Toinen synnytys paljon ensimmäistä rankempi?

[Sanikas]

Tuntuu, että usein kuulee toisen synnytyksen sujuneen ensimmäistä helpommin ja nopeammin. Onko kenelläkään ollut päinvastoin, oliko toinen synnytys huomattavasti ensimmäistä rankempi? Millä tavoin/mistä johtuen?

Itselläni ensimmäinen synnytys sujui hyvin, oli kestoltaan n. 12 tuntia, ponnistusvaihe kesti tunnin. Ei tarvittu tikkejä eikä särkylääkkeitä synnytyksen jälkeen, istuin samana päivänä. Nyt jännittää kovasti tuleva toinen synnytys, koska esikoinen syntyi rv 37+5 ja nyt ollaan menossa jo 39+2 eikä merkkiäkään alkavasta synnytyksestä... Tästä vauvasta on muutenkin povattu esikoista isompaa, joten odotettavissa on ainakin kilon painavampi vauva (esikoinen oli 3kg). Pelottaa, että tulee pahat repeämät tai vauva ei mahdu ulos ja päädytään sektioon.

Kiinnostaisi kuulla kokemuksia, onko kuinka yleistä niin päin että eka synnytys on ollut helppo mutta toinen onkin suoraan helvetistä!

 

[Huldasharks]

No mulla oli just noin. Esikoisen synnytys 11h ns. oppikirjan mukaan ja kakkosen kohdalla 9cm avautumisen ja n. 23h epäsäännöllisten supistusten ja kovien kipujen jälkeen kiireelliseen sektioon. Avotarjonta ja epätäydellisen päänkiertymisen johdosta synnytyseste --> vauva ei päässyt olleenkaan laskeutumaan. Oli aika uskomatonta, koska en ollut juurikaan varautunut sektion mahdollisuuteen, kun ensimmäinen synnytys meni hyvin.

Sektiosta toipuminenkin meni niin metsään kun vaan voi mennä, mutta se on toinen tarina se.

Onneksi tämä on harvinaista ja toisen kohdalla synnytys menee hyvin Tsemppiä matkaan!

 

[Tiinuliini]

Minulla ensimmäinen oli 6,5h. Hyvä kokemus, vaikka synnytys käynnistettiin yliaikaisena. Toinen synnytys kesti alle kaksi tuntia, mutta oli paljon ensimmäistä rankempi nopeutensa takia. Supistukset tulivat erittäin tiheästi ja todella kipeinä enkä ehtinyt saada kivunlievitystä. Pystyin vain makaamaan ja huutamaan Toinen synnytys oli siis todella paljon pahempi kuin ensimmäinen. Valitettavasti.

 

[pikku3nen]

Meillä esikoinen syntyi sektiolla. Itse operaatio ja siitä palautuminen sujuivat oikein hyvin.

Keskimmäinen käynnistettiin yliaikaisena, samoin kuopus. Nämä kumpikin syntyivät alakautta ja täytyy todeta, että kuopuksen synnytys oli kaikkiaan rankempi kokemus kuin keskimmäisen. Näin siitä syystä, että vaikka keskimmäisen synnytyksessäkin supistukset oli aivan karmeita, niin epiduraali vei kipun parista viimeisestä tunnista kokonaan pois ja auttoi myös ponnistusvaiheessa. Kuopuksen kohdalla sen sijaan epiduraalista ei sitten ollutkaan paljon mitään hyötyä! Sitä kyllä annettiin kahteen kertaan ja maksimimäärä, mutta silti se auttoi vain supistuksen terävimpään kärkeen ja ponnistusvaiheessa siitä ei ollut enää mitään hyötyä... En tiedä mistä moinen mahtoi johtua, mutta kuopuksen synnytyksessä pettymys oli kyllä todella suuri, kun olin ajatellut, että epiduraali auttais taas yhtä hyvin kuin keskimmäisen kohdallakin.

Vaikka koin toisen alatiesynnytyksen pahempana kuin ensimmäisen, niin synnytyksestä toipuminen oli kuitenkin nopeampaa viimeisimmän synnytyksen jälkeen. Meidän kuopus painoi 3,8 kg ja oli puoli kiloa isompi kuin siskonsa syntyessään. Tästä huolimatta mitään repeämiä ei tullut ja esim. istumaan ja kävelemään pystyin ihan hyvin jo seuraavana päivänä. Isosisko tais siis "raivata tien" valmiiksi veljelleen.