Toisen ehdoilla

  • Viestiketjun aloittaja Ahdistava_seurustelusuhde
  • Ensimmäinen viesti
Ahdistava_seurustelusuhde
Haluaisin näihin pohdintoihin mielipiteitä muilta ihmisiltä, koska itse en pysty näitä asioita ainakaan vielä seurustelusuhteessani toiselle purkamaan.
Olen siis nainen, vähän alle 50, olen seurustellut hieman nuoremman miehen kanssa noin puolitoista vuotta niin että nähdään pääsääntöisesti viikonloppuisin.
Molemmat asumme yksin, kummallakaan ei lapsia. Välimatkaa on noin 50 kilometriä suuntaansa.
Alkuhuumaa kesti kohdallani muutaman kuukauden kunnes vahingossa näin hänen tietokoneeltaan että oli hakenut netissä seuraa systemaattisesti koko sen ajan kun olimme jo seurustelleet. Luottamus häneen horjui vahvasti, mutta pääsin yli siitä, ja hän lupasi olla enää menemättä treffisivuille. Pikkuhiljaa luottamus on palannut suhteeseemme.
Suhteen alussa pari kuukautta tapailimme niin hän kävi luonani viikolla ja minä menin sinne viikonloppuisin. Enää hän ei tule luokseni, vaan olemme jotenkin ajautuneet tilanteeseen että menen sinne joka perjantai ja tulen takaisin sunnuntaina. Tämä siksi että hän asuu viljatilalla missä on paljon tekemistä koko ajan. Teen työtä koko ajan, siivoan, pyykkään, teen ruokaa (ostan myös itse ruokaa sinne), teen pihatöitä, nurmikon leikkausta, klappisouvia, haravointia, ikkunoiden pesua (monen päivän homma) ulkorakennusten siivousta, maalausta yms yms.
Meillä ei ole tarkoitusta mennä naimisiin eikä kihloihin, enkä ole muuttamassa hänen luokseen. Olemme sitä mieltä että naimisiin meno pilaa suhteen. Nyt kuitenkin tuntuu siltä että tämä toisen vuoksi tehtävä työmäärä alkaa myös pilata suhteen. Teen toiselle ilmaista työtä, josta hän hyötyy, en minä. Lisäksi maksan bensat autooni kun tulen hänen luokseen joka viikonloppu ja vielä joudun pesettämään autoni koska hän asuu kuratien takana. Sekin maksaa satasen kuukaudessa.
Toisaalta hän kyllä varmaan rakastaa minua, omista tunteistani en ole enää varma, koska tämä tilanne ahdistaa minua niin että mahani on sekaisin, ja aika ajoin en saa henkeä kunnolla, tuntuu että mikään ei riitä. Aina hän kysyy koska minulla on lomaa ja siihen hän on yleensä keksinyt kaikenlaista maatalon työtä tai autonsa tai traktorinsa viemistä huoltoon/korjaukseen tai muuta missä tarvitaan apua.
Tuntuu että elämäni on ohjelmoitu valmiiksi enkä pysty siihen enää vaikuttamaan. Työviikon jälkeen haluaisin joskus perjantaina nauttia kotona radion kuuntelusta tai lukemisesta mutta enää en sitä voi tehdä. Viikolla jo ahdistaa kun miettii että taas pitää lähteä ja pakata laukku valmiiksi. Miehen talossa minulla ei ole mitään paikkaa mihin laittaa vaatteitani, kaikki kaapit täynnä miehen edenmenneiden vanhempien vaatteita. Niitä ei voi heittää pois, joten vaatteeni ovat laukussa.
Tuntuu myös että hän vaikuttaa muihinkin elämässäni oleviin asioihin, hän esimerkiksi on ehdottanut että lukisin agrologiksi (en halua) ostaisin kalliimman auton (merkki josta hän pitää). Missään emme paljoa käy, koska tilalla työtä niin paljon. Paitsi talvella voi käydä elokuvissa tai syömässä ravintolassa, siinäpä se on ollut. En kylläkään kaipaa edes minnekään pidemmälle menoa, kaipaan ainoastaan välillä omaa rauhaa.
Koskaan hän ei ole kysynyt olisiko minulla jotain missä hän voisi auttaa. Olen kyllä omatoiminen ja hoidan itse autoni katsastuksen ja huollot koska niin olen aina tehnyt. Mutta joskus voisi silti tarjota apuaan esimerkiksi kysyä onko jotain missä voisi auttaa. Mutta ei ole vielä tarjoutunut.
Viikolla yleensä hoidan pientä puutarhaani ja siivoan, pesen pyykkiä ja yritän rentoutua viikonloppua varten.
Jos jollakulla on ollut näitä samoja tuntemuksia, olisin kiitollinen tiedosta miten näistä päästään yli.
 
