Teini-ikäisen vanhemmuus

[Pikkukaupunkilainen]

Tämän illan aihe selviää otsikosta. Niin siis, itse olen kahden teini-ikäisen (15v. ja 13v.) isä ja olen ruvennut miettimään teini-ikäisen vanhemmuutta, kun olen muilta kuullut erilaisia näkemyksiä. Ensinnäkin en hyväksy missään nimessä minkäänlaisia ryyppybileitä taikka juopottelua yleensäkään. Olen taas kuullut, että joidenkin 15-vuotiaat saavat rellestää ja järjestää ryyppybileitä kotonaan. Meillä saa kyllä kuulla täydellä kurkulla, jos tuollaista tekee. Myöskin tupakalle on ehdoton "nou-nou". Joillekin kuulemma vanhemmat ostavat tupakkaa ja alkoholia.

Toinen asia on semmoinen, että pidän tärkeänä, että vanhemmat antavat lapselleen vastuullista kuvaa: eli siis en missään nimessä koskaan ole juopotellut tuttujen kanssa lasten nähden. Muutamia oluita on kyllä otettu aina, mutta siitäpä tuskin mitään haittaa on ja joskus juhannuksena on tullut oltua vähän huppelissa, mutta eipä nuo mitään traumoja ole saaneet. Perheväkivalta on myös sellainen, mitä en sulata. Myöskään kaverin esittäminen omalle lapselle ei minusta ole järkevää - vanhempi on vanhempi! Ja säännöt pitää olla ja niiden rikkomisesta johdonmukaiset rangaistukset! Tuokaa omia vanhemmuusnäkökulmianne esiin!

 

["tia"]

Ei voi olla liian tiukkapipoinen kasvattaj teinien kanssa...pitää ajatellla että huomenna on uusi päivä...

 

["vieras"]

Mun kasvatustapani on "Rajat on rakkautta" Ja mulla siis neljäs teini menossa

 

["poikia3"]

En minäkään hyväksy alaikäiselle alkoholin tai tupakan toimittamista. Lapsella pitää olla rajat, ja kotiin pitää voida tulla aina. Rajoihin kuuluu tietysti myös selkeät kotiintuloajat.

Alkoholia meillä käytetään todella vähän, lapseni eivät ole koskaan nähneet minua humalassa, muutaman kerran vuodessa ovat nähneet minun ottavan lasillisen tai kaksi viiniä, tai pullon siideriä. Ystävien seurassa poissa kotoa, olen saattanut käyttää alkoholia enemmänkin, mutta tulen tällöin kotiin lasten nukkuessa, eivätkä siis näe minua humalassa. Mieheni on absolutisti.

Mutta tuo kaveriosuus. Yksikään teini tuskin haluaa olla vanhempansa kaveri tai jos haluaa, niin jotain on pielessä. Esikoiseni on 14 v, ja on monessa suhteessa vielä lapsi, mutta murkkuikä nostaa päätään. Julkisella paikalla ei välitä näyttäytyä äidin seurassa. Kotona kelpaan, ja niin kauan kuin kelpaan tehdään asioita yhdessä, esim. katsotaan leffoja kaksin, kun muut vielä nukkuvat. Uskon, että tästä on apua sitten, kun räiskintä joskus alkaa. Järkipuhe on vielä toistaiseksi myös toiminut.

Moni asia voi muuttua vaikeaksi vielä, kundi on pidempi kuin minä, enkä minäkään ole 170-senttisenä mikään lyhyt, kundi on myös pidempi kuin mieheni. Mutta sydän on paikallaan, ja olen saanut olla tuosta pojasta myös ylpeä, kun on huomaavainen poika.

 

[isoäiti mölykylästä]

ehdoton sääntö on se, että sä olet se vanhempi sille teinille, et sen teinin kaveri tai ystävä. vaan sä olet se joka määrää ja jonka pitää pystyä sanomaan ei.
myöskään liian tiukka ei saa olla. jos joka asiasta nipottaa, se saa teinissä aikaan kapinaa. vaan pitää pystyä joustamaan myös omissa päätöksissään.
tupakka ja viina ei kuulu teinin elämään, pitää olla lähes täysikäinen, ennen kuin sellaisen käytön hyväksyn. jos hyväksyn sittenkään. mutta lasi pari viiniä tai pari pulloa siideriä niissä ei ole mitään pahaa, mutta siis vasta sitten kun alkaa olla se 18 vuotta mittarissa. ja se on tärkein että on ne rajat ja rakkaus. ja niistä rajoista pidetään kiinni
ja se että se teini pitäis saada ymmärtämään, että kaikesta voi kotona puhua, ja jos sattuu että sortuu juopotelemaan, niin kotiin uskaltaa silti tulla.

 

[Non compos mentis]

Lapseni vasta lähentelevät ko. ikää. Tuo nelosluokkalainen osaa kyllä olla aika murkkumainen halutessaan. Mitä raittiuskasvatukseen tulee, olen pyrkinyt tiedottamaan alkoholin ja tupakan vaaroista jo ennen kuin pääsivät vaipoista. Olen myös yrittänyt saada heitä sitoutumaan kehittäviin harrastuksiin, tarkkaillut keiden kanssa kaveeraavat, seurannut heidän lukemisiaan, pelaamisiaan jne. ja tietenkin puhunut heidän kanssaan. Molemmat ovat myös kouluissa, jotka vaativat useampia tunteja enemmän heiltä kuin tavallinen luokka.

Uskon ennaltaehkäisyyn. Vuodet näyttävät miten hyvin se sitten loppujen lopuksi toimii.

