumatta... Tai en näytä miehelle, että loukkaannun.

Tämä on todella surullista. Tänä aamuna sanoin asiasta miehelle. Saa nähdä, onko yhtään ajatellut asiaa ja millä mielellä tulee töistä kotiin...

 

[vieras]

Surullista, mutta minusta silti kuulostaa hyvältä, että ainakin tiedät, missä mennään ja tajuat oman toimintasi syitä. Ilmeisesti molempien pitäisi muuttaa toimintaansa, jotta tilanne helpottaisi. Tai sitten ainakin jommankumman aloittaa ja toivoa, että muutos johtaa muutokseen toisessakin päässä. Tsemppiä .

 

[Kowalski]

Miestäsi et voi muuttaa, mutta itsesi voit.
Eli kokeilepa sitä, että lopetat miehelle jäkättämisen. Lopeta vittuilu. Ole hänelle ystävällinen. Ehkä hänkin alkaa sitten olla ystävällinen sinulle, sillä ehkä hän ajattelee että sinä olet aina vittumainen ja nalkutat, ja siksi hänkään ei viitsi puhua sinulle kauniisti.

 

[Surullinen huomio]

Surullista, mutta minusta silti kuulostaa hyvältä, että ainakin tiedät, missä mennään ja tajuat oman toimintasi syitä. Ilmeisesti molempien pitäisi muuttaa toimintaansa, jotta tilanne helpottaisi. Tai sitten ainakin jommankumman aloittaa ja toivoa, että muutos johtaa muutokseen toisessakin päässä. Tsemppiä .

Kyllä minä tavallaan olin iloinenkin, että osasin tällä tavalla tulkita omaa käytöstäni... mutta surullinen, että käytös johtui miehestä...

 

[Hophopdabadaba]

Siinä vaiheessa jos mies huomauttelee ulkonäöstä tai tekemisistä niin olisin mäkin v-mäinen. |O

Kuulostaa aika lailla samalta kuin mun ex (siis sun mies). Monesti kuulin häneltä "siirrä iso per***si pois edestä" tms... Ja mä olin myös tosi vmäinen takasin.. ymmärrän sua tosi hyvin, kun ei halua näyttää loukkaantumistaan on helpompi olla jatkuvasti puolustuskannalla..ja hyökkäys on paras puolustus.

Toivottavasti miehesi on miettinyt ja toivottavasti saatte asiat reilaan. puhukaa,puhukaa ja puhukaa ihan suoraan miltä teistä tuntuu ja miksi loukkaatte toisianne.

 

[mii]

Mä olen joskus seurustellut samalla tavalla käyttäytyvän miehen kanssa. Vuosi riitti mulle. Sain tarpeekseni.
Joskus tein niin, että olin hänelle samanlainen kuin hän minulle, ja kun mies siitä loukkaantui verisesti, niin sanoin, että tuota samaa minä kuuntelen sinulta joka ikinen päivä. Hän vain sanoi, että sinä et olekaan niin herkkä... Ja sama meno jatkui.

Toivottavasti sun miehesi on viisaampi!

 

Miestäsi et voi muuttaa, mutta itsesi voit.
Eli kokeilepa sitä, että lopetat miehelle jäkättämisen. Lopeta vittuilu. Ole hänelle ystävällinen. Ehkä hänkin alkaa sitten olla ystävällinen sinulle, sillä ehkä hän ajattelee että sinä olet aina vittumainen ja nalkutat, ja siksi hänkään ei viitsi puhua sinulle kauniisti.

Niinhän se on, että muutoksen pitää alkaa omasta itsestä. Mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi niellä ja hyväksyä... Pikemminkin vaatisin itse mieheltäni kunnioitusta, keskustelisin vakavasti miten toiselle saa sanoa ja mitä keskinäinen kunnioitus on. Jos antaa toisen polkea itseään ja oikeuksiaan, saa kestää mitä vain miten pitkään tahansa. Sitten muuttaisin aktiivisesti omaakin asennetta.

 

[Kowalski]

Kyllä minä tavallaan olin iloinenkin, että osasin tällä tavalla tulkita omaa käytöstäni... mutta surullinen, että käytös johtui miehestä...

