Tekis niin mieli hehkuttaa kaverille, miten hyvin meidän lapsi jo puhuu, mutta pelkään pahoittavani hänen mielensä...

[ylpeä äiti]

Lapsemme 1v8kk puhuu jo todella hyvin. Monisanaisia lauseita ihan ja todella selvästi tulee sanat. Alkoi puhua jo aika varhain ja sitä on ihmetelty neuvolassa ja hoitopaikassa.

Luokkakaverillani on 2kk vanhempi lapsi, joka vasta nyt alkaa sanoa kunnon sanoja. Kaveri tässä yksi päivä hehkutti, miten lapsensa on alkanut kauheasti höpöttää omaa kieltään. En mitenkään kehdannut sanoa siihen, että meidän lapsi höpöttää kauheasti jo ihan oikeaa suomen kieltä. Meitä oli siinä porukassa useampia ja olin huomaavinani, että eräs katsoi minua jotenkin säälivästi.. hän ilmeisesti kuvitteli, että minun lapseni ei osaa senkään vertaa puhua kuin tämän hehkuttajan lapsi, koska en sanonu mitään. Olisi tehnyt mieli sanoa totuus, mutten viitsinyt... itse kuitenkin tiedän totuuden

 

[vieras]

melko leuhkaa.

 

[vieras]

No sellaista se on. Ja tossa tilanteessa olisit kyllä kuulostanut just siltä, että "pädet" lapsesi taidoilla. Ja siltä se kuulostaa siltä toiselta aina

 

[KangasP-Akka]

Eikö teillä oo tapaamisissa lapset mukana...kai se itsekki jossai huomaa sitten kun teidän tenava alkaa toimittaan jotain juttua...?

 

[---]

No voi herranen aika, tuskin kaveris tuollasesta mieltä pahoittaa. Ei ne oman lapsen saavutukset yhtään menetä hohtoaan vaikka jollain on nopemmin kehittyvä lapsi.

 

[vieras]

No voi herranen aika, tuskin kaveris tuollasesta mieltä pahoittaa. Ei ne oman lapsen saavutukset yhtään menetä hohtoaan vaikka jollain on nopemmin kehittyvä lapsi.

No mut ois se nyt vähän tökeröä, että jos toinen porukassa hehkuttaa oman lapsensa taitoja ja siihen täytyy sit heti ruveta, että "meidän lapsi onkin jo näin ja näin hyvä".

 

[nbd]

Ihan fiksua tosiaan pitää päänsä kiinni oman lapsen paremmista taidoista, jos ei halua pahoittaa toisen mieltä. Ite en ainakaan koskaan toitota oman lapsen taitoja, jos tiedän et kaveri vasta odottelee samoja juttuja omalta muksultaan. Jokaisella lapsella on omat vahvuutensa eikä kaikki ole näitä juttuja, joita perinteisesti tarkkaillaan ja mitataan.

 

[Pinki]

Jaa. No minä en pahoittaisi mieltäni vaikka keskimmäinen (4v) ja nuorimmainen (2½v) eivät puhu Mutta on hienoa, että ajattelet kaverisi tunteita =)

 

[Vernalis]

Ai siis onko se jotakin kilpailua kenen lapsi puhuu ensin ja kuinka paljon Jokainen saa olla lapsestaan ylpeä niin paljon kuin haluaa.
Meidän poika 2v1kk ei puhu paljoa mitään, muutama kaksi sanainen lause tulee ja silloin tällöin sanoja oman mölinän seassa. Mutta olen silti niin ylpeä siitä että lapseni vihdoin sanoo edes jotakin. Ja tiedän ihan tarkalleen että moni muu lapsi puhuu jo vaikka kuinka paljon enemmän.
Jokainen kehittyy omalla tavallaan.Todennäköisesti meidän poika on paljon taitavampi jossakin toisessa asiassa kun esim. teidän lapsi.

Järki käteen äidit..

 

[---]

No voi herranen aika, tuskin kaveris tuollasesta mieltä pahoittaa. Ei ne oman lapsen saavutukset yhtään menetä hohtoaan vaikka jollain on nopemmin kehittyvä lapsi.

