2
2000 luku pimeä aikakausi Suomessa!
Vieras
Lapset ja vanhemmat
21.7. 04:00
Oikeus rakastaa ja kunnioittaa äitiä ja isää on lapsen perusoikeus. Viranomaisen ei tule pakottaa lasta rakastamaan muita aikuisia äitinä ja isänä. Lapsella on oikeus kokea, että myös muut ihmiset arvostavat hänen vanhempiaan.
2000-luku tihkuu vihaa vanhemmuutta kohtaan. Se jää maamme historiaan pimeänä kautena, jolloin Suomi sijoitti kymmeniä tuhansia lapsia kodin ulkopuolelle. Tällä hetkellä tuo määrä on jo 16 000.
Eräässä vanhempainillassa opettaja totesi, että tietty määrä luokan lapsista ei tule hoidetuksi kotonaan. Vanhemmat, tuntiessaan toisensa tavallisiksi kunnon vanhemmiksi, katsoivat ihmeissään toisiaan. Murrosikäinen nuori riitautui äitinsä kanssa pelikoneen käytöstä. Sosiaalityöntekijä asettui syyttämään vanhempia, ja nuori annettiin "tahtonsa mukaisesti" perhekotiyrittäjälle 8 000 euron kuukausihinnalla. Nuori ajautui laitoksessa huumeisiin ja rikollisuuteen.
Miksi lapsen vanhempia pidetään lähtökohtaisesti kykenemättöminä hoitamaan lapsiaan, vaikka kaikki tiedämme, että lapsen tervettä kasvua voi tukea vain tukemalla hänen vanhempiensa kasvatustyötä?
1.1.2008 voimaan tullut lastensuojelulaki perustuu varhaiselle puuttumiselle. Koko 2000-luvun käytössä ollut puuttuminen vieroksuu kaikkea erilaisuutta, hakee huolenaiheita ja sivuuttaa vanhemmat. Stakes on muun muassa vuosina 2001-2002 huolikartoittanut noin 30 000 lasta vanhemmilta lupaa kysymättä. Puuttumisen kohteeksi joutuu helposti yksinhuoltaja, vammainen, maahanmuuttaja, köyhä, oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi, avunpyytäjä. Maamme täyttyy sairaiksi leimatuista lapsista, kun puuttumisen tekniikkaan kuuluu diagnoosien teko. Murrosikä on nykyään sairaus, oireilua, jota hoidetaan terapialla tai lastenkodilla.
Kun puuttumisen menetelmät ovat epätieteellisiä, niin sanottujen väärien positiivisten löydösten mahdollisuus on suuri. Laissa ei ole rangaistus- ja korvaussäännöksiä, vaikka perheille aiheutuu perusteetta kärsimystä. Vauvavideoinnin kohteeksi joutuminen heikentää äitiyttä, hämmentää, eikä se voi olla tuen väline. Hämmennys on oikeutettua, voihan videointi olla lähtölaukaus huostaanotolle ja lapsen sijoittamiselle pois kotoa.
Varhainen lapsen pois otto niin sanottuun parempaan perheeseen ymmärretään tänä päivänä perheen tukimuodoksi. Ihmisoikeussopimukset kuitenkin velvoittavat vanhemman tukemiseen huostaanoton ollessa vain väliaikainen toimi. Ihmisoikeussopimusten vastaista better mother -politiikkaa ajaa voimakkaasti Pelastakaa lapset ry kuntien sosiaalitoimen avustajana ja raha-automaattiyhdistyksen tuella.
Eräät kunnat ovat varhaisen puuttumisen innoittamina löytäneet väylän olla täyttämättä perusopetuslain velvoitteita tukea lapsen oppimista. Lapsi siirtyy näppärästi huoli-ilmoitukselle sosiaalitoimen vastuulle ja sijoitukseen. Eräs rehtori totesi uuden lain olevan hyvä, kun ei tarvitse asioida enää vanhempien kanssa. Suurin syy sijoituksiin liittyy nykyään koulunkäynnin ongelmiin, ei suinkaan vanhempien päihteiden käyttöön. Tehokkain keino estää sijoituksia on lainsäädännön muuttaminen siten, että huostaanotto ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen eivät tuota kunnille valtionapua, vaan sitä tuottaa perheiden tukeminen.
Panostus päivähoitoon, pienempiin ryhmiin, iltapäivähoitoon, harrastuksiin, murrosikäisten vanhempain tukiryhmiin ynnä muuhun on sijoitusta lapseen. Huolikoulutettujen virkamiesten huolen taakkaa tulisi helpottaa ja oikeuttaa heidät voimavaraetsintään. Koulujen olisi syytä keskittyä varsinaiseen tehtäväänsä, opettamiseen, ja yhteistyöhön kodin kanssa.
Sijoitetun lapsen mieli murtuu, kun lapsi tietää sijoituksen olevan perusteeton. Kun sijoituspaikkakin pitää lapsen vanhempia kelvottomina, hänessä syntyy viha aikuisia kohtaan. Sijoitus ruokkii väkivallan syntyä ja syrjäytymistä. Pähkähullua hullumpaa on tukea verovaroin toimintaa, joka ei tuota hyvää, vaan pahaa.
varatuomari
Sipoo
Leeni Ikonen
http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2008/07/21/Lapset+ja+vanhemmat/200825396959/69
Tummennukset ovat kopioijan eli minun.
21.7. 04:00
Oikeus rakastaa ja kunnioittaa äitiä ja isää on lapsen perusoikeus. Viranomaisen ei tule pakottaa lasta rakastamaan muita aikuisia äitinä ja isänä. Lapsella on oikeus kokea, että myös muut ihmiset arvostavat hänen vanhempiaan.
2000-luku tihkuu vihaa vanhemmuutta kohtaan. Se jää maamme historiaan pimeänä kautena, jolloin Suomi sijoitti kymmeniä tuhansia lapsia kodin ulkopuolelle. Tällä hetkellä tuo määrä on jo 16 000.
Eräässä vanhempainillassa opettaja totesi, että tietty määrä luokan lapsista ei tule hoidetuksi kotonaan. Vanhemmat, tuntiessaan toisensa tavallisiksi kunnon vanhemmiksi, katsoivat ihmeissään toisiaan. Murrosikäinen nuori riitautui äitinsä kanssa pelikoneen käytöstä. Sosiaalityöntekijä asettui syyttämään vanhempia, ja nuori annettiin "tahtonsa mukaisesti" perhekotiyrittäjälle 8 000 euron kuukausihinnalla. Nuori ajautui laitoksessa huumeisiin ja rikollisuuteen.
Miksi lapsen vanhempia pidetään lähtökohtaisesti kykenemättöminä hoitamaan lapsiaan, vaikka kaikki tiedämme, että lapsen tervettä kasvua voi tukea vain tukemalla hänen vanhempiensa kasvatustyötä?
1.1.2008 voimaan tullut lastensuojelulaki perustuu varhaiselle puuttumiselle. Koko 2000-luvun käytössä ollut puuttuminen vieroksuu kaikkea erilaisuutta, hakee huolenaiheita ja sivuuttaa vanhemmat. Stakes on muun muassa vuosina 2001-2002 huolikartoittanut noin 30 000 lasta vanhemmilta lupaa kysymättä. Puuttumisen kohteeksi joutuu helposti yksinhuoltaja, vammainen, maahanmuuttaja, köyhä, oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi, avunpyytäjä. Maamme täyttyy sairaiksi leimatuista lapsista, kun puuttumisen tekniikkaan kuuluu diagnoosien teko. Murrosikä on nykyään sairaus, oireilua, jota hoidetaan terapialla tai lastenkodilla.
Kun puuttumisen menetelmät ovat epätieteellisiä, niin sanottujen väärien positiivisten löydösten mahdollisuus on suuri. Laissa ei ole rangaistus- ja korvaussäännöksiä, vaikka perheille aiheutuu perusteetta kärsimystä. Vauvavideoinnin kohteeksi joutuminen heikentää äitiyttä, hämmentää, eikä se voi olla tuen väline. Hämmennys on oikeutettua, voihan videointi olla lähtölaukaus huostaanotolle ja lapsen sijoittamiselle pois kotoa.
Varhainen lapsen pois otto niin sanottuun parempaan perheeseen ymmärretään tänä päivänä perheen tukimuodoksi. Ihmisoikeussopimukset kuitenkin velvoittavat vanhemman tukemiseen huostaanoton ollessa vain väliaikainen toimi. Ihmisoikeussopimusten vastaista better mother -politiikkaa ajaa voimakkaasti Pelastakaa lapset ry kuntien sosiaalitoimen avustajana ja raha-automaattiyhdistyksen tuella.
Eräät kunnat ovat varhaisen puuttumisen innoittamina löytäneet väylän olla täyttämättä perusopetuslain velvoitteita tukea lapsen oppimista. Lapsi siirtyy näppärästi huoli-ilmoitukselle sosiaalitoimen vastuulle ja sijoitukseen. Eräs rehtori totesi uuden lain olevan hyvä, kun ei tarvitse asioida enää vanhempien kanssa. Suurin syy sijoituksiin liittyy nykyään koulunkäynnin ongelmiin, ei suinkaan vanhempien päihteiden käyttöön. Tehokkain keino estää sijoituksia on lainsäädännön muuttaminen siten, että huostaanotto ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen eivät tuota kunnille valtionapua, vaan sitä tuottaa perheiden tukeminen.
Panostus päivähoitoon, pienempiin ryhmiin, iltapäivähoitoon, harrastuksiin, murrosikäisten vanhempain tukiryhmiin ynnä muuhun on sijoitusta lapseen. Huolikoulutettujen virkamiesten huolen taakkaa tulisi helpottaa ja oikeuttaa heidät voimavaraetsintään. Koulujen olisi syytä keskittyä varsinaiseen tehtäväänsä, opettamiseen, ja yhteistyöhön kodin kanssa.
Sijoitetun lapsen mieli murtuu, kun lapsi tietää sijoituksen olevan perusteeton. Kun sijoituspaikkakin pitää lapsen vanhempia kelvottomina, hänessä syntyy viha aikuisia kohtaan. Sijoitus ruokkii väkivallan syntyä ja syrjäytymistä. Pähkähullua hullumpaa on tukea verovaroin toimintaa, joka ei tuota hyvää, vaan pahaa.
varatuomari
Sipoo
Leeni Ikonen
http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2008/07/21/Lapset+ja+vanhemmat/200825396959/69
Tummennukset ovat kopioijan eli minun.