Onko mies samaa mieltä, vai ajatteleeko hän että hänen käytöksensä johtuu sinusta?
Mä ihan oikeasti kokeilisin toisenlaista lähestymistapaa. Kun mies sanoo jotain rumasti, älä sano rumasti takaisin, vaan ole joko hiljaa tai sano että "ei tunnu kivalta kun puhut mulle noin". Kun pyydät mieheltä jotain, älä tee sitä vaatien, kiukkuisesti, vaan yritä pyytää ystävällisesti: "voisitko viedä roskat?" eikä "tekisit säkin jotain, vie nyt ees noi roskat". Ehkä se toimii, ehkä ei, mutta nykytilanne missä molemmat vittuilee toisilleen ja molemmat kaiketi ajattelee että vika on siinä toisessa, se aloitti....ei se ole kivaa kenellekään :|

 

[Kowalski]

Niinhän se on, että muutoksen pitää alkaa omasta itsestä. Mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi niellä ja hyväksyä... Pikemminkin vaatisin itse mieheltäni kunnioitusta, keskustelisin vakavasti miten toiselle saa sanoa ja mitä keskinäinen kunnioitus on. Jos antaa toisen polkea itseään ja oikeuksiaan, saa kestää mitä vain miten pitkään tahansa. Sitten muuttaisin aktiivisesti omaakin asennetta.

En mä tarkoitakaan sitä, että kaikki pitäisi hyväksyä.
Mutta seuraavan kerran kun mies sanoo jotain rumaa, ei ehkä kannatakaan ärähtää takaisin, vaan olla hetki hissukseen ja kysyä sitten että miksi mies sanoo niin, eikö hän ymmärrä että se loukkaa? Normaalia puheääntä käyttäen, ei huutaen eikä äristen.
Eikä kannata vittuilla miehelle illalla siksi, että se vittuili aamulla. Ts. kostaminen ei kannata, pitkävihaisuus on huono juttu.

 

[asa]

Kyllä minä tavallaan olin iloinenkin, että osasin tällä tavalla tulkita omaa käytöstäni... mutta surullinen, että käytös johtui miehestä...

Onko mies samaa mieltä, vai ajatteleeko hän että hänen käytöksensä johtuu sinusta?
Mä ihan oikeasti kokeilisin toisenlaista lähestymistapaa. Kun mies sanoo jotain rumasti, älä sano rumasti takaisin, vaan ole joko hiljaa tai sano että "ei tunnu kivalta kun puhut mulle noin". Kun pyydät mieheltä jotain, älä tee sitä vaatien, kiukkuisesti, vaan yritä pyytää ystävällisesti: "voisitko viedä roskat?" eikä "tekisit säkin jotain, vie nyt ees noi roskat". Ehkä se toimii, ehkä ei, mutta nykytilanne missä molemmat vittuilee toisilleen ja molemmat kaiketi ajattelee että vika on siinä toisessa, se aloitti....ei se ole kivaa kenellekään :|

Q-kuppi, sä olet viisas nainen.

 

[Surullinen huomio]

Eipä ollut tilanne sen kummempi eilen, kun mies tuli kotiin. Ja illalla taas mentiin vihoissamme nukkumaan... Tai minä lähdin nukkumaan, kun mies ei lämmennyt lähentely-yrityksille...

Kaikista loukkaavinta on varmaan juuri tuo, että koen jatkuvasti, etten osaa olla sänkyhommissa sellainen kuin hän haluaisi... Tai itseasiassa hänkään ei ole aivan sellainen kuin minä haluaisin... Minä kaipaan enemmän läheisyyttä, hellyyttä, suudelmia... hän suoraa toimintaa. Ja eilen kun yritin hellästi lähestyä niin mies vaan meni kauemmas ja tosi tympeään sävyyn sanoi, että "älä tee noin" ja "tämä tämmönen on ihan naurettavaa" ja "miksi oot tuommonen" ... En tiedä millainen minun pitäisi olla tai miten lähestyä häntä. Itku pääsi ja lähdin nukkumaan, mies jäi TV:n ääreen. En enää ikinä tee kyllä aloitetta, kun saan kuitenkin haukut niskaani...

Millainenhan tästä illasta tulee...

 

[kielletty]

Hyij olkoon, kuulostaa ihan eksältä... Ettei vaan ois oinas?
Toivottavasti keksit/keksitte jonkun kompromissin tuohon, siinä tapauksessa sitä ei koskaan löydetty kun tämä tapoihinsa pinttynyt pässinpää ei ollut yhtään valmis tulemaan vastaan.

 

[Rukoilijasirkka]

Teidän pitää yhdessä sopia siitä, että alatte käyttäytymään toisianne kohtaan hyvin. Kuka sanoisi vieraalle ihmiselle niin pahoja asioita, mitä ihan keskiverto perheessä sanotaan?

Minusta aivan normaali käytös riittää, pois hankala äänensävy ja arvostelu.
Ja jos se ei onnistu, niin ei sellainen suhde ole minkään arvoinen, jossa molemmat tulevat vaan jatkuvasti loukatuksi. tuo sinun mies kuulostaa tosi ikävältä.

 

[Surullinen huomio]

Eilen saatiin puhuttua ja ilta menikin mukavasti. Mutta niin kuin yleensä, asia pian taas unohtuu ja sama v-mäisyys jatkuu. Tai ainahan sitä toivoisi, että tällä kertaa tapahtuisi pysyvä muutos...