reality
Haluaisin näihin pohdintoihin mielipiteitä muilta ihmisiltä, koska itse en pysty näitä asioita ainakaan vielä seurustelusuhteessani toiselle purkamaan.
Olen siis nainen, vähän alle 50, olen seurustellut hieman nuoremman miehen kanssa noin puolitoista vuotta niin että nähdään pääsääntöisesti viikonloppuisin.
Molemmat asumme yksin, kummallakaan ei lapsia. Välimatkaa on noin 50 kilometriä suuntaansa.
Alkuhuumaa kesti kohdallani muutaman kuukauden kunnes vahingossa näin hänen tietokoneeltaan että oli hakenut netissä seuraa systemaattisesti koko sen ajan kun olimme jo seurustelleet. Luottamus häneen horjui vahvasti, mutta pääsin yli siitä, ja hän lupasi olla enää menemättä treffisivuille. Pikkuhiljaa luottamus on palannut suhteeseemme.
Suhteen alussa pari kuukautta tapailimme niin hän kävi luonani viikolla ja minä menin sinne viikonloppuisin. Enää hän ei tule luokseni, vaan olemme jotenkin ajautuneet tilanteeseen että menen sinne joka perjantai ja tulen takaisin sunnuntaina. Tämä siksi että hän asuu viljatilalla missä on paljon tekemistä koko ajan. Teen työtä koko ajan, siivoan, pyykkään, teen ruokaa (ostan myös itse ruokaa sinne), teen pihatöitä, nurmikon leikkausta, klappisouvia, haravointia, ikkunoiden pesua (monen päivän homma) ulkorakennusten siivousta, maalausta yms yms.
Meillä ei ole tarkoitusta mennä naimisiin eikä kihloihin, enkä ole muuttamassa hänen luokseen. Olemme sitä mieltä että naimisiin meno pilaa suhteen. Nyt kuitenkin tuntuu siltä että tämä toisen vuoksi tehtävä työmäärä alkaa myös pilata suhteen. Teen toiselle ilmaista työtä, josta hän hyötyy, en minä. Lisäksi maksan bensat autooni kun tulen hänen luokseen joka viikonloppu ja vielä joudun pesettämään autoni koska hän asuu kuratien takana. Sekin maksaa satasen kuukaudessa.
Toisaalta hän kyllä varmaan rakastaa minua, omista tunteistani en ole enää varma, koska tämä tilanne ahdistaa minua niin että mahani on sekaisin, ja aika ajoin en saa henkeä kunnolla, tuntuu että mikään ei riitä. Aina hän kysyy koska minulla on lomaa ja siihen hän on yleensä keksinyt kaikenlaista maatalon työtä tai autonsa tai traktorinsa viemistä huoltoon/korjaukseen tai muuta missä tarvitaan apua.
Tuntuu että elämäni on ohjelmoitu valmiiksi enkä pysty siihen enää vaikuttamaan. Työviikon jälkeen haluaisin joskus perjantaina nauttia kotona radion kuuntelusta tai lukemisesta mutta enää en sitä voi tehdä. Viikolla jo ahdistaa kun miettii että taas pitää lähteä ja pakata laukku valmiiksi. Miehen talossa minulla ei ole mitään paikkaa mihin laittaa vaatteitani, kaikki kaapit täynnä miehen edenmenneiden vanhempien vaatteita. Niitä ei voi heittää pois, joten vaatteeni ovat laukussa.
Tuntuu myös että hän vaikuttaa muihinkin elämässäni oleviin asioihin, hän esimerkiksi on ehdottanut että lukisin agrologiksi (en halua) ostaisin kalliimman auton (merkki josta hän pitää). Missään emme paljoa käy, koska tilalla työtä niin paljon. Paitsi talvella voi käydä elokuvissa tai syömässä ravintolassa, siinäpä se on ollut. En kylläkään kaipaa edes minnekään pidemmälle menoa, kaipaan ainoastaan välillä omaa rauhaa.
Koskaan hän ei ole kysynyt olisiko minulla jotain missä hän voisi auttaa. Olen kyllä omatoiminen ja hoidan itse autoni katsastuksen ja huollot koska niin olen aina tehnyt. Mutta joskus voisi silti tarjota apuaan esimerkiksi kysyä onko jotain missä voisi auttaa. Mutta ei ole vielä tarjoutunut.
Viikolla yleensä hoidan pientä puutarhaani ja siivoan, pesen pyykkiä ja yritän rentoutua viikonloppua varten.
Jos jollakulla on ollut näitä samoja tuntemuksia, olisin kiitollinen tiedosta miten näistä päästään yli.
Ryhtiä, nainen. Astu ulos palkattomasta piikasuhteestasi ja ala elää elämää, joka sopii sinulle.
Thainaisia nämä itsekkäät juntit tuovat Suomeen ilmaisiksi työ- ja panoihmisiksi. Suuri osa heistäkin itsenäistyy, kun oppivat kieltä ja osaavat pyytää ulkopuolista apua. Yllättävää kuulla, että joku suomalaisnainenkin on menyt samaan loukkuun.
 
