Tekee mieli satuttaa itseäni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a p"

Vieras
Olen viillellyt paljon teininä kun olin vakavasti masentunut ja myöhemminkin vähän jos on ollut pitkään paha mieli. Ja välillä on tullut mieleen viiltely mutta ajatus ei ole enää tuntunut hyvältä. Nyt viimeisestä kerrasta on lähes 4 vuotta aikaa.

Olen raskaana ja mielestäni en ole masentunut. Mies on välillä vaikea, voi olla kuukausiakin huonolla tuulella ja purkaa sitä minuun. Nyt on käyttäytynyt jo yli kuukauden taas ihan hyvin minua kohtaan mutta viimeisestä "huonon tuulen jaksosta" jäi niin katkera olo, että eilen kun mies vähän osoitti mieltään mitättömästä asiasta niin tuli uskomattoman paha olo ja teki mieli viillellä :( En voinut kuitenkaan kun lapsi oli paikalla. Mutta jos lapsi olisi ollut vaikka nukkumassa, olisin viiltänyt (mies lähti kotoa riidan jälkeen).

Nyt olen vähän ihmeissäni tästä, johtuuko vain hormoneista että reagoin näin... Vai olisinko kuitenkin taas masentumassa. Tässä on ollut normaalia enemmän stressiä muutenkin ja siihen päälle tuo miehen kuukausia kestänyt jakso, joten syitäkin masentumiselle olisi. Mutta toisaalta luulen tunnistavani masennuksen kun siitä on kokemusta. Nyt ei ole esim. väsymystä ja voimattomuutta kuten edellisellä kerralla. Ja taas toisaalta, silloin olin todella pahasti masentunut ja haudoin itsemurhaa, ja masennustahan on monen eri asteista.

Ja ikää on 26, tiedän ettei uskoisi tämän ikäisen miettivän näitä :(
 
Asiantuntijalle ei voi mennä kun vain lomakkeita täytellään ja lääkkeitä saa...
Mutt kaksplussalle voi kirjottaa sillä täältähän se oikea apu löytyy... Tsiih...
 
Mä oon kans viillelly teininä, kun olin vaikeasti masentunu. Nykyään aika ok, mutta silti tulee välillä hetkiä, jolloin tekee mieli viiltää. Mä ajattelen, että siihen on niin tottunu ja siitä on silloin tullu tapa, että sen takia vieläkin automaattisesti tulee sellanen, että paha olo -> tekee mieli viiltää, että helpottais.

Mutta yritä jooko olla viiltämättä, se ei oo paras tapa kuitenkaan purkaa pahaa oloa. Mutta sen viiltämisen tilalle tarvitset jonkun muun keinon purkaa sitä. Se riippuu ihan ihmisestä, että mikä se tapa olis. Ite puran pahaa oloa nykyään kirjottamiseen tai vaikka lähden lenkille. Juokset vaikka niin kauan, että helpottaa.

Jos yhtään tuntuu siltä, niin kannattaa myös pyytää vaikka keskusteluapua, että pääset juttelemaan. Koska jos oot masentumassa uudestaan, niin toipuminen on nopeampaa ja helpompaa, kun hakee apua heti, eikä vasta sitten, kun se on jo tosi pahana/pitkittyneenä.

Voimia ja tsemppiä!
 
[QUOTE="blackwhite";28308007]Mä oon kans viillelly teininä, kun olin vaikeasti masentunu. Nykyään aika ok, mutta silti tulee välillä hetkiä, jolloin tekee mieli viiltää. Mä ajattelen, että siihen on niin tottunu ja siitä on silloin tullu tapa, että sen takia vieläkin automaattisesti tulee sellanen, että paha olo -> tekee mieli viiltää, että helpottais.

Mutta yritä jooko olla viiltämättä, se ei oo paras tapa kuitenkaan purkaa pahaa oloa. Mutta sen viiltämisen tilalle tarvitset jonkun muun keinon purkaa sitä. Se riippuu ihan ihmisestä, että mikä se tapa olis. Ite puran pahaa oloa nykyään kirjottamiseen tai vaikka lähden lenkille. Juokset vaikka niin kauan, että helpottaa.

