Toisista naisista

  • Viestiketjun aloittaja Niina
  • Ensimmäinen viesti
vapaa tahto
En kaiketi ilmaissut mitenkään hyväksyväni pettämistä? jos suhde on ohi, kaluttu, ei tulla toimeen, alkoholi tai pelihimo vie, väkivaltaa, mitä tahansa mutta ei kuitenkaan hellyyttä ja rakkautta tai läheisyyttä, niin silloin suhde pitää lopettaa ennen kuin naksahtaa seuraavaan. Tietenkin. Jos on riittävän vahva tahto niin se onnistuu. Siis ero ennen seuraavaa suhdetta. Moni ei kuitenkaan eroa, vaan jatkaa avioliittoa ja suhdetta, perheen pyörittämistä ""kun on lapsetkin""... siinä piilee sitten se vaaraa että kun hellyyttä ja rakkauta on tarjolla siihen sortuu. Vaikka viimeistään silloin pitäisi herätä pohtimaan avioliiton tai suhteen laatua, keskustella siitä puolisonsa kanssa. Ehkä sen voi vielä korjata? Tähän me miehemme kanssa olemme pyrkineet, että puhutaan asioista. Toistaiseksi ollaan onnistuttu. Siis vain kerran, kun oli pahempia vaikeuksia. Sen verran toiseen pitää luottaa, että saa suunsa auki jos asiat alkavat olla perseellään.

Mutta, kuten totesin, ihminen on inhimillinen ja saattaa pettää ennen kuin on edes käsittänyt että vika voi olla huonossa suhteessa, ei siinä että kolmas hlö olisi jotenkin viehättävä. Useinhan se kolmas ei loppujen lopuksi ole sen kummoisempi.

Mitäkö tiedän pettämisestä, jos en ole itse pettänyt? Edellinen poikaystäväni petti. Parikin kertaa. Puhuimme asiasta, aika syvällisestikin. Hän oli pahoillaan ja piti itseään heikkona ja typeränä, mutta tunteitaan pohdiskeltuaan oli todennut ettei varsinaisesti rakasta minua sillä tavalla kuin pitäisi, vaikka minusta pitääkin ja olemme hyviä kavereita. No enpä minäkään häntä kai rakastanut, eikä se pettäminen niin pahalta tuntunut. Saattoi jättää jonkun jäljen silti. Ainakin sen, miten arvostan rehellisyyttä etukäteen eikä vasta jälkeenpäin.

Pettämisen vertaaminen murhaamiseen on hiukan kärjistettyä..? :)
 
Nainen vain
Ehkä keskustelu, jossa neuvotellaan vain absoluuttisesta oikeasta ja väärästä, on yhtä hyödyllinen kuin ateistin neuvotella kiihkouskovaisen kanssa.
Uskon, että monille sekä kakkos- että ykkösnaisille on hyödyksi lukea näitä stooreja, vaikka oma elämä tuntuisikin niin kovin yksilölliseltä, ja oma mieskin on lutuisempi kuin muiden miehet yhteensä.
Ehkä se oman ainutlaatuisuuden illuusio vähän hälvenee tässä väitellessä. Nimittäin tuo tarina miehestä joka valehteli, petti, lensi pihalle mutta ei ottanut sitä kakkostakaan, oli täysin tuttu tarina. Tiedän yhden TÄSMÄLLEEN samanlaisen tapauksen. Tietysti ihmisten hiusten väri oli eri, ja varmaan muitakin yksityiskohtia jotka ovat yksilöllisiä, mut näin se menee. Ei uutta auringon alla.
 
rumour
On toki hyvä tietää että kaikenlaista maailma pitää sisällään. Maailmankuvaa voi laajentaa monissa asioissa, myös ihmissuhdeasioissa. Toisaalta, miksi suotta, kun kuitenkin oma elämä on se mitä eletään. Olen satunnaisesti viiden vuoden ajan seurannut tällaisia nettipalstoja ym. keskusteluja aiheesta ja alkavat jo olla niin kustavalkoista ja tympeää seurattavaa. Avarakatseisia kommentteja on todella vähän. Kuten myös suvaitsevaisuutta. Hirveää kenen tahansa syyllistämistä ja leimaamista. Perusteluja haetaan vaikka kaivosta kaksin käsin.

