Moi!
Elin lähes 10 vuotta siinä uskossa, etten koskaan voi saada lapsia, kuten eräs "hienotunteinen" gynekologi totesi rutiinitutkimuksessa. Kun tuli oikea vauvakuume, painelin suoraan lääkärin luo lisätutkimuksiin ja siellä havaittiin, että munasoluja ei irtoa lainkaan! Itkin, itkin ja itkin... Tuon tiedon jälkeen meni 2 viikkoa kun tein positiivisen raskaustestin ja aivan luomusti lähti liikkeelle ja hieno poika syntyi normaalin raskauden päätteeksi!
Kuinkahan monelta itkulta olisinkaan säästynyt jos en olisi ikinä mihinkään tutkimuksiin lähtenyt tai joutunut! Nuo vajaat 10 vuotta olivat melko vaikeita aikoja henkisesti enkä ehkä ikinä saa tietää, kuinka paljon tämä "mahdollinen lapsettomuus" vaikutti asioihin. En siis kuitenkaan yrittänyt tuota 10 vuotta saada lasta, vaan kun ekan tiedon sain turhan aikaisin ennen vauvakuumeen tuloa. Varsinaisesti vauvaa yritimme vain puoli vuotta, mikä on siis ihan normaali aika.
Toivon teille kaikille lapsettomuudesta kärsiville sitä, että apu tai jokin muu ratkaisu löytyisi ongelmiinne! Tiedän todella miltä teistä tuntuu, vaikka itselläni tarina päättyikin onnellisesti. Toivon, että moni lapsettomuudesta kärsivä harkitsisi myös adoptiota - se on minusta todella hienoa! Kun on niin paljon niitä pikkuisia, joiden vanhemmilla ei ole mahdollisuutta pitää heistä huolta. Ja lapsettomuudessa on kuitenkin perimmiltään kyse halusta huolehtia ja rakastaa pientä ihmistä ja tukea hänen kasvuaan tasapainoiseksi ihmiseksi.
Kaikkea hyvää teille!
Elin lähes 10 vuotta siinä uskossa, etten koskaan voi saada lapsia, kuten eräs "hienotunteinen" gynekologi totesi rutiinitutkimuksessa. Kun tuli oikea vauvakuume, painelin suoraan lääkärin luo lisätutkimuksiin ja siellä havaittiin, että munasoluja ei irtoa lainkaan! Itkin, itkin ja itkin... Tuon tiedon jälkeen meni 2 viikkoa kun tein positiivisen raskaustestin ja aivan luomusti lähti liikkeelle ja hieno poika syntyi normaalin raskauden päätteeksi!
Kuinkahan monelta itkulta olisinkaan säästynyt jos en olisi ikinä mihinkään tutkimuksiin lähtenyt tai joutunut! Nuo vajaat 10 vuotta olivat melko vaikeita aikoja henkisesti enkä ehkä ikinä saa tietää, kuinka paljon tämä "mahdollinen lapsettomuus" vaikutti asioihin. En siis kuitenkaan yrittänyt tuota 10 vuotta saada lasta, vaan kun ekan tiedon sain turhan aikaisin ennen vauvakuumeen tuloa. Varsinaisesti vauvaa yritimme vain puoli vuotta, mikä on siis ihan normaali aika.
Toivon teille kaikille lapsettomuudesta kärsiville sitä, että apu tai jokin muu ratkaisu löytyisi ongelmiinne! Tiedän todella miltä teistä tuntuu, vaikka itselläni tarina päättyikin onnellisesti. Toivon, että moni lapsettomuudesta kärsivä harkitsisi myös adoptiota - se on minusta todella hienoa! Kun on niin paljon niitä pikkuisia, joiden vanhemmilla ei ole mahdollisuutta pitää heistä huolta. Ja lapsettomuudessa on kuitenkin perimmiltään kyse halusta huolehtia ja rakastaa pientä ihmistä ja tukea hänen kasvuaan tasapainoiseksi ihmiseksi.
Kaikkea hyvää teille!