No mut ois se nyt vähän tökeröä, että jos toinen porukassa hehkuttaa oman lapsensa taitoja ja siihen täytyy sit heti ruveta, että "meidän lapsi onkin jo näin ja näin hyvä".

Näköjään riippuu ihan ihmisestä miten tuollaisiin tilanteisiin suhtautuu. En mie näe siinä mitään pahaa että toisen hoksaa jotkut asiat nopeammin kun toiset. Meidän poika 1v3kk ei vielä paljon puhele, mut olis outoo jos kaveri jolla nuorempi lapsi ei uskaltais kertoo mitä kaikkee heidän tyttönsä osaa.

 

[vieras]

Ai siis onko se jotakin kilpailua kenen lapsi puhuu ensin ja kuinka paljon Jokainen saa olla lapsestaan ylpeä niin paljon kuin haluaa.
Meidän poika 2v1kk ei puhu paljoa mitään, muutama kaksi sanainen lause tulee ja silloin tällöin sanoja oman mölinän seassa. Mutta olen silti niin ylpeä siitä että lapseni vihdoin sanoo edes jotakin. Ja tiedän ihan tarkalleen että moni muu lapsi puhuu jo vaikka kuinka paljon.
Jokainen kehittyy omalla tavallaan.Todennäköisesti meidän poika on paljon taitavampi jossakin toisessa asiassa kun esim. teidän lapsi.

Järki käteen äidit..

No mut just toi tilanne! Jos toinen kehuu siinä, että meidän poika oppis just uuden taidon ja toisen täytyy siihen heti ruveta, että "meidän poika osas jo silloin ja silloin". Eli aina pistää paremmaksi. Mulla ainakin on yks sellainen kaveri, jonka lapsi oli ja on AINA parempi ja kyllä se ärsyttää...

 

[nbd]

No voi herranen aika, tuskin kaveris tuollasesta mieltä pahoittaa. Ei ne oman lapsen saavutukset yhtään menetä hohtoaan vaikka jollain on nopemmin kehittyvä lapsi.

No mut ois se nyt vähän tökeröä, että jos toinen porukassa hehkuttaa oman lapsensa taitoja ja siihen täytyy sit heti ruveta, että "meidän lapsi onkin jo näin ja näin hyvä".

Näköjään riippuu ihan ihmisestä miten tuollaisiin tilanteisiin suhtautuu. En mie näe siinä mitään pahaa että toisen hoksaa jotkut asiat nopeammin kun toiset. Meidän poika 1v3kk ei vielä paljon puhele, mut olis outoo jos kaveri jolla nuorempi lapsi ei uskaltais kertoo mitä kaikkee heidän tyttönsä osaa.

Mun mielestä tän jutun pointti olikin se, et jos joku kehuu lastansa niin toisen täytyy heti pistää paremmaks. Ite en jaksa sellasia tyyppejä yhtään.. Yhtä rasittavia on ne, joilla aina menee vähän huonommin eli jos kerrot vaikka jonkun ongelmasi niin eihän se ole mitään kun sillä toisella on asiat vielä tuplasti huonommin..

 

[Madicken04]

Ihan fiksua tosiaan pitää päänsä kiinni oman lapsen paremmista taidoista, jos ei halua pahoittaa toisen mieltä. Ite en ainakaan koskaan toitota oman lapsen taitoja, jos tiedän et kaveri vasta odottelee samoja juttuja omalta muksultaan. Jokaisella lapsella on omat vahvuutensa eikä kaikki ole näitä juttuja, joita perinteisesti tarkkaillaan ja mitataan.

Tuon mukaan meidän kavereiden pitäisi olla aika hiljaista sorttia lastensa taidoista... Meidän muksut kun tulee kaukana kaikkien muiden perässä oikeastaan joka asiassa.

