Testamentti/avioehto

[joulupulla]

Joulupulla heittää nyt kysymyksen. Oletteko uusperheelliset tehneet testamentteja? Tai avioehdon? Vähän kalsea joulukysymyshän tämä toki on... Ajatus askarruttaa. Me piipahdettiin asianajajalla, ja tehtiin avioehto, joka sulkee pois avio-oikeuden toisen perintöön. Mieheni on perinyt aika paljon omaisuutta, itsekin tulen perimään joskus aikanaan. Mutta mies on selvästi meistä se, jota voi sanoa omaisuuden perusteella varakkaaksi. Minua ei voi sanoa.

Mies teki sitten myös testamentin, jolla kaikki peritty omaisuus menee hänen ainoalle biologiselle lapselleen (ex-liitosta). Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Jos pojalle sattuu jotain, niin sitten perintö siirtyy miehen sisarusten lapsille. Minulle jäisi yhteinen talomme, vaikka jäisihän se lesken oikeuksien mukaan muutenkin. Mies on minua 10 vuotta vanhempi. Itse en ole tehnyt testamenttia... Minullakin on yksi lapsi.

Miten te muut, oletteko ajatelleet näitä juttuja?

 

[oli joo]

JOO. On ollut avioehto. Exä halusi tehdä avioehdon, koska hänellä oli omaisuutta = asunto, ja vähän rahaa tilillä. Minulla oli lapsia edell. liitosta, hän lapseton. Hän pelkäsi, että eron tullessa minä kynin hänet kuiviin. Hän pelkäsi, että hän heittää henkensä ja minä perin, sitä kautta minun lapseni ja sitä kautta edunvalvonnan kautta lasten isä,
ja miten paljon hän on nähnyt vaivaa jo opiskeluajoista, säästänyt, ostanut, ja sitten joku duunarinplanttu tulisi sivusta ja veisi kaiken, hänen omansa.


Olin rakastunut ja ymmärsin ihan tajuttomasti, tottakai.

Avioehto tehtiin jo samantien kun hääpäivä oli sovittu ja postitettiin eteenpäin, että olisi voimassa HETI kun pappi sen aamenen kiekasi, katsos, jos häämatkalla jotain sattuisi.. jne..
Mutta paperi tuli bumerangina takaisin, ei voida vahvistaa ennenkuin avioliitto on virallaisia teitä pitkin saanut lainvoiman. Taisi olla hädissään ja huolissaan koko häämatkan ajan, raukkapieni, jos vaikka lentokone tippuu alas jne..

Niin me sitten asetuimme asumaan asuntoon, jonka minä luulin olevan yhteinen koti, mutta joka olikin hänen asuntonta. Huonekaluostoilla kyllä ihmettelin aina, kun hän vaati pulet siitä huonekalusta minulta, paitsi jos minä maksoin sen kokonaan.

Eron aikana v*itutti oma luottamus ja sinisilmäisyys.

Missän ei voinut mitata sitä aikaa ja vaivaa, mitä olin nähnyt pikku puutrahan laittamiseen, tai kämpän kylpääriremonttiin ja pintaremontteihin, minä tein, minä hankin materiaalin. Nippa-nappa sain omani piois, mutta miten mittaat tehdyt työtunnit?

No, viisastuin sen verran, että nyt on uusi aviolliitto, jossa on avioehto, koska mies on yrittäjä ja jos firma kaatuu se ei vie mukanaan minun mahdollista omistamaa, tosin en omista mitään edelleenkään. Minulle on kuitenkin joku juttu, joka suojaa minut niin, etten joudu taivasalle tästä asunnosta, saanjäädä tähän asumaan jos niin surkeasti käy että mies menee liian aikaisin ja ensin. Pitkää ikää ja yhteistä taivaltahan sitä tiätty toivoo.

 

[LuppiksenMuija]

Tehtiin keskinäinen testamentti avoliiton aikana, lähinnä yhteisen talon takia jossa velat oli puoliksi. Ettei jäljelle jäävälle kävisi niin, että perilliset ajaa ulos pahimmassa tapauksessa. Tosin asianajaja selitti meille, ettei sekään takaa, mutta perilliset yleensä kunnioittavat testamenttia ja kuolleen toivetta siitä, että puoliso saa jäädä asumaan asuntoon ja pesä jaetaan vasta kun molemmat kuolleet. Nykyään tilanne toinen kun ollaan pian 3v oltu naimisissa ja yhteisiä lapsia pian kaksi

 

[Micosa]

Avioehto on.Testamentti tarvitsisi tehdä.

