Toisen haluttomuus suunnitella yhteistä tulevaisuutta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Laura87
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Laura87

Vieras
Olemme 24-vuotiaita ja seurustelleet puolitoista vuotta. Tänään taas vaihteeksi lueskelin parisuhdeoppaita ja ahdistelin kun jokaisessa tunnuttiin sanovan, että yhteisen tulevaisuuden suunnittelu on välttämätön parisuhteen kulmakivi. Poikaystävän mielestä tällainen on vielä liian aikaista. On sanonut, että haluaa joskus perheen yms., mutta vasta vuosien päästä, eikä halua miettiä yhteenmuuttoakaan vielä moneen vuoteen. Mulla ei itsellänikään sinänsä ole kiire, mutta mietin sitä, että millä todennäköisyydellä tällainen mies peruu sanansa vielä vuosienkin päästä, eikä lopulta sitoudukaan koskaan?? Ajatus tuntuu vähän stressaavalta - on sellainen olo, ettei mistään ole oikein varmuutta.

Yhdessäolo on muuten mukavaa, yhteisen kommunikoinnin kehittämiseen on nähty paljon vaivaa, näemme monena päivänä viikossa ja keväälle on luvassa kivoja tapahtumia, joihin olemme menossa yhdessä. Ainoastaan yhteenmuutto ja muut "liian aikuiset" keskustelunaiheet ovat niitä, joita ei kannata edes ottaa puheeksi, koska toisella nousee heti niskavillat pystyyn.

Onko hermoiluni turhaa vai aiheellista?
 
Viimeksi muokattu:
Lue vastaukseni kohtaan"Poikaystävä jätti joulun alla".

Reilut parikymppiset pojat eivät ole vielä miehiä, eivätkä halua naiselta perheensuunnitelua ja vakiintumishaluja, vaan ovat pahimmassa naiskenteluiässä (ns. fuck around). Vakipano kotosalla on tietty yksi helpotus sekin. Älä nyt hyvä tyttö ahdistele äitinsä helmoista päässyttä poikaparkaa heti sillä, että nyt pitäisi uusi koti perustaa: eroon se johtaa varmasti.

Jos sinulla on pakollinen pesimisvietti, etsi itsellesi noin kolmikymppinen mies. Hän voi ajatella samoja ajatuksia kuin sinäkin. ÄLÄKÄ KOSKAAN ehdota kenellekään miehelle tai pojalle mitään; jos miehestä on kodinperustajaksi, hän kyllä sen tuo esille ilman, että pesän rakentamiseen kiirehtivän nuoren neidon sitä tarvitsee tehdä.
 
Voisit painostaa hänet naimisiin. Sitten vielä tulet "vahingossa" raskaaksi. Kymmenen vuoden päästä kirjoitat tänne ja valitat miten miehesi pettää sinua ja perhe-elämä on yhtä helvettiä. Haukut miehet ja valitat miten itsekkäitä he ovat ja saat meidän sympatiamme.
 
Olemme 24-vuotiaita ja seurustelleet puolitoista vuotta. Tänään taas vaihteeksi lueskelin parisuhdeoppaita ja ahdistelin kun jokaisessa tunnuttiin sanovan, että yhteisen tulevaisuuden suunnittelu on välttämätön parisuhteen kulmakivi. Poikaystävän mielestä tällainen on vielä liian aikaista. On sanonut, että haluaa joskus perheen yms., mutta vasta vuosien päästä, eikä halua miettiä yhteenmuuttoakaan vielä moneen vuoteen. Mulla ei itsellänikään sinänsä ole kiire, mutta mietin sitä, että millä todennäköisyydellä tällainen mies peruu sanansa vielä vuosienkin päästä, eikä lopulta sitoudukaan koskaan? Ajatus tuntuu vähän stressaavalta - on sellainen olo, ettei mistään ole oikein varmuutta.

Yhdessäolo on muuten mukavaa, yhteisen kommunikoinnin kehittämiseen on nähty paljon vaivaa, näemme monena päivänä viikossa ja keväälle on luvassa kivoja tapahtumia, joihin olemme menossa yhdessä. Ainoastaan yhteenmuutto ja muut "liian aikuiset" keskustelunaiheet ovat niitä, joita ei kannata edes ottaa puheeksi, koska toisella nousee heti niskavillat pystyyn.

Onko hermoiluni turhaa vai aiheellista?


En vielä stressaisi liikaa tuosta. Ensinnäkin, parisuhdeoppaita lukemalla ei tuohon teidän suhteeseenne kannata liikaa sääntöjä hakea. Itsekin sanoit, että olette kehittäneet keskinäistä kommunikointianne, mikä on erittäin hyvä asia. Toisaalta, olette molemmat nuoria. Sinun täytyy muistaa, että mies kypsyy henkisesti myöhemmin kuin nainen, joten tämä täytyy ottaa huomioon. Seurustellessasi samanikäisen miehen kanssa joudut väistämättä kohtaamaan tämän asian, vaikka varmasti itse olet yhteisen tulevaisuuden suunnitteluun valmis. Ja, minä sitten olen mies, joten minulla on tähän asiaan jonkinlainen näkökulma.

Parisuhdeoppaita en ole koskaan lukenut itse, ehkä siksi oma liitto meni kiville. Ihmissuhteisiin ei silti ole kaikkivoipaa käyttöohjekirjaa, toisin kuin vaikkapa digiboksiin. Niistä saa kyllä varmasti työkaluja, mutta eivät ne kiveen kirjoitettuja totuuksia silti ole. Tsemppiä. Anna ajan kulua ja miehesi kypsyä. Hyvää uutta vuotta!
 
Viimeksi muokattu:
No en kyl missään vaiheessa ollut miestä mihinkään pakottamassa, mitä hyötyä sellasesta olis??? Kai noihin juttuihin tarvii kuitenkin sen kummankin osapuolen tahdon.
 
Viimeksi muokattu:
ei välttämättä tarvi molempien tahtoa. Joskus riittää, että toinen tahtoo tarpeeksi ja toinen roikoskelee mukana ja antaa toisen päättää kun ei itsekään osaa eikä tiedä mitä haluaa. Suhde on sitten pitkässä juoksussa sen näköinenkin. Johtuu epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta, ehkä laiskuudestakin. Jotkut ovat helpottuneita ettei tarvitse tahtoa itse mitään. Suhde kestää sitten niin kauan kuin tahdottomuus jatkuu, joten on parempi, ettei sitä löydy edes.
 

Yhteistyössä