TM:n jälkeen uudestaan raskaana..

[Nuppusa]

Hei,

Olen ihan uusi näillä sivustoilla ja löysinkin aivan mahtavia ihmisiä, jotka ovat jaksaneet kertoilla omia kokemuksia ja valitettavasti myös vastoinkäymisiä.
Itse lähdin teiltä hakemaan tsemmpiä ja voimaa, uskoa hyvään tulevaan.
Pelko on tällä hetkellä niin suuri, että valitettavasti uskonrippeitä on vaikea löytää. Ilo on kateissa ja huoli vain päällimmäisenä mielessä, vaikka juuri tällä hetkellä pitäisi tunteet olla ihan päinvastoin. Tässä omaa tarinaa lyhyesti:

Lopetin e-pillerit huhtikuussa ja viimeiset kuukautiset on ollut toukokuun puolivälissä. Eli toisella yrityskierrolla raskauduin, mahakivut oli heti alkuun aika kovat ja sen vuoksi tilasinkin ajan ultraan. Ultralla löytyi pienen pieni sikiöpussi, mutta jouduin sairaalaan lisätutkimuksiin. Todettiin tuulimunaksi, joka tuli ulos luonnollisesti n. vk 6+ Mitään muita oireita raskaudesta, kuin kipeät ja turvonneet rinnat ei ollut. HCG oli suurimmillaan vain 97 ! 4 päivää vuodosta oli HCG tippunut 4:ään.

Ovulaation löysin tikuttamalla 20 päivää tuulimuna vuodosta. Tästä kierrosta raskauduin jälleen, eli yksiäkään kuukautisia ei tullut välissä. Tällä hetkellä pitäisi siis olla onnellisesti raskaana, mutta taas on sellainen tunne että kaikki ei ole hyvin. Olin varannut gynekologille ajan jo ennen plussa uutista ja samalla ultrasi sillä reissulla kohdun. Sisällä näkyi taas pieni piste, mutta muuta ei voinut sanoa..viikkoja kun oli vain 4+..johtuen myöhäisestä ovulaatiosta. Uusi ultra-aika on vasta 4 viikon päästä ja tuntuu kyllä vaikealta odotella siihen asti.
Ensinnäkään taaskaan ei ole raskausoireta, kuin rintojen särky / nännipihan suurentuminen ja tummuminen. Nyt pitäisi olla 5+, varmat viivat kaikissa testeissä paitsi predictor antaa aamuvirtsasta haamua..
Lääkäri sanoi, etten saisi enää tuijottaa noita testejä, vaan nauttia ja olla ajattelematta asiaa. Tiedän itsekin, ettei tämä ajatusten ja oireiden kyttääminen aiheuta kuin kamalaa pelkoa, mutta en vaan osaa rentoutua. Tuntuu, että päivät pyörii vain näiden negatiivisten ajatusten parissa, eikä mitään oikeaa iloa jaksa kokea.

Kaikista suurin huoli johtuu siitä, ettei raskausoireita ole vielä tullut ja predictor antaa vaan haamuviivaa. Kiitos, kun sain purkaantua ja kirjoittaa nämä omat ajatukset tänne. Odottavan aika on pitkä ja ei auta kuin yrittää ottaa ilo irti pienistäkin tuntemuksista.

Oikein mukavaa syksyn alkua teille kaikille ja kirjoittelen, kuinka tällä kertaa tässä oireettomassa raskaudessa kävi.



Halusin vaan "purkaantua" ja saada vähän tätä huolta pois,

 

[väityli]

kuulosti tosiaan tutulta!! mun tarina oli vähän erilainen: esikoinen kun oli täyttänyt kolme ja alettiin puuhaa toista muksua, niin meni varmaan 4 kk ennen ku tärppäs. ja tietysti kun sitä oli jo kavereidenkin kesken odoteltu niin kaikki tiesi että mitä on tulossa kun np ultraan menin viikolla 12.

siellä sitten aivan autuaantietämättömänä saimme kuulla että ylipäätänsä on joku tuulimunaraskaus olemassa, koska ei mullakaan siellä mitään muuta ollu kun se ruskuaispussi... ja vaikka ei neuvolassa mitään sydänääniä kuulunut, niin ei sitä mitään osannu pelätä...

no siitä järkytyksestä sitten kun toivuttiin, niin meni taas joku 4 kk kun tärppäsi uudestaan ja sitä jännitettiin sitten kanssa tonne viikolle 10 kun neuvolasta kuultiin sydänäänet, ja voitiin huokaista helpotuksesta!!ja tyttö nyt 1v ja 6kk.

no sit ajateltiin tossa joulun jälkeen et aletaanhan taas yrittää...ja jätin pillerit pois kun aattelin et jos vaik tässä kesällä sit kolahtais kohdalleen, mutta se otti sit ja jäin heti ekalla kierrolla raskaaks. siinäkin oli sit oma miettiminen ja jännitys kun varailin ekaa neuvolaa ja jätin sen sit viel aika viimetippaan että varmaan kuuluisi ne äänet....mutta ei!! eikä seuraavalla eikä seuraavallakaan viikolla ja lopulta kun oli taas se ultra-aika viikolla 12 ei ollut sydänäänistä neuvolasta tietoakaan!! eli tunnelmat ultraan mennessä oli aivan kamalat, varsinkin kun jouduin olosuhteiden pakosta menemään sinne vielä yksin.

luulin että olen kauheen tyyni yms ja olin jo aivan täysin asennoitunutkin siihen ettei siellä taas mitään ole. mutta kun kätilö pyysi sinne tutkimushuoneeseen ja sain oven perässäni kiinni, niin tuli aivan hysteerinen itku ja kätilökin oli aivan ihmeissään tästä hormoonimyllerryksestä. sain vaan sanottuu et pelottaa et siel ei oo mitään kun kerran aiemminkin on jo sama juttu ollut vastassa!!
no kätilö sano sit et jos sopii, niin katotaanko heti et mikä tilanne siellä on. ja kun pääsin siihen petille ja kätilö sano et sydän lyö ja kaikki näyttää olevan ihan hyvin, niin se oli ihan sanoinkuvaamaton tunne ja helpotus. tosin laskettu aikakin siirtyi parilla viikolla, minkä takia ne sydänäänetkään ei sitte ollu kuulunut.
ja nyt siis rv 28

et sitä vaa että vaikka siitä edellisestä tuulimunasta oli aikaa jo pari vuotta niin kyllä sekin jää mieleen vaivaamaan näköjään pitkäksi aikaa.....ja sitte kun me naispuoliset ollaa niin kovia ajattelemaan niin mehän saadaan kehitettyä kaikkea mahdollista ja mahdotonta päittemme sisällä ihan vaan aamukahvipöydässä!!

mutta tsemppiä sulle ja yritä ajatella positiivisesti!! toivotaan että sultakin ne sydänäänet kuuluis ennen ultraan menoa niin se tilanne siellä ei sitten olis näin tukala!!

eiköhän siellä kaikki kunnossa ole!!!