Hae Anna.fi-sivustolta

Tietoisuuden vaiheet

Viestiketju osiossa 'Kristallipallo' , käynnistäjänä vaihtonikki, 08.12.2011.

  1. vaihtonikki Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.07.2011
    Viestejä:
    162
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tämä ihan yleisenä pohdiskeluna kaikille haluaville. Haluaisin keskustella kanssanne näkemyksistä tietoisuuden vaiheista.

    Lähden liikkeelle sellaista omakohtaisesta näkemyksestä, että mitä ajattelisitte tapahtuvan sydäntietoisuuden heräämisen jälkeen ja kun se vaihe käydään maapäällisessä tarkoituksessa tiettyyn rajaan asti ja mennään eteenpäin. Miten totuus ja sydäntietoisuus mielessänne linkittyy, rakkaus-viisaus ja universaalit totuudet esimerkiksi ihmisestä kehollisena oppilaana, jonka kokemukset sielu on valinnut? Itselläni on tullut heräämisen jälkeen valtava tarve nähdä totuus myös negatiivisissa ilmiöissä ja totuuden pohtiminen ja esillletuominen myös psykologiselta kannalta. Tietenkin se herättää monenlaista kritiikkiä ja on itselleni ollut jännittävä eteenpäin meneminen sen valtavan myötätuntoisuus ja valoisuus ilmiön jälkeen, jolloin tunsin leijuvani valona ja rakkautena ihmisten keskuudessa ja olevani niin erilainen ja erityinen ja myötätuntoisuudessani jaoin aina pyyteetöntä hyvää mahdollisimman paljon.

    Tuo kasvu on jatkunut sitten itselläni asioiden kyseenalaistamisella ja myös näkemyksieni esilletuomisena muillekin- rankkana itsetutkiskelulla ja myös muiden ihmisten vaikuttimien ja käsitysten tulkintana.

    Mikähän vaihe se tuollainen on mielestänne, kun sydäntietoisesta rakkauden puolestapuhujasta kehittyy soturiluonnetta korostava ja totuutta etsivä ja sitä toistenkin kanssa määrätietoisesti jakava.

    Minkälaisia oppimiskokemuksia ja tietoisuuden muutoksia olette kokeneet. Kiitollisena vaihtonikki.
     
  2. vaihtonikki Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.07.2011
    Viestejä:
    162
    Saadut tykkäykset:
    0
    Vielä sydäntietoisuudesta sen verran omakohtaisena kokemuksena, että koin jumittuvani ilmentämään samoja asioita kuin sieluna, vaikka silti koin erillisyyttä ihmisiin ja elämään, jonkinlaista haikeutta, sieluperheen vaadetta (siis jonka vain tunsin sisälläni tuoda rakkautta) ja halua poistaa kärsimystä niin paljon, että sieluna tuntisin kuuluvani ja lunastavani paikkani elämänpyörässä ja maailmassa. Niin paljon tuntui kärsimystä tulevan silmille ja koin velvollisuudekseni auttaa taidoillani. Silti tunsin, että ihmisenä minä en uskaltanut ilmentää kaikkia tunteitani vaan turvauduin koko ajan sieluilmiöön. Jossakin vaiheessa tuntui, että säästän itseäni kokemuksilta. Pelkäsinkö niin paljon olla ihminen ja ryvettyä ihmisenä...

    Sitten jotenkin tuli vaihe, että voimaantuminen alkoi vastoinkäymistenkin kautta. Jouduin opettelemaan, mitä on puolustaa ajatuksiaan, mitä on nähdä totuus ja antaa arvo myös oppimiskokemuksille, vaikeillekin. Antaa uusi arvo ihmisyydelle. Se tuntui erilaiselta kuin hyöhenenkeveä leijuminen omassa maailmassa. Vaikka kohtasin monenlaisia asioita ja minä esitin mielipiteitäni rohkeasti, jälkeeni jäi aina ihmisiä, jotka olivat kiitollisia kokemastaan ja harhan kuorimiselta. Eli voimauttamalla itseni, aloin ilmeisesti myös voimauttamaan muita, pyrkimään enemmän totuudellisuuteen - näin koin/koen.