Eiköhän ihmisillä ole kuitenkin jonkinlainen yleiskäsitys moraalista. Siis ihmisillä keskimäärin. Tahto ei aina kuitenkaan riitä moraalin noudattamiseksi, eikä muita ihmisiä voi ohjailla. Aika harva menee naimisiin tarkoituksenaan pettää ja erota. Tai ylipäätään tuottaa toiselle pahaa mieltä. Se pahan olon tuottamisen kierre lähtee kyllä molemmista. Siitä ettei ymmärretä ja halutaan kostaa. Jokainen on omasta mielestään se kärsinyt osapuoli. Toi alotti. Kävi miten kävi. Täällä netissä känisevät ja toisia syyttelevät enimmäkseen ne, jotka eivät koskaan näe itsessään mitään vikaa, ei ainakaan ratkaisevaa vikaa. Aika paljon puhutaan toisista naisista, mutta arvonnaiset: alkakaapa puhua joukolla toisista miehistä. Sillä tämä ei voi olla ainoa totuus, että vain miehet pettävät ja jättävät, ja naiset ovat kärsijöitä. Mitenkäs Te naiset, jotka olette pettäneet miestänne, jättäneet hänet ja ottaneet uuden? Se kyllä vaatii jo uuden viestiketjun, mutta tämä ihan vain vastapainoksi.
 
Honey
Tämä keskustelu on nyt jämähtänyt paikalleen jauhamaan samoja asioita ees taas. Luulenpa, että aiheesta lähes kaikki on jo sanottu, kaikki haukuttu tasapuolisesti.

Tilannehan on se, että omaa mielipidettään ei kukaan muuta, ei ainakaan keskustelupalstan palautteiden vuoksi. Minä en ole saanut omantunnonpistoja kirjoituksistanne.

Tiedän kyllä, että olen huonoilla teillä kultani kanssa, mutta itsepä olemme osamme valinneet, eli emme ole lopettaneet suhdetta ajoissa. Pyrimme olemaan äärettömän varovaisia, sillä missään tapauksessa emme halua loukata ketään. Harva salasuhteessa oleva sitä tekee ilkeyttään tai kostaakseen puolisolleen. Kun kukaan ei tiedä seikkailuistamme, kaikki on hyvin. Jos joskus kärähdämme, asiat on mietittävä uusiksi. Se on sen ajan murhe, enkä halua sitä ajatella, kuten en myöskään vaikkapa uhkaavaa vanhuudenhöperyyttä tai mahdollista vakavaa sairastumista tms.

Minä elän omaa elämääni ja annan teidän kaikkien elää omaanne ihan kuten haluatte. Mutta olkaa varovaisia, ettette synnin tielle joudu... ;)


 
kottarainen
Huh, luin ketjun läpi... onpa tekstiä! En osaa kallistua ehdottomana kummallekaan kannalle...

Pettäminen on väärin, mutta ymmärrän sen. Tosin ymmärrän myös nälkään varastamisen ja tappamisenkin jossain tilanteissa.

Isäni petti äitiäni jatkuvasti. Jäi lopulta kiinni ja vasta silloin selvisi mikä häntäheikki isäni oli ollut viimeiset 5 vuotta 15 vuotta kestäneessä aivoliitossaan. Molemmat, isäni ja kakkosnainen, erosivat ja menivät naimisiin. Elävät onnelisina eläkevuosiaan etelässä edelleen 30 vuoden jälkeen. Tiedä sitten onko isäni jatkanut pettämistä. En uskoisi, mutta mistä sitä tietää. Onnellisia kuitenkin ovat.

Varo vaan sinä joka hehkutat miehesi/vaimosi uskollisuutta. Toisesta ihmisestä kun EI KOSKAAN voi olla täysin varma. Miehesi saattaa olla juuri Honeyn salarakas.
 
tänään
kerran petetylle,

""Pettäjän elämää todella leimaa itsekunnioituksen ja itsehillinnän, arvostelukyvyttömyyden ja voisiko sanoa kaikkien hyveiden puuttuminen.""

Pettäminen on niin rumaa (lapsellisesti ilmaistuna), että se kyllä oikeuttaa arvostelemaan sekä pettäjää että sitä toista naista. Jos ihminen kunnioittaa itseään, hän ei elä huonossa suhteessa ja pidä avioliittoaan yllä vain itsetuntoa kohottavien kulissien vuoksi. Salailu, valehtelu ja eräänlainen varastaminen (salasuhteeseen käytetty aika, raha, palaset toisen naisen ja miehen elämästä) leimaavat pettämistä ja salasuhteita.

Moraali, rehellisyys ja toisen kunnioittaminen perustuvat itsehillintään. Ajautuminen on itsekontrollin puutetta.
Arvostelukyvyttömyyttä on, ettei näe tosiasioita, vaan kaunistelee pettämistä kaikella pienellä hyvällä, nautinnoilla ja oikeutuksella niihin. Nämä samat piirteet löytyvät sekä pettäjästä, että toisesta naisesta/miehestä.

""Pettämiseen täytyy aina liittyä suuri määrä itseinhoa, koston halua, katkeruutta ja kateutta. Eikä näitä tunteita tosiaan poisteta sillä, että on pieniä onnen hetkiä ja kiva kokata yhdessä."" - ""Jos on tuollaisia tunteita, ei niitä varmaan pienillä onnen hetkillä poisteta kuin hetkellisesti. Jos on tuollaisia tunteita, niiden on täytynyt sitten varmaan muodostua siellä niin rikkumattoman pyhässä avioliitossa.""

Itse asiassa em. tunteet voivat olla ihmisessä aika syvällä. Seuranneet mukana ehkäpä jo lapsuudesta tai aiemmista ihmissuhteista. Aiemmin esillä ollut naisen halu voittaa toinen nainen voi olla hyvinkin lapsen kokemus isän huomion ja rakkauden puuttumisesta. Paha äiti(puoli) elää myös kauan mielikuvissa, joten sillä tavoin ajatellen nainen helposti uskoo miehen kertomuksia tämän vaimon kauheudesta.

Onhan näitä esimerkkejä vaikka kuinka, kun ihmisen mielen pimeitä kohtia lähdetään aukomaan. Osa ihmisistä tunnistaa nämä puolet itsessään eikä sen vuoksi toimi epämääräisten halujensa vietävänä. Tai voihan olla niinkin, että juuri sen vuoksi toimii halustaan hakea jonkinlaista hyvitystä.

""Ensinnäkään ei saisi noin yleistää ja toiseksi pitäisi kyllä tietää kunkin tapauksen yksityiskohdat tarkemmin, ennen kuin kovin julmasti tuomitsee. Koskaan, ikinä, milloinkaan ei voi tietää toisten parisuhteista.""

Kyllä näin on, jos haluaa YMMÄRTÄÄ tietyn ihmisen käyttätymistä. Tämä keskustelu on kuitenkin niin yleisellä tasolla, että harva esimerkki on mistään tietystä parisuhteesta. Yleistystenkin myötä näyttää löytyvän monia koskettavia, omakohtaisiakin kokemuksia. Ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin hyväksyminen.

Vieraissa käynnin voisi kai ymmärtää ja jopa hyväksyä, kun vaimo/mies olisi vammatunut ja hän olisi antanut suostumuksen vieraissa käyntiin. Siinä tapauksessa olisi kaiketi hyvä kertoa asiasta myös sille kakkoselle. No, ehkäpä se lisäisi ymmärrystä, tai sitten vain katkeruutta tai kateutta tai negatiivissävytteisiä odotuksia. Ainahan ei voi olla varma toisen osapuolen empatiasta. Joten ehkäpä olisi tuollaisessakin tapauksessa reilumpaa erota ja olla vaimon hyvänä ystävänä ja tukena.

""Kirjailijatkin ovat jo aikaa sitten todenneet, että on aina parempi kirjoittaa vain sellaisista asioista, jotka on itse kokenut - muutoin on ymmärrys vajavaista.""

Totta omat kokemukset ovat hyödyksi, mutta harva menestyskirjailijakaan on kaikkea itse kokenut, varsinkin jos kirjoittavat historiasta. Muuten, kauempaa katsoen näkee paremmin kokonaisuuden.

 
ruoskikaa
Kadun syvästi mitä olen tehnyt. Otan kaiken vastuun enkä syytä muita. Minun olisi pitänyt erota miehestäni kauan sitten, kun mieheni petti minua. Miten onneton olinkaan, kun aloin tuntea syvää pahaa oloa meidän suhteessa ja halusin vierasta miestä ja tilaisuus tuli ja petin sinkkumiehen kanssa. Kävi niin vain, ettei minulle riittänyt tämä mies halusin lisää ja sorruin varattuihin miehiin. Minulla on omatunto, joka kolkuttaa..uskokaa pois. En ole koskaan tehnyt mielestäni kenellekkään pahaa edes halunnut sellaista, vaikka minua on satutettu. En ole tehnyt rikoksia mistä minua olisi syytetty. Olen säälittävä, huono itsetunto vaivaa ja olen huomionkipeä ja haen sitä muista miehistä. Ihan oikein minulle, kun sain kuulla millainen olen. Ja miksi halusin tämän kertoa, kun tunnen tällaista itsessäni...miten tästä eteenpäin ja tiedän että tarvitsen apua.
 
Honeylle
""en ole saanut omantunnonpistoja kirjoituksistanne.
Tiedän kyllä, että olen huonoilla teillä kultani kanssa.""

Juuri tähän salasuhteet perustuvat, kun ei tunne omantunnon pistosta, eikä oikeastaan yhtään mitään muutakan. Verukkeet sellaista lapsellista ja aikuisen näkökulmasta ylimielistä soperrusta onnen hetkistä, ettei halua pahaa mieltä, ettei vain satuttaisi tai tulisi pahempaa pipiä, kun on joutunut huonoille teille. Mutta yritetään ymmärtää häntä!
 
tänään:lle
Olisiko tuo vaimon/miehen vammautuminen sitten sellainen syy pettämiseen, joka olisi oikeutetumpi kuin joku muu syy ?

Tällaista logiikkaa minä en vain ymmärrä, kun muuten ollaan niin ehdottomia, että pettää ei saa. Kyllä minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että pettäminen on todella rumaa ja jokaisella voi olla useita suhteita KUNHAN ovat peräkkäin ei päällekkäin.

Tässä ketjussa vain minut saa kummeksumaan se suunnaton viha ja panettelu, joka kohdistuu ""toisiin naisiin"" sinänsä. Ja aika huono on yleisellä tasolla leimata nämäkin ihmiset moraalittomiksi, tyhmiksi, rumiksi tavaran jakajiksi. Jos puhutaan yleisellä tasolla, olisi hyvä nähdä sekin puoli, että niitä tapauksia on niin monia kuin on salasuhteitakin.

Varsinkin kun yksi oikeutus sinullakin tuollaiselle suhteelle löytyi.

Useassa viestissä on myös kommentoitu jonkun kirjoittelua sellaisella tyylillä, että on kyllä kaivettu sieltä se yksi asia, josta voidaan suunnilleen murhaajaksi jo syyttää, mutta ei ole osattu lukea ajatuksella koko kirjoittajan sanomaa. Se on se pointti, joka saa minut ko. kirjoittajia säälimään. Ehkäpä he ovat kaikilta osin sitten niin paljon parempia ja toivottavasti saavat säilyttää tämän ehdottomuutensa elämänsä loppuun.

Iän mittaan helposti kuitenkin se ehdottomuus monen asian osalta karisee. On valmiimpi näkemään erilaisuutta.

Enkä edelleenkään puolusta murhaajia. Rakastelu oman/vieraan kanssa ei kai kuitenkaan ole murhaa lähelläkään. Toivottavasti.
 
Mari
Sorry, minä en ole mikään kakkosnainen, ei tarvitse. Minulla on nimittäin ihan laillisesti vihitty, uskollinen aviomies. Ei tarvitse aina ajatella niin, että jos et ole puolellani, olet minua vastaan. Minua lähinnä säälittää sellaiset ihmiset, jotka tyytyvät toisen naisen tai miehen osaan sekä sinisilmäiset puolisot, jotka uskovat , että heidän kumppaninsa olisi muuten kyllä uskollinen, mutta kun se kolmas osapuoli väkisin vei...Hohhoijaa.
 
(())
Mistäs voit olla 100% varma, että ukkosi on uskollinen? Ei munkaan miehellä, saati salarakkaani vaimolla ole pienintä hajua siitä, mitä heidän selkänsä takana tapahtuu. Ei tässä maailmassa voi keneenkään luottaa, ei aina edes itseensä...
 
tänään
tänään:lle,

että ""olisiko tuo vaimon/miehen vammautuminen sitten sellainen syy pettämiseen, joka olisi oikeutetumpi kuin joku muu syy ?""

Liittyi pettämisen jonkinlaiseen YMMÄRTÄMISEEN, mutta ei täydelliseen hyväksymiseen, kun edeltävä kirjoittaja oli jotenkin haastanut ymmärtämään pettämistä, sillä perusteella, ettei ulkopuolinen voi koskaan, milloinkaan, ikinä tuntea toisen parisuhdetta. OIKEUTTA pettämiseen ei mielestäni kylläkään ole missään olosuhteissa, senpä vuoksi ehdotinkin reilua eroamista tuollaisessakin tapauksessa.

Ketjun aiheena oli ""Toisista naisista"", joten mielipiteitä ja ajatuksia heistä ja heidän tavastaan ajatella tulikin runsaasti. On toki selvää, että maailmassa on tavaton elämän ja tapahtumien kirjo, eikä yhtä ainoaa oikeaa ole olemassakaan. Mutta on tilanteiden luomia havaintoja, käsityksiä ja ajatuksia, jotka tässäkin ketjussa ovat monesti aika samansuuntaisia ja pettämiseen ehdottoman kielteisesti suhtautuvia. Joissain asioissa ehdottomuus on hyvä ja lopulta ehkä ainoa ratkaisu senkin jälkeen, että on tehnyt virheitä ja sortunut paheisiin, jotka eivät lisää itsekunnioitusta eivätkä vie elämää hyvään suuntaan.

Panettelusta sen verran, että se on oiva keino tällaisessa kirjoittelussa nostaa esiin sellaiset piirteet, jotka voivat olla hyvinkin olennaisia itse tapahtuman kannalta. Se kuinka itse kukin nämä kirjoitukset lukee ja tulkitsee, on jokaisen omasta ymmärryksestä kiinni. Harva esim. osaa nähdä sitä, että yleistykseen voi sisältyä myös itsekritiikkiä, ei pelkästään toisten haukkumista ja arvostelua.

Sitä paitsi nämä keskusteluthan ovat melkoista ajatuksenvirtaa. Tartutaan johonkin, mitä haluaa kommentoida tai mikä on herättänyt oman kokemuksen. Sinäkin oman kirjoituksesi lopussa kerrot, ettet puolusta murhaajia. Miten se tähän aiheeseen liittyy?
 
(())
Marille: Pidätpä miesparkaa tiukoissa pihdeissä! Tuolla menolla voit olla varma, että ennemmin tai myöhemmin hänelle alkaa tulla niitä omia menoja, kun ryytyy symbioosiin kanssasi!
 
tänään:lle
No sillä tavalla tuo murhaaja-juttu tuli tuohon, että täällä on vedetty sellainenkin asia esille, että kun ""ymmärtää"" pettämisjuttuja niin sitten hyväksyy murhatkin - kai siksi, että kummatkin ovat väärin.

Sellaiseen yleistykseen en ymmärrä sisältyvän mitään itsekritiikkiä, että on suorastaan rumasti arvioitu toisten naisten ulkonäköä, itsetuntoa yms.

Mutta jotainhan niissä on viehättänyt näitä miehiä, kun on kerran petetty sitä omaa vaimoa, jonka taas yleistyksen mukaan täytynee olla älykäs, uskollinen jne. muuta ylevää.
(Tämä nyt ei sitten ole enää minun mielipiteeni, kunhan yritän selventää ajatuksiani).

Itse elän onnellisessa liitossa, enkä usko mieheni pettävän minua. Ihan vilpittömästi. Vaan mistä minä sen voin lopun elämääni tietää ja olla ihan varma. Ja toivon sekä uskon, ettei petäkään. Mutta jos pettää, toivottavasti valitsee sitten älykkään ja nätin ""toisen naisen"", ettei tämän minun hyvän mieheni tarvitse ruman, itsetunto-ongelmaisen ja tyhmän kanssa olla mieluummin kuin minun kanssani.
 
nainen22v
Kottaraiselle!

(Olen joskus muistaakseni kaksi kertaa käyttänyt itse samaa nimimerkkiä ""kottarainen"" se on söpö.) Kirjoituksesi oli tosi hyvä ja ajattelen hyvin samanlaisesti kanssasi. Toisen teoista ei voi kuitenkaan vastata, vaikka luottasikin 100.
 
Nainen 22v
En kukenut koko ketjua, vähän silmäilin.

En hyväksy pettämistä!

Ymmärrän kuitenkin tilanteen jossa, pettäminen on viimeinen seuraamus, tapahtuma ketjusta. Siinä kaksi ihmistä käyvät suhteessaan kuolemis/kasvu prosessiaan ja sitten sopivasti tupsahtaa paikalle haaskalintu joka ""pelastaa"" miehen huonosta parisuhteesta.

Toinen kuvaus: kakkakärpänen odottaa kakkaa ja kun se on valmis, kärpänen vain lentää sen päälle kieriskelemään ja sanoo sitä rakkaudeksi.
 
Mari
Eipä ole tarvinnut pihdeissä pitää. Olen monta kertaa sanonut miehelle, että lähtisi kavereiden kanssa tuulettumaan, mutta ei: minä olen kuulemma hänelle parasta seuraa. Olen ollut jo parikymmentä vuotta, joten tuskin tyyli muuttuu. Minä tykkään kyllä käydä kavereiden kanssa bilettämässä silloin tällöin, mutta miestä ei kiinnosta. Hän kuulemma viihtyy niin hyvin minun kanssani.
 
tänään
tänään:lle,

""Mutta jos (mieheni) pettää, toivottavasti valitsee sitten älykkään ja nätin ""toisen naisen"", ettei tämän minun hyvän mieheni tarvitse ruman, itsetunto-ongelmaisen ja tyhmän kanssa olla mieluummin kuin minun kanssani.""

No niinhän se varmaan olisi ""parempi""ainakin miehelle, mutta karrikoiden! Entäpä, jos miehesi vain elämän kuvioissa sellaiseen ei-toivomaasi suhteeseen ajautuu tai joutuu (kuten monet täällä ovat asian ilmaiseet). Siis ilman omaa tahtoaan ajautuu huonoille teille. Ja vamppi sattuu olemaan ruma, itsetunto-ongelmainen ja tyhmä. Olisi silloin varmaan hyvä sinunkin ymmärtää erilaisuutta, sitä etteivät kaikki elä siten kuin itse toivoo.

Yritän nyt vain sanoa sen, että kaiken erilaisuuden ymmärtämisen, hyväksymisen ja sallimisen raja kulkee siinä, mikä loukkaa henkilökohtaisesti. Yleensä pettäminen loukkaa, ja sitä on sen vuoksi vaikea hyväksyä, vaikka olisi muutoin avarakatseinen ja ""ymmätäisi elämää"" yleensä.
 
Avarakatseinen
Eipä tuolla paljoa väliä, onko oikein vai väärin pettää.
Ylensä vain naama näyttää venähtävän pitkäksi nimenomaan sillä pettäjällä, kun uhkaa paljastua tai paljastuu.
En tiedä mistä se johtuu, olisiko vaikka niin että heitä hävettää tai jotain.
Vai pelkäävätkö jotain..hyväksynnän menetystä tms.

Höh, miksihän tämä yhteiskunta on sellainen että vaimolla on muka joku yksinoikeus mieheensä ja toisinpäin?
Eikö olisi parempi, että kaikki voisivat vain heittää pöksyt menemään milloin vain, ja nussia vierustoveria vaikka sunnuntaijumalanpalveluksessa, tai kaupan kassajonossa?

Yleensäkin nykypäivän ihmiset ovat pikkusieluisia ja katkeria. MItä se nyt haittaa jos antaa vähän naapurillekin omaansa. Toisilla kun ei ole, niin eikö ole solidaarista auttaa vähäosaisia ja antaa vaikkapa ukkoa lainaksi.

Käsi ylös, kuka haluaa lainata minun miestäni. Jos hän suostuu, niin annan mielelläni lainata jos on käynyt niin, että joku toinen nainen on jäänyt ilman miestä?
Eikö nyt lopeteta vihanpito, ja vaimotkin skarppaisivat senverran että eivät enää toisia naisia haukkuisi.
Veikkaan että jokaisesta suhteesta löytyy senverrran lieventäviä asianhaaroja.

Esim. ukkoni jätti wc-kannen ylös---avioliitto on menetystilassa. Äkkiä postiljoonin kanssa peuhaamaan.
Oho, sanoin aamulla ruman sanan kun lipsahti pottuvarvas pöydänjalkaan. Äkkiä ukko sihteerinkanssa hotellihuoneeseen, eihän hänen ole mikään pakko kestää minun sadatteluani, huutoa ja ikävää ilmapiiriä, täysin ilman minkäänlaista arjen piristystä.
Varsinkin jos en meinaa antaa hänen peuhata työmatkoilla minihameisten horojen kanssa, on korkea aika mennä itseeni ja avartaa näkökulmiani.

Koska minulla on kuukautiset kerran kuussa, niin avioliittommehan on täysin seksitön ja yhteytemme on olematon!! Kuka sadisti vaatii ukkoa moista kestämään? En minä, en ole niin mustavalkoinen. Ihmiset eri tilanteissa sitäpaitsi vain ajautuvat erilaisiin tilanteisiin.

Kerran kurssimatkalla vahingossa erään X:n miehen ja heidän kuuden lapsensa isän kanssa vahingossa nukuttiin samassa huoneessa. Sitten kun pimeässä oli niin vaikea suunnistaa, niin X:n mies riisui vahingossa minulta housut.
En voinut sille mitään, yritin estää mutta tulinkin aukoneeksi hänen housunsa--ihan vahingossa.

Sitten hänen mulkkunsa ihan vahingossa lipsahti väärään paikkaan..mutta onneksi hänen akkansa on niin kiireinen lasten kasvattaja, että mies oli sillähetkellä hieman onneton.
Tapahtuneesta jäi siis lohtu ja hyvä mieli meille molemmille, se korvaa kyllä lipsahduksen moninkertaisesti myös vaimolle, onhan ukko nyt paljon onnellisempi, ja avioliitto saattaa jopa pelastua miehen paremman vireystilan ansiosta.

Jostain syystä silti, sekä hän että minä, unohdimme kertoa asiasta hänen vaimolleen ja kuudelle lapselleen-mutta kyllä he sen hyväksyisivät, siinähän ei ole mitään häpeämistä eikä mitään pahaa.
Sattuuhan sitä. Täysin rehellisiä ihmisiä olemme silti molemmat, kaikissa muissa asioissa.
Ja tämänhetkinen elämäntilanne on niin vaikea, kun mies ei oikein saa yhteyttä vaimoonsa niin kertominen aina vain viivästyy ja viivästyy.
Mutta ei se mitään, koska vaimokin pettää miestä varmaan omalla tahollaan. Kukapa ei. Kaikki sitä tekee, ja kaikki tietävät, että semmoista sattuu ja se on mukavaa.
Bill Clintoninkin arvostus vaimonsa ja kansan silmissä nousi arvoon arvaamattomaan kun sihteeri vahingossa otti häneltä poskeen. Ihme että häntä ei valittu uudelleen pressaksi. No, ihmiset eivät ymmärrä, että kaikkea sattuu ja tapahtuu, elämäntilanteet seuraavat toisiaan, ja ihmiset ajautuvat asennosta toiseen, täysin ilman omaa syytään.
 
copydogy :)
kottarainen: ""Huh, luin ketjun läpi... onpa tekstiä! En osaa kallistua ehdottomana kummallekaan kannalle...""

Toivottavasti et vain muodosta mielipiteitäsi sen perusteella kuinka hyvin jokin asia perustellaan internet-keskusteluissa ?? Ja miksi pitäisi olla niin ehdoton minkään asian suhteen ? Asioilla tuppaa olemaan monia eri puolia. Pettämiselläkin, toisilla naisilla ja miehillä. Maailma ei ole mustavalkoinen. Ei tarvitse olla uskovainen ymmärtääkseen, että virheitä tehnyttä ihmistäkin pitää ymmärtää ja tukea.

Joku jo mainitsi siihen suuntaan, että synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Jos olet omasta mielestäsi ollut (tähän asti) avioliitossasi täydellinen, niin tuskin olet sitä kaikilla elämän alueilla.

Ehkäpä... ja olen oikeastaan aika varma... että itsestään epävarma ihminen joka haluaa peitellä omia ""virheitään""
ja heikkouksiaan alkaa syytteleen muita kovaäänisesti kohdistaakseen huomion itsestä johonkin toiseen. Sillä hän hakee hyväksyntää ja kirkastaa otsaansa, siis yrittää kusettaa jopa itseään..

 
Satu II
Mitäpä miettisi tällaisesta pettäjä ja se kanssapettäjä: oma lapsi saisi tietää puolisonsa pettävän, surisi, kipuilisi ja tuntisi vihaa ja raivoa, miten asiaan reagoisit?

Yrittäisitkö selittää aikuiselle lapsellesi, että todennäköisesti tämän puolisosi vain ajelehti tuohon pettämiseen? Tai, että sinussa on varmasti vikaa kun puolisosi hakee läheisyyttä muualta? Selittäisit, että se kanssapettäjä on varmasti lapsesi puolisolle parempi, se oikea rakkaus? Yrittäisitkö olla ymmärtäväinen vävysi tai miniäsi suhteen ja heidän kanssapettäjälle, ja selittäisit näin myös lapsellesi?

Saattaahan olla, että lapsellanne on parempi ilman pettävää puolisoa, mutta alkutuska on todennäköisesti silti valtava. Lohduttaisitteko vai sanoisitteko lapsellenne, että tämän puolisolla on vain yksi elämä ja se on elettävä täysillä? Jokainen vastaa itsestään ja on velvollinen pitämään huolta vain omasta nautinnostaan, ilostaan ja onnellisuudestaan?

Vanhemmat yleensä toivovat lapselleen parasta, ja ehkäpä pettäjät ja kanssapettäjät osaatte ajatella asioita eri lailla, kun todella läheinen tuollaisen kohteeksi joutuu. Riittäisikö tiellä silloin ymmärrystä, vaikka ette nyt pettävinä tai kanssapettävinä ehkä näe tekemisissänne mitään väärää?
 
tänään:lle
Kyllä se nyt on taas rautalangan paikka :)

Toki mieheni saisi valita vaikka miten ruman ihmisen. Ja siksi toiseksi ei sillä ulkonäöllä nyt niin väliä olekaan. Toivottavasti on hyvä hänelle. Tuo nyt oli lähinnä viittaus siihen, kuinka täällä on toisia naisia erityisen rumilla adjektiiveilla arvosteltu ulkonäön ja luonteen puolesta.

Mutta tätä sarkasmi ei sitten sinulle avautunut.

""Yritän nyt vain sanoa sen, että kaiken erilaisuuden ymmärtämisen, hyväksymisen ja sallimisen raja kulkee siinä, mikä loukkaa henkilökohtaisesti.""

Miksi ihmeessä sitten joku ihmisryhmä (tuntematon) on ansainnut niin paljon arvostelua.

Korostan edelleen, että pettäminen on väärin.
Ymmärrystä tuntuu vaan riittävän kaikille muille kuin toisille naisille. Ymmärrystä ja anteeksiantoa löytyy jopa sille omalle petturimiehellekin enemmän.

Vaan en minä enempää jaksa tästä vääntää, kun ei niin henkilökohtaisesti minua edes kosketa.

On täällä monia hyviäkin kannanottoja, jotka ottavat huomioon sen, ettei sitä elämästä koskaan voi tietää, miten käy.
 
Oinas vm68
Kyllä sen voi tietää, ettei itsestä olisi pettäjäksi. Sen tiedän, ettei minusta olisi valehtelemaan ja salailemaan, joten tunnustaisin itse jo samantien. Kyllä pettämisen ymmärtäminen on vain jonkun takaportin jättämistä itselle, jos joskus ns. ajautuu itse siihen tilanteeseen tai ns. niin vain käy, kuten pettäjät tekoaan puolustelevat. Jos ihminen ottaa oikeasti vastuun teoistaan ja on oikeasti uskollista tyyppiä, niin ei elämässä tule tilanteita tai mahdollisuuksia jolloin kukaan toimisi omaa luontoaan tai arvojaan vastaan. Kaikki muu on vain vastuun pakoilua ja epärehellisyyttä itseäänkin kohtaan.
 

Yhteistyössä