Toinen lapsi: Synnytyksen sujuminen verrattuna ensimmäiseen?

[Änni]

Hei!
Odottelen toista lastamme aivan alkuviikoilla, mutta jo nyt synnytys vähän mietityttää. Esikoisen synnytys oli todella pitkä ja rankka: 27h ja kolme valvottua yötä, piiiiiiitkä ja kivulias avautumisvaihe, jonka vuoksi kesti noin 15h sairaalassakin ennen kuin sain epiduraalia (ja tuota ennen jo 6h säännöllisiä supistuksia kotona), melko paha repeäminen ponnistaessa (kätilö ei suostunut edes kertomaan tikkien määrää) ja kokonaisuudessaan sellainen kokemus, jota en todellakaan jäänyt kaipaamaan. Vain lapsen/lapsien vuoksi olen valmis läpikäymään tuon rääkin uudestaan.

Haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia, varsinkin sellaisten joiden ensimmäinen synnytys on myös ollut kivulias ja rankka kokemus. Onko toinen ollut paljon helpompi ja/tai nopeampi? Vai pitäisikö varautua jo henkisesti samanlaiseen rääkkiin?

Entä oletteko revenneet toisellakin kerralla yhtä paljon? Minulla tuo arpi on edelleen välillä hieman kipeä, esim. seksissä tietyissä asennoissa "kiristää".

Entä onko toinen synnytys alkanut millä viikoilla, verrattuna ensimmäiseen? Minulla ensimmäinen syntyi viikoilla 40+6, joten uskaltaisikohan nyt toivoa lähempänä laskettua aikaa?

Oletteko saaneet apua pelkopolilta? En mielestäni varsinaisesti jäänyt pelkäämään synnytystä, mutta kyllä tämä toinen tuleva synnytys huolestuttaa - jo nyt vaikka viikkoja kasassa vasta 6! Pohdinkin kannattaisikohan hakeutua johonkin puhumaan tästä huolestani?

Kiitos taas jo etukäteen kaikista kommenteista! Ja tosiaan, enemmän kaipaisin vertaistukea rankemman synnytyksen läpikäyneiltä. Yritin puhua aiheesta eräässä vauavkerhossa, mutta itkuksi se meni (minulla siis), kun kaikilla muilla oli omien kertomiensa mukaan todella helpot synnytykset tai viimeistään epiduraali avasi taivaat. (Minä sain kahdella epiduraalilla yhteenä kahdet 15min torkut tuossa koko aikana, että eipä ollut kummoinen "taivas" mulle...)

 

["Meira"]

Toinen synnytys oli kyllä paljon helpompi, nopeampi ja vähemmän kivulias. Ensimmäinen synnytys alkoi 40+5 viikoilla ja toinen jo 38+6. Yleensähän ensimmäinen synnytys on vaikein mutta joskus voi tulla jotain muuta yllättävää joka vaikuttaa tilanteeseen.

 

[Nxlg]

Samalla kaavalla mentiin

Esikoisesta olin sairaalassa pari päivää kun lapsivedet meni, synnytys kesti 27h. Tokasta 24h

Koko yön supisteli tapahtumatta mitään ja sama homma toisen kanssa, molemmissa sain tippaa avuksi supistuksiin

 

["vieras"]

Ekan synnytys kesti sairaalan mukaan 15h, todellisuudessa kyllä kauemmin. Ei jättänyt traumoja, vaikka supistelu kävi kipeää ja episotomian teki ilman lupaani. Syntyi 41+4.
Toka oli supisteluissa niin helppo, et sairaalasta meinattiin laittaa kotiin pari tuntia ennen kun syntyi. Ponnistus vaihe kesti puolet kauemmin kuin ekasta (eka 15min toka 30min) ja sattui niin saatanasti enemmän. Varmaan kun mulla ei tainnut olla kuin pari kunnon supistusta, jotka avasivat kohdun suun ja paikat jäi jotenkin siis kypsymättä, kohtuu rajulta siis tuntui. Syntyi 40+6.
Ei enää koskaan mulle kiitos.

 

[kisumama]

oliko esikoisesi isokokoinen syntyessään? mä sain alle 3 kiloisen eikä tuntunut missään

kannattaa myös liikkua eikä jumittua sinne sohvan pohjalle.