    Jännä vain katsoa omiakin vaiheitaan, miten oivaltaminen omalla kohdallani kehittyy ja tapahtuu elämässä. Jotenkin on ymmärtänyt paremmin elämisen arvokkuuden ja mahdollisuudet tai ainakin niin luulen :)
     
  3. Lonedess Uusi jäsen

    liittynyt:
    16.07.2011
    Viestejä:
    13
    Saadut tykkäykset:
    0

    Moikka. :) Ihan samoja kokemuksia mulla ollut, ja on edelleen, melkeimpä sanasta sanaan..! en osaa sanoa mitään muuta tähän.. en osaa sanoa mikä vaihe se on, mutta siitä varmasti edetään, kaikki menee juuri niin kuin pitääkin! ;)
     
  4. Sem Voima kanssamme

    liittynyt:
    25.06.2006
    Viestejä:
    23 334
    Saadut tykkäykset:
    20
    Tämän jälkeen huomaa kuinka paljon sitä oikeasti Voimaansa moneen suuntaan repii niin että se synnyttää suunnattomia tarpeita hyvän että vähemmän suhteen sitä kuluttaa kunnes pysähtyy ja katsoo maailmaansa, ja on aika pysähtyä luomaan ympäristön suhteen rauhaa ja elämään siinä valoisan suuressa kauneudessa. Siinä loppuu voimauttaminen itsensä suhteen muihin kun voimautus ylläpitävänä Voimana sitä luo suhteessa muihin jatkuvasti ehtymättä.
     
  5. vaihtonikki Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.07.2011
    Viestejä:
    162
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kiitos vastauksista. Olipa kiva huomata, että oli ajatuksia herännyt ja omia kokemuksia.

    Erottelukyky on kasvanut näiden omien kokemusten myötä. Ennen saattoi sortua ihailuun ja liitelyyn, mutta nyt erottaa hyvin nopeasti henkisten ihmisten valheelliset pyrkimykset ja kultakuorrutuksen, jolla he pyrkivät nostamaan omaa arvoaan muiden silmissä. Nykyään arvostaa tavallisuutta ja jalat maassa henkisyyttä, jolloin teoilla ja olemuksella, mikä puhuu omaa rikkomatonta kieltänsä arjessa on suurempi vaikutus kuin lukemattomilla sivuilla merkityksetöntä kultakoristesuitsutusta. Tähän peliin ei enää jaksa lähteä mukaan. Näkee totuuden ja tietää, milloin egot puhuvat ja korostavat itseään ja milloin hyvätkin pyrkimykset ja henkisyys on kätketty itsekkäisiin vaateisiin.

    Tuo tarpeiden luonti ja tarpeisiin vastaaminen on tullut huomatuksi. Minun ei tarvitse enää suorittaa henkisyyttä vaan voin valita mitä milloinkin haluan olla ja mitä teen elämässä. Minun ei tarvitse välittää energiaa, ei hoitaa lukemattomia ihmisiä, ei ottaa koko ajan toisten suruja ja murheita itselleni ja suodattaa niitä eikä nöyristellä tai mielistellä kenenkään edessä vaan voin vain olla ja laajentua siksi kaikeksi mitä haluan elämässä olla, tehdä ja kokea. Mahdollisuudet ovat laajat, jos ei rajattomat.

    Rauhan suhteen voisin ajatella, että tietoisuus on rauhani - kun tietää vinkkien ja dejavu-kokemusten kautta, että on oikealla tiellä vastoinkäymisistä huolimatta, löytää itsestään uusia voimia ja kykyjä selviytyä ja elää suht onnellisena. Onnellisuutta on mielestäni sekin, että saa kokea vastoinkäymisiä ja pieniä pettymyksiäkin ja haikeutta välillä ja silti tietää niiden kaikkien kuuluvan elämään. Tietää, että oppii koko ajan uutta ja on sydäntä kuunnella oppeja ja itseään.
     
  6. Sem Voima kanssamme

    liittynyt:
    25.06.2006
    Viestejä:
    23 334
    Saadut tykkäykset:
    20
    Elämän Läsnäolo, tässä hetkessä. Miksi tuhlata elämän askelia ja energioita, on nautittava Tiensä mahdollisuuksista, avaimet ovat käsissämme tai (hukassa).
     
  7. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    29 342
    Saadut tykkäykset:
    1 979
    Joo, ja tää näkyy sun teksteistä ja siitä ei kaikki pidä. Mä pidän. Mä en ole koskaan tykänny "kuninkaista ilman vaatteita". Sä oot niitä rohkeita jotka uskaltaa sanoa noille jotta he on "kuninkaita (kuningattaria) ilman vaatteita". Mä en ole mikään henkinen, en ole käyny läpi mitää tuommosta ku sä, mulla ei ole tietoa mistään sydäntietoisuudesta, mutta jos puhutaan tästä palstasta, yliluonnollisista ja kanavasta, niin kyllä täälä aika helposti tunnistan silti nuo "valehenkiset". Ja ne ei tykkää kun kyseenalaistan heidät.
     
