Tekis välillä mieli vaan lähteä kävelemään, jättää mies ja lapset!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"väsynyt"

Vieras
Mä en jaksa tätä lastenhoitoa!! Enkä mun miestä! Kaikki on oikeasti ihan hyvin ja mies on tosi ihana, auttaa paljon kotona, osaa hoitaa lapsia ym. Ongelmana oon minä ite. Oon ihan kyllästynyt tähän samaan paskaan, koko ajan lapsilla on jommalla kummalla joku VAIHE ja yöunet on huonoja, päivisin kitistään tai huudetaan, siirtymiset on välillä ihan mahdottomia ym.. Onko ihan normaalia että mä vaan koko päivän odotan sitä hetkeä kun lapset nukkuu? En osaa yhtään nauttia noista?! Mies tekee aika pitkää päivää, kun tulee kotiin siirtyy lastenhoitovastuu lähes kokonaan sille koska mä oon niin loppu! Varmaan mieskin on ihan loppu. Lapset on reilu 2v ja pienempi 8kk.

Nyt monta tahoa painosti mua lopettamaan imetyksen kun yöt olivat huonoja, tuloksena se ettei yöt ole yhtään parempia ja mun mielestä toi pullosta syöttäminen on aivan sairaan rasittavaa! Koko ajan pitää heittää maidot menemään kun ei tuo syö niitä ja pitää laskea että saako tarpeeksi nestettä. Ja kitisee koko ajan eikä syö, ei siis juonut tissistäkään ja se olikin yksi syy miksi mun piti lopettaa. Kuitenkin jäi olo että en itse tätä valinnut ja mut on huijattu tähän! Mä vihaan tiskaamista ja nyt pitää koko ajan olla tiskaamassa ja tarjoamassa pulloa. Ja mua vaan syyllistettiin monelta taholta että on minun syyni ettei lapsi nuku kun ei tule tarpeeksi maitoa tai lapsi ei tykkää juoda rinnasta tms, mutta tilanne ei oo yhtään parantunut! Reilu viikko ollaan nyt syötetty pullosta eikä maitoa enää juuri rinnasta tule. Kerran imetin eilen mutta ei sieltä kyllä mitään tullut.

Mä oon ihan paska äiti! Itsehän olen lapset halunnut, miksi en sitten voi vaan nauttia niistä?!
 
Raskasta aikaa varmasti nyt:( En osaa kauheasti neuvoa tai auttaa, mutta on tosi ymmärrettävää että välillä tulee tuollaisia jaksoja. Etkä ole paska äiti. Hyvä kun purat ajatuksiasi ja olet "niille" rehellinen. Kuulostaa siltä, että tarvitsisit/tarvitsisitte jonkun breikin miehesi kanssa että jaksaist taas jatkaa tuota raskasta vauva-arkea kunnes helpottaa. Voimia!!!
 
Mulla sama ongelma mutta mulla vain yksi lapsi. Alle 3v. Jotenkin sillä aina menossa joko uhma tai on kipeä ja sitten on vielä erittäin huono syömään. Eipä siitä oikein osaa nauttia.
 
Hei Kysy neuvolasta, jos saisti perhetyöntekijän auttamaan hetkeksi aikaa.. että saisit vähän levähtää.. Sitä on kummasti uusi ihminen, kun saa hetkeksi edes apuja. Suosittelen purkamaan tuntoja neuvolaan, he osaavat ainakin neuvoa mistä apua saa.. Ei ole huonoutta myöntää olevansa väsynyt.
 
Meillä kävi jo perhetyöntekijä kun ruodittiin tuota pienemmän huonoa nukkumista. Saatiin unikouluapuja ja ne vähän toimivatkin, se perhetyöntekijä myös oli sitä mieltä (ei sanonut suoraan mutta rivien välistä luettiin) että imetys olisi parempi lopettaa. Tehtiin muutenkin neuvojen mukaan ja kyllä nuo yöt nyt on vähän parantuneet (ennen heräsi 7-10 kertaa yössä joista muutamalla kerralla söi, nyt herää vain n. 4 kertaa eikä enää syötetä). Meillä on perjantaina neuvola, ajattelin siellä sanoa että suututtaa ja väsyttää, mutta niin olen joka kerralla sanonut eikä sieltä mitään apua tullut. Kunnes sitten siis pari kk sitten soitin sinne miehen ollessa työmatkalla ja valvottuani 2 yötä lähes kokonaan että nyt jos en jotain apua saa niin en tiedä mitä tapahtuu. Ja silloin saatiin se unikouluttaja käymään.

