Niin, ja muuten räntää sataa, kuten pelkäsinkin.
Ei ole suku hullua hurskaammaksi tullut, joulu sujui siis kuten aina ennenkin: appiukko jatkoi happaman juontia entiseen malliin, vauhti on tosin kiivastunut joitain prosenttiyksikköjä sitten viime näkemän. Anopin lihapullat maistuivat tänäkin vuonna palaneilta, eikä lohenkaan päältä se jo perinteeksi muodostunut limainen liisteri ollut kadonnut.
Käly tahtoi taas päästä tunnustelemaan eri vaatteiden materiaaleja (ai että kun se sataprosenttinen puuvilla tuntuu tänäkin vuonna ihanan pehmeältä kälyn käteen), ja illan hämärtyessä meidän muiden hiukset pääsivät hänen frisyyrinmuutosmaniansa uhreiksi.
Aattoillan yhteislaulu "Morsgrisar ä' vi allihopa" oli kuitenkin yllätyksellisesti vaihtunut lankomieheni sooloesitykseen, jossa hän omaperäisesti tulkitsi joululaulun "Tomtarnas julnatt" hmm... mielikuvituksellisesti, eikä siitä jäänyt puuttumaan ainakaan draamaa, saati väärinlaulettuja säveliä. Toisessa säkeessä kälyni liittyi esitykseen mukaan, ja näytti kaiken sen, minkä hän oli oppinut koko syyslukukauden aikana tanssiopistolla itämaisen tanssin alkeiskurssilla.
Mutta tieto siitä, että huomenna tähän aikaan olemme jo på väg hem, auttaa jaksamaan tätä Björnien pohjatonta hulluutta, ja toisaalta muistanpa taas iloita seuraavan vuoden joulukuuhun asti normaalista puolisostani.
P.s. Anoppini muuten pihtaa joulutorttutaikinan kanssa: hän kaulitsee yhdestä levystä kolme torttua. Ja niidenkin päältä saa sitten iltapäiväkahvin aikaan kanssa rapsutella hiillosta pois.
Ei ole suku hullua hurskaammaksi tullut, joulu sujui siis kuten aina ennenkin: appiukko jatkoi happaman juontia entiseen malliin, vauhti on tosin kiivastunut joitain prosenttiyksikköjä sitten viime näkemän. Anopin lihapullat maistuivat tänäkin vuonna palaneilta, eikä lohenkaan päältä se jo perinteeksi muodostunut limainen liisteri ollut kadonnut.
Käly tahtoi taas päästä tunnustelemaan eri vaatteiden materiaaleja (ai että kun se sataprosenttinen puuvilla tuntuu tänäkin vuonna ihanan pehmeältä kälyn käteen), ja illan hämärtyessä meidän muiden hiukset pääsivät hänen frisyyrinmuutosmaniansa uhreiksi.
Aattoillan yhteislaulu "Morsgrisar ä' vi allihopa" oli kuitenkin yllätyksellisesti vaihtunut lankomieheni sooloesitykseen, jossa hän omaperäisesti tulkitsi joululaulun "Tomtarnas julnatt" hmm... mielikuvituksellisesti, eikä siitä jäänyt puuttumaan ainakaan draamaa, saati väärinlaulettuja säveliä. Toisessa säkeessä kälyni liittyi esitykseen mukaan, ja näytti kaiken sen, minkä hän oli oppinut koko syyslukukauden aikana tanssiopistolla itämaisen tanssin alkeiskurssilla.
Mutta tieto siitä, että huomenna tähän aikaan olemme jo på väg hem, auttaa jaksamaan tätä Björnien pohjatonta hulluutta, ja toisaalta muistanpa taas iloita seuraavan vuoden joulukuuhun asti normaalista puolisostani.
P.s. Anoppini muuten pihtaa joulutorttutaikinan kanssa: hän kaulitsee yhdestä levystä kolme torttua. Ja niidenkin päältä saa sitten iltapäiväkahvin aikaan kanssa rapsutella hiillosta pois.
) ellei sit ne tuu teille jouluu viettään 