 

[Poppeliini]

Eka synnytys ei mennyt mullakaan ollenkaan putkeen, kaikki mahdolliset melkein koettiin sektiota lukuunottamatta. Kesto virallisesti jotain 18+h. Eppari+imukuppi + repeämä.

Toinen synnytys olikin sitten ihan erilainen. Poika tuli vauhdilla reilussa 2 tunnissa. 2 nirhaumaa, ei tikkejä. Hyvä kokemus.

Kolmas olikin vähän rauhallisempi. Kesto 7h. Ei edes nirhaumia. Ehkä paras kaikista =)

Kaikki synnytykset on kyllä käynnistettyjä.

 

["vieras"]

Huomenet!

Minulla oli ensimmäinen synnytys TODELLA kipeä ja rankka. Koska oli käynnistetty. Supistukset tuli noin puolen minuutin välein ja olivat todella rajuja. Tuntui että kuolen siihen paikkaan ja monta kertaa kysyin itseltäni miksi miksi miksi?? Enkä ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä.. ekat sentit aukesi hitaasti loput niin rytinällä että en saanut mitään.
Väliliha piti leikata koska tytön sydänäänet laske ja piti käytää imukuppia. Kun tyttö vihdoin näki päivänvalon kiidätettiin se pikana lastenteholle. Ehdin nähdä vain velton harmaan vauvan vilaukselta. Onneksi kuitenkin käytävältä kaukaa lopulta kuului pieni parkaisu. Tyttö hengissä!
Jos jotain positiivista tästä niin synnytys kesti vain 6h.


Toinen synnytys alkoi itsestään vesien lorinalla. Vettä valui pitkin päivää ja supistuksia tuli sillon tällön. Ei mitään kipeitä. Sitten kun iltamyöhään lojahti loput vedet ja supistukset alkoi, tuli muutama napakka supistus ja tuli tunne että nyt tulee ja äkkiä saliin.
Muutama ponnistus ja potra poika maailmassa! Synnytys kesti 3h.
Tämä synnytys tuntui kuin olis ollut vain muutama vatsanväänne. Ja koska mulla tuo eka synnytys oli kivuiltaa luokkaa helvetti niin tämä ei tuntunut lainkaan kipeältä. Jälkeenpäin mietin että tässäkä tämä nyt oli?
Ja joo tokasta tuli pari pientä nirhasua, pari pientä tikkiä kuitenkin laitettiin että paikat pysyy suht siistinä.

Välilihan leikkausarpi kipuilee minulla yhä joskus vaikka siitä aikaa jo 5vuotta.

 

[Maira]

Toinen oli helpompi, ehdottomasti..Ekaa puskettiin maailmaa pari vuorokautta, olin ihan mömmöissä, silti kipeä, tuli repeämät ja eppari tehtiin, imukupilla syntyi..

Toinen tuli nopeammin, vaikka avautumisvaihe oli hidasta tälläkin kertaa ja kipiää teki kotona ootella vajaa vuorokausi, mut kivunlievitys yms. onnistui paljon paremmin ja osasin itse homman paremmin..Toisesta ei tullut sitten mitään taisteluvammojakaan..

 

[Wc Ankka]

Eka kesti 11h27min, 3 tikkiä ja näin jo harhoja tuskissani. Kipeistä suppareista olin kärsinyt pitempään kuin tuo...ponnistusvaihe 27min.

Toka 6h5min, kipeä olin mutta ei niin pahasti kuin ekasta. Ponnistusvaihe 5min, ei repeämiä.

 

["vieras"]

Eka alatiesynnytys 12h, kipeä ja "hidas", toinen erittäin kipueä ja nopea, 3,5h, kolmas nopea ja "hyvä" synnytys 3,5h, kivunliebitykset kohdillaan!
Ekasta leikattiin eppari (3300g lapsi), kolmas oli nelikiloinen, ei repeämä, ei leikkauksia (kuten ei toisessakaan, 3500g)

 

[Aamuäree]

Helpompi ja nopeampi, vähemmän parsittavaa.

Paljon auttoi se, että tiesin, mitä on tulossa, minkälaiseen kipuun voi varautua ja ennekaikkea miten sitä itse helpottaa, eli ei taistele vastaan ja pelkää.