Mutta siis totta ihmeessä minulle saa ja pitääkin onnessaan hehkuttaa omien lapsien taitoja, niinhän minäkin teen omieni kohdalla. oikeasti tulee tosi nuija olo kun huomaa jonkun menevän vaikeksi ja välttelevän puhetta, jopa valehtelevan alakanttiin oman lapsensa kehitystä koska hän tietää meidän lasten ongelmista. Silloin tulee olo kuin minua (ja lapsiani) pidettäisiin jotenkin eri luokkaa kuuluvina. :/

Tai ehkä meidän kaveripiirissä on sitten ollut jotain vikaa? Kummasti vaan ollaan samanaikaisesti osattu riemuita muiden lasten kävelemään lähtemisistä ja meidän lasten ryömimisistä. =)

No, tietty jos toinen on juuri hehkuttanut oman lapsensa ensimmäisiä sanoja ja omaa "höpötystä" niin en nyt menisi siihen perään tokaisemaan jotta "meilläpä maija on jo vaikka kauinka kauan puhunut ihan kunnolla!". Mutta en myösään välttäisi aihetta ja ihan ylpeänä kertoisin oman lapseni taidosta jos siinä kysyttäisiin.

 

[---]

No voi herranen aika, tuskin kaveris tuollasesta mieltä pahoittaa. Ei ne oman lapsen saavutukset yhtään menetä hohtoaan vaikka jollain on nopemmin kehittyvä lapsi.

No mut ois se nyt vähän tökeröä, että jos toinen porukassa hehkuttaa oman lapsensa taitoja ja siihen täytyy sit heti ruveta, että "meidän lapsi onkin jo näin ja näin hyvä".

Näköjään riippuu ihan ihmisestä miten tuollaisiin tilanteisiin suhtautuu. En mie näe siinä mitään pahaa että toisen hoksaa jotkut asiat nopeammin kun toiset. Meidän poika 1v3kk ei vielä paljon puhele, mut olis outoo jos kaveri jolla nuorempi lapsi ei uskaltais kertoo mitä kaikkee heidän tyttönsä osaa.

Mun mielestä tän jutun pointti olikin se, et jos joku kehuu lastansa niin toisen täytyy heti pistää paremmaks. Ite en jaksa sellasia tyyppejä yhtään.. Yhtä rasittavia on ne, joilla aina menee vähän huonommin eli jos kerrot vaikka jonkun ongelmasi niin eihän se ole mitään kun sillä toisella on asiat vielä tuplasti huonommin..

Asian pointti (ensimmäisen viestin mukaan) oli nimenomaan se että ap ei uskalle kertoa lapsensa kehityksestä koska pelkää kaverin pahoittavan mielensä. Missään vaiheessa ongelma ei ole ollut kavereiden välinen nokittelu.

 

[vieras]

Ihan fiksua tosiaan pitää päänsä kiinni oman lapsen paremmista taidoista, jos ei halua pahoittaa toisen mieltä. Ite en ainakaan koskaan toitota oman lapsen taitoja, jos tiedän et kaveri vasta odottelee samoja juttuja omalta muksultaan. Jokaisella lapsella on omat vahvuutensa eikä kaikki ole näitä juttuja, joita perinteisesti tarkkaillaan ja mitataan.

Tuon mukaan meidän kavereiden pitäisi olla aika hiljaista sorttia lastensa taidoista... Meidän muksut kun tulee kaukana kaikkien muiden perässä oikeastaan joka asiassa.

Mutta siis totta ihmeessä minulle saa ja pitääkin onnessaan hehkuttaa omien lapsien taitoja, niinhän minäkin teen omieni kohdalla. oikeasti tulee tosi nuija olo kun huomaa jonkun menevän vaikeksi ja välttelevän puhetta, jopa valehtelevan alakanttiin oman lapsensa kehitystä koska hän tietää meidän lasten ongelmista. Silloin tulee olo kuin minua (ja lapsiani) pidettäisiin jotenkin eri luokkaa kuuluvina. :/

Tai ehkä meidän kaveripiirissä on sitten ollut jotain vikaa? Kummasti vaan ollaan samanaikaisesti osattu riemuita muiden lasten kävelemään lähtemisistä ja meidän lasten ryömimisistä. =)

No, tietty jos toinen on juuri hehkuttanut oman lapsensa ensimmäisiä sanoja ja omaa "höpötystä" niin en nyt menisi siihen perään tokaisemaan jotta "meilläpä maija on jo vaikka kauinka kauan puhunut ihan kunnolla!". Mutta en myösään välttäisi aihetta ja ihan ylpeänä kertoisin oman lapseni taidosta jos siinä kysyttäisiin.