 

[taustalla]

Ei ole kumpaakaan, mutta olen alkanut miettiä, että pitäisi tehdä ainakin sellainen testamentti, jossa mieheni mahdollisen kuoleman jälkeen hänen lastensa osuuden hoitajaksi määrättäisiin joku muu kuin hänen exänsä...

 

[taustalla]

Meillä ei ole avioehtoa mutta teimme testamentin minun ja yhteisten lastemme hyväksi. Testamentti siis määrää että jos mieheni kuolee jolla on paljon omaisuutta saa mieheni lapsi exän kanssa heti lakiosuuden joka on puolet todellisesta perinnöstä mutta jos exä suostuu odottamaan että lapsi on 18 vuotta, saa lapsi koko perinnön omaan haltuunsa. Teimme näin koska jos maksaisin täyden perinnön heti, joutuisin myymään kotimme ja koska alaikäisenä saisi ex lapsen rahat valvottavakseen. Lapsi ei tarvitse paljoa rahaa alaikäisenä mutta kun opinnot alakavat on rahantarve suuri varsinkin jos isä on poissa. Minusta tämä on oikeuden mukaista ja turvaa sekä minun, lapsemme ja jopa etälapsen etuja

 

[taustalla]

\

Meillä ei ole avioehtoa mutta teimme testamentin minun ja yhteisten lastemme hyväksi. Testamentti siis määrää että jos mieheni kuolee jolla on paljon omaisuutta saa mieheni lapsi exän kanssa heti lakiosuuden joka on puolet todellisesta perinnöstä mutta jos exä suostuu odottamaan että lapsi on 18 vuotta, saa lapsi koko perinnön omaan haltuunsa. Teimme näin koska jos maksaisin täyden perinnön heti, joutuisin myymään kotimme ja koska alaikäisenä saisi ex lapsen rahat valvottavakseen. Lapsi ei tarvitse paljoa rahaa alaikäisenä mutta kun opinnot alakavat on rahantarve suuri varsinkin jos isä on poissa. Minusta tämä on oikeuden mukaista ja turvaa sekä minun, lapsemme ja jopa etälapsen etuja

Mä olen ymmätänyt, ettei omaa kotia tarvitse myydä?? Siihen saa hallintaoikeuden kuolemaansa saakka.

 

[oikaisu]

\

\

Meillä ei ole avioehtoa mutta teimme testamentin minun ja yhteisten lastemme hyväksi. Testamentti siis määrää että jos mieheni kuolee jolla on paljon omaisuutta saa mieheni lapsi exän kanssa heti lakiosuuden joka on puolet todellisesta perinnöstä mutta jos exä suostuu odottamaan että lapsi on 18 vuotta, saa lapsi koko perinnön omaan haltuunsa. Teimme näin koska jos maksaisin täyden perinnön heti, joutuisin myymään kotimme ja koska alaikäisenä saisi ex lapsen rahat valvottavakseen. Lapsi ei tarvitse paljoa rahaa alaikäisenä mutta kun opinnot alakavat on rahantarve suuri varsinkin jos isä on poissa. Minusta tämä on oikeuden mukaista ja turvaa sekä minun, lapsemme ja jopa etälapsen etuja

Mä olen ymmätänyt, ettei omaa kotia tarvitse myydä?? Siihen saa hallintaoikeuden kuolemaansa saakka.

Minä olen ymmärtänyt että hallintaoikeus on erikseen tehtävä, tai siis oikeus asua siitä talossa.

ja sitten oikaisu:
KUN vanhempi kuolee lapsen ollessa alaikäinen, jäljelle jäävä huoltaja ei saa yhtään mitään lapsen perimästä omaisuudesta!!! Vanhempi on edunvalvoja ja tilivelvollinen maistraattiin joka vuosi, mihin ja miksi on lapsen perimää omaisuutta käyttänyt ja miten on sen sijoittanut, varallisuus on sijoitettava kannattavasti, tuottavasti.
Kun lapsi on 18 v, hänellä on oikeus vaatia vaikka lakimiesten kautta ja avulla itselleen tulevaa omaisuutta.

On siis turha pelätä rahanahneita Exiä, he eivät voi, eikä valtaosa edes halua viedä lapselle kuuluvaa!!

Nimimerkillä: kokemusta on.