  8. vaihtonikki Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.07.2011
    Viestejä:
    162
    Saadut tykkäykset:
    0
    Aluksi erottelukyvyn kasvu tuntui aika ikävältä. Olisi halunnut pitää kiinni siitä vaaleanpunaisesta kultaisesta humusta, mitä on henkisyyden ympärillä, mutta ei voinut jäädä kiinni - kiinnittyä epäolennaiseen harhaan tai hakea henkisen ryhmän tuomaa "palvontaa" ja keskinäistä kehua. Siitä kasvoi yli ja sen epäaitous loisti kissankultana. Sen jälkeen kaikki epäaito henkisyys ja tasapainottomat ja itseriittoiset henkiset vaateettomat kuningattaret ja kuninkaat näkyivät siinä valossa, mitä he todella olivat. Useimmat hyvin rikkinäisiä ihmisiä, pakenevia omaan henkiseen harhaansa, useimmilla suuria ongelmia ihmissuhteissa ja virheellinen ylimielinen ruokkivuus omaa erinomaisuutta kohtaan. Toisaalta sitä tunsi sääliäkin mutta myös halua näyttää muillekin heidän luoma illuusionsa.

    Kuningattarilla ja kuninkailla ei ollut tietoisuutta, ei todella sydäntä auki, ei tietoa omien tekojen vaikutuksista ja ylimielisyydestä ja itsekeskeisyydesta, jonka he naamioivat opittuihin korulauseisiin ja yleiseen puheeseen henkisistä asioista, mitä ei kuitenkaan käytännön toimissa ja lähimmäisen rakastamisessa näkynyt. He olivat jääneet jumiin itseriittoisuuteen ja kritiikittömyyteen sekä sokeudelle. Jotkut jäivät egon pauloihin heidän erityistehtävänsä ja ominaisuuksiensa vuoksi, minkä mieli vielä väritti paremmuudeksi muita kohtaan ja portailla nousemiseen, jolloin he toisaalta sylkivät muiden päälle ja tyrkkivät muita ja toisaalta mielistelivät niitä ketkä saivat harhansa jatkumaan pidemmälle.

    En sanoisi, että olen pitkällä tai mitenkään erityisen henkinen keneenkään verrattuna, mutta yritän olla avoin ymmärrykselle ja kehittymiselle ja jakamaan totuutta ja kriittisyyttä muiden kanssa. Se, että uskaltaa kysyä, kyseenalaistaa ja sanoa vastaan osoittaa mielestäni jo hyvinkin ajattelukykyä ja rohkeutta kulkea omaa tietänsä. Niinkuin sinä Veskari teet ja se on hienoa henkisyyttä, mitä täällä kaivataan. Sellainen ihminen oppii ja edistyy polullaan. Siksi myös itse pidän nykyisin täällä vallitsevasta keskustelukulttuurista, jota sinä, Kuussa, Pallopia, Love Fortune, Astara, Lolis ja monet muut vaikka en kaikkia jaksa nimeltä mainita tänne tuovat. Kiitos siitä. Teissä näen sen tulevaisuuden, joka on niitä oikeita uuden ajan energioita, rakkautta sekä aitoutta.
     
  9. Amur Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    2 776
    Saadut tykkäykset:
    2
    Kirjoitat, vaihtonikki, sydäntiteoisuuden heräämisen jälkeen tapahtuvasta muutoksesta. En ole aivan selvillä siitä että mitä se sydäntietoisuus on. Onko sydäntietoisuuden heräämisessä kysymyksessä myötätunnon lisääntyminen, sisäisen rauhan merkityksen oivaltaminen ja sisäistäminen ja esimerkiksi lisääntyvä intuition tietoinen käyttäminen ?

    Onko tuo herääminen tapahtunut jonkin oivalluksen kautta vai onko kysymyksessä pitkä prosessi, vähittäisen henkisen heräämisen kautta?

    Kerrot myös siitä että totuus on hyvin tärkeää ja siihen ilmeisesti liittyy epäaitouteen puuttuminen ja tarve oikaista vääryyksiä?

    Minulle tuo lähestymistapa totuuteen ei ole aivan yksiselitteinen. Onkohan niin että ihmiset ymmärtävät totuuden kun heille sen kertoo? Varsinkin kun tuo totuus on ristiriidassa oman käsityksen kanssa itsestä ja totuudesta. Kysymyksessä saattaa olla myös kyvyttömyys kohdata ja nähdä sitä totuutta. Taustalla (ehkä syvälläkin) luultavasti pelko.
     
  10. ex-Tipu Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.01.2012
    Viestejä:
    26
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mulle herää miljoona kysymystä tästä keskustelusta. Joistain olen samaa mieltä joistain en. Mihin tietoisuuden eri vaihdeiden tiedostamista tarvitaan? Eikö se loppujen lopuksi ole itsetuntemisen oppimista ja hyväksymistä kaikkine paskoineen? Mitä väliä sillä on millaisia ihmisiä maa päällänsä kantaa, jos itse on sujut itsensä kanssa, ei pitäisi kauheasti hetkauttaa. Ihmisten luokittelemista hyviin ja pahoihin en ymmärrä. Sen tekee virallisesti oikeuslaitos jakamalla tuomioita ja viime kädessä se on oman uskoni mukaan korkeemmaas kärees.
     