No niin se on justiinsa eri asia kertoa mitä lapsi osaa, mutta just se, että siitä täytyy ruveta heti "pistämään paremmaksi" toisten juttuihin. Vihaan sitä joidenkin ihmisten kilpailua lasten taidoilla Omat lapseni ovat jo kuin yö ja päivä taitoineen. Toinen oppi kävelemään 8 kk iässä, toinen oli yli vuoden. Toinen puhui jo 1-vuotiaana lauseita, toinen ei puhu lähempänä 2-vuotiasta vielä kuin yksittäisiä sanoja. Kyllä minäkin siis tiedän, että eri tahtiin lapset kehittyvät ja kaikki (tai ainakin melkein) joskus kaiken oppivat

 

[nbd]

[No, tietty jos toinen on juuri hehkuttanut oman lapsensa ensimmäisiä sanoja ja omaa "höpötystä" niin en nyt menisi siihen perään tokaisemaan jotta "meilläpä maija on jo vaikka kauinka kauan puhunut ihan kunnolla!". Mutta en myösään välttäisi aihetta ja ihan ylpeänä kertoisin oman lapseni taidosta jos siinä kysyttäisiin.

No tätä mä just tarkoitinkin Ja toisaalta jos tiedän, että kaveri on esim huolissaan siitä että sen lapsi ei puhu niin en nyt tarkoituksella hehkuttele omani puheenlahjoja, koska kaveri ne tietää muutenkin.

 

[huh huh]

no johan pomppas..ei kai ny kukaan ole noin avuton et pitää leuhkia mitä oma lapsi osaa??
kehitys on yksilöllistä ja kaikki aikanaan..mut jos elämä potkii muuten niin onhan se hyvä et on joku asia mikä lohduttaa ei se kyllä susta parempaa äitiä tee..

 

[Mykän äiti]

No, tietty jos toinen on juuri hehkuttanut oman lapsensa ensimmäisiä sanoja ja omaa "höpötystä" niin en nyt menisi siihen perään tokaisemaan jotta "meilläpä maija on jo vaikka kauinka kauan puhunut ihan kunnolla!". Mutta en myösään välttäisi aihetta ja ihan ylpeänä kertoisin oman lapseni taidosta jos siinä kysyttäisiin.

Lähinnä kai tuossa ap:n tilanteessa olisi ollut kyse just siitä, että kun (jo huolissaan ollut?) äiti kertoo että sanoja vihdoinkin tulee, niin toinen kertoo miten heidän lapsensa on puhunut jo kauan. Meillä kun on poika 2,5 joka ei puhu vielä yhtään sanaa, ja olen tosi huolissani, niin olen alkanut ottaa aika pahasti kun yksi tuttu melkein joka kertaa muistaa sanoa miten heidän samanikäinen sanoi ensimmäisen sanansa 9kk ikäisenä ja nyt puhuu jo ihan selkeästi.

 

[nbd]

No voi herranen aika, tuskin kaveris tuollasesta mieltä pahoittaa. Ei ne oman lapsen saavutukset yhtään menetä hohtoaan vaikka jollain on nopemmin kehittyvä lapsi.

No mut ois se nyt vähän tökeröä, että jos toinen porukassa hehkuttaa oman lapsensa taitoja ja siihen täytyy sit heti ruveta, että "meidän lapsi onkin jo näin ja näin hyvä".

Näköjään riippuu ihan ihmisestä miten tuollaisiin tilanteisiin suhtautuu. En mie näe siinä mitään pahaa että toisen hoksaa jotkut asiat nopeammin kun toiset. Meidän poika 1v3kk ei vielä paljon puhele, mut olis outoo jos kaveri jolla nuorempi lapsi ei uskaltais kertoo mitä kaikkee heidän tyttönsä osaa.