Jos yhtään tuntuu siltä, niin kannattaa myös pyytää vaikka keskusteluapua, että pääset juttelemaan. Koska jos oot masentumassa uudestaan, niin toipuminen on nopeampaa ja helpompaa, kun hakee apua heti, eikä vasta sitten, kun se on jo tosi pahana/pitkittyneenä.

Voimia ja tsemppiä![/QUOTE]

Nyt on jo parempi mieli enkä viiltänyt, mutta huolestuttaa vähän mitä seuraavalla kerralla teen kun halu oli niin voimakas :( Mulla ei ole yleensä mahdollisuutta tehdä mitään omaa kun lapsi täytyy hoitaa, ja jos paha olo johtuu riidasta niin ei miehestäkään ole apua. Mutta olet oikeassa, joku keino pitää keksiä viiltelyn tilalle.

Käyn terapeutilla muun asian tiimoilta, mutta en kehtaisi sanoa viiltelystä. Ja siitä varmaan tulisi joku merkintäkin koska olen raskaana ja minulla on lapsi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja En ymmärrä;28311249:
Kaikennäkösiä pöljiä tähänkin maapalloon mahtuu. Että ihan viillellään ihteensä...huh

Niinpä, ja ajattele että sellaisella on vielä lapsi... Ja toinen tulossa.... Uusia samanlaisiako tulee?. Jos et sitä ap halua niin ryhdistäydy hyvä nainen!! Mieti miltä susta nyt tuntuu ja ajattele oma lapsesi samassa tilanteessa!! Antasko se sulle "voimia ryhdistäytyä" ? Haluatko lapsellesi yhtä kurjan fiiliksen? Vaikka kuinka esität lapsesi edessä pirtsakkaa ja yrität peitellä todellisia tunteitasi niin kyllä se lapsi vaistoaa. Lapsille ei voi esittää!
 
[QUOTE="Vieras";28311276]Niinpä, ja ajattele että sellaisella on vielä lapsi... Ja toinen tulossa.... Uusia samanlaisiako tulee?. Jos et sitä ap halua niin ryhdistäydy hyvä nainen!! Mieti miltä susta nyt tuntuu ja ajattele oma lapsesi samassa tilanteessa!! Antasko se sulle "voimia ryhdistäytyä" ? Haluatko lapsellesi yhtä kurjan fiiliksen? Vaikka kuinka esität lapsesi edessä pirtsakkaa ja yrität peitellä todellisia tunteitasi niin kyllä se lapsi vaistoaa. Lapsille ei voi esittää![/QUOTE]

Mitähän oikein selität? :D Eihän lapsi tiedä koko asiasta eikä saakaan tietää. Paha mieli saa kai olla kellä vaan välillä? Vai eikö sinulla ikinä ole? Onnea jos näin on.
 
[QUOTE="vieras";28311279]Huomiotahan sinä tuolla vain haet, tiedostaen tai tiedostamatta.[/QUOTE]

Keneltä mielestäsi haen huomiota? Ai täältä kaksplussalta? Koska kukaanhan ei tiedä näistä ajatuksista.
 
[QUOTE="a p";28311317]Mitähän oikein selität? :D Eihän lapsi tiedä koko asiasta eikä saakaan tietää. Paha mieli saa kai olla kellä vaan välillä? Vai eikö sinulla ikinä ole? Onnea jos näin on.[/QUOTE]

Kyllä se lapsi vaistoaa kuinka paha sulla on olla vaikkakuinka esittäisit muuta. Koska jos sulla todella noin paha olla ertä sun tekee mieli oikein satuttaa itseäsi... Ei sitä tunnetta pysty peittämään vaikka kuinka hyvin esittäisit.. Joten mietippä myt itse vähän..
 
[QUOTE="Vieras";28311350]Kyllä se lapsi vaistoaa kuinka paha sulla on olla vaikkakuinka esittäisit muuta. Koska jos sulla todella noin paha olla ertä sun tekee mieli oikein satuttaa itseäsi... Ei sitä tunnetta pysty peittämään vaikka kuinka hyvin esittäisit.. Joten mietippä myt itse vähän..[/QUOTE]

Kuten sanoin, en ole 4 vuoteen viiltänyt. Lapsi on 2-vuotias. Olet siis sitä mieltä että kukaan joka on joskus viillellyt, ei saa saada lapsia? Älä sinä ole lapsistani huolissasi, osaan peittää ikävät tunteet siihen asti että saan olla yksin.
 
