Teinkö oikein? (nukuttaminen)

[vierasmamma]

Kaksi vuotias ei millään tahtonut nukahtaa. Leikki vain leluillaan ja otin niitä olohuoneeseen aina sitä mukaan, kun kävin huoneessa. Monta kertaa sanoin napakasti, vakuuttavalla äänellä että nyt on nukuttava. Lapsi vain nauroi. Tätä kesti noin puoli tuntia. Lopulta sanoin että jos tulet vielä sängystä pois, vien unilelun ja tutin pois. Tuli sängystä pois ja toteutin uhkauksen. Lapsi alkoi itkemään ja muutaman minuutin kuluttua vein tutin ja lelun takaisin ja sanoin että nyt nukutaan. Nukahti. Teinkö mielestänne oikein?

 

[kkkkk]

Meillä kanssa on kaksi vuotias ja joskus teen niin että otan häneltä lupauksen Ennenkuin saa jotain. Esim. tuossa olisin voinut sanoa että mene sänkyyn makaamaan ja päätyynyyn niin saat unilelun ja tutin. Meillä toimii tämmöinen. Mutta ei kyllä mitään patenttiratkaisua mihinkään tilanteeseen ole olemassakaan. Toisen lapsen kanssa opetin sänkyyn siten että nostin hänet sinne aina uudestaan kun tuli pois. Yksi ilta riitti siihen.

 

[vierasmamma]

Mietin lähinnä, saiko traumoja ku vein lelun ja tutin

 

[voi ei]

Kaikenlainen negatiivinen palaute, uhkailut ja rangiastukset ovat henkistä väkivaltaa. Nukkumaan mennään lapsen ehdoilla.

 

["neljän äiti"]

No ei saanu traumoja herranen aika sentään!

 

[jepsss]

Kaikenlainen negatiivinen palaute, uhkailut ja rangiastukset ovat henkistä väkivaltaa. Nukkumaan mennään lapsen ehdoilla.

Meidän lapsi on kyllä sitten jo kieroon kasvanut, raukkaparka.

 

[akava]

et ole ap tosissasi... ei kukaan oikeasti tuollaista mieti

 

[että sellain]

Kaikenlainen negatiivinen palaute, uhkailut ja rangiastukset ovat henkistä väkivaltaa. Nukkumaan mennään lapsen ehdoilla.

Lapsen ehdoilla? Siis lapsi saa mennä nukkumaan sitten, kun häntä itseään huvittaa?

 

[Vierras]

Ei se lapsi varmasti traumoja saanut mutta en tekisi moista toiste. Lapsihan selvästi hakee huomiota vain tuolla temppuilulla, mutta minusta tuonikäisen ei tartte osata nukkua itsekseen vaan om ihan ok että tarvii vanhemman läsnäoloa nukahtaakseen. Ainakaan en veisi niitä äidin lorvikkeita(unilelua,ja tuttia) pois jos aikoisin vaatia että itsekseen nukkuisi.

 

["tjn"]

Kaikenlainen negatiivinen palaute, uhkailut ja rangiastukset ovat henkistä väkivaltaa. Nukkumaan mennään lapsen ehdoilla.

"Lapsen ehdoilla" toki tarkoittaa sitä, että mennään sen mukaan mitä lapsi TARVITSEE, ei sen mukaan, mitä lapsi uskoo haluavansa. Mutta joo, rankaiseminen ja valtataistelut on vähän huonoja juttuja silloin, kun kyse on joko vessa-asioista, syömisestä tai nukkumaan menemisestä. En kuitenkaan usko, että yhtenä iltana tuollainen tutin ja lelun takavarikointi nyt mitään haittaa. Pitää olla aika pitkäkestoista ja laaja-alaisempaa laiminlyöntiä ja kaltoinkohtelua, että lapsi pahasti traumatisoituisi.

Meillä ei kaksivuotiasta päästetty edes lelujensa kimppuun nukkumaanmenoajan ollessa käsillä. Eikä nyt nelivuotiastakaan sen puoleen. Joka ilta tismalleen samat rutiinit: pesut, pusut, iltasatu, tuutulaulu ja päätä tyynyyn. Siinä sitten rauhassa odoteltiin, kunnes lapsi oli tarpeeksi unelias ja sitten lähdettiin huoneesta. Moni kaksivuotias ei vielä osaa itsekseen rauhoittua unille ja voi tarvita aikuista siinä. On turha pistää tilannetta taisteluksi, joka piristää lasta entisestään.