 

[kolme muksua]

Eka synnytys kesti 14h,todella raju.Välillä lääkäri tunki koko kätensä sisääni,kun auttoi vauvaa,leikkaussali oli valmiudessa loppu synnytyksen,varmuuden vuoksi.Vauvan sydänäänet katoili jne..Epari tehtiin,tikkejä tuli 6kpl.
Tyttö syntyi napanuora kolmekertaa kaulanympärillä.Lapsivesi oli kuin paksua hernekeittoa jne.. Ei jäänyt kuitenkaan traumoja,ja vauvankin sain heti syliin jne..

Kakkosen synnytys kesti vajaa 4h,lähti käynsiin suppareilla ja sit meni vedet.Sairaalassa olin noin 3h,ja sitten vauva oli ulkona.Nopea ja helppo,ponnistuvaihe kesi vajaa 5min,esikoisen ponnistuvaihe kesti 20min.
Kakkonen oli isompi kuin esikoinen,silti ei tarvinnut tehdä eparia tai mitään muutakaan.Olin hyvässä kunnossa synnytyksen jälkee,oli olo kun en olisi edes synnyttänyt.Istuminen ym sujui heti normaalisti.

 

[toinen helpompi]

Eka käynnistettiin rv 42+1 ihan kamala! Kipeä olin ku mikä ja repesin pahasti (leikkurissa paikattiin). Synnytyksen kesto kalvojen puhkaisusta oksitosiinitipalla vauhditettuna 8h josta ponnistusvaihe 1½h ja imukuppiautto.

Kakkosesta sitten kittasin loppuajan vadelmanlehtiteetä litroittain. Vedet meni kotona ja siitä aprin tunnin äästä alkoi supistelemaan. Kun kävi supistukset n. tunnin päästä kipeiksi aloin suunnitella lähtöä laitokselle. No lopulta laitoksella ehdittiin oleen tunti kun tyttö syntyi (imukupilla avustettuna). Pieni siisti eppari ja toipuminen kohtutulehduksenkin kanssa miljoona kertaa helpompaa kuin ekasta.

 

[Kerpele]

Esikoinen, syntyi rv40+5. Synnytys kesti pitkään, noin parisenkymmentä tuntia. Ponnistus melkein tunnin. En revennyt mutta leikattiin iso eppari johon tuli joku 15-20 tikkiä ja vauva jouduttiin lopulta auttamaan ulos imukupilla. Sain epiduraalin joka pysäytti synnytyksen, ja sitten pumpattiin oksitosiinia joka taas aiheutti ihan järkyttävän kivun omiin supistuksiin verrattuna..

Kuopuksen synnytys taas rv40+1, Supistukset alkoi noin kuusi tuntia ennen syntymää, sairaalassa kerettiin olla kolmisen tuntia. Ponnistusvaihe kesti 6 minuuttia (ja minä kun vasta aloin valmistautumaan että "noniin, nyt sitten lähetään taas puskee" niin hups, lapsi olikin ulkona ). Tässä synnytyksessä otin aquarakkulat, joiden laitto sattui kyllä mutta helpottivat supistusten välillä sitä supistuksesta palautumista, kun taas esikoisen kohdalla olin koko ajan kipeä ja rikki ja oli sellainen olo että "en jaksa enää yhtään!", kuopuksen synnytyksessä hihittelin supistusten välillä

Ja lisäys: Kuopuksesta repesin parin tikin verran.

 

[IhanaValo]

Miulla eka käynnistetty yliaikaisuuden ja vauvan ison koon takia rv 41+3. Tyttö syntyi sit kaksi päivää myöhemmin, en muista enää miten pitkään itse synnytys kesti mut ponnistusvaihe oli n.1h45min ja lopulta päädyttiin eppariin ja imukuppiin.

Toista kun odotin niin ajattelin että samalla kaavalla mennään kuitenkin, ettei ole toivoakaan että itekseen alkais syntymään tai et saisin ees ponnistettua vauvan ulos itse.
No, rv 40+2 alkoi supparit jotka vaan voimistui ja voimistui ja sairaalaan pääsyn jälkeen meni n.4-5 tuntia ja toinen tyttö oli maailmassa. Olin tosi ihmeissäni, ponnistusvaihekin oli vain 15min ja ihan itse punnersin, jakkaralla.

Niinhän sitä sanotaan että toinen olis helpompi, sitä itsekin toivoin. Toivotaan että myös ap:llä olis näin. Onnea plussasta ja tsemppiä odotukseen!

 

[Mulla näin]

eka: 14h, synnytys meni ihan hyvin, 3,1 kg poika syntyi rv 40+0
toka: 7h, normaalisti meni taas 4,2 kg poika rv 41+0
kolmas 1,5h nopea hyvä synnytys 3,9 kg tyttö rv 41+3

Mulla on synnytykset helpottuneet kokoajan, eka ei ollut kuvailemallasi tavalla rankka. Mun mielestä kannattaa puhua neuvolassa huolestasi, heiltä ainakin saat ohjeet miten kannattaa edetä.

 

["vieras"]

Eka synnytys oli pitkä, kivulias, ilman epiduraalia (kyseisessä sairaalassa ei sitä annettu...) ja lopuksi suuri eppari ja imukuppi. Toka alkoi vesien menolla ja lopulta annettiin jotain vauhdittamaan suppareita. Kipeitä suppareita oli vain kaksi tuntia, jotka nekin kestin ilman epiduraalia. Toka oli ohi ennen kuin ehdin ajatellakaan. Lapsi syntyi jo illalla kun itse olin varautunut henkisesti seuraavaan aamuun. Oli vähän hölmistynyt olo, kun kaikki olikin jo ohi! Että toka oli tosiaan helppoa kuin heinänteko Ja ekasta tehty eppari kiristi ekat puolitoista vuotta, tokan lapsen jälkeen ei tuntunut edes samana päivänä. Taas oli eppari tehty, mutta pieni sellainen, enkä olisi itse sitä edes tajunnut jollei sitä olisi kerrottu. Ensimmäisellä kerralla en edes pyöräillyt kuukausiin..

 

["Sanna"]

Toinen oli satakertaa helpompi. Eka kesti 5,5 h ja toinen 2 h. Ekan ponnistusvaihe 2 h ja toisen 2 min.

Molemmat lapset tulivat ulos luomuna ilman kivunlievityksiä. Ilokaasua sain.

 

["ninni"]

Eka synnytys kesti 3 tuntia ja oli tosi helppo. Toka kesti 1,5 tuntia, mutta aivan todella kauhea oli. Tosin multa irtosi lopulta itukka ponnistaessa ja se aiheuttikin ne kaikkein kauheimmat kivut ja traumat. onneksi lapsi selvisi ja minäkin lopulta verensiirtojen jälkeen.

Mutta yleensä toka on helpompi.

 

[Änni]

Kiitos kaikille kokemuksien jakamisesta! Onneksi useimmilla tuntui toinen synnytys olevan helpompi, joskin osalla nopeuden vuoksi ehkä vähän raju tai yllättävä. Itselle tuntuisi ainakin ajatuksen tasolla helpommalta jo joki 15+h väkerryskin...!

Esikoinen oli tosiaan syntyessään 3,8kg, mutta ei nykymittataulujen mukaan siis hirmuisen iso mutta ei kyllä mikään pienikään. Vedet ei menneet luonnostaan vaan kalvot puhkaistiin. Ja AI S*TANA kun näitä lukiessa muistin sen, kuinka helvatun paljon ne monet monet sisätutkimukset synnytyksen edetessä sattui!! Olivat mun mielestä jopa tuskallisempia kuin supistukset, jotka ei nekään mitään leikkiä olleet. Ja lopuksi ronkkivat vielä jotain reunaa pois tieltä, kun muuten olin valmis ponnistamaan. Sitä puhdasta TUSKAA...! Eikä mua ainakaan kukaan ollut varoittanut, että ne voisi sattua, en yhtään odottanut tuollaistakin kipua.

Pysyin kyllä mahdollisimman pitkälle jalkeilla, ja epiduraalienkin jälkeen sain luvan seisten keinutella. Mies painoi tulikuumaa lämpöpussia ristiselkään ja minä keinuttelin ja hymisin jotain synnytyslaulun kaltaista. Kumma kyllä ei tehnyt mieli huutaa supistusten aikana, oloa helpotti enemmän kun heijasi, mies painoi ristiselkää, ja hymisin/ynisin/mölisin.

On niin ristiriitaista: Toisaalta hyvä että tietää vähän mitä odottaa, mutta toisaalta juuri sen vuoksi jännitän/pelkään tätä toista kertaa enemmän.