Ä
Änni
Vieras
Hei!
Odottelen toista lastamme aivan alkuviikoilla, mutta jo nyt synnytys vähän mietityttää. Esikoisen synnytys oli todella pitkä ja rankka: 27h ja kolme valvottua yötä, piiiiiiitkä ja kivulias avautumisvaihe, jonka vuoksi kesti noin 15h sairaalassakin ennen kuin sain epiduraalia (ja tuota ennen jo 6h säännöllisiä supistuksia kotona), melko paha repeäminen ponnistaessa (kätilö ei suostunut edes kertomaan tikkien määrää) ja kokonaisuudessaan sellainen kokemus, jota en todellakaan jäänyt kaipaamaan. Vain lapsen/lapsien vuoksi olen valmis läpikäymään tuon rääkin uudestaan.
Haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia, varsinkin sellaisten joiden ensimmäinen synnytys on myös ollut kivulias ja rankka kokemus. Onko toinen ollut paljon helpompi ja/tai nopeampi? Vai pitäisikö varautua jo henkisesti samanlaiseen rääkkiin?
Entä oletteko revenneet toisellakin kerralla yhtä paljon? Minulla tuo arpi on edelleen välillä hieman kipeä, esim. seksissä tietyissä asennoissa "kiristää".
Entä onko toinen synnytys alkanut millä viikoilla, verrattuna ensimmäiseen? Minulla ensimmäinen syntyi viikoilla 40+6, joten uskaltaisikohan nyt toivoa lähempänä laskettua aikaa?
Oletteko saaneet apua pelkopolilta? En mielestäni varsinaisesti jäänyt pelkäämään synnytystä, mutta kyllä tämä toinen tuleva synnytys huolestuttaa - jo nyt vaikka viikkoja kasassa vasta 6! Pohdinkin kannattaisikohan hakeutua johonkin puhumaan tästä huolestani?
Kiitos taas jo etukäteen kaikista kommenteista!
Ja tosiaan, enemmän kaipaisin vertaistukea rankemman synnytyksen läpikäyneiltä. Yritin puhua aiheesta eräässä vauavkerhossa, mutta itkuksi se meni (minulla siis), kun kaikilla muilla oli omien kertomiensa mukaan todella helpot synnytykset tai viimeistään epiduraali avasi taivaat. (Minä sain kahdella epiduraalilla yhteenä kahdet 15min torkut tuossa koko aikana, että eipä ollut kummoinen "taivas" mulle...)
Odottelen toista lastamme aivan alkuviikoilla, mutta jo nyt synnytys vähän mietityttää. Esikoisen synnytys oli todella pitkä ja rankka: 27h ja kolme valvottua yötä, piiiiiiitkä ja kivulias avautumisvaihe, jonka vuoksi kesti noin 15h sairaalassakin ennen kuin sain epiduraalia (ja tuota ennen jo 6h säännöllisiä supistuksia kotona), melko paha repeäminen ponnistaessa (kätilö ei suostunut edes kertomaan tikkien määrää) ja kokonaisuudessaan sellainen kokemus, jota en todellakaan jäänyt kaipaamaan. Vain lapsen/lapsien vuoksi olen valmis läpikäymään tuon rääkin uudestaan.
Haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia, varsinkin sellaisten joiden ensimmäinen synnytys on myös ollut kivulias ja rankka kokemus. Onko toinen ollut paljon helpompi ja/tai nopeampi? Vai pitäisikö varautua jo henkisesti samanlaiseen rääkkiin?
Entä oletteko revenneet toisellakin kerralla yhtä paljon? Minulla tuo arpi on edelleen välillä hieman kipeä, esim. seksissä tietyissä asennoissa "kiristää".
Entä onko toinen synnytys alkanut millä viikoilla, verrattuna ensimmäiseen? Minulla ensimmäinen syntyi viikoilla 40+6, joten uskaltaisikohan nyt toivoa lähempänä laskettua aikaa?
Oletteko saaneet apua pelkopolilta? En mielestäni varsinaisesti jäänyt pelkäämään synnytystä, mutta kyllä tämä toinen tuleva synnytys huolestuttaa - jo nyt vaikka viikkoja kasassa vasta 6! Pohdinkin kannattaisikohan hakeutua johonkin puhumaan tästä huolestani?
Kiitos taas jo etukäteen kaikista kommenteista!