Viimeksi muokattu:
Ecco
Kyllä sinua nyt vedätetään ja pahasti! Jätä tuollainen hyväksikäyttäjä heti. Mitä oikein ajattelet kun olet työorjana maatilalla? Ei se mies sinua rakasta vaan käytää hyväkseen. Etsi uusi tilalle tai ole ilman miestä, sekin on parempi vaihtoehto kuin tuo.
Sanopa hänelle joskus vastaan ja kerrot että haluat joskus levätä kotona viikonlopun. Johan tuollainen tulee tosi kalliiksikin, ajella miehelle joka vkl ja vielä ostella hänelle ruokia.

Vaikka tuntuisi vaikealta jätä hänet, aina vaikeammalta tuntuu kun enemmän aikaa kuluu. Nauti elämästäsi, sinullahan alkaa olla selvästi paniikkihäiriökin, kuten kirjoitit.
 
Kissa pöydälle
Kokeilepa mennä ystäväsi luo kylään vain vieraana. Sanot, että olet väsynyt omasta työstäsi, etkä nyt jaksa tehdä ylimääräisiä töitä. Näet, huolestuuko hän voinnistasi, ja mitä hän tekee niiden töiden kanssa, jotka sinun olisi pitänyt tehdä. Jos et ole tyytyväinen hänen reaktioihinsa, ei kai auta muuta, kuin ottaa härkää sarvista kiinni. Kysyt, mitä hän haluaa teistä pidemmän päälle. Haluaako hän alkaa kehittämään keskinäistä suhdettanne, vai pitääkö hän sinua vain ilmaisena piikana, jonka omista tarpeista ei kannata edes kysyä. Jos ette pysty asiallisesti keskustelemaan asiasta, älä enää mene hänen luokseen. Kipeäähän se tekee, mutta kyllä tuo nykyinenkin tilanne repii sinut ennen pitkää hajalle. Sitten hän etsii uuden naisen.
 