Esim. lasteni isän suku luuli, että olen kyttäämässä kieli pitkällä lasten isän jäämistöä itselleni. Heidän mielestään olin rahanahne. Just tommonen, joka ottaisi itselleen kaiken eikä lapselle antaisi mitään ja ajaisi nyxän pakkaseen.

Todellisuudessa minua ei pätkääkään kiinnostanut exän tönöt tai tavarat, ei rahavarat, mutta perunkirjoitukset olivat minun vastuulla, koska olin alaikäisten lasten edunvalvojana vastuullinen niistä, ja ne stressasi, halusin hoitaa asian nopeasti pois.
Sekään, mitä lapset tulisi perimään, ei MINUA kiinnostanut, LAPSILLEHAN se olisi, tai että miten paljon nyxä saisi, ei kiinnostanut. Ei yhtään. Asia piti kuitenkin hoitaa. Minun. Joten olin sitten rahanahne.
Olisi kait pitänyt ensimmäiset pari vuotta maata selällään kädettömänä ja surra ihmistä, jota en surrut ja vasta sitten alkaa hoitaa asioita, mutta kun se ei mene näin...

Lapset saivat mitä saivat, minä säilytin sen kunnes olivat 18 ja sitten saivat omansa.

 

[eräs]

\

\

Mä olen ymmätänyt, ettei omaa kotia tarvitse myydä?? Siihen saa hallintaoikeuden kuolemaansa saakka.

Minä olen ymmärtänyt että hallintaoikeus on erikseen tehtävä, tai siis oikeus asua siitä talossa.

Kun ollaan avioliitossa,

omaisuuden osituksessa puolisoiden kaikki omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan. Eloonjäänyt puoliso saa omaisuudesta puolet ja perilliset yhteensä toisen puolen. Omaisuuden osituksen jälkeen kukin perillinen voi lisäksi vaatia, että perillisten kesken toimitetaan perinnönjako.

Omaisuus jaetaan tällä tavoin tasan kuitenkin vain silloin, kun eloonjääneelle puolisolle kuuluu vähemmän omaisuutta kuin kuolleelle puolisolle. Jos sen sijaan eloonjääneelle puolisolle kuuluu enemmän omaisuutta kuin kuolleelle puolisolle, on eloonjääneellä puolisolla aina oikeus pitää kaikki oma omaisuutensa itsellään.


Edellä sanotun lisäksi eloonjääneelle puolisolle turvataan oikeus pitää hallinnassaan perheen yhteisenä kotina käytetty asunto ja siihen kuuluva asuntoirtaimisto, jos eloonjääneellä puolisolla ei ole omistuksessaan muuta, kodiksi sopivaa asuntoa.


http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Esitteet/Avioliittolaki/Puolisoidenomaisuudenjako

 

[taustalla]

Minä olen se joka teki tuon testamentin turvatakseni kaikkien etua. Asumme ulkomailla joten täällä lain säädäntö on eri kuin suomessa ja siksi tekemämme testamentii on lainvoimainen. Täällä ei ole mahdollista turvata esim taloa joka on koti kuoleman tapauksen sattuessa. Juuri tämän takia jouduimme pienentämään etalapsen perinnön lakiosuuteen. Koska mieheni kuollessa joutuisin muuten maksamaan rahana n. 150000EUR jota en pystyisi tekemään muuta kuin myymällä kotimme. Nyt tämä osuus on siis pienennetty 75000EUR joka on myös iso summa.

 

[Harmaa]

\

Ei ole kumpaakaan, mutta olen alkanut miettiä, että pitäisi tehdä ainakin sellainen testamentti, jossa mieheni mahdollisen kuoleman jälkeen hänen lastensa osuuden hoitajaksi määrättäisiin joku muu kuin hänen exänsä...

Tätä minäkin olen ajatellut...Raha kun tahtoo kelvata nyttenkin liiankin hyvin!

 

[joulupulla]

oikaisu kirjoitti:

"Todellisuudessa minua ei pätkääkään kiinnostanut exän tönöt tai tavarat, ei rahavarat, mutta perunkirjoitukset olivat minun vastuulla, koska olin alaikäisten lasten edunvalvojana vastuullinen niistä, ja ne stressasi, halusin hoitaa asian nopeasti pois.
Sekään, mitä lapset tulisi perimään, ei MINUA kiinnostanut, LAPSILLEHAN se olisi, tai että miten paljon nyxä saisi, ei kiinnostanut. Ei yhtään. Asia piti kuitenkin hoitaa. Minun. Joten olin sitten rahanahne."

