Toisella kerralla kaikki on helpompaa...PAH!

[Linkkari]

Toista lasta siis odotetaan (16+3) ja tällä kertaa on niin paljon tuskaisampi olo. Aamupahoinvoinnit eivät meinanneet loppua millään, migreeni on palannut (hävisi ensimmäistä odottaessa), hermostun paljon helpommin nykyään, vatsa "pullahti" jo näkyviin, unettomuus vielä riesana ja yksinkertaisesti koskee niin ketusti häpyluun alueelle etten pysty edes suorassa kävelemään.
Ensimmäisen kohdalla oli niin (liian?) helppo raskaus kun varsinaiset vaivat iskivät vasta viimeisillä viikoilla, vaikka menikin sen 2+2 yli ja synnytyksessä menikin lähemmäs 20 tuntia. Vääristääkö mieleni ensimmäisen kerran muistikuvia näin rankasti vai mikä mua vaivaa?
Sanokaa nyt edes joku, että tämä on normaalia jos ei helpotusta ole luvassa ja mistä tämä johtuu? Onko minua huijattu vielä siinäkin, että synnytys sitten olisi helpompi tällä kertaa?

 

[Kärppänä heinälatoon]

Eiköhän tuo ole yksilökohtaista.

Mulla on noin päin: tämä raskaus TODELLAKIN on helpompi kuin eka. Eka supisteli ennen aikojaan, kaikki sattui ja joka paikkaa kolotti, mitään ei voinut tehdä, vuotoja pitkin poikin raskautta.

Tässä ei mitään. Joo, toi maha on jo vähän pallo ja pikkuhiljaa tiellä, mutta muuten eip yhtään mitään. =)

 

["vieras"]

Miten pitkä aika viime raskaudesta on?
Synnytyshän voi olla helpompi, kun paikat on jo aikaisemmasta synnytyksestä venyneet. Mutta oletko huomannut sen asian, että esikoisen odotusaikana sait elää vain itsellesi ja mahallesi? Nyt sinulla on se esikoinen huolehdittava eikä lepotaukoja löydy niin helposti, kotihommia on varmasti enemmän. Paikat ovat jo käyneet yhden raskauden läpi jolloin ne eivät välttämättä kestä yhtä hyvin seuraavaa raskautta.
Sekin on totta, että aika kultaa muistot, jokainen raskaus ja synnytys on erilaisia.

 

["vieras"]

Mulla oli ihan saman vaivat ku sulla. Tokasta vielä pahempina. Ja sit kahden lapsen hoitaminen on todellakin sata kertaa rankempaa kuin yhden. Se yllätti.

 

[Satku-]

Hmm...olen ilmeisesti päässyt tosi helpolla, eli molemmat raskausajat olleet
helppoja, eli ei mitään muita vaivoja, kuin alussa ensimmäiset kuukaudet väsymystä ja
loppussa nukkuminen oli hankalaa. Niin poikia molemmat ja väliä oli 10 vuotta.
Jospa tilanteesi tuosta muuttuu loppua kohden Ja synnytys ja sen jälkeinen elo sitten
helpompaa Eli sanon nyt että kyllä täällä ainakin toisella kerralla helpompaa

 

[Linkkari]

Niin se piti mainitsemani, että esikoinen on joulun jälkeen täyttämässä vuoden.
Viime vuonna odotusaikana vastaavilla viikoilla työskentelin vielä vilkkaan lapsilauman (ikähaitari 3-6 vuotta) keskellä ja töiden jälkeen jaksoi vielä tehdä vaikka ja mitä. Nykyään hyvä jos kestää pystyasennossa sen verran että saa ruuan tehtyä ja iltakävelyn jälkeen taas uneton yö kipuilujen takia.
Onneksi tuo puoliso on ymmärtäväinen ja auttaa parhaansa mukaan, vaikka hänkin on hämmentynyt tilanteesta ja on syksystä asti ollut vielä sairaslomalla.