 

[Huspati Huta]

Minulta ei heru kovin syvällisiä periaatteita, tässäkään asiassa. Olen vähän tuulellakäyvä ilmeisesti. Tai sitten helpolla päässyt. Hankalinta on ollut se, että osaan/muistan ottaa askeleen yksityisyyden rajan yli, kun se on välttämätöntä. Oma yksityisyyteni tarve on niin suuri, että pitää oikein pakottaa itseni siihen, että nuorieni elämään pitää mennä välillä "raamit kaulassa". Tällä viikolla olen sitä vähän tehnyt ja on vähän apea mieli. Ei sillä, että tahtoisin vaan olla kaveriäiti ja kaikkeen myöntyvä. Mutta en ole kauhean hyvä olemaan jämäkkä ja tiukka. Etenkin kun nuo mitä tekevät, eivät ole kauheaa ja vaarallista.

 

[isoäiti mölykylästä]

Minulta ei heru kovin syvällisiä periaatteita, tässäkään asiassa. Olen vähän tuulellakäyvä ilmeisesti. Tai sitten helpolla päässyt. Hankalinta on ollut se, että osaan/muistan ottaa askeleen yksityisyyden rajan yli, kun se on välttämätöntä. Oma yksityisyyteni tarve on niin suuri, että pitää oikein pakottaa itseni siihen, että nuorieni elämään pitää mennä välillä "raamit kaulassa". Tällä viikolla olen sitä vähän tehnyt ja on vähän apea mieli. Ei sillä, että tahtoisin vaan olla kaveriäiti ja kaikkeen myöntyvä. Mutta en ole kauhean hyvä olemaan jämäkkä ja tiukka. Etenkin kun nuo mitä tekevät, eivät ole kauheaa ja vaarallista.

just tuota mä tarkoitn tuolla joustamisella, että kaikkeen ei kannata puuttua, jos asi ei ole mitenkään kauhea tai vaarallinen, vaan osan asioitsta voi katsoa sormien läpi

 

[Huspati Huta]

just tuota mä tarkoitn tuolla joustamisella, että kaikkeen ei kannata puuttua, jos asi ei ole mitenkään kauhea tai vaarallinen, vaan osan asioitsta voi katsoa sormien läpi

Minulla on ollut ilmeisen "helpot tapaukset" täällä teineinä, joten nyt kun alkaa ilmetä jotain mihin pitäisi puuttua, se tuntuu yllättävän vaikealta. Mutta kyllä minä tästä tormakoidun

 

["minna"]

Minulla on ollut ilmeisen "helpot tapaukset" täällä teineinä, joten nyt kun alkaa ilmetä jotain mihin pitäisi puuttua, se tuntuu yllättävän vaikealta. Mutta kyllä minä tästä tormakoidun

Juuriki kehityspsykologian luennoilla olen käyny ja siel sanottiin että 1/3 ei kapinoi,1/3 kapinoi vanhempiaan vastaan,1/3yhteiskuntaa vastaan

 

[Huspati Huta]

[QUOTE="minna";24555987]Juuriki kehityspsykologian luennoilla olen käyny ja siel sanottiin että 1/3 ei kapinoi,1/3 kapinoi vanhempiaan vastaan,1/3yhteiskuntaa vastaan [/QUOTE] Paras kai olisi tuo, että jos kapinoidaan, tehdään se vanhempia vastaan. Meillä nyt ei taida olla edes kapinoinnista kyse, ainakaan vielä, vaan siitä, että pikkuhiljaa alkavat eriytyä. On sitä monet kerrat ihmetellyt, että tässäkö nämä teinien myrskyt nyt ovat, mutta ehkäpä niitä meilläkin tullaan näkemään. Olin itse tasainen tapaus ja niin taisi poikien isäkin olla, joten ei voi edes muistella sitä, että no olinhan minä itsekin kamala tapaus. Tai ehkä olinkin, mutten sillä tapaa, että olisin haistatellut vanhemmille tai ollut yötämyöten liesuamassa tai lintsannut koulusta yms.

 

[isoäiti mölykylästä]

Minulla on ollut ilmeisen "helpot tapaukset" täällä teineinä, joten nyt kun alkaa ilmetä jotain mihin pitäisi puuttua, se tuntuu yllättävän vaikealta. Mutta kyllä minä tästä tormakoidun

minulla on täällä viides teini menossa, ja mitään isompia ongelmia ei ole ollut. poikien teini-ikää ei oikeestaan edes huomannut. joten helpot on olleet teinit myös täällä

 

["minna"]

Paras kai olisi tuo, että jos kapinoidaan, tehdään se vanhempia vastaan. Meillä nyt ei taida olla edes kapinoinnista kyse, ainakaan vielä, vaan siitä, että pikkuhiljaa alkavat eriytyä. On sitä monet kerrat ihmetellyt, että tässäkö nämä teinien myrskyt nyt ovat, mutta ehkäpä niitä meilläkin tullaan näkemään. Olin itse tasainen tapaus ja niin taisi poikien isäkin olla, joten ei voi edes muistella sitä, että no olinhan minä itsekin kamala tapaus. Tai ehkä olinkin, mutten sillä tapaa, että olisin haistatellut vanhemmille tai ollut yötämyöten liesuamassa tai lintsannut koulusta yms.

Näinhän se on,tuo murkkuikä on sitä erkaantumista lapsuudesta ja itsenäistymistä. Vanhemmat on se turvallinen kohde mitä vastaan murkku voi käydä"taistelunsa".. ja pitää muistaa että murkut rakastaa ja vihaa vanhempiaan,ei se ole vaarallista jos murkku sanoo vihaavansa niinhän meki monesti teemme sitä rakasta puolisoa kohtaan