No, sinä olit vastuullinen ja oikeudenmukainen. Mutta mitähän tästä pitäisi päätellä: minun mieheni ex on vannottanut ex-miestään, ettei mies "ala tehdä" lapsia kanssani, ettei hänen lapsensa "perintö hajoa". Jumalantähden! Voinet arvata, mitä tällaisesta ala-arvoisesta ajattelusta ajattelemme . HÄN ajattelee kaikessa ensisijaisesti rahaa. Meillä avioehdon tekemistä kiirehdittiin, koska miehellä oli kauhukokemus exän ahneudesta. Se kokemus oli ihan todellinen, voin vakuuttaa, vaikka en voi tässä mennä yksityiskohtiin.

 

[Weatherwax]

Ei avioehtoa mutta keskinäinen testamentti kyllä. Vanhempani määräävät omassa testamentissaan että lapsiensa puolisoilla ei ole avio-oikeutta perintöön (tämä on ollut heidän testamentissaan jo kauan ennen kuin olimme siskon kanssa edes siinä iässä että avioliitto oli ajankohtainan).

 

[oikaisu]

\

oikaisu kirjoitti:

"Todellisuudessa minua ei pätkääkään kiinnostanut exän tönöt tai tavarat, ei rahavarat, mutta perunkirjoitukset olivat minun vastuulla, koska olin alaikäisten lasten edunvalvojana vastuullinen niistä, ja ne stressasi, halusin hoitaa asian nopeasti pois.
Sekään, mitä lapset tulisi perimään, ei MINUA kiinnostanut, LAPSILLEHAN se olisi, tai että miten paljon nyxä saisi, ei kiinnostanut. Ei yhtään. Asia piti kuitenkin hoitaa. Minun. Joten olin sitten rahanahne."

No, sinä olit vastuullinen ja oikeudenmukainen. Mutta mitähän tästä pitäisi päätellä: minun mieheni ex on vannottanut ex-miestään, ettei mies "ala tehdä" lapsia kanssani, ettei hänen lapsensa "perintö hajoa". Jumalantähden! Voinet arvata, mitä tällaisesta ala-arvoisesta ajattelusta ajattelemme . HÄN ajattelee kaikessa ensisijaisesti rahaa. Meillä avioehdon tekemistä kiirehdittiin, koska miehellä oli kauhukokemus exän ahneudesta. Se kokemus oli ihan todellinen, voin vakuuttaa, vaikka en voi tässä mennä yksityiskohtiin.

No, meillä on nyk. mieheni exä tämmönen, joka varmaan laittaisi lastensa perinnön haisemaan, ja ne lapset taas on ihan aivottomia, eivät osaisi ikinä vaatia äidiltään omiaan pois.
Miehen perintöä on kuitenkin jakamassa ex-liiton lasten lisäksi minä ja meidän yhteinen lapsi, ja taestamentteja on tehty, etten minä jää tyhjän päälle tms.
Miehellä tilanne on parempi sillä minä en omista mitään eikä minulla ole lasten kautta mitään exiä..

Harmillista on kun ei ole luottamusta aikuisten välillä, vaan on epäluuloa, katkeruutta, kostonhimoa ja väärinkäistyksiä yms. :ashamed: en tarkoita ap:ta vaan yleisesti.

 

[Vieras myös]

Avioehto on.Miehellä on omaisuutta minulla 3 lasta ei omaisuutta . Meillä on myös 2 yhteistä lasta.Olen ottanut henkivakuutuksen jossa edunsaajana on mun ed liiton lapset ..koska isä ei tapaa eikä osallistuu heidän elämäänsä..Lasteni isä on uhkapeluri joten mulla on kuitenkin huoli siitä et jos satun kuolemaan voikohan se päästä rahoihin käsiiksi ?.Meillä on yhteishuoltajuus vaikka vaan paperilla.Pitäisiköhän tehdä joku paperi asian suhteen.Tietääkö kukaan.En nyt ajatellut kuolla vähään aikaan mutta kunei koskaan teidä

 

[minä]

"omaisuuden osituksessa puolisoiden kaikki omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan. Eloonjäänyt puoliso saa omaisuudesta puolet ja perilliset yhteensä toisen puolen. Omaisuuden osituksen jälkeen kukin perillinen voi lisäksi vaatia, että perillisten kesken toimitetaan perinnönjako.