Kisumisu
Haluaisin näihin pohdintoihin mielipiteitä muilta ihmisiltä, koska itse en pysty näitä asioita ainakaan vielä seurustelusuhteessani toiselle purkamaan.
Olen siis nainen, vähän alle 50, olen seurustellut hieman nuoremman miehen kanssa noin puolitoista vuotta niin että nähdään pääsääntöisesti viikonloppuisin.
Molemmat asumme yksin, kummallakaan ei lapsia. Välimatkaa on noin 50 kilometriä suuntaansa.
Alkuhuumaa kesti kohdallani muutaman kuukauden kunnes vahingossa näin hänen tietokoneeltaan että oli hakenut netissä seuraa systemaattisesti koko sen ajan kun olimme jo seurustelleet. Luottamus häneen horjui vahvasti, mutta pääsin yli siitä, ja hän lupasi olla enää menemättä treffisivuille. Pikkuhiljaa luottamus on palannut suhteeseemme.
Suhteen alussa pari kuukautta tapailimme niin hän kävi luonani viikolla ja minä menin sinne viikonloppuisin. Enää hän ei tule luokseni, vaan olemme jotenkin ajautuneet tilanteeseen että menen sinne joka perjantai ja tulen takaisin sunnuntaina. Tämä siksi että hän asuu viljatilalla missä on paljon tekemistä koko ajan. Teen työtä koko ajan, siivoan, pyykkään, teen ruokaa (ostan myös itse ruokaa sinne), teen pihatöitä, nurmikon leikkausta, klappisouvia, haravointia, ikkunoiden pesua (monen päivän homma) ulkorakennusten siivousta, maalausta yms yms.
Meillä ei ole tarkoitusta mennä naimisiin eikä kihloihin, enkä ole muuttamassa hänen luokseen. Olemme sitä mieltä että naimisiin meno pilaa suhteen. Nyt kuitenkin tuntuu siltä että tämä toisen vuoksi tehtävä työmäärä alkaa myös pilata suhteen. Teen toiselle ilmaista työtä, josta hän hyötyy, en minä. Lisäksi maksan bensat autooni kun tulen hänen luokseen joka viikonloppu ja vielä joudun pesettämään autoni koska hän asuu kuratien takana. Sekin maksaa satasen kuukaudessa.
Toisaalta hän kyllä varmaan rakastaa minua, omista tunteistani en ole enää varma, koska tämä tilanne ahdistaa minua niin että mahani on sekaisin, ja aika ajoin en saa henkeä kunnolla, tuntuu että mikään ei riitä. Aina hän kysyy koska minulla on lomaa ja siihen hän on yleensä keksinyt kaikenlaista maatalon työtä tai autonsa tai traktorinsa viemistä huoltoon/korjaukseen tai muuta missä tarvitaan apua.
Tuntuu että elämäni on ohjelmoitu valmiiksi enkä pysty siihen enää vaikuttamaan. Työviikon jälkeen haluaisin joskus perjantaina nauttia kotona radion kuuntelusta tai lukemisesta mutta enää en sitä voi tehdä. Viikolla jo ahdistaa kun miettii että taas pitää lähteä ja pakata laukku valmiiksi. Miehen talossa minulla ei ole mitään paikkaa mihin laittaa vaatteitani, kaikki kaapit täynnä miehen edenmenneiden vanhempien vaatteita. Niitä ei voi heittää pois, joten vaatteeni ovat laukussa.
Tuntuu myös että hän vaikuttaa muihinkin elämässäni oleviin asioihin, hän esimerkiksi on ehdottanut että lukisin agrologiksi (en halua) ostaisin kalliimman auton (merkki josta hän pitää). Missään emme paljoa käy, koska tilalla työtä niin paljon. Paitsi talvella voi käydä elokuvissa tai syömässä ravintolassa, siinäpä se on ollut. En kylläkään kaipaa edes minnekään pidemmälle menoa, kaipaan ainoastaan välillä omaa rauhaa.
Koskaan hän ei ole kysynyt olisiko minulla jotain missä hän voisi auttaa. Olen kyllä omatoiminen ja hoidan itse autoni katsastuksen ja huollot koska niin olen aina tehnyt. Mutta joskus voisi silti tarjota apuaan esimerkiksi kysyä onko jotain missä voisi auttaa. Mutta ei ole vielä tarjoutunut.
Viikolla yleensä hoidan pientä puutarhaani ja siivoan, pesen pyykkiä ja yritän rentoutua viikonloppua varten.
Jos jollakulla on ollut näitä samoja tuntemuksia, olisin kiitollinen tiedosta miten näistä päästään yli.
Kyllä minäkin rakastaisin sellaista joka tekisi hyväkseni tuollaisen työmäärän! Se taas on eri juttu jos rakastaa sinua todella, ilman ilmaista työtäsi. Mutta senhän saat helposti selville kun et enää tee mitään siellä, vaan menet muuten vain vierailulle.
Kun olet rohkaissut mielesi ja mennyt muuten vain vierailulle miesystäväsi luo, kerro meille elliläisille miten meni. Olisi kiva kuulla vieläkö rakkaus toimii. Toivottavasti mies rakastaa sinua oikeasti ja saat onnellisen loppuelämän hänen luonaan.
 