[QUOTE="a p";28311367]Kuten sanoin, en ole 4 vuoteen viiltänyt. Lapsi on 2-vuotias. Olet siis sitä mieltä että kukaan joka on joskus viillellyt, ei saa saada lapsia? Älä sinä ole lapsistani huolissasi, osaan peittää ikävät tunteet siihen asti että saan olla yksin.[/QUOTE]

Sä voit väittää ja uskotella itsellesi vaikka kuinka ettei lapsi tajua, mutta se ei ole totta. 2-vuotias ymmärtää jo paljon.
Et ole viillellyt et, mutta sun paha olo tekee pahaa myös lapselle. En ole sanonut ettei sun tai kenenkään muunkaan samassa tilanteessa olevan kuuluisi saada lapsia, en suinkaan. Mutta siinä vaiheesa kun se lapsi/lapset tulee elämään mukaan on sinulla vastuu ja velvollisuus TEHDÄ KAIKKESI että sun olo paranee ja saat pääkoppasi kuntoon ja pahan olon pois. Sun pitää työstää sitä joka ikinen päivä! Usko pois minä tiedän mistä puhun! Ilman minun ihanaa esikoistani joka on tänä päivänä jo kuusi vuotias minä en olisi tässä. Siinä vaiheessa kun hän aloin häntä odottamaan ja lapsi syntyi olen tehnyt kaikkeni kohti parempaa huomista. Kaikkeni! Tänä päivänä nuo kurjat fiilikset ovat kyllä ajottain olemassa, mutta kaikki tämä hyvä pitää ne omassa lokerossaan hiljaa. Osaan sysätä pahan olon pois jos on tullakseen ja olla iloinen kaikesta siitä mitä mulla on. Siihen kurjaan fiilikseen en enää ikinä halua palata. Helppoa tämä ei ole ollut,vaan vaati pitkän ja kivisen tien,mutta usko pois ajan kanssa helpottaa.
 
[QUOTE="Vieras";28311476]Sä voit väittää ja uskotella itsellesi vaikka kuinka ettei lapsi tajua, mutta se ei ole totta. 2-vuotias ymmärtää jo paljon.
Et ole viillellyt et, mutta sun paha olo tekee pahaa myös lapselle. En ole sanonut ettei sun tai kenenkään muunkaan samassa tilanteessa olevan kuuluisi saada lapsia, en suinkaan. Mutta siinä vaiheesa kun se lapsi/lapset tulee elämään mukaan on sinulla vastuu ja velvollisuus TEHDÄ KAIKKESI että sun olo paranee ja saat pääkoppasi kuntoon ja pahan olon pois. Sun pitää työstää sitä joka ikinen päivä! Usko pois minä tiedän mistä puhun! Ilman minun ihanaa esikoistani joka on tänä päivänä jo kuusi vuotias minä en olisi tässä. Siinä vaiheessa kun hän aloin häntä odottamaan ja lapsi syntyi olen tehnyt kaikkeni kohti parempaa huomista. Kaikkeni! Tänä päivänä nuo kurjat fiilikset ovat kyllä ajottain olemassa, mutta kaikki tämä hyvä pitää ne omassa lokerossaan hiljaa. Osaan sysätä pahan olon pois jos on tullakseen ja olla iloinen kaikesta siitä mitä mulla on. Siihen kurjaan fiilikseen en enää ikinä halua palata. Helppoa tämä ei ole ollut,vaan vaati pitkän ja kivisen tien,mutta usko pois ajan kanssa helpottaa.[/QUOTE]

Ja kun jos oiekin kurja fiilis meinaa iskeä vedän lenkkarit jalkaan ja painun lenkille. Liikunta on se minun juttuni jolla puran oloani!!
 
[QUOTE="Vieras";28311476]Sä voit väittää ja uskotella itsellesi vaikka kuinka ettei lapsi tajua, mutta se ei ole totta. 2-vuotias ymmärtää jo paljon.
Et ole viillellyt et, mutta sun paha olo tekee pahaa myös lapselle. En ole sanonut ettei sun tai kenenkään muunkaan samassa tilanteessa olevan kuuluisi saada lapsia, en suinkaan. Mutta siinä vaiheesa kun se lapsi/lapset tulee elämään mukaan on sinulla vastuu ja velvollisuus TEHDÄ KAIKKESI että sun olo paranee ja saat pääkoppasi kuntoon ja pahan olon pois. Sun pitää työstää sitä joka ikinen päivä! Usko pois minä tiedän mistä puhun! Ilman minun ihanaa esikoistani joka on tänä päivänä jo kuusi vuotias minä en olisi tässä. Siinä vaiheessa kun hän aloin häntä odottamaan ja lapsi syntyi olen tehnyt kaikkeni kohti parempaa huomista. Kaikkeni! Tänä päivänä nuo kurjat fiilikset ovat kyllä ajottain olemassa, mutta kaikki tämä hyvä pitää ne omassa lokerossaan hiljaa. Osaan sysätä pahan olon pois jos on tullakseen ja olla iloinen kaikesta siitä mitä mulla on. Siihen kurjaan fiilikseen en enää ikinä halua palata. Helppoa tämä ei ole ollut,vaan vaati pitkän ja kivisen tien,mutta usko pois ajan kanssa helpottaa.[/QUOTE]

Minäkö en tee kaikkeani? Heti kun 4 vuoden tauon jälkeen tuli tämä olo että haluan viiltää, tulin tänne kysymään apua.
Halusin tietää voiko tämä olla masennusta vai johtuuko vain hormoneista. Olo on aika ristiriitainen koska koen olevani onnellinen vaikka stressiä onkin ollut, eikä niitä pahimpia masennusoireita ole. Silti halusin niin kovasti satuttaa itseäni ja ihmettelen että miksi.

Ammattiapuun en luota, koska en ole sitä saanut. Lääkkeitä en suostu syömään koska uskon niistä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Viimeksikin parannuin ilman lääkkeitä.
 
[QUOTE="a p";28311561]Minäkö en tee kaikkeani? Heti kun 4 vuoden tauon jälkeen tuli tämä olo että haluan viiltää, tulin tänne kysymään apua.
Halusin tietää voiko tämä olla masennusta vai johtuuko vain hormoneista. Olo on aika ristiriitainen koska koen olevani onnellinen vaikka stressiä onkin ollut, eikä niitä pahimpia masennusoireita ole. Silti halusin niin kovasti satuttaa itseäni ja ihmettelen että miksi.

Ammattiapuun en luota, koska en ole sitä saanut. Lääkkeitä en suostu syömään koska uskon niistä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Viimeksikin parannuin ilman lääkkeitä.[/QUOTE]

Sä nyt tunnut vääntävän kaiken aivan nurinkurin joten tätä keskustelua on turha jatkaa kanssasi.
 
[QUOTE="Vieras";28311780]Sä nyt tunnut vääntävän kaiken aivan nurinkurin joten tätä keskustelua on turha jatkaa kanssasi.[/QUOTE]

Mitä? :D Mitä väännän nurinkurin? Olisiko kuitenkin niin että huomasitkin olevasi väärässä? Hauska...
 
[QUOTE="Vieras";28312551]Aivan selvää huomionhakua ap:lta. Joku yrittää keskustella sen kanssa asiasta ja ap päättää hyökätä vastaan...[/QUOTE]

Mielestäni olen ollut asiallinen, mutta monet vastaukset ovat (odotetusti) tätä luokkaa: ap on huomionhakuinen, ap tekee lapsistaan samanlaisia viiltelijöitä, ap:n lapset joutuu kärsimään.

Kerro missä kohdassa _minä_ hyökkäsin?

Olisi kiva saada myös lisää asiallisia vastauksia, mielellään sellaisilta joilla on ollut itsetuhoista käytöstä joskus.
 

Yhteistyössä