  11. Pallopia Makilandian Kummi

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    3 365
    Saadut tykkäykset:
    0
    Ennen kuin "uskallan" lähteä keskusteluun mukaan kysyisin mitä te tarkoitatte tuolla sydäntietoisuudella? Onko se teilläkin sama kuin tunneäly tietoisuuden tasolla vai miten te sen selittäisitte, ettei sitten puhuta samalla sanalla eri asioista :D
     
  12. vaihtonikki Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.07.2011
    Viestejä:
    162
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tosi hyviä pohdintoja asiasta sydäntietoisuus. Varmaan tässäkin on monenlaista näkökulmaa. Itselläni vain se omaan kokemukseen perustuva. Siksi kaipaankin muidenkin mielipiteitä.

    Minulle sydäntietoisuus tarkoittaa vähän samoja asioita kuin mitä Amur luetteli. Jotkin piirteet ovat olleet lapsuudesta lähtien olemassa olemuksellisesti ja persoonana ja osa on tapahtunut elämänopetusten kautta suurempina siirtyminä ja oivalluksina. On voinut lähteä kehittämään eteenpäin myötätuntoa, intuitiota, herkkyyttä aistia tunteita, totuutta ja valhetta roolien takaa, energioita, sairauksia ja saada sydämen kautta yhteys muihin olentoihin ohuemmilla energioiden tasolla, silloin kun tarvetta on ollut. Ja matka jatkuu eteenpäin, että eipä sitä valmiiksi koskaan tulla. Persoonan oikut vielä välillä nostaa päätään arkisena turhautumisena joskus, että eipä sitä siinä mielessä mitenkään muista poikkeava ole, mutta ne kuuluu elämään. Monet asiat vain tiedän, miten ne ovat, mutta toisinaan mennessä syvemmälle parantavaan tilaan keskityn oikein kunnolla hoidettavaan ja sydäntietoisuus alkaa parantamaan koettuja murheita, muuntaen ja eheyttäen toisen ihmisen energioita. En tee tätä yksin vaan yhdessä muiden valo-olentojen kanssa ja siihen tiedostamiseen tarvitaan sydämen avaruutta.

    Minulle totuus liittyy ihmisen kunnioittamiseen, itsetutkiskeluun, oikein tekemiseen, lähimmäisenrakkauteen ja tekojen taustalla oleviin motiiveihin, ovatko ne hyviä vai itsekkäitä tai jopa pahaa ja negatiivisuutta aiheuttavia. Totuus on tosiaan aika monimutkainen aihe. Totuutta haen vaikka juuri intuition kehittämisessä, herkkyydessä tietää, mitä todella on sanojan taustalla, mitkä asiat todella vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen (syiden alkujuuret) suhtautuessani ihmisten toimintaan ja sanojen suhdetta olemukseen ja ristiriitaisuuteen. Kai sitä on sen verran hömelö, että pitää päästä aina asioissa syvemmälle. Yleensä katson läpi sormien monia asioita, mutta jotkin itseriittoisuuden ääri-ilmentymät ja henkisyyden ilmiöt herättävät jonkinlaisen fariseus-asian pintaan ja valheellisuus näissä asioissa ja itsensä korottaminen häiritsee. Osa henkisistä on niin itseään täynnä, vaikka luulevat muuta ja yrittävät antaa itsestään kuvaa hyvinkin suurena sydämellisenä ymmärtäjänä ja mestarina.
     
  13. vaihtonikki Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.07.2011
    Viestejä:
    162
    Saadut tykkäykset:
    0
    Ex-tipun aatoksiin ajatuksia...

    Tietoisuuden vaiheita koetan ymmärtää peilaamalla omaa matkaani ja kokemuksiani muiden kokemuksiin. Varmaan lähinnä kyse on juurikin itsetutkiskelusta, mutta on antoisaa nähdä maailmaa muiden silmin - mitä kokemuksia heillä on ja mitä käyvät läpi ja missä järjestyksessä. Eipä ne varmaan mitään lineaarisia ja toistuvia jokaisen kohdalla ole, mutta voivat antaa eväitä omille kokemuksille ja pohdinnoille, minkälainen on ja kuinka paljon on vielä opittavaa. Varmasti hyvin yksilöllisesti koetaan nämä siirtymiset ja jokaisen oma matka.

    Tiedostamisesta itselleni on tullut väline ymmärtää toisia ja varsinkin parannustyössä se on hyvin tärkeä työkalu, kun mennään syvemmälle ja kohdataan paljaimmiltaan sielutasolla ns. avoimena kirjana. Siinä tarvitaan sydäntä ja toisen henkisen olemuksen kunnioittamista. Ehkä päivätietoisuudessa ja arjessa ei asialla ole niin paljon merkitystä, mutta jotain sävyjä saattaa värittyä ihmisten kohtaamisessa. Silti ainakaan itselleni ei ole kyse mistään lillumisesta jossakin autuuden tilassa vaan välillä on hyviä hetkiä ja joskus huonoja. Välillä kohtelen ihmisiä omasta mielestäni väärin ja töykeästi, mutta yritän oppia niistä asioista. Elämään suhtautuminen on tullut koko ajan myönteisemmäksi, johtuisiko siitä itsetutkiskelusta ja omien huonojenkin tekojen kohtaamisesta silmästä silmään välillä kovaakin kärsimystä tuntien.
     
  14. vaihtonikki Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.07.2011
    Viestejä:
    162
    Saadut tykkäykset:
    0
    Pian mietteisiin niin arjessa ja ihmisten kohtaamisessa tunneäly voisi olla ne vivahteet, mistä huomaa, että sydän on mukana tietoisuudessa. Ainakin näin itse päättelisin.
     
  15. ex-Tipu Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.01.2012
    Viestejä:
    26
    Saadut tykkäykset:
    0
    Taisin hiukan provosoivasti kirjoittaa aikaisemmin, anteeksi siitä. Yritän päästä jyvälle, kun en ihan kaikkea ymmärrä. Sydäntietoisuudella ilmeisesti tarkoitat vaistonvaraista, aistimista tai intuitiivista? Tai itselleni selitän ne noilla sanoilla. Niin ja on totta, että oma ihmisyys tulee näkyviin peilaamalla sitä muihin ihmisiin. Yksin on hankalaa peilin edessä peilata ja siitä saattaa tulla hyvinkin vääristynyt "kuva" ja jopa peilautuu siihen suuntaan johon itse haluaa peittäen negatiivisetkin piirteet. Oma kehitykseni (en tykkää sanasta henkinen) on tullut nimenomaa vaikeiden vastoinkäymisten seurauksena. On ollut pakko selvitä ja kun huomaa taas seisovansa jaloillaan niin voi vaan iloita, että selvisin. On myös ollut pakko opetella ajattelemaan positiivisesti, muutoin olisin ehkä jossain suljetulla :) saattaa olla että pitäisi joka tapauksessa olla =D Vaikeiden vastoinkäymisten seurauksena tulee nöyryys mukana ja muiden ihmisten, eläinten ja luonnon kunnioitus. Elämä on sellaista kuin on. Sen polkuja ei pysty itse määräämään. Pienet vastoinkäymiset eivät jaksa enää hetkauttaa suuntaan tai toiseen. Kaiken näiden seurauksena taas saattaa olla, että suvaitsevaisuus muita kohtaan tulee mukaan. Jokainen on oma yksilönsä ja on oman historiansa muovaama ja joka kumpuaa jopa yli sukupolvien. Jos joku ihminen kovasti ärsyttää olemuksellaan tai sanomisillaan niin olisikohan syytä siinä kohtaa palata taas itseensä ja pohtia mistä johtuu? Vai voiko joku olla niin ärsyttävä? Eikö niiden energioiden voi antaa mennä kuin vesi hanhen selästä? Energia"syöpöt" ovat taas oma asiansa josta taas voisi kirjan verran kirjoittaa.

    Hyvä aihe tämä, kun joutuu ihan omia aivonystyröitä pyörittämään =) Hih siis jos samasta asiasta nyt puhutaan...
     
  16. love_fortune Uusi jäsen

    liittynyt:
    20.10.2010
    Viestejä:
    287
    Saadut tykkäykset:
    2
    Kiitos kohteliaisuudesta ja äläs nyt nostele mua ainakaan mihinkään svääreihin, hyvin tavallinen TYLSÄ tallaaja olen. :)

    Varmaan juuri senkin vuoksi etten enää tutki näitä asioita. Elän, tunnen ja otan vastaan mitä tulee. Hyvin yksinkertaista. (<-tylsä)

    Hyväksyn laajan skaalan ihmisiä, koska odotan löytäväni heistä jotain hyvää (kaikissa on jotain hyvää), joskus pettymys on ollut suuri, mutta senkin olen oppinut käsittelemään ajan kuluessa. Ja aina ei energiat kohtaa, sillekkään ei voi mitään.