Omaisuus jaetaan tällä tavoin tasan kuitenkin vain silloin, kun eloonjääneelle puolisolle kuuluu vähemmän omaisuutta kuin kuolleelle puolisolle. Jos sen sijaan eloonjääneelle puolisolle kuuluu enemmän omaisuutta kuin kuolleelle puolisolle, on eloonjääneellä puolisolla aina oikeus pitää kaikki oma omaisuutensa itsellään."


Siis ymmärsikö oikein?? Eli jos minulla on enemmän omaisuutta kuin miehelläni ja mieheni kuolee, niin minä en saa hänen omaisuudestaan mitään vaan kaikki jaetaan hänen lapsien kesken tasan??? kun oon luullut että aviopuoliso saa tuosta miehen omaisuudesta puolet ja puolet jaetaan lapsien kans tasan. Oon jo ihan sekaisen.. Voiko joku viisaampi selventää??

 

[taustalla]

Eloonjäänyt saa puolet YHTEISESTÄ omaisuudesta. Mutta silloinhan, jos olet se varakkaampi osapuoli, ja saat pitää oman omaisuutesi, eli saat pitää YLI puolet yhteisestä omaisuudesta.

 

[Riipputisurupuska]

,Näistä omaisuuksista..

Mitenkäs menee uusperheessä mökin jako tai omaisuus jos:

On isä ja äiti ja yhteensä 4 lasta.
Näistä neljästä kahdelle on mies iskä ja 4 äiti äiskä eli mitenkäs joskus tapahtuu perinnön jako?

Perivätkö osa lapsista enemmän kuin toiset?
4 perii äitinsä ja 2 isänsä osuuden tai vaikuttaako siihen se, kuka ensin lähtee..??

 

[taustalla]

\

,Näistä omaisuuksista..

Mitenkäs menee uusperheessä mökin jako tai omaisuus jos:

On isä ja äiti ja yhteensä 4 lasta.
Näistä neljästä kahdelle on mies iskä ja 4 äiti äiskä eli mitenkäs joskus tapahtuu perinnön jako?

Perivätkö osa lapsista enemmän kuin toiset?
4 perii äitinsä ja 2 isänsä osuuden tai vaikuttaako siihen se, kuka ensin lähtee..??

Jos olette naimisissa, puolet omaisuudesta jää leskelle. Jos miehesi kuolee ensin, vain nuo kaksi jakavat miehen puoliskon omaisuudesta puoliksi. (Tosin mies voi halutessaan tehdä testamentin, ja jakaa osuutensa toisinkin). Sinun kuoltua omaisuutesi menee kaikille neljälle tasan.
Sama toisinpäin... jos sinä kuolet ensin, puolet yhteisestä omaisuudesta jaetaan neljään osaan lapsille. Miehen kuoltua vain kaksi lapsista perii.
Voitte tosin tehdä keskinäisen testamentin, jossa määrätään, että kaikki lapset perivät vasta kun molemmat olette kuolleet. Tällöin toki lapsilla on oikeus vaatia lakiosaa aiemminkin, mutta aika usein perilliset kunnioittavat vanhempiensa tahtoa.

 

[tavallinen duunari]

minulla on entisestä avoliitosta kaksi lasta ja nykyisen aviomieheni kanssa kaksi yhteistä,ehdotin hänelle avioehtoa mutta hän sanoi ettemme tarvitse sellaista koska emme ole mitään lottovoittajia, ts.rikkaita,vaan tavallisia duunareita,eli emme tarvitse kun ei ole muuta kuin velat jaettavissa maksettaviksi =) vitsinä hää sen heitti...mietin vain et mitenkähän kävis jos ihan oikeasti hänestä jättäis aika ennen minua...kun suurinpiirtein kaikki omaisuus on hänen nimissään...asuntohan on vielä pankin,miten minun ja lasten kävisi,jouduttaisiinko me taivas alle jos tällainen tilanne tulisi eteen?ja entä hänen velkansa joissa ei ole missään minun nimeäni,tulisivatko ne minun maksettaviksi,puolisona?olen joskus miettinyt et pitäisikö minun kysyä neuvoa joltakin juristilta,tietääkö kukaan saako heiltä neuvoja ilmaiseksi vai pitääkö varata aika ja paljonko maksaa?onko heillä joku tunti taksa-käytäntö?omien velkojeni suhteen olen ajatellu tehdä testamentin että joku muu saa huolehtia ne siten ettei lapsilleni tai puolisolleni jää niistä maksettavaa. :ashamed: