Teinkö mä jotakin väärin? Inhottava olla. Mies etenee liian nopeaa ja en itse ole ihan varma tästä jutusta..

["Marija"]

Me ollaan tapailtu vasta kuukausi. Mä olen ihastunut kyllä ja meillä on yhdessä kivaa. Musta tuntuu kuitenkin siltä, että se jokin puuttuu. Sitä sellaista tiettyä tunnetta ei vaan tule. Ei, vaikka kuinka haluaisin. Miehessä ei ole mitään vikaa, hän on ihana, mutta en yksinkertaisesti vaan saa sitä tunnetta itseeni, mikä ehkä kuuluu olla, jos suhteen aloittaa. Mies ei ole mulle se oikea. Tiedän sen. Tai asia valkeni ehkä lopullisesti viikonloppuna. Sitä ennen en itsekään tiennyt.

Mies kuitenkin on ihan tosissaan mun kanssa. Vaikuttaa ns. umpirakastuneelta. Viikonloppuna oltiin ajelemassa miehen kotipaikkakunnalla ja sanoi, että käydään katsomassa missä vaiheessa hänen siskon rakennusprojekti on. En tajunnut, että siellä tontilla olisi porukkaa paikalla.
Mies innoissaan esitteli minut siskolleen, siskon miehelleen, serkulleen ja kun oltiin lähdössä, niin miehen toinenkin sisko pamahti paikalle.
Aika avoimesti mies mua siellä silitteli yms.

Mulla on nyt ihan hemmetin paha mieli. Olen aivan neuvoton.

 

["Nisu"]

Et sinä ole tehnyt mitään väärin. Kuukausi on lyhyt aika. Suurin osa ihmisistä vaikuttaa äkkiseltään kivoilta, sympaattisilta yms. Kyllä toista pitää tapailla pitemmän aikaa, että voi tietää, syntyykö siitä suhde. Mies on mokannut kyllä ihan itse, jos noin lyhyen tuttavuuden jälkeen olettaa teidän seurustelevan.
En todellakaan esittelisi ketään miesytävänäni, ellei tosiaan olis erikeen jo sovittu, että seurustellaan.

Mullakin on veli. Jos mun veli olisi tapaamasi miehen asemassa, niin mä tukisin veljeäni. Ei ne siskot mitään ajattele. Et sinä siis miestä nolaa tms. Veljet ovat rakkaita siskoilleen!

 

["..."]

Etsä ole vielä mitään väärin tehnyt, mutta nyt olisi varmaan aika kertoa miehelle noista fiiliksistä, jotka sussa heräsi viikonloppuna. Miksi tuhlaisit aikaasi mieheen, josta tiedät, ettei ole ns. "se oikea".. Tai jos hetken huvittelua vain kaipaat, niin siitäkin pitää tälle miehelle kertoa, ettei hän elä pilvilinnoissa häitä suunnitellen.

Nyt vaan härkää sarvista ja rehellisesti kerrot mitä ajattelet. Kyllähän se varmasti satuttaa tätä miestä, jos hän on paljon enemmän tosissaan jutussa mukana, mutta pidemmän päälle on varmasti myös kiitollinen, ettet päästänyt juttua pidemmälle.

Tsemppiä!

 

["sepi"]

Sinun tunteesi ovat merkitseviä päättäessäsi jatkato suhdetta. Ei se mitään autta vaikka toinen rakastaisi kuinka paljon jos toinen ei rakasta.

 

["Marija"]

Mä olen vaan jotenkin niin kiltti ja toisaalta tyhmäkin. Mä en ikinä halua satuttaa muita. Ennemmin kärsin itse, kunhan muut ovat onnellisia. Miksi tämä on mulle niin vaikeaa? Itkin koko eilisen silmät päästäni. En halua loukata ihanaa ihmistä, joka ei ansaitse mitään pahaa

 

["..."]

