Tietääkö kukaan, että onko äidin henkinen väsymys ja huoli sikiön koosta ja kasvusta aihe synnytyksen käynnistämiselle?

["minni"]

Eilen lääkäri väitti, ettei voi käynnistää rv 40+4 raskautta, vaikka minä olen aivan loppu henkisesti tähän raskauteen ja minua pelottaa, että vauvalla on jokin hätä, kun ei kasva ja toisaalta pelkään, että ultra-arvio on pielessä ja vauva onkin lantiooni nähden aivan liian suuri ja joudun sektioon, jota pelkään yli kaiken... Toinen lääkäri oli aiemmin sitä mieltä, että äidin tunteet ja huolet on otettava huomioon ja määräsin minut käynnistysarvioon (jossa tämä toinen päätti ettei voi käynnistää). Onko minun nyt vain odotettava kotona huolissani miten tässä käy...?

 

["mii"]

Toki äidin henkinen ja fyysinen jaksaminen otetaan huomioon käynnistystä päätettäessä. Jotkut lääkärit ovat vaan niin nihkeitä antamaan sitä käynnistyspäätöstä.

Minkäkokoinen se vauva sitten siellä masussa on, kun sanoit että huoli kasvusta.

Omani oli 2kg kun viikkoja oli 38+1, joten minä sain käynnistysajan, lisäksii olin muutenkin jo auki 3cm ja supistusten vuoksi ollut voudelevossa rv28 lähtien, joten oma jaksaminen oli todellakin kortilla...

 

["Muuan"]

Mulla on käynnistetty, syyksi oli kirjattu raskausväsymys.

Mene synnärille ja sano että sä et hyväksy mitään muuta kuin käynnistyksen.

 

["nuori äiti"]

Tarkentaisitko, että mitä siis tarkoitat sillä että kasvu on loppunut? Noilla viikoillahan lapsi ei välttämättä enää kasva, lihoo vain. Onko lapsen kasvu siis jo aikaisemmin pysähtynyt täysin kokonaan mistä ollaan oltu huolissaan lääkäreiden ja neuvolan toimesta? Itselleni tuli mieleen, että onhan tutkittu ettei istukassa ole vikaa ja että eihän sen toiminta ole alkanut heikentyä.

Omasta raskaudestani on 6kk aikaa, ja minulla viimeisillä viikoilla lapsi ei enää pahemmin kasvanut, lihoi vain n. 100-200g... Söin kumminkin maltillisesti ja liikuin aktiivisesti. Minulla raskaus myös meni melkeen se 2 viikkoa yli lasketun ajan ja henkisesti itsekkin olin kovilla. Se on todella kurjaa ja toivottavasti vielä jaksat, ei sinulla ole kauan raskautta enään jäljellä!

Minäkin pelkäsin tuota, että lapsesta tulee suurikokoinen ja tuleeko ongelmia en vuoksi. Itse olen 150cm ja pieni kokoinen. Mutta sieltä kumminkin viikolla 41+5 syntyi 3kg painava pikku mies ja kaikki meni hyvin.

Koita nyt vain ottaa rauhallisesti ja levätä, odotuksesi palkitaan pian.

 

["Mis"]

Mulla käynnistettiin keskimmäisen synnytys järkyttävän synnyspelon vuoksi. Pelkäsin siis, että vauvalle sattuu jotain, jos vielä pääsee kasvamaan. (joojoo, kohtuuton pelko, kun ei ollut edes iso vauva ja laskettu aikakin oli jo mennyt. Mutta minkäs pelolleni mahdoin)
Oli jo sektioonkin varattu aika, mutta en vaan kestänyt sitä paniikkia, joten soitin synnärille jokseenkin hysteerisenä ja sektiopäätöksen tehnyt lääkäri pyysi mut samantien synnärille. Muutaman tunnin sain siellä rauhoitella itseäni jossain "lepohuoneessa" kunnes tämä ihana lääkäri haki mut käynnistettäväksi.

 

[kopoj]

Eipä ne sen takia käynnistykseen ota ettet enää jaksa raskautta! Eri asia olisi jos vauvalla olisi selkeästi hätä tai sinun vointi olisi muuten huono (paineet korkealla, pissassa proteiinia tai joku muu vastaava) Mitä tuota huolehdit jos vauva on kuitenkin normaalikokoinen???

 

["jaahas"]

Eiköhän jokainen ole jo tuossa vaiheessa väsynyt raskauteen. Enemmän sulla on pelättävää, jos synnytät käynnistettynä mitä että synnytys käynnistyy itsekseen. Yritä rentoutua ja levähtää ja ajatella, että kaikki menee hyvin.