    Vallan, rahan ja suosion keräämistä en ymmärrä, aikalailla heti energiat tökkää pahasti, ennenkuin ihminen edes sanoo mitään, jos näin on. Sen näkee ihan ilmeesti, että jotain tulossa tässä tai jokin ongelma... ja välillä ihan oksettaa kun joku ihminen näkee vain rahan ja vallan... ihan pahaa fyysisesti tekee.
    (mutta kyllä sitä rahaa vaan tarvii, itse kukin :p mutta ei muiden kustannuksella)

    Toisaalta on inhimillistä joskus hakea huomiota, nämäkin tunnot pitää minun mielestä käsitellä. Inhimillistä olla esillä joskus... juu-u, kyl vaa ihmisen pitää saada olla oma itsensä ja käydä koulunsa, niin kauan kun ei satuta muita näillä teoillaan ja sanoillaan.

    En osaa sanoa mitään fiksua nyt tähän :) mutta halusin lähinnä jotain pientä kommentoida, että luettu ollaan - siis tämä ketju. :)

    Sen voisin kuitenkin sanoa... että aika mielenkiintoista on elämä muuttumisineen ja kehittymisineen. Ei jätä kylmäksi, ja aina löytyy uusia uria mitä kulkea ja tutkailla...

    Illan jatkoja! <3
     
  17. vaihtonikki Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.07.2011
    Viestejä:
    162
    Saadut tykkäykset:
    0
    Varmaan lähinnä sitä vaiston ja intuition mukaan tietämistä.

    Heh, esillä oleminen on kinkkistä ja silti meissä kaikissa on halu olla esillä ja tulla kuulluksi :D Itse mieluummin olen muissa asioissa esillä kuin henkisissä jutuissa, mutta palstoilla on ihan mukava välillä vaihtaa ajatuksia, vaikka eipä kenestäkään kovin todellisuutta vastaavaa kuvaa kirjoitusten kautta saa. Nöyryyttä olen joutunut kasvattamaan myös roppakaupalla ja kiitettävästi on ollut mutkia matkassa elämässä, osa tullut lahjana ja osa itse hankittu ;D

    Varmaan selviäminen vaikeista kokemuksista auttaa ymmärtämään myös muita ihmisiä, tuntemaan samaa tuskaa ja kokemuksia mitä muutkin käyvät läpi.

    En oikein ymmärrä niitä ylpeitä ihmisiä (voisin sanoa voimakkaasti egojohtoisia), jotka tuomaroivat, hallitsevat kuin kukko tunkiolla, nostavat itseään ja omia mielipiteitään ylöspäin ja alentavat taas muita hyvin itseriittoiseen ja halveksivaan sävyyn ja keräävät alempaa hierarkkiaa ympärilleen. Näitä tyyppejä esiintyy foorumeilla jonkin verran. Vuodesta toiseen he suoltavat samoja ulkoaopittuja ns. totuuksia, joilla he pystyvät nostamaan itseään ylöspäin, mutta oppimista ja nöyrtymistä ei vaikuta tapahtuvan. Sellainen itseriittoisuus on mielestäni ärsyttävää ja kuvottavaa. Kai sitä pitäisi opetella kuuntelemaan myös toisia ihmisiä ja arvostamaan heitä - siis ihan kaikkia ihmisiä. Mitä hyötyä on kantaa kultakruunua maanpäällä, jossa jokainen ihminen on kehityspolullaan. Mielipiteet ja ajatukset kun tuppaavat muuntumaan vuosien varrella ja kun katsoo itseään taaksepäin ja nykyhetkessäkin, huomaa tietävänsä niin vähän ja olevansa usein väärässä tai taidot monissa asioissa hyvin alkeellisia. Ehkä se pätemisen halu ja esilläolemisen tarve vaan on niin kova.

    Energiasyöpöt ovat käsitteenä jollain tavoin tuttu ilmiö, vaikka en ole siihen niin paljoa perehtynyt.

    Onneksi elämää ei kaikilta osin pysty määräämään. Jotain isompia suuntia ja valintoja voi tehdä ja asettaa tavoitteita, mutta moni asia on vaikuttamassa ympärillä ja satunnaisia muuttuvia tekijöitä. Sillloin vaaditaan sisukkuutta ja muidenkin ihmisten huomioimista ja kompromissikykyä, mutta myös omien oikeuksien ja tarpeiden puolustamista.
     