[QUOTE="Marija";29068792]Mä olen vaan jotenkin niin kiltti ja toisaalta tyhmäkin. Mä en ikinä halua satuttaa muita. Ennemmin kärsin itse, kunhan muut ovat onnellisia. Miksi tämä on mulle niin vaikeaa? Itkin koko eilisen silmät päästäni. En halua loukata ihanaa ihmistä, joka ei ansaitse mitään pahaa [/QUOTE]

Nyt lopetat tuon marttyyrina olon ja katsot totuutta silmiin! Rakkaus on kahden kauppa ja jos tunnetta toisella ei ole NIIN EI OLE. Enemmän sä toista ihmistä satutat teeskentelemällä, että olet rakastunut ja tosissaan, vaikka et oikeasti olekkaan. Vai haluaisitko, että joku mies tekisi sinulle näin?

 

[Susanita]

Mitäs jos pikkuhiljaa rakastutkin mieheen? Kummasti se suuri rakkauden tunne johonkin häviää, vaikka niiiin umpirakastuneina jonkun kanssa yhteen mennään. Ei "se jokin" sit kuitenkaan säily kauankaan. Ensihuumassa pari mukulaa ja sit ollaan ylimpiä vihamiehiä ja erotaan.

 

[:-(]

Minä en aikoinaan sanonut mitään, kun toinen oli niin ihana ja rakastunut. En kehdannut laittaa poikki vaikka minulla niitä suuruia tunteita ei ollutkaan. Voin sanoa, että kyllä kadutti. Lopetein suhteen vasta 10 vuoden jälkeen ja naimisiinkin menin, kun en kehdannut kieltäytyä. Ero oli miehelle hyvin raskas.

Kaduttaa niin paljon että edes koskaan tapasin hänet. Hyvä ja ihana ihminen, mutta ei vaan minua varten. Olen niin onnellinen, kun hän on nyt löytänyt itselleen uuden kumppanin ja hän sai sen perheen josta aina haaveili. Jos olisin kuunnellut sydäntäni niin olisi hän saanut kaiken jo vuosia sitten.

 

[harmaillen nyt]

Minä tein nuorena sen virheen, etten kehdannut ja pystynyt sanoa ei. Tiesin alusta asti, ettei mies ole yhtään mun tyyppiä ja tiesin sisimmässäni koko ajan, ettei juttu tule kestämään.
Menin kihloihinkin miehen kanssa ja salaa kuitenkin haaveilin kaikesta muusta. Yksi lapsikin tehtiin.
Mies oli kyllä ihana ihminen, eikä hänessä ollut/ole mitään vikaa.
Olisi kuitenkn ollut onnellisempi ja säästynyt suurilta suruilta, jos olisin ajoissa tajunnut viheltää pelin poikki.

 

[vieras mutsi]

[QUOTE="...";29068799]Nyt lopetat tuon marttyyrina olon ja katsot totuutta silmiin! Rakkaus on kahden kauppa ja jos tunnetta toisella ei ole NIIN EI OLE. Enemmän sä toista ihmistä satutat teeskentelemällä, että olet rakastunut ja tosissaan, vaikka et oikeasti olekkaan. Vai haluaisitko, että joku mies tekisi sinulle näin?[/QUOTE]

Samoilla linjoilla olen minäkin.

Seurustelin 10 vuotta sitten 7 kk erään miehen kanssa. Mies vei minut tapaamaan vanhempiaan kun olimme olleet yhdessä 5 kk. Olin tavannut tuota ennen myös hänen kaikki tärkeimmät ystävänsä. Suunnittelin jo mielessäni yhteenmuuttoa, mies oli minusta se oikea. Mikään hänen käytöksessään ei antanut ymmärtää ettei mies olisi ajatellut samoin, käyttäytyi kuin rakastunut mies. tapasimme 3-4 kertaa viikossa.

Sitten 7 kk jälkeen mies yhtäkkiä paljasti ettei rakasta minua, ei ole rakastanutkaan. Tiesi sen heti, mutta oli kuulemma luonteeltaan niin kiltti ja hyväntahtoinen ettei vaan halunnut loukata minua. Tuo loukkasi paljon enemmän kuin se jos hän olisi lopettanut aiemmin.

Älä sinä vaan tee noin.