Viimeksi muokattu:
Ap_kysyja
Olen ap Kysyjä. Kiitos kaikille vastaajille rakentavasta palautteesta. Olen kyllä halukas jatkamaan parisuhdettani onhan mies hyvä minulle eikä hänellä ole mitään addiktioita. Minun pitää vaan ottaa asia käsittelyyn ja keskustella asiasta hänen kanssaan voi olla ettei hän ole huomannut asiaa minun näkökulmastani. Puhumalla asiat yleensä selkiytyvät. Toisaalta minua mietityttää se ettei meillä ole mitään yhteistä, ei lasta ei taloa ei yritystä mikä liimaisi meidät yhteen paremmin. Ehkäpä se on se asia miksi tämä tuntuu pahemmalta kuin se onkaan. Asiat ratkeavat suuntaan jos toiseen.
 
kantakki
Olen ap Kysyjä. Kiitos kaikille vastaajille rakentavasta palautteesta. Olen kyllä halukas jatkamaan parisuhdettani onhan mies hyvä minulle eikä hänellä ole mitään addiktioita. Minun pitää vaan ottaa asia käsittelyyn ja keskustella asiasta hänen kanssaan voi olla ettei hän ole huomannut asiaa minun näkökulmastani. Puhumalla asiat yleensä selkiytyvät. Toisaalta minua mietityttää se ettei meillä ole mitään yhteistä, ei lasta ei taloa ei yritystä mikä liimaisi meidät yhteen paremmin. Ehkäpä se on se asia miksi tämä tuntuu pahemmalta kuin se onkaan. Asiat ratkeavat suuntaan jos toiseen.
Niin, jos mies kuolee ennen sinua et saa mitään siitä hyvästä mitä olet talon hyväksi tehnyt, olet vain ollut ilmainen piika.
Mies ei ilmeisesti ole ollut sinuun tyytyväinen, kun on jatkanut naisten hakua netissä, vaikka kuinka olet uurastanut hänen hyväkseen. Ehkä jatkaa salaa etsimistä vieläkin, vaikka muuta väittäisi, jos löytää nuoremman ja kauniimman niin sinä lennät pihalle, oletko ajatellut sitä? Ei siinä auta vaikka oletkin rehkinyt hänen hyväkseen.

Kyllä sinuna lähtisin lätkimään, etsi sinäkin netistä uusi mies, tämä orjuuttaja ei ole sinun arvoisesi.
 
Viimeksi muokattu:
Onnistuva mies.
Olen ap Kysyjä. Kiitos kaikille vastaajille rakentavasta palautteesta. Olen kyllä halukas jatkamaan parisuhdettani onhan mies hyvä minulle eikä hänellä ole mitään addiktioita. Minun pitää vaan ottaa asia käsittelyyn ja keskustella asiasta hänen kanssaan voi olla ettei hän ole huomannut asiaa minun näkökulmastani. Puhumalla asiat yleensä selkiytyvät. Toisaalta minua mietityttää se ettei meillä ole mitään yhteistä, ei lasta ei taloa ei yritystä mikä liimaisi meidät yhteen paremmin. Ehkäpä se on se asia miksi tämä tuntuu pahemmalta kuin se onkaan. Asiat ratkeavat suuntaan jos toiseen.
Eikö edes ole hellyyttä ja hyväilyjä, jotka liimaisi teidät yhteen?
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä