Toisista naisista

Ei voi kuin ihmetellä joidenkin ihmisten järjenjuoksua (tai sen puutetta).

""Kohta lauma katkeria omistushaluisia vaimoja hyökkää kimppuusi. he kuvittelevat että heidän parisuhteensa kohenee, kun kivittävät toiset naiset, ikään kuin he olisivat syyllisiä siihen ettei heillä ole enää antaa miehelleen sitä uutuudenviehätystä, ihastusta, jännitystä... joka joskus johtaa rakastumiseen asti.""
Koet siis ilmeisesti vaimot omistushaluisiksi, koska eivät halua jakaa miestänsä toisen naisen kanssa. Koska heidän mielestään uskollisuus on osa hyvää parisuhdetta. Kyllä onkin valtavan kummallista porukkaa, kun eivät rakastamiaan miehiä halua muiden syliin työntää. Hävytöntä. Ja mitä tuohon uuteeden viehätykseen tulee, niin sitä ikuisesti kaipaavat ihmiset eivät koskaan tule olemaan parisuhteessa onnellisia ja sinkkuna heidän olisi syytä pysyäkin. Oletetaan, että mies vaihtaa ykkösensä kakkoseen kun kakkosen kanssa on niin jännää. Miten kauan luulet kakkosen pystyvän tarjoamaan jännitystä? Puoli vuotta vai ehkä niukin naukin vuoden? Jännitys loppuu aina ennen pitkää. Jos ei sitä tai arkea kestä niin ei kannata suhteeseen alkaakaan tai ainakin voi rehellisesti antaa myös kumppanilleen luvan rampata vieraissa.

""Ihminen muuttuu ja kasvaa, eikä aina puolisonsa kanssa samaan tahtiin. Joskus voi suunta olla jonkun toien matkaan ja se on ihan inhimillistä. Se onkuitenkin niin iso ratkaisu, että sitä ennen sitä sitten ollaan toisia naisia ja miehiä, kun tutustutaan, ihastutaan ja opitaan tuntemaan se toinen nainen tai mies. Kun taas vapaat voivat seurustell aihan näkyvästi, me aviolliset ""seurustelemme"" näkymättömästi. Joskus se johtaa pidemmälle, joskus se on vain arjen kevennystä, josnka ei ole tarkoitustkaan muuttua vakavaksi.""
Normaalilla moraalilla ja tunne-elämällä varustetulle ihmiselle tämänkään asian tajuaminen ei olisi vaikeaa, mutta jos puolison kanssa kasvetaan erilleen, erotaan. Luuletko, että sen puolison kanssa kasvetaan takaisin yhteen kun ensin käydään vähän vieraissa. Voi elämä miten naiivia. Ja syy miksi ollaan toisia miehiä ja naisia eikä heti jätetä kumppania (vaikka erilleen onkin kasvettu, tai ainakin sitä käytetään tekosyynä petokseen) ei todellakaan ole se, että vanha suhde on myös ihan hyvä. Vanhasta ei uskalleta erota, koska ei ole vielä varmaa huoliiko uusi varmasti rinnalleen ja siinähän saattaa jäädä ihan yksin. Nämä petturit pelkäävät enemmän kuin mitään sitä että jäävät yksin. Sen takia roikottavat vanhaa mukanaan kun jo vehtaavat uuden kanssa ja samasta syystä eivät edes vanhalle anna lupaa toimia samoin. Sehän voisi vaikka löytää paremman.
Jos ihminen olisi todella sitoutunut parisuhteeseensa hän ei ikinä edes lähtisi katselemaan muita vaan jo sen halun tullessa ymmärtäisi erota koska suhteessa ei kaikki ole kohdillaan. Oikea parisuhde ei todellakaan toimi niin että elellään yhdessä ja samaan aikaan etsitään uutta.

Tunen paljon Tarun kaltaisia ihmisiä. Arki on pahinta mitä ihmiselle voi sattua. Samassa kämpässä ei pystytä asumaan vuotta pidempään kun jo alkaa kyllästyttää ja on pakko muuttaa. Riepotetaan lapsia asunnosta toiseen vuoden välein ja hyvä kun on asunnossa matot saatu lattialle niin jo etsitään uutta. Ystävät ovat kertakäyttö tavaraa. Revitään irti se mitä kustakin ihmisestä saa ja sen jälkeen etsitään uusi ystävä ja heitetääm vanha romukoppaa. Tietenkin niin, että vanhalle soitetaan kun siitä voi taas jotenkin hyötyä. S
Kolmen viikon välein on uusi mies kiikarissa, joka kerta joka oi niin ihana ja kehdataan vielä sanoa, että tällä kertaa on rakkautta. Kunnes taas on uusi.
Sääliksi käy kyseisiä ihmisiä.

 

Minä olen kakkosesta tehnyt ykkösen ja edelleen on jännää, jos sen haluat noin sanoa. Rakkaus sen kun syvenee.

Exän kanssa ei ollut oikein ikinä jännää. Ei taidettu oikein sopia yhteen. Omistushaluinenkin oli. Naimisiin mentiin, kun se kuuluu asiaan jossain vaiheessa ja exä halusi ""häät"". Oma virhe, myönnän.

Sen tajusi vasta, kun tapasin sattumalta tämän ainoan oikean ykköseni. Sellaisiakin sittenkin maapallolla on. Paljon piti tehdä töitä, että hänet itselleni sain. Nyt on tämä liitto jo pitempi kuin entinen. Pettää en aio enää ikinä. En tätä vaimoani.

 

Juuri noin voi käydä. Älä kuitenkaan sano koskaan, vaikka uskotkin että niin on, ja voi hyvin ollakin.

Sille sinua edeltävälle vastaajalle sanoisin, että avioeron voi ottaa kumpi tahansa pulisoista. Ei sen katkeran, omistushaluisenkaan vaimon tarvitse väkisin liitoss apysyä, jos mies deittailee salassa uutta mahdolista rakkauden kohdettaan. Vaimo voi tehdä ratkaisun suhteen päättymiselle ihan siinä missä mieskin.

 

No en ole edellinen vastaaja, vaikkakin pitkälti samat ajatukset omaankin. Mutta yksi juttu:

Taru, sanoit että voihan se katkera ja omistushaluinen vaimokin erota, jos mies salassa muita deittailee. Toki, mutta avainasemassa onkin lienee tuo SALASSA. Silloinhan vaimo ei tiedä miehensä sivujutuista. Miten sellaisen takia erotaan, mitä ei edes tiedä tapahtuvan?

Onko sinua petetty? Minua on. Voi kumpa mies olisikin kertonut minulle uuden rakkauden etsinnöistään, siitä ettei enää minuin kanssani ole onnellinen, olisin eronnut heti! Mutta kun minä en tiennyt mitään. Vaistosin kyllä ettei kaikki ole kohdallaan, että avioliitto oli muuttunut jotenkin. Mutta eihän pitkää parisuhdetta kovin kevein perustein yleensä päätetä, ensin yritetään parantaa sitä. Kun puhuin asiasta, miehen mielestä liitossamme ei ollut mitään vialla.

Totta on, että ratkaisun liiton päättymiselle voi tehdä kumpi hyvänsä. Mutta mielestäni uutta rakkautta salaa kumppaniltaan etsivän petturin on turhaa se tietämätön osapuoli siitä vastuuttaa. Petturi on kuitenkin se, joka todella tietää, miten huonossa jamassa parisuhde jo on, petetyllä on kaiketi vaistot, muttei todellista tietoa koko totuudesta. Petturi on epärehellinen, puhuu toista mitä tarkoittaa vaimolleen, kaiketi sille toiselle naiselleenkin. Kyllä HÄN on vastuussa omista aikeistaan ja niiden toteuttamisesta. Ei päätösvastuuta avioliiton purkuun voi kaikesta tietämättömälle vaimollekaan siirtää.

Mielestäni pettäminen on yksiselitteisesti väärin. Jokaisella ihmisellä on oikeus itse määritellä se, millaisessa parisuhteessa haluaa elää. Ja oikeus määritellä, millä ehdoilla haluaa suhdetta jatkaa. Valehtelemalla sivusuhteestaan petturi evää kumppaniltaan tämän oikeuden. Minun mieheni teki sen minulle. Hän tiesi, että minulle yksiavioisuus oli parisuhteen edellytys. Tämän asian olimme yhdessä sopineet. Pettämällä minua hän pakotti minut elämään moniavioisessa parisuhteessa tietämättäni ja vastoin tahtoani.

Kaikki eivät eroa pettävästä puolisostaan, minä erosin. Pointti on siinä, että kaikilla, myös sillä petetyllä, on oikeus tietää missä mennään. Kaikkein parhaiten ratkaisuja tehdään tiedon, ei pelkkien arvailujen varassa.

 

KÄÄK!!! Kumman hän kiskoisi ensin avannosta..... =)
Hartsalla on sana hallussa..

 

Miksi vaimo on mielestäsi automaattisesti katkera ja omistushaluinen? Ja millä perusteella hän ottaa avioeron jos rakastaa miestään ja mies SALASSA deittailee muita?

 

Tarulle:

Toi sun asenteesi kuvastaa just hyvin pettureiden luihuutta. Vakavassa suhteessa joko ollaan sisällä tai sitten ulkona. Ei seisota oven raossa toinen jalka sisällä ja toinen jalka ulkona, osaamatta ja uskaltamatta päättää mennä kokonaan ulos. Kun siellä ulkona voi tulla vaikka p**ka ilma, niin parempi vaan olla oikeestaan molemmissa paikoissa. Jos tosiaan haluaisi ulos, sinne menee tulee mitä tulee. Pettäminen on pelkuruutta.

 

Ihmetyttää tarun ja muutaman muunkin asenne vaimoihin. Vaimot automaattisesti leimataan omistuhaluisiksi hirviöksi, katkeriksi ja ties miksi. En ymmärrä miksi. Johtuukohan kirjoittajan kateudesta vai mistä? Itse en kuitenkaan vaimoja näe laisinkaan tuollaisena ryhmänä. Ajattelen esim aitiäni tai muita sukuni naisia eikä heistä kukaan ole katkera tai ripustautuva. Ja jos jossain yhteydessä olen törmännyt naiseen, josta sanotaan, että on mustasukkainen tai katkera niin kyllä on usein vaimolla syytäkin. Taustalla on usein miehen petos ja liitely ties missä, mutta tätä ei muista aviomies eikä toinen nainen kun vaimoa kivittävät. Harva nainen kai pidemmän päälle säilyy luottavaisena ja ihanana vaimona kun mies ei kertakaikkiaan ole luottamuksen arvoinen. Silti juuri vaimo saa syyt niskoilleen tyyliin ""mitäs on niin kamala ämmä. ""

Ei kukaan ole kamala tai epävarma ilman syytä. Ja suurin osa vaimoista on varmasti aivan yhtä ihania ihmisiä kuin kuka tahansa muukin, mutta eihän toinen nainen voi sellaista myöntää. Eikä pettävä mieskään, jos rakkaus on sammunut ja oikeutus pettämiselle on jostain löydettävä.

 

Samaa mieltä. Onhan se nähty, että pettäjät on pelkkiä pelkureita, jotka eivät uskalla vastata teoistaan. Ja sitten yrittävät vielä siirtää syytkin teoistaan toisten niskaan.

 

Olen samaa mieltä Tiinan kanssa. Ilmeisesti vaimon tekee omistushaluiseksi vain se, ettei halua jakaa miestään muiden naisten kanssa. Riippuvaiseksi hänet voikin sitten leimata, kun ei älyä ottaa eroa, vaikkei edes useinkaan tosiaan tiedä mitään varmaksi. Tuntuu todella ihmeelliseltä, että petturi ja kakkosnainen ovat niinkin raukkoja, että syyllistävät tietämättömän osapuolen siitä, ettei tämä tee päätöksiä, jotka eivät hänelle yksin kuulu, ja joiden tekemiseen hänellä ei ole riittävästi informaatiota.

Jos muuten kaikki vaimot ovat katkeria, omistushaluisia ja ripustautuvia hirviöitä, niin sittenhän suurin osa meistä naisista on sellaisia. Ja jos vain petetyt vaimot ovat sellaisia, niin eikös siihen ole syytäkin? Ja mitä tulee omistushaluun ja ripustautumiseen, niin eikö samasta voi syyttää kakkosnaistakin, jos hän ei pysy erossa miehestä, joka on toisaalle lupautunut?

 

Jos toiset naiset asennoituvat pettäjä-miesten vaimoihin niin, että tuntevat heidän olevansa omistushaluisia tai muuten katkeria. Ei kai tässä voi mitään sille miten toinen nainen ajattelee näistä asioista. Annetaan olla sitä mieltä, miksi jauhaa tällaista asiaa mihin ei voi vaikuttaa.

Taru ilm. ja jotkut muut ovat varmaan vielä kokemattomia ja nuoria eivätkä tiedä mitä elämältään haluavat. Ehkä uskovat pettäjien miesten puheisiin. Moni pettäjä-mies haluaa pitää toisen naisen itsellään leikkikaluina ja muutenkin ilmeisesti saavat jotain tyydytystä myös sielulleen. Tuskin pettäjä-miehetkään mitään syvällisiä keskusteluja käyvät tällaisen löytämänsä naisen kanssa tai ehkä antavat ymmärtää kuinka kuolleelta heidän liittonsa näyttävät.

 

Hohhoijakkaa... Kyllä nainen voi olla typerä. Sekä vaimo että kakkonen! Montakin tapausta tiedän missä mies on kärähtänyt sivusuhteesta. Hetki riidellään ja mies lupaa lopettaa toisen suhteen. Vaan miten käy.. Harvoin se siihen jää. Joko suhde jatkuu tai umyöhemmin löytyy taas joku uus.

Pointti oli se, että sekä vaimo että kakkonen HALUAVAT uskoa sen mitä mies heille satuilee ja lupailee. Siinä vaiheessa ei ole mitään tekemistä sillä kumpi naisista on ykkönen ja kumpi kakkonen, on vain kolme ihmistä. Kaksi tuntevaa ja rakastunutta naista ja yksi mies joka ottaa rusinat pullasta kummastakin.

 

""Kaksi tuntevaa ja rakastunutta naista ja yksi mies joka ottaa rusinat pullasta kummastakin.""

Ilmeisesti molempia naisia silti tunnetasolla häiritsee tietoisuus toisen naisen eli vaimon tai kakkosen olemassa olosta. Rakkaus muuttuu jollain tavoin kärsiväksi, alistuvaksi tai masokistiseksi. Onkohan se edes rakkautta? Tulee mukaan vielä ahdistus ja pakottava tarve pitää kiinni ja saada. Aito rakkaus vääristyy. Liekö se miehen tarkoituskin, vai miten hän voi sellaisesta nauttia?

Pettämiseen liittyy aina niin paljon kaunaa, katkeruutta ja kateutta, että on ihme, jos osapuolet voivat kokea mitään lämpimään rakkauteen viittaavaa. Mies on pettynyt ja katkera, koska vaimo ei vastaa hänen toiveisiinsa ja odotuksiinsa. Vaimo on pettynyt ja katkera miehelle ja kateellinen ja mustasukkainen toiselle naiselle. Toinen nainen kadehtii ja on mustasukkainen vaimolle. Lisäksi kaikilla on ehkäpä jo aiemmasta elämästä mukana kannettua ahdistusta, masennusta, aggressioita, vihaa. Voiko negatiivisia tunteita enempää mahtuakaan ihmissuhteisiin? Siis täysin sairasta! Ja jotkut sietävät tuollaista sairautta vuosia, jopa koko elämänsä.

Luulisi sen vaikuttavan ihmiseen ja alkavan näkyä myös ulkoisesti. No ehkäpä sadistien ja masokistien tila paranee. Helpotuksen tunne miehellä ja kakkosella voi tuntua suurelta, kun on niitä pieniä onnen hetkiä, seksiä, jännitystä ja lupauksia. Ja voihan joku todellakin nauttia toisen pettämisestä, alistamisesta ja etuilusta.

 

Antakaa pikkuvaimot sitä pipari pimperoo ukoillenne kotona ettei niitten tarvii lähtee kodin ulkopuolelle naimaan! Kyllä se on seksivietti ja miesten kiima syy siihen että suhteeseen tulee kolmas osapuoli. Ei miehet pysty elämään ilman seksiä! Ja se on aivan normaalia! Voi sanoa että varmasti noin joka toinen mies kärsii suuresti seksin puutteesta ja näin ollen voisi nämä pikkuvaimot katsoaa itseään peiliin! Nautinnollista vuoden jatkoa ja seksikästä vuotta 2006!!

 

Huomasinpa tuossa aika mielenkiintoisen piirteen tästä viestiketjusta: Ketjun alkupuolella kakkosnaiset kilpaa haukkuivat ""pikkuvaimoja"" siitä, että nämä syyttävät vain kakkosnaista, eivätkä sitä itse petturia. Nyt loppupuolella he sitten itse puolustavat pettävää osapuolta, koska vaimot ovat omistushaluisia riivinrautoja ja pihtareita, jotka eivät osaa antaa pettävälle puolisolleen sitä uutuudenviehätystä ja seikkailua...

Eli, jos vaimot eivät aina osaakaan syyttävää sormeaan oikeaan osoitteeseen osoittaa, yhtä kehnoja siinä näyttävät kakkosetkin olevan.

 

toiselle naiselle,

ei pettäminen _tiettävästi_ aina johdu seksin puutteesta tai huonosta laadusta - uutuuden viehätyksen vähenemisestä ehkä, jos siitäkään.

Oma kokemukseni kertoo, että mies päätyi pettämään, koska oli tyytymätön itseensä, ilmeisesti aika masentunut ja ahdistunut. Tyytymättömyyttä aiheutti mm. työ, jossa ei menestynyt toivomallaan tavalla. Mielessä kiilteli status ja toiveet ns. paremmasta ja rikkaammasta elämästä, jota kohti hän nyttemmin on kovien ponnistelujen ja uhrausten myötä päässyt. Näyttää vain siltä, että toivomansa tavoite karkaa häneltä käsistä, koska todellisia resursseja rikkauteen hän ei omaa, ja toinen nainen (nykyinen vaimo) ei ole pystynyt tarjoamaan kuviteltua vetoapua.

Mutta jos sitä seksiä kuitenkin saa kuten ex-liitossakin, ja kokeilunhaluakin löytyy, niin tilannehan on miehellä plus miinus nolla rasittavan eroprosessin jälkeenkin.

Sinänsä tyytymättömyys seksiin voi olla pettämisen laukaiseva tekijä, mutta se voi johtua miehestä itsestäänkin. Keski-iässä monilla miehillä alkaa olla ongelmia oman seksuaalisuutensa ja jaksamisen kanssa. Syy ei aina siis ole vaimon, vaan miehen henkinen tila kaipaa piristystä ja hoitoja, joita hän saattaa lähteä hakemaan toisista naisista. Usko rakkauden parantavaan voimaan kun meillä kaikilla on ilmeisen suuri.

 

Miehet ovat naiselle objekteja, joihin he projisoivat tunteitaan, haaveitaan ja toiveitaan. Tähän perustuu myös se, että nuorilla naisilla on paljon enemmän rock-idoleita kuin pojilla.
Naiset ajattelee- koska tuo on niin minäkin olen.
Miehen ei tarvitse sanoa kakkoselle tai ykköselle muuta kuin vähän sinnepäin mitä he haluavat kuulla, ja loput keksii nainen itse.
Miehelle taas naiset on välineitä, joille voi tehdä mitä haluaa

 

Mies olkoon illainen tahansa, mutta mies on ihminen. mies-ihminenkin kaipaa toista ihmistä yleensä naista lähelleen ja jakamaan elämän iloineen ja suruineen, arkeen taapertamaan ja myös juhlahetkiin ja hauskanpitoon. Siksi mies pyrkii läheiseen suhteeseen (yleensä) nais-ihmisen kanssa. Seurusteluvaiheessa mies tutustuu nais-ihmiseen ja jos he tulevat hyvin toimeen, nais-ihminen vastaa miehen tarpeisiin (fyysisiin ja psyykkisiin), mies vakiinnuttaa suhteensa naiseen. He elävät onnellisina yhdessä loppuun saakka.

Ellei.. nainen ala alistaa miestä, tai ellei nainen ala olla ärsyttävä alistuja. Tai mitä tahansa joka aiheuttaa eriytymistä.Tai elleivät he sitten kuitenkin muutaman vuoden päästä huomaa, että eivät olekaan niin yhteensopivia ja riitelevät jatkuvasti. Mies haluaa pois, ei tiedä miten. On vastuuntuntoinen kun on lapsiakin, eikä lähde pois, vaan tyydyttää läheisyyden tarpeensa muualla. Ajatellen alitajunnassa (ei siisitietoisesti) ettei siinä ole väärää koska vaimoltakaan ei sitä läheisyyttä saa eli vaimoa ei kiinnosta. Oletteko vaimot koskaan ajatelleet, että mies tarvitsee arvostusta ja rakkautta vielä vuosia vihkimisen jälkeenkin? Eikä mies osaa pyytää. Ei sitä pitäisikään joutua pyytämään.

Naiseni on ollut suurenmoinen kaikki nämä vuodet. Rakastan häntä ja arvostan yli kaiken. Häntä ilahduttaa mielellään, ja hän ilahtuu aina aidosti. Hän on ihana tuhisija iltaisin kainalossani, samoin aamulla. Puhumme joskus iltaisin sängyssä kaikki maailman murheet ja ilot, joskus teemme ""jotain muuta"", joskus vain käymme rättiväsyneinä unille, mutta AINA toisen lähellä ja syleilyssä. Aamulla on suorastaan luontevaa kääntyä toisen syliin kun herää. Siinä on mukava heräillä ja odottaa toisen heräämistä. Myös arkiaamuisin. Aina on vartti aikaa ennen kuin noustaan, herätetään lapset ja sirkus alkaa. Jos olemme yön erossa sänky on tyhjä, mutta miten ihanaa onkaan kun toinen palaa kotiin.

Kyllä me riitelemme. Olemme joskus täysin umpikujassakin. Riitely ei tapa rakkautta. Kunnioitamme toisen mielipidettä. Emme sorru nimittelyyn tai väheksymiseen, tai toisen ylikävelyyn. Riitelemme asioista, emme toistemme mielipiteistä. Tottakai tulee arvosteltua rankastikin asioita, mutta ei koskaan väheksyvästi. Siinä menee raja. Se on kai meille luonteva raja. Tiedän pareja jotka alkavat haukkua toisiana kun ovat eri mieltä. Vika on toisessa kun ei ymmärrä, tai toinen on tyhmä kun on eri mieltä. Se ei johda muuhun kuin pahaan mieleen ja läheisyyden katoamiseen. Ei tee mieli olla sellaisen ihmisen lähellä joka väheksyy. Varmasti, jos viha kasvaa niin suureksi ettei muuhun pysty, niin kyllä vika on silloin molemmissa. Ehk äkannattaisi miettiä itsekseen, että onko toisen haukkumisen taustalla kenties se, ettei häntä rakasta.

Erimielisyyksistä riippumatta tietysti pyrimme selvittämään ne ennen kuin menemme nukkumaan. Aina se ei onnistu. Teimme jos seurustelun alkuaikoina selväksi, että vaikka kuinka sapettaisi, niin illalla mennään toisen syliin. Siinä rauhoittuu kummasti. Vaikka asiasta ei puhuttaisikaan, ainakin uni tulee paremmin. Olemme pari kertaa luistaneet siitä, mutta aamulla on sitten otettu takaisin.

Mitä isompi kiila kahden ihmisen väliin pääsee pesiytymään, sitä vaikeampi sitä aukkoa on kuroa umpeen. Se teettää potentiaalisesti enemmän töitä kuin ensivaikutelman tekeminen. Välttäkää sellaista niin pysytte yhdessä.

Jos edes toinen on vakaasti pitkienkin keskustelujen jälkeen sitä mieltä että haluaa suhteen loppuvan, silloin se on parasta lopettaa. Rakkautta ei saa takaisin pakottamalla. Väkisin yhdessä pysyminen i voi olla hyväksi kenellekään.