Tiedätkö ei-suosittuja ihmisiä, joista on tullut suosittuja tai päinvastoin?

[vierailija]

Kysymys ehkä kuulostaa teinixiltä, mutta ihan minkä ikäisiä ihmisiä vain? Niin, että heidän seura ei ole muille oikein ollut mieleen ja myöhemmin tilanne on kääntynyt tai sitten niin päin, että ovat olleet suosittuja ja ihailtuja ja myöhemmin eivät enää?

Jos tiedät tällaisia tapauksia, niin mikä sai tilanteen muuttumaan?

 

[epek]

Adolf Hitler. Ennen kaikki fanitti sitä ja valittiin The Time lehdessä vuoden henkilöksikkin. Nykyään not so much.

 

[vierailija]

Jos nyt omia kouluaikojani mietin...
1.-2. luokalla en ollut suosittu tai epäsuosittu, vaan ihan sieltä keskiväliltä.
3.-6. luokalla olin epäsuosittu, ja minua kiusattiin jatkuvasti.
7.-9. luokalla olin suosittu.
Lukiossa sitten jälleen epäsuosittu, ja minut jätettiin aina kaiken ulkopuolelle.

Tilanne vaihtui, koska luokkatoverini vaihtuivat, ja sen myötä luokan henki oli erilainen. Minä olin aina samanlainen kuin ennenkin. Tuolla luokalla, jolla olin suosittu, ihannoitiin lahjakkuuksia, joita siltä luokalta löytyikin paljon, ja sovin siksi joukkoon hyvin, ja ne nuorisotrendejä seuraavat tusinat olivat sillä luokalla pieni vähemmistö. Ja epäsuosittu olin sellaisilla luokilla, joilla enemmistö ihannoi nuorisotrendejä, koska minua ei tippaakaan kiinnostanut tuo samanlaisuuden ihannointi.

Eli suosion määrä ei johdu ihmisestä itsestään, vaan siitä, millainen ympäröivä ilmapiiri on.

 

[vierailija]

Jaa. Millainen on ihminen joka on suosittu? Joku poppari vai?

 

[Samamies]

Tunnen todella monia, miehiä/poikia ja naisia/tyttöjä. Aina ei asia ole mitenkään yksioikoinen, mutta esim. itsellä mennyt jotenkin näin:

1-2 lk. En ollut suosittu, olin ikäisekseni pieni ja vähän outo. En ollut kiusattu, mutta en millään muotoa suosittu. Olin kai aika arka ja muutenkin aavistustuksen repaleinen lapsuus ennen kouluikää vaikutti.
3-6 lk. Vaihdoin koulua äidin muuton takia (äiti eronnut alkoholisti-isästä jo ennen kouluaikoja. Olinkin yhtäkkiä huippusuosittu. Aloin pärjäämään koulussakin ja tämä oli hyvää aikaa.
7-9 lk. Taas heitti suosio häränpyllyä. Oma murrosikäni alkoi todella myöhään (vasta ysillä). Olin hyvin koulussapärjäävä, pienikokoinen poika. Tytöt eivät olleet enää kiinnostuneet lainkaan ja ei mulla liikaa kavereita ollut muutenkaan. Toki ihan tarpeeksi.

Lukio. Olin puolisuosittu. KAvereita oli ja moni tyttökin oli kiinnostunut. Itse vaan olin epävarma ja arka noissa suhteitssa, joten muutamaa humalaista säätöä lukuunottamatta tyttöjen suhteen en ollut menestynyt.

Aikuisena sitten olen ollut suosittu tai vähemmän suosittu eri ympäristöissä. Melkein uskaltaisin sanoa, että on ihmisiä jotka ovat kaikissa ympäristöissä suosittuja. Ja sitten on niitä, jotka eivät ole juuri missään. Mutta suurimmalla osalla se menee paljolti ympäristön mukaan.

Usein ne fiksuimmat tapaukset esim. kouluaikoina voivat olla syrjittyjä ja kiusattuja. Lukiossa sitten helpottaa ja yliopistosta voivat löytää ihan uuden elämän.

 

[yksi tällainen]

Kysymys ehkä kuulostaa teinixiltä, mutta ihan minkä ikäisiä ihmisiä vain? Niin, että heidän seura ei ole muille oikein ollut mieleen ja myöhemmin tilanne on kääntynyt tai sitten niin päin, että ovat olleet suosittuja ja ihailtuja ja myöhemmin eivät enää?

Jos tiedät tällaisia tapauksia, niin mikä sai tilanteen muuttumaan?

Itse olen tällainen. Lapsena ja nuorena en todellakaan ollut suosittu - välillä olin jopa aika yksinäinen. Mulla oli jossain vaiheessa muutama kaveri, mutta oltiin yhdessä niitä "ei-suosittuja". Nyt sitten taas aikuisena minulla on kouluaikaisten ystävien lisäksi useampi muu läheinen ystävä ja myös paljon hyviä kavereita - ei siis mitään moikkaustuttuja, vaan oikeasti hyviä kavereita. Koska nyt on myös lapsia, en aina ehdi tavata kaikkia ihmisiä, jotka pyytävät kahville tai jonnekin, vaan joudun vähän sumplimaan kenet näen kulloinkin. Facebookissa pidän tiiviisti yhteyttä useampien ihmisten kanssa, jotka tunnen eri yhteyksistä. Ja uusissa tilanteissa tutustun helposti ihmisiin.

Ja en ole mikään ylisosiaalinen, vaan viihdyn oikein hyvin yksinkin. Se, mikä on muuttunut on varmaankin vain elämä mennyt eteenpäin. Olin lapsena ja nuorena vähän erilainen kuin valtavirta, mutta nyt se on kääntynyt vahvuudeksi. Olen tutustunut muihin valtavirrasta poikkeaviin ja itsetunnon ja iän myötä on käynyt niin, että nyt niitä ominaisuuksia arvostetaan, joita ei joskus edes tajuttu.

Nuorena en myöskään ollut poikien silmissä suosittu - ja sekin on kääntynyt päälaelleen. Nyt miehet sitten kiinnostuisivat ja naiset myös. Itse en kyllä suurimmasta osasta ole kiinnostuneita, mutta nykyisin on helpompi saada juuri se, kenet haluaa. Asiaan vaikuttaa se, että olen nyt oikeasti hyvännäköinen (ainakin joidenkin mielestä - makuasiahan se on), nuorena olin aika mitättömän näköinen. Mutta ulkonäkö ei tässäkään ole suurin syy, vaan sama kuin tuo yllä mainittu. Olen lisäksi saavuttanut elämässä asioita, jotka ovat vahvistaneet minäkuvaa ja jotka osittain voivat myös luoda "mielenkiintoista auraa" ympärille.

 

[vierailija]

Minä ainakin.

1-2 luokilla olin suosittu, kaikki halusivat olla kavereitani myös vuotta ja olin koko ajan menossa. Olin villi ja vauhdikas ja tehtiin aika paljon kaikkea pientä kiellettyä (esim. hypittiin vajan katolta, ei mitään paikkojen rikkomista tms).
3-4 luokilla ei luokallamme ollut oikeastaan erikseen suosittuja ja ei suosittuja
5-9 luokilla olin kiusattu, olin ikäistäni lapsellisempi ja kiusauksen seurauksena muutuin todella hiljaiseksi ja araksi

 

[vierailija]

Jaa. Millainen on ihminen joka on suosittu? Joku poppari vai?

Mua ärsyttää kans ku tavallisista ihmisistä puhutaan "suosittuna". Nimenomaan popparit sun muut on suosittuja. Se kelle jutellaan eniten välitunnilla ei ole suosittu.