Mun mielestä tän jutun pointti olikin se, et jos joku kehuu lastansa niin toisen täytyy heti pistää paremmaks. Ite en jaksa sellasia tyyppejä yhtään.. Yhtä rasittavia on ne, joilla aina menee vähän huonommin eli jos kerrot vaikka jonkun ongelmasi niin eihän se ole mitään kun sillä toisella on asiat vielä tuplasti huonommin..

Asian pointti (ensimmäisen viestin mukaan) oli nimenomaan se että ap ei uskalle kertoa lapsensa kehityksestä koska pelkää kaverin pahoittavan mielensä. Missään vaiheessa ongelma ei ole ollut kavereiden välinen nokittelu.

Mun mielstä taas pointti oli just nokittelu, johon ap ei kuitenkaan fiksuna aloittanut:

"Kaveri tässä yksi päivä hehkutti, miten lapsensa on alkanut kauheasti höpöttää omaa kieltään. En mitenkään kehdannut sanoa siihen, että meidän lapsi höpöttää kauheasti jo ihan oikeaa suomen kieltä."

 

[no]

Mun mielstä taas pointti oli just nokittelu, johon ap ei kuitenkaan fiksuna aloittanut:

"Kaveri tässä yksi päivä hehkutti, miten lapsensa on alkanut kauheasti höpöttää omaa kieltään. En mitenkään kehdannut sanoa siihen, että meidän lapsi höpöttää kauheasti jo ihan oikeaa suomen kieltä."

No mutta mieli tekisi, olihan keskustelun otsikko: Tekis niin mieli hehkuttaa kaverille, miten hyvin meidän lapsi jo puhuu, mutta pelkään pahoittavani hänen mielensä.

Eli sitä harmittaa kun kaveri hehkuttaa kun 2v sanoo sanoja, että tekisi mieli kertoa miten sen lapsi jo puhuu, vaikka (ihme) tajuaakin olla sanomatta. Eli aika lapsellista että edes ajattelee noin.

 

[piina]

Ihan oikeassa olet ap. On tökeröä alkaa puhumaan oman lapsen erinomaisuudesta, jos toinen puhuu oman lapsen vaikeuksista ja niistä pienistä edistysaskeleista. Itselläni on monesti käynyt niin, että olen puhunut oman lapsen puheenkehityksen vaikeudesta, niin toinen on alkanut "leuhkimaan" kun oma lapsi puhuu jo niin hienosti. Ei se mua loukkaa, mutta enemmänkin tuntuu naurettavalta. Eriasia on, jos yleisesti puhutaan lasten puheenkehityksestä tai jos joku porukasta olisi kysynyt, että mitenkä teidän lapsi puhuu yms.

 

[vieras]

Lähinnä kai tuossa ap:n tilanteessa olisi ollut kyse just siitä, että kun (jo huolissaan ollut?) äiti kertoo että sanoja vihdoinkin tulee, niin toinen kertoo miten heidän lapsensa on puhunut jo kauan. Meillä kun on poika 2,5 joka ei puhu vielä yhtään sanaa, ja olen tosi huolissani, niin olen alkanut ottaa aika pahasti kun yksi tuttu melkein joka kertaa muistaa sanoa miten heidän samanikäinen sanoi ensimmäisen sanansa 9kk ikäisenä ja nyt puhuu jo ihan selkeästi.

Meiltä löytyy samanlaiset esimerkit ihan omasta perheestä =) Mutta jos ei tosiaankaan vielä puhu mitään, niin vaadi puheterapeutille pääsyä, toisilla se puhe vain viipyy, eikä mitään varsinaisia ongelmia välttämättä ole, mutta toisilla (kuten meidänkin tapauksessa) puheentuotto vaatii todella paljon harjoituksia, toistoa toiston jälkeen ja kirjaimia tuodaan yksi kerraallaan mukaan puheeseen. Samoin suosittelen vaihtoehtoisten kommukikaatiokeinojen opettelua (ilmeet, eleet, kuvat, viittomat), niistä on todella apua, kun lapsi saa itsensä ymmärretyksi.

 

[Madicken04]

No, tietty jos toinen on juuri hehkuttanut oman lapsensa ensimmäisiä sanoja ja omaa "höpötystä" niin en nyt menisi siihen perään tokaisemaan jotta "meilläpä maija on jo vaikka kauinka kauan puhunut ihan kunnolla!". Mutta en myösään välttäisi aihetta ja ihan ylpeänä kertoisin oman lapseni taidosta jos siinä kysyttäisiin.

Lähinnä kai tuossa ap:n tilanteessa olisi ollut kyse just siitä, että kun (jo huolissaan ollut?) äiti kertoo että sanoja vihdoinkin tulee, niin toinen kertoo miten heidän lapsensa on puhunut jo kauan. Meillä kun on poika 2,5 joka ei puhu vielä yhtään sanaa, ja olen tosi huolissani, niin olen alkanut ottaa aika pahasti kun yksi tuttu melkein joka kertaa muistaa sanoa miten heidän samanikäinen sanoi ensimmäisen sanansa 9kk ikäisenä ja nyt puhuu jo ihan selkeästi.

:hug: Ymmärän huolesi. Meillä 2v9kk ei sano kuin muutaman hassun sanan. Kuulossa epäiltiin olevan vikaa mutta nyt sekin epäilys on karsittu pois. Onneksi ensikuussa päästään selvittelemään asioita eteenpäin. Kyseinen lapsi oppi myös ryömimään 1v iässä ja kävelemään 1v9kk eli noitakin sai odotella aika kauan.

Lisäksi löytyy 4v down-poika joka pari kuukautta sitten oppi kävelemään eikä vielä sano sanaakaan.

Ehkä olen sitten niin tottunut siihen ettei meidän lasten tarvikaan kilpailla muiden kanssa? Eli normaali vanhempien ilo ja ylpeys lastensa taidoista ei harmita tai pahoita mieltä, pystyn kyllä yhtymään iloonsa. Mutta tietysti noissakin on eroja miten asiat ilmaisee, vertailumielessä tehty leuhkiminen ja oman lapsen asettaminen "paremmaksi" taitojen mukaan kyllä kiskittäisi. Ja tottahan kaveria kannattaa vähän opetella lukemaan, eli jos/kun huomaa vaikka tuon puheenoppimisen hitauden olevan tälle arka ja huolestuttava paikka niin mielummin sitten hehkuttelee oman lapsen nopeaa kehitystä sillä saralla muille.

Sellainen ilo ja onni meillä hitaamman kehityksen lasten äideillä on ettei nuo taidot vahingossakaan tunnu itsestäänselvyyksiltä ja sinä päivänä kun se uusi, iso asia lopulta opitaan niin silloin riemu on suunnaton (tottakai, liittyyhän siihen samalla se suuri helpotus). =)

 

[nbd]

Mun mielstä taas pointti oli just nokittelu, johon ap ei kuitenkaan fiksuna aloittanut:

"Kaveri tässä yksi päivä hehkutti, miten lapsensa on alkanut kauheasti höpöttää omaa kieltään. En mitenkään kehdannut sanoa siihen, että meidän lapsi höpöttää kauheasti jo ihan oikeaa suomen kieltä."

No mutta mieli tekisi, olihan keskustelun otsikko: Tekis niin mieli hehkuttaa kaverille, miten hyvin meidän lapsi jo puhuu, mutta pelkään pahoittavani hänen mielensä.

Eli sitä harmittaa kun kaveri hehkuttaa kun 2v sanoo sanoja, että tekisi mieli kertoa miten sen lapsi jo puhuu, vaikka (ihme) tajuaakin olla sanomatta. Eli aika lapsellista että edes ajattelee noin.

Inhimillistähän se on että ajattelee noin, lapsellista olis hehkuttaa sitä oman lapsen "paremmuutta"

 

[vieras]

Hyvä ettet hehkuttanut. Mä tässä joku aika sitten valittelin kaverille kun mun 6 kk ikäinen tyttö ei jokeltele. Hän sitten heti siihen hehkutti että kuinka hänen vauva oli siinä iässä jo jokellellut lahjakkaasti ja kuinka ihanaa se oli. Tulipa hyvä mieli itelle tuosta...juu ei. Ärsytti ihan suunnattomasti että menin hänelle mainitseen koko asiasta kun tuli entistä pahempi mieli.