Tiesittekö, että miehen sukunimen ottaminen symbolisoi sitä, että siirrytte miehen/hänen sukunsa omistukseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Ennen ajateltiin niin, että isä/veli/muu miespuolinen sukulainen omistaa naisen ja naimisiin mennessä tämä omistusoikeus siirtyy miehelle/hänen suvulleen? Vähän aikaa sitten oli lain mukaan pakko ottaa miehen sukunimi, koska naiset olivat huonommassa asemassa. Samoin se, että isä luovutti tyttärensä kirkossa uudelle aviomiehelle, tarkoitti tämän omistusoikeuden siirtymistä. Tämä aloitus erityisesti teille, jotka puolustatte fanaattisesti miehen sukunimen ottamista! Koetteko olevanne miehen omaisuutta tai jotenkin vähempiarvoinen? Miksi on noloa, jos mies uskaltaa tehdä eri tavoin kuin valtavirta (vaikka vaarana on muiden kettuilut ym.) ja ottaa vaimonsa sukunimen? Siksi, että mies on arvokkaampi kuin nainen? Teidän mielestänne varmaan sekin on noloa, jos mies toivoo tyttölasta.
 
En koe olevani mieheni omaisuutta/vähemmän häntä (tai ketään muuta miestä) arvokkaampi.
Mies olisi ollut valmis ottamaan minun sukunimeni, mutta itse halusin miehen sukunimen, koska se kuulostaa paremmalta ja näyttää taiteellisemmalta kirjoitettuna.
 
En ole fanaatikko, musta on vaan tärkeää, että koko perheellä on sama sukunimi.
Mun tyttönimi oli niin hankala, että oli vaan kiva "päästä siitä". Miksei muuten olis voitu neuvotella toisinpäinkin...

Enkä halua esitellä itseäni esim. soittaessani lapsen asioista, että "tässä x virtanen, y mähösen äiti".
 
En ole fanaatikko, musta on vaan tärkeää, että koko perheellä on sama sukunimi.
Mun tyttönimi oli niin hankala, että oli vaan kiva "päästä siitä". Miksei muuten olis voitu neuvotella toisinpäinkin...

Enkä halua esitellä itseäni esim. soittaessani lapsen asioista, että "tässä x virtanen, y mähösen äiti".

Hassu. Miksi lapsilla pitäisi olla eri nimi kuin äidillään?
 
Mulle on aivan sama kuinka muut tekee, ottaako nainen miehen nimen vai toisinpäin vai pitääkö molemmat omansa. Sehän on heidän valintansa eikä pitääsi hiertää muita.

Jos mä joskus menen naimisiin, niin voipi olla, että pitääsin oman nimen. Omaan sukunimeen en kuitenkaan liittääsin miehen nimeä. Joko oma nimi tai miehen nimi eikä molempia. Näin siis itteni kohdalla.
 
Jaa en ole tullut ajatelleeksi. Ei häiritse, koska en kokisi olevani isäni/veljienikään omistuksessakaan vaikka olisin oman sukunimeni pitänyt. Se miksi aikanaan otin miehen sukunimen...en tiedä :) Silloin se tuntui vaan jännältä vaihtaa sukunimi. Nyt kun ero astuu voimaan niin siihen mennessä palaan kyllä tyttönimeeni taas :D
 
Eivät nuo asiat ihan yksi yhteen mene. Esimerkiksi Suomessa 1900-luvun alkupuolelle saakka (siellä missä sukunimet käytössä olivat) naiset pitivät avioliitossa oman sukunimensä, mutta silti heillä ei käytännössä ollut mahdollisuutta omaan omaisuuteen.

Mitä itseeni tulee, olen ylpeä omasta sukunimestäni ja tasa-arvoisesta suhteestani.
 
Joittenkin mielessä tämä symboliikka elää vahvana. Meidän lapselle tulee minun sukunimeni, joten appiukko katsoi asiakseen kysyä että onko lapsi edes miehelle...
 
En ole fanaatikko, musta on vaan tärkeää, että koko perheellä on sama sukunimi.
Mun tyttönimi oli niin hankala, että oli vaan kiva "päästä siitä". Miksei muuten olis voitu neuvotella toisinpäinkin...

Enkä halua esitellä itseäni esim. soittaessani lapsen asioista, että "tässä x virtanen, y mähösen äiti".

Mä taas en pidä mitenkään ihmeellisenä sitä, että mulla ja likalla on eri sukunimet. Ei ole mitään ongelmaa soittaessa sanoa ensin oma nimi ja sitten lapsen nimi jonka asioolla soittaa.

Mutta niin ihmiset vain kokee asiat eri tavalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23049706:
Mitähän se sitten symboloi, jos ottaa puolisonsa äidin nimen? Että on anoppinsa omaisuutta?

OMG. :O

Entäs jos mä haluan ottaa äitini tyttönimen? Tai isänäitin tyttönimen? Äitinäitin tyttönimen ottaminen ei hyödytä koska se on sama minkä olen isältä saanut. :D
 
"Ennen ajateltiin niin..." Nimenomaan, ennen ajateltiin niin. Nykyään ei, siksi meillä on valinnanvapaus. Ja mä valitsin mieheni sukunimen siksi, että se on käytännöllistä ja mun mielestäni yhteinen sukunimi yhdistää meidät perheeksi.
 
"Ennen ajateltiin niin..." Nimenomaan, ennen ajateltiin niin. Nykyään ei, siksi meillä on valinnanvapaus. Ja mä valitsin mieheni sukunimen siksi, että se on käytännöllistä ja mun mielestäni yhteinen sukunimi yhdistää meidät perheeksi.

Suuri osa ajattelee vieläkin, että on noloa jos mies ottaa naisen sukunimen. Mitä muuta tästä voi päätellä kuin, että naisen katsotaan olevan vähempiarvoinen ja mies perheen pää?
 
Kelalle riittää yhteinen jääkaappi.

Riittää varmaankin, mutta mulle ei.
Mulla on ollut tiukka kotikasvatus (joka on osoittautunut loistavaksi jutuksi), jonka mukaan ei asustella pitkään samaa taloutta ilman kihloja + vihkimistä. Sitten vasta toivotaan lapsia.
Ja ei -en edusta mitään uskonlahkoa ;-)

Tähän pakettiin kuuluu myös yhteinen sukunimi. Onneksi löysin sopivan miehenkin, ei tartte vääntää joka asiasta kättä kun näkemykset käy yhteen suurissa asioissa.
 

Yhteistyössä