Tuntuu vaan että oon varmaan ihan sairaan laiska tai jotain, nytkin vaan istun sohvalla, lapset nukkuvat ja itse olen täällä netissä. Enkä tee mitään. Enkä jaksa edes ajatella esim. tiskikoneen tai pyykkien laittoa. Ja muutakin hommaa olisi. En vaan jaksa! Ja suututtaa jotenkin mieskin ihan kamalasti vaikka parhaansa se on yrittänyt ja tekee kaikkensa mun ja lasten eteen.
 
Älä syytä itseäsi, vaan istu siinä netin ääressä jos on "tarvis". Anna itsellesi lupa levätä, kyllä niitä kotitöitä ehtii tekemään. Voihan sulla olla vähän jotain masennustakin? Silloinhan monen pikku asiankin tekeminen tuntuu ylivoimaiselta. Mutta voihan se olla, että jos saisit pari kunnon yöunta nukuttua, niin olisit taas ihan toisissa voimissa.
 
Se on raskasta aikaa kun lapset on pieniä ja valvottaa.Mulla on viidestä lapsesta kolme huutanut yökaudet ja monta vuotta.Välillä ajattelin että lähden ovesta enkä tule ikinä takaisin vaan jotenkin siitä selvis.Helpottaa ajan myötä vaikkei se nyt lohduta yhtään.
 
Kun mies tulee, jätät lapset sille ja lähdet lenkille hienoon kesäsäähän. Tai joskus viikonlopuksi vaikka hotelliin nukkumaan. Minä tekisin niin. Mies pärjää kyllä omien lastensa kanssa.
 
[QUOTE="Vieras";23931117]Kun mies tulee, jätät lapset sille ja lähdet lenkille hienoon kesäsäähän. Tai joskus viikonlopuksi vaikka hotelliin nukkumaan. Minä tekisin niin. Mies pärjää kyllä omien lastensa kanssa.[/QUOTE]

Nostanpa tämän takaisin ylös ja samalla vastaan tähän. Lähdin käymään kaupassa yksin, mies meni lasten kanssa ulos. Sain vielä hetken olla kotona (missä mies oli siivonnut keittiön) yksin ennen kun tulivat takas, sitten iltatoimet yhdessä ja nyt mies nukuttaa tuolla lapsia (ollut kyllä hiljaista jo jonkin aikaa eli luulen että kaikki nukkuvat..).

Ongelma on siis siinä, että mieskin on tosi väsynyt ja tekee ihan hirveästi kaikkien meidän eteen. Sen lisäksi että käy vaativassa työssä 10h/vrk. Ja sitten mä vaan valitan ja huudan sille silti :(

Nyt kyllä jo parempi mieli, pitää pyytää vielä mieheltä (taas) anteeksi.
 
noh pitää itsekin myöntää että olen aina joskus muistellut kaiholla sitä ihanaa sinkkuaikaa kun sain vaan olla ja mennä niinku halusi:(
mulla 3,5v lapsi ja näihin reiluun kolmeen vuoteen mahtunut paljon vakaviakin sairasteluita lapsella ja sairaalassaolot on tullut liiankin tutuiksi,samoin yövalvomiset.
Lisäksi vielä kova uhma ja jatkuva yksinolo kaikintavoin kun mies on jatkuvasti muualla kuin kotona,eli itse olen kaiken saanut yksin kestää ja hoitaa:(Ja kauhea morkkis kun ajattelen edes elämää ilman lasta!että olen todella epäkiitollinen tuosta ihanasta ja rakkaasta lapsestani sillä on minulle tottakai tärkeintä maaailmassa,joten en saisi valittaa:(
mies ei tunnu välittävän vaikka välillä itkisin silmät päästäni tätä väsymystäni....eiku vaa menee omiin hommiinsa mitään sanomatta,apua tarjoamatta.
 

Yhteistyössä