  18. vaihtonikki Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.07.2011
    Viestejä:
    162
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mietin vain, että voiskohan sitä opetella vielä avarakatseisuutta ja hyväksymistä ajattelemalla itsestään ja muista, kun jokin asia hankaa tai ärsyttää, että tämä asia on vasta kehittymässä. En vielä osaa tai hän ei vielä osaa, mutta opettelen tai hän opettelee ja katsoa ymmärtäväisesti. Mutta sitten taas, kun se sama asia nousee pintaan uudelleen ja uudelleen ehkä jopa pahenevasti, niin vieläkö vain katsotaan ymmärtäväisesti aina vaan. Lehmän hermoja ja välinpitämättömyyttäkö siinä vaadittaisiin ja toisaalta, jos loukkaisin tai toinen ihminen käyttäytymisellään loukkaa ja aiheuttaa negatiivisuutta toistuvien käytösmallien kautta niin olisinko tyytyväinen, jos joku minua auttaisi eteenpäin tai minä häntä. Kävi se aluksi kipeää tai ei. Ikuisuuskysymyksiä ;D (jos mitenkään pääsitte kärryille, mitä ajan takaa epäselvän ilmaisun takia).

    Ei auta siis sfääreihin nostaa itseään tai muita, menee vielä mielistelyn puolelle! (pois se minusta ;D heh)

    En tässä elämäntilanteessa itsekään erityisemmin tutki asioita tai hae tietoa. Enemmän sitä oman totuuden ja arvojen puntaroimista elämässä, intuitiivisyyden lisäämistä ja henkilökohtaista kasvua, minkälainen olen ihmisenä toisille ja miten olisin tyytyväinen elämään - kohtalaisen hyvä ihminen itselleni ja toisille.

    Kaikissa ihmisissähän on jotain hyvää, mutta kaikkien kanssa ei voi eikä tarvitse olla tekemisissä tai sydänystäviä, jossa on vain rakkautta pursuavaa vuorovaikutusta. Aika epärealistista olisi noin kuvitella, että kaikkia voi rakastaa puhtain sydämin ja aikein, kun elämässä tulee aina vastoinkäymisiä ja mielipide-eroja ja eletyn elämän haavojen läpikäymistä. Sekin täytyy hyväksyä, etteivät kemiat aina kohtaa ja että opettelemme eri asioita ja historiamme ovat muovanneet näkökulmamme ja käsityskykymme hyvin erilaisiksi.

    Henkisiäkin asioita voi käyttää vallan tavoittelussa ja ylivallan saamisessa esimerkiksi rahallisessa tai asemallisessa mielessä. Se kenellä on tietoa ja taitoa on valtaa, mikäli näin ajateltaisiin. Toisaalta nuo raha ja valta kuviot usein kärjistyvät materiaaliseen maailmaan, politiikkaan ja organisaatioiden järjestelmään. Johtajat eivät varmaan useinkaan pehmeillä arvoilla saavuta asemaansa vaan tiukalla kyynärpäätaktiikalla. Ehkä sama pätee myös joltain osin ihmissuhteisiin - keinot ovat vain toisenlaiset. Semmoisia pikku piipertäjiä ja kusiaispesän ympärillä heh, oman itsemme, me vain olemme ;D Matkaa on aina vaikka kuinka ja kehitettävää.

    Iloa silti jokaisen päivään!
     
  19. ex-Tipu Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.01.2012
    Viestejä:
    26
    Saadut tykkäykset:
    0
    Niin. Miksi se niin ärsyttääkään, kun joku on nostanut itsensä sfääreihin? Tai miksi tekopyhyys ärsyttää? Itse koen olevani äärirauhallinen tyyppi, mutta kyllä joskus olen törmännyt ihmisiin, jotka saavat päreeni ja hihani palaamaan karrelle :(

    Elän itse melkoisen vaatimattomasti, mutta tuohon raha-asiaan sorrun. Mulla on oltava tietty määrä rahaa ja tietoisesti olen laatinut suunnitelmia ja toteutuksia pahan päivän varalle. Sille en voi mitään. Se luo mulle itsenäisyyttä ja vapautta, valitettavasti. En enää koskaan halua olla kenenkään armoilla tai kenestäkään riippuvainen rahallisesti. Jos se on mun karmani niin olkoon. Sovittelen sitä sitten seuraavassa elämässäni ;)
     
  20. vaihtonikki Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.07.2011
    Viestejä:
    162
    Saadut tykkäykset:
    0
    Voisin ajatella, että kun joku nostaa itsensä sfääreihin niin lähes poikkeuksetta se luo ympärilleen jonkinlaista epätasapainoa ja pahimmillaan negatiivisuutta ja ylimielisyyttä tai jopa ilkeää käytöstä. Ylimielisyys voi ilmeta toisten alas polkemisena, tuomitsemisena, nöyryyttämisenä, mielistelyn tarpeena ja oman ihailijakunnan keräämisenä ja tehdään asioita oman edun ja hyvän nimissä eikä niinkään toisen hyvän vuoksi ja myötätunnosta. Motiivi on silloin nostaa itseään koko ajan ylemmäs ja olla muita parempi, ylivertaisempi ja tietävämpi. Se on vain niin ällöttävää ja ulkokultaista.

    Samalla tuollaiset sfääri-ihmiset ovat omalle toiminnalleen ja sen vaikutuksille hyvin sokeita. Heille ovat kaikki keinot sallittuja, millä voi tyrkkiä itseään eteenpäin egohenkisyydesssään.

    Osalla taas sfäärimaailmaan uppoutuminen on ohimenevä ilmiö, joka elämänkoulussa vähenee ja tasaantuu ja ihminen oppii suhtautumaan asioihin luonnollisesti arvostaen myös muita ja heidän kokemuksiaan. Ehkä myös ymmärtäen, että näkee vain ripauksia totuudesta ja että paljon on vielä ymmärtämättä, eikä tässä elämässä tule kaikkea kuitenkaan perin pohjin ymmärtämään ihmistajunnalla.
     
  21. vaihtonikki Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.07.2011
    Viestejä:
    162
    Saadut tykkäykset:
    0
    Se myös mikä näissä fanaattisissa "sfääri-ääri"-ihmisissä ärsyttää on oikeassa olemisen pakottava tarve. He eivät suostu näkemään asioita kuin yhdessä valossa ja ovat valmiit käyttämään mitä vain likaisia keinoja jyrätäkseen toiset ihmiset. Katsantokulma on hyvin kapea-alainen. Todellista empatiaa toisia ihmisiä kohtaan ei löydy vaan enemmän pyrkyryyttä loistaa omahyväisesti.

    Mietin vain sitä asiaa, kun tietoisuus lisääntyy, että hiljeneekö ihminen tarkkailijaksi ja hyväksyjäksi? Onko se tarpeellista, jotta jokainen etenee tasaisesti omalla polullaan eikä koe tulevansa jyrätyksi. Puhutaan kuitenkin, että on ollut hiljaisia mestareita, jotka eivät tuo enää itseään esille tai koe tarvetta hämmästyttää ja hämmentää muita tietoisuudellaan. Vain todellisen tarpeen koittaessa he hiljaisesti auttavat muita tietoisuuden kasvattamisessa. Ainakin Intiassa on ollut tällaisia joogeja, jotka elävät hyvin vaatimattomasti eivätkä halua julkisuutta.

    Kysymys voisikin kuulua hiljainen tieto vai soturius? Olisiko tähän näkemyksiä?
     
  22. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    29 342
    Saadut tykkäykset:
    1 979
    [​IMG] [​IMG] [​IMG] http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/d040.gif

    Kiitos, mäkin arvostan noita jotka mainitsit plus Mimmu ja Amur tulee vielä mieleen. Heh, onhan niitäkin henkisiä täällä joiden mielestä mä olen pilannu palstan... ;D...
     
  23. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    29 342
    Saadut tykkäykset:
    1 979
    Eivät aina ymmärrä. Ohan se nyt nähty. (Näilläkin palstoilla). enkä varmaan itekkään ymmärrä :D


    No mulla ainaki nousee se oikeudentaju sitte joka pistää sanomaan oikeen isän kärestä... Jos musta tuntuu jotta sitä loukataan. Eihän hyviä ja pahoja ookkaa, meinaan jotta kaikis on sekä hyvää että pahaa, ei oo täyttä enkeliä eikä täyttä pirua meis ihmisis. On kaikki siltä välitä kyllä siis niinku noi ois janan ääripäät ja siinä välillä sitte on pisteitä lähempänä toista päätä ja toista päätä.
     
  24. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    29 342
    Saadut tykkäykset:
    1 979
    Joo, nää saa mussakin aikaan sen jotta käämit palaa.

    No jatkamme harjoituksia... ;D
     
  25. Awa* Uusi jäsen

    liittynyt:
    30.10.2009
    Viestejä:
    4 561
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olet nyt ihan oikeasti kovin fanaattinen vaihtonikki. Paatosta näen jokaisessa kirjoituksessasi. Ethän vain yritä ylentää näillä kirjoituksillasi omaa itseäsi, omaa egoasi nostattaen? Mikä sinua oikeasti omassa elämässäsi nyt vaivaa, kun toisia tuomitsemaan täällä olet alkanut? Pura negatiivinen energiasi muualle, älä enää tänne. Emme me enää tuomitsemistasi tarvitse.

    Sain jokin aika sitten pyynnön, että tri J.J.Hurtakin ajatuksia toisille välittäisin. Minäkö Hurtakin korkealentoisia ajatuksia muille välittäisin? Voi, kovin olen keskenkasvuinen siihen vielä. Sen tiedän, että Merkaba, valokehomme on yhteydessä korkeampaan tietoisuuteen:

    Merkabah - YouTube

    Valoa ja iloa sinulle vaihtonikki, sydämestäni.

    Namaste!
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti